Olen 31 v mies ja aikalailla yksinäinen työ heitti eteläsuomeen joten töitä on mut kavireita ei.ulkonäkö on ihan ok ei siinäkään mitään valittamista baareista ei löydy tosi ystäviä juttuseuraa kylläkin.kumpa vain olisi joku jolle voisi purkaa ajatuksia vaikka kirjoittamalla tai soittelemalla luulis et tässäkin maassa on samanlaisia kohtaloita mut kuka tietää.En halua surkutella kohtaloani sillä olen elämääni kuitenkin suhteellisen tyytyväinen vain yksinäisyys tympii mut jos jotain kiinnostaa niin vaihdetaan osoitteita nin voidaan vaikka kirjoitella.ilmoitaisitko osoitteesi ni otan yhteyttä
mistä sais ystävän
yksinkö aina
1270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan yhtä kamalaa; eron jälkeen muutin pääkaupunkiseudulle, pieneen kälyseen kylään. siellä sitten nökötetään, ympärillä asuu vaan näitä ns. ydinperheitä - ei puhettakaan että kutsuttais edes kahville. yksinäinen nainen kun on aina uhka parisuhteelle (ja p.skat)
joo, työ sitten - parikymppistä vipeltäjää jotka ilmaisevat itseänsä nimittelemällä vanhaksi luuskaksi.
semmottia, nyt kun keksis mihin muualle sitä vois mennä nolattavaksi...