Moi, olen lotta etelä suomesta. Mun on pakko myös purkaa sydäntäni tänne. toivottavasti joku lukee ;)Elikkä mun tarina alkaa tästä syksystä, olin englannissa opintomatkalla kaksi viikkoa tossa syyskuussa, tutustuin siellä aivan mielettömään ihmiseen hollannista, ajatusmaailma kohtasi täydellisesti, ja vaikka olen ollut muutamassa vakavassakin ihmissuhteessa (pisin 5v, joista 4 kihloissa) en ole ikinä tuntenut mitään vastaavaa ketään kohtaan.tämä vaan on jotain niin uskomatonta, että tuntuu että olisi jotenkin uudelleen syntynyt. olin tuossa vähän aikaa sitten uuden rakkaani luona hollannissa viikon, tahdoimme katsoa tuleeko tästä mitään, ja voi miten ihana viikko se oli. nyt on tarkotus taas nähdä parin viikon päästä, ja sitten taas kk päästä hän tulee suomeen, ja olemme jopa onnistuneet järjestämään kouluni sinne ensi lukukaudesta alkaen. elämä tuntuu tällä hetkellä täydelliseltä, tosin kamala ikävä vaivaa jatkuvasti. onneksi mese keksitty, siellä tulee vietettyä 3-5h päivittäin :)onko kellään vastaavia kokemuksia, olisi mukavaa saada esim. vinkkejä miten kestää ikävää paremmin, vaikka toisaalta on myös mukava ajatella yhteistä tulevaisuutta, mutta aina se ei auta :)
Voi se joskus onnistuakin :)
Näin täällä
91559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kokemusta löytyy :) Olin viime keväänä muutaman vikon vaihtarireissulla Itä-Euroopassa ja tapasin siellä nykyisen poikaystäväni ja yhdeksän kuukautta on takana enkä päivääkään vaihtaisi pois! Olemme nähneet tänä aikana kolme kertaa, minä kahdesti siellä ja mies kerran täällä. Nyt syksyllä ei valitettavasti ehditty näkemään, mutta keväällä suuntaan taas sinne :) Meillä on kans sumplittu tuota "Kuinka nähdä useammin ja kestää ikävää" -kysymystä. Ensi syksynä suuntaan sinne päin (vaikken samaan maahan) vaihtoon, että nähtäisiin edes viikonloppuisin. Mese ja Skype ovat olleet kovassa käytössä. Onhan se vaikeaa, kun toista ei näe kuin kuvissa, mutta äänen kuuleminen on jo paljon! Eikai sitä ikävää voi mitenkään piilottaakaan, itse yritän ajatella positiivisesti, että enää niin ja niin kauan, että nähdään, vaikka järki sanoo, että "perhana, sehän on pitkä aika". Tsemppiä vaan sinne :)
...kautta saa kuvankin näkyviin! Ostatte vaan webkamerat, niin voitte samalla katsella toisianne, kun puhutte. :) Niitä saa parilla kymmenellä eurollakin jo. Itse olen myös kaukosuhteessa. Ja vaikka poikaystäväni asuukin Suomen rajojen sisäpuolella, on skypen videopuhelut kovassa käytössä. Ne MELKEIN korvaavat toisen läsnäolon. Vielä kun voisi koskettaa sen välityksellä... *huokaus*
Voi, kun saisikin webbikameran kympillä parilla, mutkun on vista niin maksaa ainakin 60 euroa (olen aina välillä katsellut hintoja enkä ole halvempaa nähnyt). Tällä hetkellä asun vielä niin käpykylässä, ettei täältä edes mitään löydy! Opiskelijana edes varaa pistää 60 mihinkään tai sit se on jostain muusta esim. talvivaatteista tms. pois. Ei ole varaa edes mennä bussilla ostoksille suurempaan kaupunkiin..Ehkäpä joulupukki tuo kameran, jos pyydän oikein kauniisti :)
Heissan,
Itsella kylla loytyy kans kokemusta kaukosuhteesta. Tapasin mieheni englannissa ollessani Au Pairina. Han on Englannin laivastossa joten on matkoilla melkoisen usein. Hetki asusteltiin eri maissa mutta nyt vuosien yhdessa olon jalkeen ostimme yhteisen talon taalla englannissa ja olemme pian menossa naimisiin.
Ikava on todella suuri aina valilla, mutta mesen avulla homma toimii ja hyvaa kannattaa aina odottaa. Koita keksia uusia harrastuksia, vieta aikaa ystavien kanssa ja kylla se siita!Itse en vaihtaisi paivaakaan pois.
Mullakin on kokemusta kaukosuhteesta. Kävin Pattayalla kahden viikon matkalla ja tapasin yhdessä ravintolassa elämäni naisen! Tyttö oli siellä tarjoilijana ja tuodessaan oluen seurueellemme huomasin hänen luovan minuun merkitseviä katseita..
Suhde kehittyi kuin itsestään illan aikana ja vietin elämäni romanttisimman loman!
Nyt pidämme yhteyttä lähinnä sähköpostilla, mutta soitan kuitenkin päivittäin.
Luulen, että ikävään ei ole muuta ratkaisua kuin kutsua tyttö Suomeen ja järjestää hänelle täältä jossain vaiheessa töitä, kun kieli on tullut tutuksi.
Riuduttaa kun ajattelenkin häntä siinä baarissa raatamassa aamusta iltaan pienellä palkalla, mutta hieman helpottaa kun pystyn avustamaan edes sadalla eurolla viikossa kultaani.
Joulukuun 4.pv onneksi lähden rakkaani luo Pattayalle ja menemme ostamaan meille yhteistä taloa tytön kotiseuduilta ja samalla tapaan tulevat appivanhempani.
Koitetaan kestää kaikki kaukorakkaudessa riutuvat!
Hienoa kun olet löytänyt itsellesi oikean naisen! Minullakin on vaimo thaimaasta ja parempaa saa hakea! Tuo tyttö Suomeen malliksi näille elämään kyllästyneille keski-ikäisille läskiperseille! Thai-tyttö osaa vielä pitää kodin siistinä ja laittaa ruokaa muutakin kuin maksalaatikkoa mikroon! Näillä tytöillä ei myöskään "särje päätä" makuuhuoneessa kuten kuulee monen kaverin kotimaisen kumppanin valittavan!
Hehheh, eipäs nyt yleistetä. Minä ainakin osaan kokata (eikä minulla ole edes mikroa!), pitää kotini siistinä eikä makuuhuoneessakaan päätä särje ;) Tosin en ole keski-ikäinen vaan 23 -vuotias aktiivinen ja elämäniloinen opiskelijatyttönen. Meitähän on moneen junaan, oma poikaystävä ei ole ainakaan valitellut vaan ennemminkin ollut yllättynyt innokkuudestani ja kiinnostuksestani moniin asioihin sekä realistisuudestani. Pääasiahan on, että itse on tyytyväinen omaan rakkaaseensa :)
Hei teille!
Minä elän myös kaukosuhteessa, poikaystäväni asuu Saksassa ja näemme melk joka kuukausi ainakin kuuden viikon välein. Välillä tuntuu raskaalta odottaa ja ikävä on kova. Kuitenkin onneksi skype ja mese on keksitty...skypessä meneekin monia tunteja keskustellessa, ja onneksi voi nähdä toisen. Onko teillä koskaan luottamus kysymyksiä kumppanistanne kun on kuitenkin välimatkaa? Luotatte aivan täysin?
Kyllä hyvää kannattaa odottaa ja tsemppiä myös teille muille jotka elätte kaukosuhteessa :)
Hei teille!
Minä elän myös kaukosuhteessa, poikaystäväni asuu Saksassa ja näemme melk joka kuukausi ainakin kuuden viikon välein. Välillä tuntuu raskaalta odottaa ja ikävä on kova. Kuitenkin onneksi skype ja mese on keksitty...skypessä meneekin monia tunteja keskustellessa, ja onneksi voi nähdä toisen. Onko teillä koskaan luottamus kysymyksiä kumppanistanne kun on kuitenkin välimatkaa? Luotatte aivan täysin?
Kyllä hyvää kannattaa odottaa ja tsemppiä myös teille muille jotka elätte kaukosuhteessa :)