Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    olenko vain perhonen

    ja elän vain päivän....naimisissa liki 20 vuotta...yhdessä kauemmin...suhde "kylmä"...kaipaisin enemmän hellyyttä, hyväilyjä...huomiota....rakastan miestäni mutten saa häneen puhekontaktia...vain pakolliset arkeen ja lapsiin liittyvät juttelemme...hän elää tulevaisuutta...sitten syksyllä teemme näin ja näin...itse elän nykyään vain hetken tai päivän kerrallaan..yritän vielä löytää jotain elämisen arvoista...lapsistani en haluaisi erota miehestäni kylläkin...mutta jotenkin tuntuu ettei täällä kukaan oikeastaan minua tarvitse...en ole tarpeellinen....vaikka minulla olisi halua helliä ja rakastaakin...kohteeni ei vain halua lämpöäni...
    poistuisinko lopullisesti...sen tiedän ehkä jonain päivänä...sitten kun enää jaksa....
    2379
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    älä ole surullinen kyllä sun lapset tarvitsee sinua,mutta ovat ehkä nyt siinä iässä että on niin paljon omaa juttua niinpä äiti on vaan varamies kun tarvitsee ruokaa tai puhtaat vaatteet.Tiedän se kokemuksesta olen itsekin naimisissa yli kaksikymmentä vuotta ollut.Minun mies taas rakastaa minua mutta minä olen jotenkin muuttunut en halua hänen hyväilyjä.Tuntuu kun olisi veljensä kanssa.
    Tsemppiä sinulle kyllä aurinko vielä paistaa.
    Hae voimia luonnosta nauti kesästä.
    Mutta heitä synkät ajatukset pois.

    Äänestä

    • kiitos lippe viestistäsi...yritän nauttia luonnosta ja kesästä vaikka mieleni onkin synkkä..
      hellyyttä ja hyväilyjä kun ei sieltä saa...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Elämä? kirjoitti:

    ja elän vain päivän....naimisissa liki 20 vuotta...yhdessä kauemmin...suhde "kylmä"...kaipaisin enemmän hellyyttä, hyväilyjä...huomiota....rakastan miestäni mutten saa häneen puhekontaktia...vain pakolliset arkeen ja lapsiin liittyvät juttelemme...hän elää tulevaisuutta...sitten syksyllä teemme näin ja näin...itse elän nykyään vain hetken tai päivän kerrallaan..yritän vielä löytää jotain elämisen arvoista...lapsistani en haluaisi erota miehestäni kylläkin...mutta jotenkin tuntuu ettei täällä kukaan oikeastaan minua tarvitse...en ole tarpeellinen....vaikka minulla olisi halua helliä ja rakastaakin...kohteeni ei vain halua lämpöäni...
    poistuisinko lopullisesti...sen tiedän ehkä jonain päivänä...sitten kun enää jaksa....

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu