Tilanne on sellainen, että ei ilmeisesti ole enää paljon vaihtoehtoja. Mieheni ja minä olemme niin erilaisia; elämänkokemus täysin erilainen. Minä olen elänyt vain yhdessä pitkässä suhteessa (josta eronnut n 4v sitten) ja mieheni elänyt hurmiollisessa naisten mailmassa viimeiset 10v.
Olin jo hyväksynyt mieheni taustat ilman mitään selittelyjä....mutta harmittavasti meidän kummankin taustat törmäsi toisiinsa kuitenkin tosi pahasti. Minä en ole tottunut kuolaamaan jokaisen vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen nähdessäni ja taas toinen on. Aivan kuin kyseessä olisi hänen kohdallaan joku helvetin "henkiinjäämisriitti". Olen saanut kuulla paljon toiveita ja fantasioita korseteista jne. En vaan ole sellainen, että tuntisin tarvetta koristella itseäni mieheni viettelemiseksi.Mielestäni mieheni vastuulla on se, että koittaa hakea minusta intohimon sytykkeen, jos sellaiseen edes mahdollisuutta on! Jos ei ole niin vaihtais reilusti kumppania!. Tai voisin toki koristella itseäni hänen mieliksi, jos hän osoittaisi mielenkiintoa minua kohtaan keskellä arkea. Ei toivoakaan. Tv:n naiset, kadulla kulkevat naiset jne...saavat hänen pulssin sykkimään, mutta valitettavasti minä taas saan hänet kaikkoamaan. Ainakin siltä minusta tuntuu. Ongelmani on se, että en pysty unohtamaan hänen kommenttejaan muista upeista naisista tv:ssä tai kaduilla, flirttailuja muiden kanssa minun läsnäollessani jne...
Ja sitten kun olen sanonut mielipiteeni, että en tykkää moisista jutuista, niin lopputulos on se, että mies ei kykene sitten enää oikein mihinkään. Eli minusta tuli sitten "pits", koska sanoin, mikä loukkaa minua ja miksi. Ei taida olla tulevaisuutta meikäläisillä enää, koskapa elämänpiirikin on käynyt aika ahtaaksi kyseisten ongelmien takia. Ei taho viittiä enää missään kulkee miehen kanssa, koska aina niitä potentiaalisia naisia näkyy kaikkialla. Turhauttavaa...
Olin jo hyväksynyt mieheni taustat ilman mitään selittelyjä....mutta harmittavasti meidän kummankin taustat törmäsi toisiinsa kuitenkin tosi pahasti. Minä en ole tottunut kuolaamaan jokaisen vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen nähdessäni ja taas toinen on. Aivan kuin kyseessä olisi hänen kohdallaan joku helvetin "henkiinjäämisriitti". Olen saanut kuulla paljon toiveita ja fantasioita korseteista jne. En vaan ole sellainen, että tuntisin tarvetta koristella itseäni mieheni viettelemiseksi.Mielestäni mieheni vastuulla on se, että koittaa hakea minusta intohimon sytykkeen, jos sellaiseen edes mahdollisuutta on! Jos ei ole niin vaihtais reilusti kumppania!. Tai voisin toki koristella itseäni hänen mieliksi, jos hän osoittaisi mielenkiintoa minua kohtaan keskellä arkea. Ei toivoakaan. Tv:n naiset, kadulla kulkevat naiset jne...saavat hänen pulssin sykkimään, mutta valitettavasti minä taas saan hänet kaikkoamaan. Ainakin siltä minusta tuntuu. Ongelmani on se, että en pysty unohtamaan hänen kommenttejaan muista upeista naisista tv:ssä tai kaduilla, flirttailuja muiden kanssa minun läsnäollessani jne...
Ja sitten kun olen sanonut mielipiteeni, että en tykkää moisista jutuista, niin lopputulos on se, että mies ei kykene sitten enää oikein mihinkään. Eli minusta tuli sitten "pits", koska sanoin, mikä loukkaa minua ja miksi. Ei taida olla tulevaisuutta meikäläisillä enää, koskapa elämänpiirikin on käynyt aika ahtaaksi kyseisten ongelmien takia. Ei taho viittiä enää missään kulkee miehen kanssa, koska aina niitä potentiaalisia naisia näkyy kaikkialla. Turhauttavaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehelläs se on ongelma. Tod.näk. tuntee ittensä nollax ilman niitä kaikkia potentiaalisia naisia.
Minkä takia haluat olla ihmisen kanssa, joka saa sut JATKUVASTI tuntemaan ittes huonommaks ku muut? Turha ruikuttaa, jos itse on niin pälli, että sietää tollasta p*skaa...
kaippa joillakin naisilla (lue minä) on lapsenomainen usko ihmisen hyvyyteen hamaan loppuun asti.
Mut itteni kohdalla huomaan sen, että olen alkanut todella pahasti halveksumaan kumppaniani ja hänen arvomailmaansa. Ja se tuntuu kyllä pahalta ja väärältä.
Olisi pitänyt tajuta jo heti suhteen alussa asiat...:/...sanoi minulle mm. että "eihän meidän travitse sitten mennä pitkään aikaan naimisiin"...
Kertoohan toikin jo aika paljon.
siitä että miksi elän tällaisessa suhteessa. Mä luulen, että pidän itsepintaisesti kiinni käsityksestäni siitä, että toisessa on se aito välittäminen ja hyvä tahto olemassa.
Katson loppuun asti mihin se johtaa.
Kysyisin vaan teiltä arvoisa raati (varsinkin miehet), että miksi mieheni, (joka on jo monella tapaa loukanut minua ja toisaalta myös myöntänyt virheensä ja halunsa korjata asioita) ei pysty tukemaan tai auttamaan minua pääsemään loukkausten yli?? olen kertonut selvällä suomen kielellä miten voisi tietyissä tilanteissa mua auttaa, mut ei onnistu, ei:(((((((...tuntuu että hänen on pakko saada kokea "elämyksensä" ennen minun huomiointia:(...
Aivan kuin oisit kirjoittanut mun miehestäni hyvä ettei se aja autolla ojaan tai vastaan tulijoiden kaistalle kun näkee jonkun naisen se saa mut tuntemaan niin että ei arvostas mua minään muuna kuin lastensa äitinä meillä on neljä pientä lasta jotka minä olen alusta asti yksin hoitanut mieheni juostessa maailmalla.Hän myöskin haikailee entisiensä perään hänen entiset suhteensa ovat kaikki olleet irtosuhteita ja vehdannut varattujen naisten kanssa.Osaa näytellä katuvaa ja pyytelee anteeksi mutta en pysty unohtamaan vaikka kuinka anteeksi antaisin hän on loukannut minua niin henkisesti että syvät arvet on jääny.turha tässä on nurista itseäni saan syyttää kun tällästä kattelen mutta rakastan häntä niin etten halua jättää ja haluan että lapseni saisivat kasvaa perheessä jossa on molemmat vanhemmat
Muutenkin tuo alku oli kuin meidän elämästä mieheni on lentänyt kukasta kukkaan ja minä olen elänyt "siveämmin"