Luulin että meillä oli kaikki hyvin, elettiin omassa talossa normaalia elämää ja mulla oli jo mielessä sun kosiminen. Olihan myös jälkikasvusta ollut puhetta. Huomasin sussa kuitenkin muutoksen, se oli vain sellainen kumma aavistus. Et myöntänyt mitään. Sitten tein tosi raukkamaisesti ja kun olit poissa luin sun viestit sun kännykästä. Sulla olikin suhde toiseen mieheen. Kun tulit taks kotiin kysyin uudestaan etkä myöntänyt vasta kun kerroin että luin sun viestit. Sitten sanoit että ei se mies sulle merkitse mitään. Mä kuitenkin lähdin heti pois kotoa, sä jäit. pariviikkoa meni asiaa hautoessa, oli kuitenkin selvää että ei me voida jatkaa yhdessä, ainakaan heti. Mä olisin halunnut myydä talon, koska en siitä olisi taloudellisesti selvinnyt. Sä kuitenkin halusit pitää sen jos mä en halua. Kysyin miten sä selviät veloista? Sanoit että kyllä sä jotenkin selviät. sovittiin että selvä. Kun hain mun viimeset tavarat pois talosta tajusin että tännehän on muutettu jo seuraavan miehen kamat tilalle, vaikka talo on vielä käytännössä puoliks mun! Nyt mä vasta tajuan kuinka mua on vedätetty ja kusetettu jo pitkään! mä luovutan, en jaksa enää. Saat talon, mä haluan vaan eróon mun veloista. Nyt mä asun pienessä kaksiossa meidän koirien kanssa joita sä et halunnut. Koko prosessi on ollu uskomattoman raastava henkisesti. Viha ja katkeruus on ollu jatkuvasti läsnä. Ja pahinta on nyt se että ne alkaa antaa tilaa ikävälle. Sä olet jo usein laittanut viestiä kuinka sua kaduttaa että et ottanutkaan mua. Sun uus mies hakaa sua kännissä eikä se ollutkaan se sadun prinssi. Nyt olet tajunnu että mä olin, aina kiltti, pidin susta huolta ja meidän elämästä. Mutta en mä voi enää palata. Mä rakennan nyt omaa elämää,elän koirien kanssa, urheilen ja rakennan tulevaa ja vaikka jätin kaiken sulle, paitsi koirat niin ei mua pelota. Se on vaan maallista, mulla on puhdas omatunto. Musta vaan tuntuu että en mä löydä naista jonka kanssa haluaisin jakaa tän elämän, usko siihen että tästä maailmasta löytyy rehellisiä ja uskollisi ihmisiä on mennyt. Sääli koska tiedän että mä olisin hyvä mies, mutta en vaan enää halua takas tähän tuskaan. Ehkä mun 26 vuotiaana pitäis nyt elää hurjaa sinkkuelämää mut se vaan ei ole mulle. Mä haluan vaan sen oman talon, perheen ja onnen.
Petetyn miehen tilitys
............. :´(
183529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Toivon sulle paaaljon voimia, nyt oot ja itket ja suret tuota asiaa, käsittelet oikein kunnolla ja meet juttelee jollekin, vaikka ammattiauttajalle. Vaikka parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, niin ei silti oo sun vika, jos sua on petetty.
Et nyt kyllä usko mua, mutta sun olosi paranee vielä ja tuut olemaan onnellinen, yksin tai sitten jonkun sulle oikeenlaisen naisen kanssa.
Et ole yksin,
T. m22
Voi mitä olet saanut kokea - kirjoituksestasi tuli selvästi ilmi kuinka kova juttu tuo oli. Olet selvästi periaatteellinen mies ja pidä linjasi!! Löydät varmasti uskollisen naisen elämääsi, tuollainen mies olisi kultakimpale kenelle naiselle vaan! Jaksamista sinulle
jatka urheilemistä.
Itselläni aina, jos on jotain ongelmia elämässä niin liikunta ja urheilu auttavat.
Saatat jopa tavata jonkun kivan naisenkin urheilun merkeissä vaikka nyt saattaakin tuntua, ettei halua suhdetta.
Jaksamisia, kyllä sullekin oikeanlainen nainen vielä löytyy.
t m29
Lukiessani viestiäsi tunsin siinä äärettömän paljon tuttua.38 vuoden avioliittoni päättyi samaan tilanteeseen juuri.
Tämän päivän naiset näyttävät pettävän ikään katsomatta.
Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla, rehellisen on sittenkin helppo purjehtia!
Vanhamies.
Olen pahoillani mitä sinulle kävi. Onneksi voin sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu...olen eronnut n.kaks kuukautta sitten. Mieheni eli kaksoiselämää kauan selkäni takana, ja niin hurjia pettämistarinoita on tullut ilmi, että ihme, että oma järkeni pysyi päässä. Ehkä se oli se minun Rakkauteni, usko avioliittoon ja perheeseen jonka avulla jaksoin ja lopulta uskottelin itselleni, että olen liian herkkänahkainen.
Saippuakupla puhkesi suoraan päin naamaani ja nyt asunkin omassa asunnossa. Mieheni haki avioeroa eikä ole anteeksi pyytänyt, hänen mielestään meillä ei ollut mitään puhuttavaa toisillemme jne.
Kaikkein pahinta on se, että minua syyllistetään erosta. Itse voin kulkea kuitenkin hyvillä mielin, koska olen ollut aina uskollinen hänelle, eikä mikään paina ommaatuntoa.
Olen sitä mieltä, että pettäjillä on alhainen itsetunto ja he ovat kylmiä emotionaalisesti, kyvyttömiä rakastamaan ja sitoutumaan.
Koitahan jaksaa porskuttaa eteenpäin, niin teen itsekin vaikka mun sydän hajos Pieniks palasiks, enkä tiedä voinko ikinä KOSKAAN luottaa kehenkään enää....:(
Olen pahoillani puolestasi! Minun 2,5 kuukautta sitten päättynyt 38vuotias avioliittoni kokemuksella: Tuo syyllistäminen todella on ihmeellistä. Vanhempi 36v. tyttäreni syyllistää minua. Nuorempi 30v. on täysin lojaali molemmille.
Pahinta on se etten voi puolustautua, koska en ole tuonut esiin lapsilleni todellista syytä( puolisoni pettäminen), koska en halua heidän hylkäävän myöskään äitiään.
He ovat molemmat sosiaali ja terveys alan asiantuntijoita. Maisteri ja Tohtori näiltä aloilta.
On vain ajan annettava tehdä työtään.
Koen, kuten sinäkin, että pettäjät ovat tunnevammaisia ja heillä ei ole kykyä rakastaa ja arvostaa toista.
Heillä on myös pelurin luonne ja siten etsivät jännitystä omaan mielikuvituksettomuuteensa.
Heidän elämää täyttää jatkuva flirtti ja vie heidät aina uusiin suhteisiin.
Mennään vain eteenpäin, sinä olet nuori, mutta minä jo isoisä joka saa puthaimman rakkauden lapsenlapsiltaan, jota ei toivottavasti eristetä heistä. Jaksamisiä sinulle! T.Vanha mies
No onneksi ei ollut lapsia vielä - se tekisi tuskan vielä suuremmaksi, kun pikkuinen napero joutuisi vielä kärsimään tuosta kaikesta.
Halaus sinulle. Kyllä naisissakin on fiksuja ja uskollisia. Mä oon 43, ja on mulla ollut monta miestä. Ketään en ole silti koskaan pettänyt, muusta syystä on mennyt vain ristiin tämä homma.
Pettämistä ei toivoisi kenellekään. Pidä jatkossakin kiinni rehellisyydestä ja unelmistasi. Kyllä rehellisiä naisiakin on.
Nykyajan naiset jättävät ja pettävät tosi kevein perustein.
Mutta en tarkoita teitä kunnon naisia teitäkin on vielä,minäkin haluaisin sellaisen kun vain löytäisin.
Joten tässä suhteeni lyhyesti.Tuli samaan paikkaan töihin missä minäkin siis tämä nainen 35 vuotias oikein seksikäs pakkaus,ja niillä avuin pääsikin töihin.No minä sitten ihastuin häneen melko kovasti olihan hän aika pakkaus.Ja varsinkin kun en ollut kahteen vuoteen missään suhteessa kehenkään ku itselläni pieniä lapsia.Mutta sitten ajattelin et tossa fiksu omillaan tulev koulutettu nainen ja hänkin oli ihastunut minuun.Et josko alkaisin seurustelemaan sen kanssa.No kävikin ilmi että sillähän on mies ja talo rakenteilla,vanhenpi ja varakkaampi,niin sanotusti turvallinen elättäjä.Mutta eipä sillä kuitenkaan pää kestänyt sitä suhdetta ja sitten nappasi minut ja minä kun olin ihastunut niin olin helppo nakki.Sitten olin erossa avustajana ja viihdyttäjänä jonkin aikaa ja luulin saavani oikeata rakkautta osakseni.Meni parikukautta kun se kävi tykönäni kunnes sai oman vuokrakämpän. No aika pian siinä rupesi rakkaus rakoilemaan kun ei enää oikein viitsisikään poiketa kylään kun meillä aika pitkä välimatka toisistamme siis etä suhde.No me poikkeiltiin sit siellä pikku kämpässä hänellä kanssa parilasta eli ahdasta.No sit se osti oman talon ja sitä muuttoa kesti monta viikkoa kun pikkuhiljaa pääsi muuttamaan.No lopulta pääsi taloksi j tapaasisemme vaikeutuivat kun ei oikein jaksanut ja viitsinyt pakata kasseja ja tulla tyköni ja sanoi myös et ei oiken haluais meitäkään sinne.Sitten kysyin meidän suhteestamme et mikä mättää niin juuri toi kuin ei viitsinyt nähdä yhtään vaivaa seurustelun suhteen.No sain joksikin aikaa puhumalla tapaamiset pyörimään mutta aina sillä se mielessä et taasen täytyis pakata ja lähteä et ei jaksa et parempi lopettaa suhde siihen.Tätä kesti vuoden ja nyt se päättyi yhdellä puhelin soitolla asioista ei edes keskusteltu päätös oli hyvinkin yksipuolinen.
Ei ollut helppo suhde muutenkaan mutta kaikkeni tein ja uhrauduin monesti,ja luu jäi käteen
Tässä muutama sana hänen persoonastaan
-ahne
-häikäilemätön
-petturi
-hyväksikäyttäjä
-tunteeton
-kylmä
-itsekäs
-laskelmoiva
-raukkamainen
-ämmämäinen
-provosoiva puketuja
-flirttaileva muille
-ei kyennyt tunnustamaan seurustelevansa
-ei käytös tapoja
-ei moraalia
-se mikä toisen niin oli hänen mikä oli hänen
niin ei toisen
-mottona:hullu paljon töitä tekee laskelmoiva
pääsee vähemmällä ja saa enemmän
siinä näin äkkiseltän
oli siinä hyviäkin puolia enhän olisi muuten häneen ihastunutkaan
tässä muutamia
-sexsuaalisesti atiivinen
-leikattu
Noista edellämainituista sanoista olisi tullut om tarina tämän vuoden ajalta.Mutta nyt ei jaksa tämän enempää.Keräilen voimia ja muistelen asioita ja palaan asiaan uudemman kerran.
Ps.koittakaahan jätetyt jaksella
Ja te jotka olette jättämässä tehkää se ajan kanssa niin siinä on jotain inhimillisyyttä.Jääpi vähemmän arpia sydämmeen ja vähemmän katkeruutta,sillä niin voi käydä toisinkin päin. Moi.
Olet kohdannut narsistin. tukea ja apua löytyy www.narsistienuhrientuki.info
vastaavanlaisen miehen kanssa. Eli se on tuurista kiinni jos löytää rehellisen ja rakastavan kumppanin. Onneksi minulla oli sitä tuuria. Itkun jälkeen tuli ilo.
Hupaisaa oli, että tämä petturi yritti tulla takaisin, kun oli tajunnut mitä oli menettänyt, ja oli hävinnyt "vaihtokaupassa".
kun luin sen määritteen narsistista sieltä www.narsistienuhrientuki sivulta niin se oli kuin itse olisin sen kirjoittanut.
Ja hänkin rupesi hieman katumaan eroa ja kertoi
niin kovasti rakastavansa minua jota ei pystynyt suuhteemme aikana sanomaan kuin kerran pari,ja senkin kovin tivaamalla.Tais mennä vetelät housuun kun kuitenkin niitä hyötyjä rupesi laskemaan.Nyt vihani on jo muuttumassa sääliksi
tekisi mieleni kuitenkin häntä jotenkin auttaa,koska olen itse aika tunnepitoinen mies.
Toisaalta kannattaisko antaa olla ja antaa hänen
etsiä uusia uhria". Siitä olen itse onnellinen
etten mennyt sen kaikenlaisiin juttuihin mukaan
enkä kuluttanut rahojani häneen sen enenpää kuin
hänkään minuun.Sillä seurasin kyllä tarkasti mitenkä hän elämäänsä ja asioitaan hoitaa ja vie eteenpäin.Ja välillä kyllä tuntui et huhhuh et noinkin voi toimia ja pitääkö joka asiasta saada se maksimaalinen hyöty.
Toivottavasti jaksat jatkaa eteenpäin. Et ole varmaan tullut ajatelleeksi, mutta ostettiinko talo teidän molempien nimissä? Hänenhän pitäisi silloin maksaa sulle puolet lunastakseen puolikkaasi pois ja se helpottaisi taloudellista tilannettasi.
Hyvä, että sulla on koiria tukena, ne jaksaa välittää ja huomioida eikä hylkää toisen takia. Koeta selviytyä jotenki ja muista, että näet vielä uuden auringon sarastuksen pimeän yön jälkeen. Sitoutumishaluiselle 26-vuotiaalle miehelle löytyy varmasti vientiä, kunhan olet toipunut.
Jos tarvitset ulkopuolista juttuseuraa, niin pistä mailia [email protected] ilman taka-ajatuksia, kaveripohjalta. Ystäviä kun ei koskaan ole liikaa.
Minun pitäisi myös lähteä. ottaa kissat, koira ja lapset. Mies on pettänyt ja lyönyt. Alistanut ja tuhonnut.. Ei vaan ole enää voimia lähteä. Voi kun löytäisikin jostakin ihmisen joka aidosti välittäisi. jota ei tarvitsisi pelätä. Voi kun saisi joskus vielä olla onnellinen.. Sinä teit oikein. hyvä.
Sinä Mies olet painosi arvoinen kultaa! Ole rohkeasti oma itsesi ja raivaa polkuasi eteenpäin, onnesi löydät vielä varmasti. Et ole entisen kumppanisi arvoinen!
Ihanaa huomata kuinka teitä fiksujakin miehiä on vielä olemassa..
:)
Mulla kans päättyi pitkä suhde vastaavasti,avioliitto...
Vaimo alkoi etsimään "jännitystä" elämäänsä ja tapaili useita miehiä netin kautta ja piti muutamaa vaki seksisuhdetta muutamien kuukausien ajan kunnes jäi kiinni...
Seurauksena oli että vaimo muutti uuteen asuntoon ja mä jäin yhteiseen asuntoon,sillä erotuksella että en jäänyt koirien kans vaan meidän lasten.
Puoli vuotta tais olla tyytyväinen uuteen hienoon elämäänsä kunnes alkoi kaipaamaan takaisin ja sanoi tehneensä valtavan virheen toimiessaan noin.
Oli huomannut että nämä uudet tuttavuudet lähinnä käyttivät seksiin ja kohtelivat huonosti...
Vaikka tästä nyt on kulunut noin vuosi ja olemme lähentyneet vaimon kanssa,niin paha olo ei helpota ja yhteenpalaaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta samoin kuin minkään uuden suhteen aloittaminen.
Huoh! Olis hienoa kun jossain vaiheessa alkais jonkinlainen valo kajastamaan tunnelin päässä ja pystyisi taas uskomaan tulevaisuuteen ja toisiin ihmisiin,tällä hetkellä tuntuu ettei mulla voi olla onnellista ja rakastavaa parisuhdetta koskaan enää :(
Kyllä se vielä siitä iloksi elämä muuttuu,vaikka tämä elämä välillä koittelee. Koitahan jaksella.
Itellä tilanne oli tämä, tapasin helvetin mukavan ja kauniin tytön. Oltiin onnellisia yhdessä, sit se kerran kännis meni pettämään mua. Koko yhdessäolo oli muutenkin sellaista veivuuta, kai naiset vaan luulee miehiä niin vitun tyhmiks et me ei tajuta, ei nähdä läpi et kaikki ei oo ok. Tuli tavallaan tapa siitä, et lukee toisen viestit ja kattoo kenelle on soittanu. Yleensä siel oli just sitä mitä olin pelännykkin, yritettiin. Saatiin homma toimimaan, mut sit niinku salama kirkkaalta taivaalta se jättää mut. Sanoo et tarttee aikaa ajatella ja olla itekseen. 4 Päivää tän jälkeen päädytään samaan paikkaan yöks, luen sen puhelimesta sillon et missä mennään. Niin sil on jumalauta jo uus ukko, nyt se soittelee kun on menos sen luo käymään. Helvetin mukava nainen, mut ei vaan osaa olla. Ei vittu.