Minulla on avomies,ja yksi hänen siskoistaan
on aika komentelija.Heillä kaikilla
4 on vahva side toisiinsa.Ajattelevat
ensin toisiaan ja sitten tulevat muut
ihmiset.Tuntuu ettei ole muita hyviä kuin
he.Se yksi sisko on niin kuin omistaja
tässä meidän kodissa.Sanelee mitä tehdään.
Olen ollut 7 vuotta tässä,nyt alan pikku-
hiljaa osata sanoa vastaa. Mutta
se ei ole hyvä sekään,ellei otti
tosi rähinät,kun sanoin vastaan.Vieraitten
aikaan haukku minut.Mieheni puolusti
kyllä,mutta ei minun mielestäni tarpeeksi.
Vähän niin kuin arkaili sanoa siskolleen
vastaa. Ne ovat vuoden ikäerolla syntyneitä
ovat kuin aviopari toisinaan.
Olenkin kysynyt mieheltäni kumpi sun vaimo
on siskosi vai minä.
Mieheni asunut kauan äitisä kanssa,ja tämä
sisko oli käynyt lomilla aina täällä.
Saanut tehdä kaiken niinkuin haluaa,ja
komenellut miestäni.Silloin en vielä ollut
tässä.Nyt on hänelle jäänyt, se että
vaikka minä olen tullut taloon.Hän
saa muka jatkaa samaa hommaa.Määrätä
mitä tehdään.Vaatteetkin sanoo mitä
päälle laitetaan mihinkin juhliin.
Aivan kuin minä olisin tyhmä,etten osaisi
itse niitä valita.Oltiin mieheni kanssa
45 kun mentiin yhteisiin leipiin,ja
miehelläni ei ole sitä ennnen ollut
perhettä,asui äitinsä kanssa kahden,mutta
ei ole äidinpoika,aivan omilla aivoillaan
ajatteleva.Ja meillä on 5 vuotias poika.
Eilen otettiin yhteen.kirkkoon lähdettiin
niin käski laittaa mustat vaatteet päälle,
vaikka minä en olis halunnut.
Vainajia voi kunnioittaa muutenkin kuin
vaatteiden mukaan.Siitä kun se otti pulttia kun
erehdyin sanomaan että tämä sisko käski laitta-
maan mustat vaatteet,kun mieheni ei olis
halunnut pukua laittaa,minä siihen että
käsky tuli mustat panna päälle.
Hän tämä sisko alkoi sättiä kaikkien kuullen
minua,mikä minä olen olevinani ja ei sinne
ole pakko lähteä,jos on niin vaikea
vainajaa kunnioittaa.Mieltäni kuulema osoitin
sillä käytöksellä,kun sanoin niin.
Tuollaista käytöstä hän ei kuulema hyväksy
tässä talossa.Hänen kotinsa on etelä
suomessa,ei edes asu täällä,on vaan tässä
syntynyt.Tämä on minun mielestäni minun
ja mieheni ja lapsemme koti.
Minun mielestä minulla on oikeus omassa
kodissani sanoa mitä mieltä olen.
Ja tehdä niinkuin minä haluan.
Mutta hänelle tämä tuntuu olevan vain
hänen,ja joka määrää mitä täällä tehdään.
Kaikki pitäis olla verhot,huonekalut
astioastot ja liinavaatteet.pitäis olla
sellaisia kuin hän sanoo.Mutta nyt
olen vähän oppinut sanomaan vastaan.
Mutta siitä tulee riita nyt,kun se ei
menekään hänen mielikseen.
Mitä minä voin jatkossa tehdä,alistunko
vai nousenko vastarintaan enemmän.
Neuvokaa hyvät ihmiset minua.
Enkö minä ole se emäntä talossa,jos
mieheni on ottanut minut vaimokseen.
Maatalo on meillä lehmiä,sonneja ym.
Mieheni sanoo että elä kuuntele,teet
niin kuin itse parhaaksi näät.
Mutta se ei ole helppoa,sisko niinkuin
jyrää alleen minun ajatukseni.
Olen ollut vähän niin kuin alistettu
siskon puolelta.Miestäni kehuu,
ja aina on ensimmäisenä mieheni tekee sitä
ja tätä.Minut hän sivuuttaa vain olan
kohautuksella.Vaikka teen töitä
samalla lailla kuin mieheni,joskus
enemmänkin.Ei sisko kellekään kehu tai
sano että miniä on tehnyt,se on
aina mieheni joka tekee hommia.
APUA AUTTAKAA MINUA,MITEN SEURAAVAN KERRAN
SANON KUN TULEE TILANTEITA JOSSA
OLEN ERIMIELTÄ.JA MITÄ TEEN JOS HÄN SUUTTUU
NIINKUIN EILEN.TÄLLE SISKOLLE KUN EI SAA
SANOA VASTAAN,SITÄ SE EI SUVAISTSE.
on aika komentelija.Heillä kaikilla
4 on vahva side toisiinsa.Ajattelevat
ensin toisiaan ja sitten tulevat muut
ihmiset.Tuntuu ettei ole muita hyviä kuin
he.Se yksi sisko on niin kuin omistaja
tässä meidän kodissa.Sanelee mitä tehdään.
Olen ollut 7 vuotta tässä,nyt alan pikku-
hiljaa osata sanoa vastaa. Mutta
se ei ole hyvä sekään,ellei otti
tosi rähinät,kun sanoin vastaan.Vieraitten
aikaan haukku minut.Mieheni puolusti
kyllä,mutta ei minun mielestäni tarpeeksi.
Vähän niin kuin arkaili sanoa siskolleen
vastaa. Ne ovat vuoden ikäerolla syntyneitä
ovat kuin aviopari toisinaan.
Olenkin kysynyt mieheltäni kumpi sun vaimo
on siskosi vai minä.
Mieheni asunut kauan äitisä kanssa,ja tämä
sisko oli käynyt lomilla aina täällä.
Saanut tehdä kaiken niinkuin haluaa,ja
komenellut miestäni.Silloin en vielä ollut
tässä.Nyt on hänelle jäänyt, se että
vaikka minä olen tullut taloon.Hän
saa muka jatkaa samaa hommaa.Määrätä
mitä tehdään.Vaatteetkin sanoo mitä
päälle laitetaan mihinkin juhliin.
Aivan kuin minä olisin tyhmä,etten osaisi
itse niitä valita.Oltiin mieheni kanssa
45 kun mentiin yhteisiin leipiin,ja
miehelläni ei ole sitä ennnen ollut
perhettä,asui äitinsä kanssa kahden,mutta
ei ole äidinpoika,aivan omilla aivoillaan
ajatteleva.Ja meillä on 5 vuotias poika.
Eilen otettiin yhteen.kirkkoon lähdettiin
niin käski laittaa mustat vaatteet päälle,
vaikka minä en olis halunnut.
Vainajia voi kunnioittaa muutenkin kuin
vaatteiden mukaan.Siitä kun se otti pulttia kun
erehdyin sanomaan että tämä sisko käski laitta-
maan mustat vaatteet,kun mieheni ei olis
halunnut pukua laittaa,minä siihen että
käsky tuli mustat panna päälle.
Hän tämä sisko alkoi sättiä kaikkien kuullen
minua,mikä minä olen olevinani ja ei sinne
ole pakko lähteä,jos on niin vaikea
vainajaa kunnioittaa.Mieltäni kuulema osoitin
sillä käytöksellä,kun sanoin niin.
Tuollaista käytöstä hän ei kuulema hyväksy
tässä talossa.Hänen kotinsa on etelä
suomessa,ei edes asu täällä,on vaan tässä
syntynyt.Tämä on minun mielestäni minun
ja mieheni ja lapsemme koti.
Minun mielestä minulla on oikeus omassa
kodissani sanoa mitä mieltä olen.
Ja tehdä niinkuin minä haluan.
Mutta hänelle tämä tuntuu olevan vain
hänen,ja joka määrää mitä täällä tehdään.
Kaikki pitäis olla verhot,huonekalut
astioastot ja liinavaatteet.pitäis olla
sellaisia kuin hän sanoo.Mutta nyt
olen vähän oppinut sanomaan vastaan.
Mutta siitä tulee riita nyt,kun se ei
menekään hänen mielikseen.
Mitä minä voin jatkossa tehdä,alistunko
vai nousenko vastarintaan enemmän.
Neuvokaa hyvät ihmiset minua.
Enkö minä ole se emäntä talossa,jos
mieheni on ottanut minut vaimokseen.
Maatalo on meillä lehmiä,sonneja ym.
Mieheni sanoo että elä kuuntele,teet
niin kuin itse parhaaksi näät.
Mutta se ei ole helppoa,sisko niinkuin
jyrää alleen minun ajatukseni.
Olen ollut vähän niin kuin alistettu
siskon puolelta.Miestäni kehuu,
ja aina on ensimmäisenä mieheni tekee sitä
ja tätä.Minut hän sivuuttaa vain olan
kohautuksella.Vaikka teen töitä
samalla lailla kuin mieheni,joskus
enemmänkin.Ei sisko kellekään kehu tai
sano että miniä on tehnyt,se on
aina mieheni joka tekee hommia.
APUA AUTTAKAA MINUA,MITEN SEURAAVAN KERRAN
SANON KUN TULEE TILANTEITA JOSSA
OLEN ERIMIELTÄ.JA MITÄ TEEN JOS HÄN SUUTTUU
NIINKUIN EILEN.TÄLLE SISKOLLE KUN EI SAA
SANOA VASTAAN,SITÄ SE EI SUVAISTSE.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Huonosti käyttäytyy tuo miehesi sisko jos alkaa teidän kodissa määräilemään. Kyllä tuolle pitää sanoa vastaan ja antaa vaan suuttua. Eikö olisi parempi jos se suuttuisi niin paljon ettei enää pitäisi yhteyttä ollenkaan. Mitä sitä sellaisten kanssa kaveeraamaan jotka on inhottavia!
Miehellesi pitäisi tehdä selväksi että seisoo sinun rinnallasi ja puolustaa sinua ja tekee selväksi tuolle huonotapaiselle siskolle ettei teidän kodissa ulkopuoliset määräile.
Ilmeisesti tuo sisko on sokea omalle käytökselleen. Hänelle voisi antaa lahjaksi jonkin tuontapaista käytöshäiriötä käsittelevän kirjan tai käytösoppaan.
Ymmärrän kyllä vaikean tilanteesi mutta teidän kodissa ei vieraat komentele. Jonkun se on vaan tuolle ihmiselle taottava päähän.
Pelkään vielä aina sitä siskoa,kun
tulee meille.Ja on vielä hirveän voimakas
tahtoinen.Kaikkien pitäisi tehdä hänen
pillien mukaan.Kyllä mies seisoo joissakin
asioissa vierelläni,mut ei aina.
Joskus sanovat että minä kuvittelen
että ovat muka jotain sanoneet.
Mutta kun ne on sanoneet,sillai.
Miten minä pystyn todistamaan sellaisen
asian heille.Hän on aina oikeassa.
ONko teistä oikein kun me joskus ollaan
rahallisesti saatu häneltä apua.
Että hän sen takia saa vielä määrätä
asioita,mitä tehdään.Maksetaan kyllä
takaisin.Hän on lapseton ja avoliitossa
oleva henkilö ja hyvässä virassa.
Enkös minä ole se joka täällä asioista
päättää mieheni kanssa.Jokaisella ihmisellä
on erilainen lähtökohta elämässä.
Ei vaikka minullakin on veljiä,ei he puutu
minun tai meidän elämään.Ja eihän kaikilla
ole vahvaa sidettä että tarvitsee joka
asian kertoa ja kysyä sisarukssiltaan.
Vaikka minulla on hyvät välit veljiini,
en minä takarru heihin.Pidetään yhteyttä,
mutta ei me tukahduteta toisiamme
pakkaatumalla toistemme elämään.
Perinteet kun tälle siskolle on aivan
niin tärkeät.Jokaisellehan ne on ei
niitä tarvitse jatkuvasti hokea.
Jokaisella ihmisellä on omia perinteitä,
ja ei me minun mielestä voida
elää tässä talossa niin kuin on heidän
vanhempansa eläneet.Kun minun pitäisi
hänen mielestään tehdä samalla tavalla.
En tiedä olenko väärässä,mutta minä
haluan elää sellaista elämää,mikä
minusta tuntuu oikealta.Ja joka minulle
on tärkeätä.
Ei minun mielestä minun tarvitse esittää
parempaa kuin olen,olen sellainen kuin
olen.Minusta se on niin teeskentelyä
ja vaikea minun olisi olla jos
näyttelisin muuta mitä olen.
Kaikkihan me täällä ollaan omalla
lailla hyviä ja tarpeellisia.
Jumala ei meitä erittele ,mutta me
ihmiset pannaan toisemme erilaisiin
kasteihin.Vaikka olisit millainen
tahansa,samalla viivalla ollaan.
En ole uskovainen,vaikka meni tuollaiseen
kirjoitukseni.Uskon jumalaan omalla
tavallani,rei sitä tarvitse hokea
millään tavalla ja todistella kaikille.
Alan pikku hiljaa väsyä,tekis mieli
antaa periksi ja lähteä.Mutta rakastan
miestäni, ja yhteinen poika on.Ei
meillä riitoja ole mieheni kanssa.
Mutta se sisko on minun vaikeuteni,
elää tässä.Muut sisarukset ei puutu
meidän elämään,kuin se yksi ja sekin
on minun mielestä liikaa.
Minä kun en saisi sanoa mitään,vaikka
on kai oikeus sanoa oma mielipiteeni
minullakin.En voi omasta mielestäni
juosta hänen pillinsä mukaan.
Hän on aina oikeassa olevinaan.
Ei se kyllä ymmärrä mitä milloinkin
puhuu ja sanoo.Just niinkuin sanoit
sokea omalle käytökselleen.Miten
hänet saisi se tajuamaan
Olet varmasti kiltti ihminen ja haluat olla sovussa kaikkien kanssa. Ihan kiltti ajatus mutta sinä itse kärsit tässä kun tuo sisko polkee sinun oikeuksiasi päättää omasta elämästäsi ja teidän perheen asioihin puuttumalla. EI HÄNELLÄ OLE SIIHEN OIKEUTTA! Mutta tässä elämässä valitettavasti jotkut ottavat itselleen sellaisia valtuuksia jotka eivät heille ensinkään kuulu.
Vaikka olette velkaa hänelle niin ei se oikeuta häntä määräilemään ja puuttumaan asioihinne. Maksatte kun jaksatte mutta minun mielestäni tuommoisen siskon kanssa ei pidä olla edes tekemisissä. Tätä voi sinun olla vaikea nyt ottaa vastaan, mutta ajattelepa elämäänne siten että tuo sisko jätettäisiin kokonaan ulkopuolelle. Millaista elämänne olisi?
Mitä jos keskustelisit vakavasti tuon siskon kanssa? Sano että hänen komentelunsa pitää loppua tai että hän ei ole tervetullut kotiinne ollenkaan. Sano että tämä koti on teidän kotinne eikä tuon siskon. Sisko ei saa puuttua teidän asioihinne eikä määräillä. Jos sisko käyttäytyy huonosti voitte osoittaa ovea ja sanoa että siitä pääsee ulos. Ei kotirauhanhäirintä ole hyväksyttävää. Teidän pitää ajatella jo lastannekin, millaisen kuvan hän saa jos näkee että vanhemmat ovat tädin tossun alla?
Näytä tämä keskustelu miehellesi ja keskustelkaa keskenänne. Teidän pitää tukea toisianne ja tuo sisko ei kuulu teidän avioliittoon eikä kotiin. SE nyt vaan on näin!
Jos näistä mielipiteistä on apua niin voit näyttää ne myös tuolle siskolle.
jakamattomassa pesässä, elikä yhteisessä talossa joka ei ole vielä perinnönjaossa luovutettu siaruksille? Vai mikä tämä systeemi on? Jos on jakamaton kuolinpesä vielä niin ei mikään ihme jos se sisar komentelee. Mutta jos on teidän oma talo ja kaikki muu niin sitten on kyllä sen siskon päässä jotain pahasti vialla.
Koita nyt jaksaa, ei se sisko siellä varmaan aina ole. Miehesi se sinulle tärkein kuitenkin on ja lapsesi, he tarvitsevat sinua molemmat. Siskon koitat vaan jättää touhuamaan mitä touhuaa, koita kohautella hälle vaan niitä olkiasi sinäkin.
Tämä on jo jaettu aikoja sitten,tämä
talo on vain mieheni oma.Ei sisaruksilla
ole tästä mitään perintöjä tulossa.
He ovat osuutesa saaneet kaikki kauan sitten.
sisarilla olla mitään nokankoputtamista siinä miten asiat siellä hoitelette, vaikka olisitte tumput suorina seisomassa päivät pitkät.
Sinuna pitäisin sille sisarelle pienen puhuttelun kahden kesken ja kertoisin tälle suorin sanoin että sinä olet nyt tämän talon emäntä ja hoitelet omat asiasi ilman hänen siihen puuttumista. Ja jos se ei tälle sovi niin kaksi hirttä poikki vaan. Tulkoot sitten uudelleen käymään jos ja kun oppii kunnioittamaan sinua ihmisenä ja muuten olemaan tavoille. Kannustan sinua toimintaan ja toivon onnea ja menestystä, toivottavasti uskoo. Rohkeutta vaan!
Olen hänen kanssaan puhunut,miltä minusta
tuntuu.Mut ei hän ota sitä tosissaan,tai
ei edes halua ottaa minua vakavasti.EI
hänellä ole oikeutta komennella,vaikka
tämä on hänen syntymäkotinsa.Ei asu täällä,
eikä omista tätä,silloin tämä ei ole nyt
hänen kotinsa enään sillai kyllä ymmärrät
mitä tarkoitan.Hänellä on oma koti,en
minäkään mene sinne komentelemaan.
Tämä on minun ja perheeni koti,pitäis
ainakin olla.Mutta kun tuntuu ettei se
ole kuin mieheni koti,minulla ei olis
mitään oikeutta siihen.
Tämä väsyttää minua,olla aina varuillaan
ja peloissaan,kun hän tulee kylään.
Harvoin käy,mut siinäkin on joskus
liikaa.Ei ihmisessä muuta vikaa ole,muuta
kuin sotkeetuu liian paljon meidän elämään.
Ja pitäis tehdä niinkuin hän sanoo.
Nyt kunlähti kotiinsa,mulla on vapaa
ja helpottunut olo,kun ei ole koko aikaa
vahtaamassa.Nytkin kun toissapäivänä tuli
olis pitänyt tehdä vaikka mitä.
En kuunnellut,mutta vihjailut oli sitä
luokkaa.Pahalta tuntu.Meillä on
maatila jossa ei imurin kanssa jouda
joka päivä kulkemaan,ja piha maa
oli haravoimata,siitäkin tuli sanomista.
Ja milloin saatte tehtyä ne ja ne.
Enemmän pitäis tehdä kun jaksaa ja ehtii.
Mies kyllä sanoo aina että anna olla
jos ei kelpaa tulla vaikka ei ole siivottu.
Siivotkoon.Mutta minä olen huono.
siskon mielestä kun en ehdi tehdä hommia.
Hänellä ei ole kuin avomies kotona,joka
tekee kotihommat(eläkkeellä)ja sisko käy
hyvässä palkkatyössä eikä lapsia.
Mutta meillä on maatila 60-70-eläintä
navetassa,ja 5 vuotias poika.
Minä en jaksa kaikkia tehdä yhtenä kahtena
päivänä.Nyt olin vielä olkapää leikkausksessa,
siitä huolima pitäis vain tehdä,vaikka
ei pystyis.Ei hän ajattele jos minä sairastan,
mutta kun mieheni hänen veljensä on
sairas jotenkin,heti käskee lääkäriin
tai käskee olla tekemättä mitään.Minulle
ei ole milloinkaan sanonut että lepää.
Jotain vikaa on hänessä,ei ajattele
miltä toisesta tuntuu.Ja töissään hänen
on oltava ykkönen,aina paras.
En minä ainakaan jaksa olla ykkönen,enkä
haluakaan.Jos ei arvostusta muuten
saa kun aina olis oltava paras.
Niin antaa olla,minä olen tyytyväinen
itseeni tälläisenään,ja miehelleni jos
kelpaan,pitääkö sitä siskon sitten
arvostella ja lyödä alas.Ei me olla kaikki
samanlaisia jotka aina halutaan olla
maailman napoja.
Kiitos vielä kun saan purkaa pahaoloani
teille kirjoittajille.Mukava on
kuulla että minuakin kuunnellaan.
Ja neuvot on olleet hyvin tärkeitä
minulle ja jaksan vain taistella
tuulimyllyä vastaan,ettei voimat
loppuis kesken.Minun on hyvä olla
mieheni kanssa,ja jos se yhden siskon
takia hajoaa.Se on ikävää ajatellen
poikaamme joka on ainut miehelleni.
Iäkkäinä saatiin.En minä niin paha
taida olla kun jumala on antanut vielä
meille pikkuisen.
Kaikki asiat vaatii suurta rohkeutta
tätä ihmistä kohtaan.Että uskaltaa
olla erimieltä.Opetellaan tässä
sanomaan asiat suoraan,mitenkään
kiertelemättä.
SUURI KIITOS KAIKILLE!
on ollut kauan äitinsä ja sisartensa 'omaisuutta' ilman vieraita naisia - ja asutte vielä heidän ex-kodissaan, herättää monenlaista tunnetta - jos ei asiat avoimesti puitu - järjetön mustasukkaisuuden tunne siitä, että jaat nyt heidän syntymäkotiaan ja veljeään - eivät ole päästäneet irti.
Tuossa voi olla perääkin.
Mutta siitä huolimatta on annettava
toisille oma rauha.Opittava elämään
siskonkin sen asian kanssa,ettei
veli ole yksin hänen omaisuuttan.
Se karahti minuun kun hän vielä sanoi
että tässä talossa et mieltäsi osoita.
Se tuntu pahalta,en minä mieltäni
osoittanut,sanoin vain oman mielipiteeni.
Sekö on sitten kielletty minulta
omassa kodissani.Ei minun mielestäni
ainakaan.En ala kennenkään hyppykepiksi.
Onkai minullakin oikeus omaan ja
perheeni elämään kennenkään puuttumatta
siihen.Kun se on aina kun hän
on tehdään hänen pillinsä mukaan,
kaikki asiat.
Siihen niin kuin haluan neuvoja.
Miten ilmaisisin itseni,muuten suututtamatta
häntä.Mutta ei taida sellaista ollakaan.
koska hänelle ei vastaan sanota.
Jos mahdollista, keskustele näistä asioista jonkun luotettavan ihmisen kanssa (palvelevat puhelimet, sielunhoitopuhelimet esim.) että saisit tukea ja ymmärrystä osaksesi. Olet ollut varmaan vuosien ajan tuon vallanhimoisen ihmisen pompotettavana.
Tuolle miehesi sisarelle pitää tehdä asiat selviksi ja sanoa ettei hänellä ole mitään valtuuksia määräillä kodissanne eikä oikeutta määräillä sinua. Eikö tämä ole ihan itsestäänselvää? Ja näistä asioista pitää sitten pitää kiinni, käyttäytyipä hän millä tavalla hyvänsä. Hanki itsellesi keskusteluapua, tarvitset tukea ja mahdollisesti neuvoja. On tärkeää myös että miehesi on kanssasi samaa mieltä tuon siskon kanssa menettelystä. Miehesi voi olla halukas olemaan puuttumatta asioihin ja sisko voi yrittää takertua mieheesi ja alkaa tekemään kiusaa sillä tavalla.
Mielestäni tuo sisko on niin inhottava ihminen lukemani perusteella että olisi todella hyvä asia jos hän suuttuisi eikä olisi teihin missään yhteydessä. Velat voi maksella ilman turhaa yhteydenpitoakin.
Tuolta linkistä voi jotain apua myös löytyä...
http://kotisatama.net/fi/rukous/
Ei se aina ole samaa mieltä.
Jos tämä sisko puhuu sillai,ettei mieheni
kuule.Sanon sitten miehelleni mitä
siskosi puhui,minä olen kuullut väärin
tai kuvittelen.En kuvittele.Mutta kun
ne on niin toisissaan kiinni.En ymmärrä
oikein tuollaista.Kaikki asiat kertoo
miten meillä menee ja taloudellisestikin
asiat on.Minulle ai aina mieheni puhu,
sitten vasta kuulen kun tälle siskolle
puhelimessa puhuu.Minullehan ne asiat
täytyisi puhua kanssa,olenhan sentään
hänen vaimonsa.En enää kohta tiedä
mikä tässä olen piika vai mikä.
Otin yhteyttä siihen teidän antamaan
osoitteeseen,ja kirjoitin siihen.
Odotan vain vastausta.
Mulla kun ei ole sillai ystäviä,
jolle voisin puhua.On hyvä että
täällä saa kirjoittaa pahasta olostaan.
sitten on vielä sellaisia ihmisiä jotka
ymmärtävät minun asiani,eivätkä vähättele.
Kiitos teillekin,ja jos jaksatte kuunnella,
voin olla yhteydessä.Onneksi minulla
ja miehelläni on poika 5 vuotta,jonka
turvin jaksan eteenpäin,hän antaa voimia
minulle.Minun on jaksettava hänen takiaan.
Tuo on tosi ikävää että miehesi puhelee siskolleen sellaisia mitä kuuluisi sinun kanssa puhua. Eihän teidän liitossa sentään kolmea ole! Onkohan miehelläsi jotakin hampaankolossa sinua kohtaan ja tuolla lailla kostaa kun sisarensa kanssa veljeilee ja tuottaa sinulle mielipahaa? Kun tuommoisen pahansuopuuden mitä tuossa siskossa on, luulisi veljenkin havaitsevan. Minun mielipide on että tuommoinen sisko pitäisi pitää mahdollisimman kaukana eikä ainakaan puhella mitään henkilökohtaisia sen kuullen. Tuohan on osittain miehesi vika että siskonsa sinua komentelee kun miehesi kerran enemmän hänen kanssa puhuu kuin sinun.
Olisiko mahdollista sinun ja miehesi mennä johonkin parisuhdekurssille missä puhuisitte toisillenne ja kuulisitte toisten mahdollisesti samanlaisista ja erilaisista ongelmista kärsivien parien ongelmista ja ratkaisuista. Rakkaus kun ei ole koskaan itsestäänselvyys ja parisuhteen eteen joutuu tekemään töitä - molemmat. Tai vaikka käydä yhdessä keskustelemassa jonkun puolueettoman ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Joskus asioita ei haluta nähdä vaan monille asioille sokeudutaan ja ulkopuolinen ihminen voisi auttaa ongelmien käsittelemisessä.
http://www.katajary.info/kurssit/jarjestot
Heillä on kuulema niin vahva sisarus
suhde toisiinsa.Ja iätajat ovat
keskustelleet toistesa kanssa asiat
toisilleen.Onhan tällä siskolla mies
itselläänkin.Aina naljailee sillekin.
Ja aina niillä on ensimmäisinä mielessä
omat sisarukset,toiset tulee jäljessä.
Ovat kuulema saaneet hyvät eväät
elämäbtielle,niin kuin sisko sanoo.
Että kaikki asiat voi puhua sisarusten
kesken,ja toinen auttaa toista kun tarvitsee.
Mutta se ahdistaa minua juuri kun mulle ei
puhu mitä minulle mieheni kuuluisi
puhua.Ensimmäisenä siskolleen.
Kun mieheni ja minä oltiin jo 45 ennenkuin
mentiin yhteen.Sitten on aina turvautunut
siskoon.Olisko se syy sitten tuohon
käytökseen.Mutta olishan se minun mielestä
opittava,kun vaimon ottanut,puhua hänelle,
eikä muille.Voin ola väärässäkin,mutta
ajattelen ainakin niin.
Ei se ainakaan siskolleen vastaan sano
siitä olen kyllä varma.Sanoinkin
pyhänä kun otin siskon kanssa yhteen,että
älkää puolustelko siskoanne.Samanlainen
hän on kuin muutkin ja sanoi munulle
aika pahasti.Ei osannet sanoa mitään.
Kun ne puolustus kannalla ovat jos
asiat ei mene niin kuin he haluavat.
Muut ovat väärässä ,he oikeassa.
Ei meillä ole mitään eri mielisyyttä,
mieheni kanssa muuta kuin liian paljon
meidän asioihin puuttuva sisko ja
minua komenteleva.Se on suurin
ongelma.Mutta olen saanut hyviä
neuvoja teiltä,ja antaa mulle voimia
puhua sitten kun tilanteita eteen tulee.
Eihän siskolla ole valtaa puuttua teidän asioihin jos ei miehesi sitä hänelle anna! Mielestäni siinä on vikaa myös miehessäsikin.
Oletteko aviopari vai avopari? Jos olette vihkikaavan läpikäyneet niin siitä voisi muistuttaa että oliko siinä lupaus myös olla uskollinen kolmannelle pyörälle (siskolle)?
Hyvä jos koet ettei muuta ongelmaa ole. Jotenkin en oikein jaksa sitä uskoa, mielestäni tuollainen kolmas pyörä on vihonviimeinen.
Aikoinaan ex-mieheni kanssa eläessäni sain todeta että hän oli ollut oman siskonsa kanssa hyvin läheinen, siskonsa ei ikinä minua hyväksynyt, tosin ei kyllä sentään tullut kotiimme komentelemaan. Minun oma veljeni ei taas ollut halunnut olla juurikaan kanssani tekemisissä, melkeinpä hyljeksi minua, eikä sisareeni ollut myöskään hyvää suhdetta, sisareni on aina asettunut mielellään yläpuolelle ja en enää häneen pidä yhteyttä juurikaan. No, tuo nyt vaan omasta taustastani, minä en kyllä kestäisi sitä että joku tulee kotiini komentelemaan ja asioihin puuttumaan tai että lyöttäytyisi yhteen mieheni kanssa niin kuin miehesi sisko tuntuu tekevän.
Ota etäisyyttä tuohon hankalaan ihmiseen. Katso löytyykö jotain apua noista alla olevista linkeistä.
http://jklcitysrk.org/index.php?sivu=a_laheiset
http://www.evl.fi/srk/uusikaupunki/luennot/031118_rm_miten_autan_uhria.html
http://www.yle.fi/radiopeili/kiusaajajuttu.php?id=921
Suosittelen Narsistien uhrien tuki ry:n sivuja, nyt ne ei mulle auenneet mutta taitavat tuolta listalta löytyä...
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/neuvontapuhelimia_ja_verkkopalve/
Kiitos kaikille tähän mennessä kirjoittaneille.
Olen saanut aivan uutta voimaa teidän
hyvistä kirjoituksista.Tuntuu kuin joku on
minunkin puolellani,ettei tarvitse
yksin taistella tuulimyllyä vastaan(niinkuin
sanonta on ainakin täälläpäin)
En kai minä varmasti tarvitse kuin
rohkaisua,oppia sanomaan omakin mieli-
piteeni.Olen ollut aijemmin naimisissa,
mutta erosin perheväkivallan uhrina.
sitten kun tapasin nykyisen mieheni.
ajattelin että minun ei tarvitse olla
nyrkin ja hellan välissä.Mutta
nyt on sitten sisko joka sanalee
säännöt.Mieheni on ihana rauhallinen
ei tarvitse pelätä.Mutta on voimakas
tahtoinen sisko,joka pitää minua
ojennuksessa.Ei hänellä ole oikeutta
alistaa minua tällä tavalla,omasta
mielestäni.Mutta vaikuttaa varmaan
minunkin kohdalla entinen elämä
varmaan ettei uskalla aina olla
vastaan.Mutta olen yrittänyt opetella
sanomaan ,mutta tämän siskon kohdalla
on toisin.On voimakkaampi kuin minä,
että jyrää alleen minun mielipiteeni.
On vähän kuin entinen mieheni,kaikki
piti tehdä kuin hän sanoi.
En minä ainakaan kennenkään huusholliin
viitsisi mennä sanelemaan mitä teette.
Mitähän tuo sanoisi jos ensi kerran,
alkaisin sanoa mitä teet jos oltais
hänen kodissaan.Saisin varmasti kuulla
kunniani.Olen liiankin kiltti varmaaan
sinä on suurin syy,että minut poljetaan
mielipiteineni jalkoihin.
Mutta voimia on saanut sen verran että
en anna kyllä enää polkea.Suuttukoon
mutta kukaan ei voi kieltää minulta
elämästä ja sanomasta omia mielipiteitäni.
Varmasti on merkitystä noilla aiemmilla kokemuksilla nykyiseen itsetuntosi heikkouteen. Mutta hienoa jos sait voimaa jostakin kirjoituksesta. Käytä kaikkea mahdollista apua hyväksesi, soita palveleviin puhelimiin, niissä voi keskustella nimettömästi halutessaan. Hakeudu vaikka keskustelemaan jonnekin, tee kaikkesi oman ja perheenne hyvinvoinnin eteen. Ja mielestäni perheenne hyvinvoinnin ja sinun kannaltasi parasta on että tuo sisko pysyy ulkopuolella tai muuttuu toisenlaiseksi käytökseltään.
Olisi aika hyvä juttu kun menisitte tuon siskon luo kylään ja sinä alkaisit komentaa ja arvostella ja määräillä. Siskon kommentteihin voisit todeta että näinhän sinäkin teet - nyt on minun vuoroni!
Mutta tosi tärkeää keskustella miehesi kanssa ja saada hänet täysin sinun ja perheenne puolelle, ettei tuo sisko pääse kostamaan jotenkin sillä tavoin että alkaa takertua mieheesi ja sinä jäät ulkopuoliseksi (sitten kun olette hänet saanut kammettua ulkopuolelle ensin).
Aivan ihanaa kun on tuollaisia ihmisiä,
jotka ymmärtää minunkin kantani ja uskoo
minua.Se jos mikä on tärkeätä,ettei
aleta sanoa että kuvittelet vain.Niin
kun mulle sanotaan,jos kerron miltä
minusta tuntuu.Minä kuulema kuvittelen,
ei kukaan kuulema ole sellaista sanonut.
Ja omin korvin olen kumminkin sen kuullut.
Mutta miten sen todistan.
Todistamisesta puheen ollen: onhan niitä sanelulaitteita ja nykyään erilaisia MP3-soittímia joissa joissakin on sanelumahdollisuus, se saisi olla aika hyvä että ulospäin voi laittaa kuulumaan, joissakin on vain sellainen sanelulaite että voi kuunnella itse kuulokkeilla tuon sanelun.
Niin että jos todisteita tarvitaan niin nauhoittaa voi sellaista keskustelua johon itsekin osallistuu, sitten ei ainakaan ole kellään sanomista että sinä vaan kuvittelet.
Olen miettinyt sitä asiaa.Pitäis
nauhoitta sitten ainakin uskoisivat
Luin vasta tänään aloituksesi ja vastailen jotakin. Olet näköjään saanut hyvää tukea ja hyviä neuvoja, mutta kirjoitan silti mitä mieleeni nousi.
Ensinnäkin sanon, että kuviosi on sietämätön. Ymmärrän täysin pahan mielesi ja pahan olosi. Miehen sisko ylittää sopivaisuuden ja hyvän käytöksen rajat mennen tullen. Ja vaikka miehesi hyvä onkin, niin häneltä et saa tarvitsemaasi tukea, koska hän mahdollistaa tämän kaiken.
Olen itse maalaistalon tyttö, joten ymmärrän jotakin niistä siteistä ja tunteista, jota on sitä lapsuudenkotia kohtaan. Se on erityinen paikka ja siihen liittyy paljon merkityksiä. Veljeni perheineen pitää tilaa nyt.
Mutta nämä muistot ja merkitykset ovat sydämessä ja mielessä, enkä ikinä koskaan sano veljeni touhuista mitään. Se on nyt heidän koti ja kukin elää kotonaan niinkuin parhaaksi näkee. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Siellä elävät nyt eri ihmiset ja erilaista aikaa. Miksi minä olisin siitä yhtään mitään mieltä? Tekisin törkeän väärin, jos menisin puuttumaan veljeni perheen elämään millään lailla. Toki joskus käyn kylässä kuten hekin meillä. Välimme ovat asialliset ja hyvät.
Tiesit itsekin, että miehesi sisko toimii väärin ja törkeästi. Täältä sait vahvistuksen ajatuksillesi ja tunteillesi. Tuolaista ei voi eikä tarvitse kestää.
Toisaalta ei hän varmaankaan sitä ilkeyttään tai pahuuttaan tee. Hänellä ja miehelläsi on todellakin tiukka side ja he ovat jumiutuneet tähän toimintamalliin ja ovat ikäänkuin sokeita. Olisi ollut jo aika mennä eteenpäin. Ymmärrän kyllä, kuinka sinua loukkaa se, että miehesi puhuu sisarelleen asioita, jotka täytyisi keskustella ensisijassa sinun kanssasi. Sisko on hyvin hallitseva ja miehesi antaa hänen hallita.
Osaanko neuvoa? enpä tiedä. Olet oikeassa, pysy vahvana. Jos pystyt, niin sivuuta tilanteet ronskilla huumorilla. Teet niinkuin parhaaksi näet, vaikka sisko olisi mitä mieltä. Saat sanoa mielipiteesi ja pitääkin, mutta jos voit tehdä sen tyynesti, varmasti ja pillastumatta, niin aina parempi. Mutta jos tilanteet kärjistyvät tosi pahaksi, niin älä pelkää suuttumista ja välien tärvääntymistä. Asioiden "kriisiyttäminen" yleensä parantaa tilannetta - ainakin pitkällä tähtäimellä.
Jos et yksin jaksa, niin älä epäröi hakea ulkopuolista apua. Maaseudun tukihenkilötoiminta voisi olla yksi mahdollisuus.
Olen maalaistalon tytär ja nyt emäntä. Jos mieheni siskolla olisi vastaava rooli meidän elämässä, niin ei tulisi yhtikäs mitään. Sisko saa toki olla tärkeä ja läheinen, mutta oman perheen ja kodin ja parisuhteen rajoja ei saa ylittää sisko eikä anoppi. Ei kukaan. Miten saisit miehesi tajuamaan tämän?
Hyvää syksyä sinulle. Uskon, että asiasi kohentuvat. Olet ottanut jo monta ratkaisevaa askelta: olet tajunnut ja tunnustanut itsellesi, että jokin mättää. Tämä ei ole tervettä. Olet hahmottanut ongelmasi paperille ja kirjoittanut tänne. Tiedät, että asioiden on muututtava. Ja ne muuttuvat. Saat olla oma kiltti ja sopuisa itsesi, mutta nyt sinulla on tarvittavaa jämäkkyyttä ja itsetuntoa. Uskon, että pelkkä tieto auttaa jo paljon. Tieto siitä, että SINÄ olet oikeassa tässä asiassa.
Kiitos sinulle,tämä jos mikä antaa
voimia minulle.Olette ihania,kun
joku on jossain ymmärtää minunkin
tuskani.Tuntuu tosiaan kun olisin
"omassa kodissani olisin vieras"