Kuinka te olette päässeet jostakin ihmisestä yli, niikun lopullisesti? Vai onko se vain et sen kanssa oppii elämään? Ja mistä sen sitten tietää, että oikeasti on päässyt yli, myös alitajuisesti?
Mulla taas näin flunssa/kuumeisena neljän seinän sisällä aikaa pohtia vanhoja ja miettii vähän liikaakin.
Ei sitä normaalisti, kun on paljon tekemistä ja pääsee salillekin, niin mieti ja noit` ja koko ihmisen sulkenut pois mielestäkin, mutta ei sit kuitenkaan, koska kuitenkin monta kiinnostavaa ihmistä tavannut ja mut jokaisesta keksinyt jotakin vikaa/syitä miksei voi yrittää edes tuleeko mitään. Joko väärän väriset hiukset tai jotain muuta, eikä uskalla toisaalta luottaakaan. Samalla kun on yrittänyt/halunnut jatkaa eteenpäin luullen olevan oikeasti valmis, niin sitä on tahtomattaan aiheuttanut pahaa mieltä.
Ihan kuin olisi vankina yhteen ihmiseen ja se on väärin minusta, koska hän vaa porskuttaa eteenpäin, tosin ensin kyllä "tinttas" minut "maan alle" ei olis kyllä tarvinnut. Muutenkin ollut hankalaa ilman et kävi elämässäni. Tosin voi pitkälti johtua tästä flunssa/kuumeestakin.
Mulla taas näin flunssa/kuumeisena neljän seinän sisällä aikaa pohtia vanhoja ja miettii vähän liikaakin.
Ei sitä normaalisti, kun on paljon tekemistä ja pääsee salillekin, niin mieti ja noit` ja koko ihmisen sulkenut pois mielestäkin, mutta ei sit kuitenkaan, koska kuitenkin monta kiinnostavaa ihmistä tavannut ja mut jokaisesta keksinyt jotakin vikaa/syitä miksei voi yrittää edes tuleeko mitään. Joko väärän väriset hiukset tai jotain muuta, eikä uskalla toisaalta luottaakaan. Samalla kun on yrittänyt/halunnut jatkaa eteenpäin luullen olevan oikeasti valmis, niin sitä on tahtomattaan aiheuttanut pahaa mieltä.
Ihan kuin olisi vankina yhteen ihmiseen ja se on väärin minusta, koska hän vaa porskuttaa eteenpäin, tosin ensin kyllä "tinttas" minut "maan alle" ei olis kyllä tarvinnut. Muutenkin ollut hankalaa ilman et kävi elämässäni. Tosin voi pitkälti johtua tästä flunssa/kuumeestakin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Parin ihmisen kanssa olen vaan opetellut elämään asian kanssa, koska en tavallaan halua päästä heistä yli. En silti ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan. Enkä haluakaan olla tekmisissä.
Siit sen tietää, että on päässyt yli, kun ei enää ole lämpimiä ajatuksia toista kohtaan.
et halua päästä heistä yli?
Ei mulla normipäivinä olekaan, mutta sitten kuitenkin on ja silti ei ja on ja totuus kuitenkin, joka suututtaa rakastuin, mutta vastakaikuu ei löytynyt ja sehän kieltämättä syö ja se on noloakin olla rakastunut yksinään ilkeään ihmiseen.
Kiitos sulle, siis aidosti ja minusta tuntuu et painun nukkumaan ennen lisä tilityksiä
Ja mä haluan myös säilyttää sen sellasena. Eli, niitä on oikestaan neljä naista joilla on erityinen paikka mun sydämessä, vaikka meidän jutuista ei mitään tullutkaan, eikä koskaan tuliskaan.
Mut, mä muistelen heitä lämmöllä.
tai särkee tai muuten vaan heikkona...tulee mieleen vanhat menetykset. On ikään kuin valmiiksi heikkona ja sitten alkaa purkautumaan heikkoimmat kohdat. Silloin juuri tarvisi toisen olkapäätä tai toisen käsivarsia ympärilleen. Tai edes jonkun tuomaan kuumaa kuppia tai muuten vaan lähelle. Ettei aina olisi niin omien voimien varassa.
Oikeasti pitääkin ikävän ihmisen pahoista teoista päästä yli, ettei ne jää ahdistamaan. Niistä pitää puhua jollekulle. Vähitellen ne alkavat unohtua. Se vie aikaa. Jotkut eivät välitä ja unohtavat, mutta sellainen mikä kaivertaa...siitä pitää saada puhua niin tarpeeksi, että puhuminen käy tarpeettomaksi.
Tämän ikävyyksiä aiheuttaneen ihmisen kanssa oli myös hyviä asioita ja hyviä hetkiä. Sinulla käsittääkseni on myös lapsia hänen kanssaan. Tuommoisessa tilanteessa on vaikeaa hyväksyä sitä, että toiseen liittyy hyvää ja että kaipaa menneitä. Kaipaa ja suree menneitä, joihin liittyy pahoja muistoja. Toivoo, että olisi käynyt toisin. Sellainen raastaa sydäntä. Mutta hyvät asiat saakin muistaa! Ne saa muistaa eikä niitä tarvitse unohtaa siksi, että ne liittyvät johonkin muuhun mitä ei ole mukava muistella. On oikeus kaivata hyviä hetkiä ja itkeä sisimmässään menetettyä. Sureminen ottaa aikansa. Loppujen lopuksi muistot kääntyvät niin, että on haikea siitä mikä on mennyttä ja mikä oli hyvää.
Sinulla, kenellä tahansa, on oikeus surra sitä mitä on jäänyt taa. Surra sitä mikä oli joskus kaunista ja hyvää. Kaikki ei ollut sellaista mitä oli toivonut. Kauniin ja hyvän voi erottaa rumasta ja pahasta. Se ehkä helpottaa
nukkumaan, kun luin ja pakko minun vielä kirjoittaa: Ei en tarkoittanut tätä kenen kanssa minulla kolme teiniä vaan kun hänestä pääsin eroon (siis sinut asioiden kanssa), kun aloin luottamaan ihmisiin ja uskaltautua kohtaamaan taas miehiä. Siinä menikin monen monta vuotta, niin tarkoitin häntä ja koko sitä noloa showta ja en vieläkään tiedä mitkä kaikki niistä on oikeasti totta ja mitkä ei, enkä halua tietääkään. Siitä seurasi jotakin vieläkin kurjempaa henkistä väkivaltaa (fyysinenkin on helpompaa kestää) ja mä vielä rakastuin vaikka olinkin vissiin pelkästään koston välikappale. Se kaikki on jotakin semmoista jota ei viitsi edes aina muistella tai ei halua paitsi kipeänä ollessa surettaa ja ei viitikään, semmoista johon ei tavallisesti pitäisi edes törmätä, mutta mä olin nii hölmö ja en osannut ajatella tai en välittänyt vaik tiesinkin ja se kaikki on niin sekavaa ja mun pitäisi elellä vain tyytyväisenä ja olla onnellinen et kaikki meni siinä kuten meni, mutta ei en osaa aina ajatella niin vaan joskus toivon et kaikki olisi mennyt toisin, vaikka pitäisi unohtaa janiinpoispäin ja nyt menen nukkumaan melkein nukahdin jo kesken kirjoituksen, mutta kiitos sinulle ja anteeksi aiheuttamani väärinkäsitys.
Okei kiits korjauksesta. Voit poistaa sen yhden lauseen, jossa mainitaan, että teillä on yhteisiä lapsia.
Jotenkin olen saanut aiempien kirjoitustesi perusteella sellaisen käsityksen, että olet tosi aikaansaava ja fiksu. Jos minusta alkaa tuntua, että olen toiminut tyhmästi jossain tilanteessa, minun on vaikea antaa typeryyttäni anteeksi itselleni. Hävettää. Nyt, jos olet roikkunut jossain tyypissä, joka on on kiusannut sinua...ja vieläkin takerrut muistoihin, mielestäni tämä on ihan sama asia. Muistoissasi on jotain negatiivisia elementtejä, jotka estävät sinua päästämästä niistä irti.
Menneisyyttään pitää katsella hyväksyen sen miten se on tapahtunut. Se tosiaankin on mennyttä. Olet sinä kuitenkin jossain asioissa toiminut hyvin.
paitsi pitkäaikaisimmasta seurustelukumppanista en ole päässyt yli. Tai no en mä sen perään joka päivä itke, tai en itke ollenkaan, mutta mä vaan tiedän, että se olis ollut mulle "se oikea". Mä en vaa ole sille, ja se oli selvää mulle jo silloin, kun me alettiin seurustelemaan. Tai ei hän itse koskaan mitään sellasta sanonut, mutta tää on mun oma mielipide. Kukaan ei vaan tunnu samalta, kuin hän.
että sinne sydämeen pitää tulla uus mies syrjäyttämään se vanha?
Mä en vois ikinä kuvitella, että mun muijan itsetunto kestäis jos sanoisin, et 'mullon muuten pari muutakin naista jota lämmöllä aattelen'. Tulis varmaan välittömästi kenkää.
mutta tiedänpä vaan, että häntä tuun aina lämmöllä ajattelemaan. Kyllä musta mun pitäis ihan omin avuin päästä siitä yli, että hän pystyis/pystyy leikkimään mulla ihan miten vaan, jos vaan tahtoo. Ei siihen muut miehet auta.
Sitäkö, ettei koskaan enää tuntis kaipuuta?
Vai, onks se yli pääseminen vaan sitä, että sieltä sydämestä alkaa löytyä tilaa muillekin?
mun sydämestä löytyy tilaa muillekkiin, että sen perusteella mun pitäis olla päässyt yli. Tai enhän mä voi tota kunnolla tietää, kun ei oikein mee noitten miesten kanssa tunteet yksiin. Jos mä oon kiinnostunut jostakusta, niin se ei ainakaan ole musta. Sitten kaikenmaailman idiootteja oiskin joskus tyrkyllä. Plääh.
Kaipuuta varmaan tuntee aina. Ainakin niitä kivoja juttuja ja hyvää seksiä kaipaa XP.
junnuna ihan totaalisn rakastunu yhteen muijaan,Tai no siis se oli mun ensirakkaus, kaikkea sitä mitä oot 18v haaveillu. Mut jotenkin se tunne vaan oli ja meni. Se muija ei lämmenny mulle aikanaan. Mut sit jälkikäteen on tullu kaikelaista yhteydenottoa. Se on sääli kuinka seksuaainen kiima voikaan kadota. Mä en enää ees antais sille pikku possulle, painaa varmaan 70 kiloa ja on persjalka.
No et säkään kyllä miltään keijukaiselta näytä... Ja voin sun kirjoituksia lukeneena kertoa, että sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä rakkaus on.
niin, ja sehän siinä just paska homma onkin. Ite sitä haluaa ultimaattisen kissan mut sit ite on mitä on. Mut niillä pelimerkeillä mitä on jaettu sitä on yritettävä mennä.
Ehkäpä sen kanssa oppii sitten elämään. Pääasiassa muut jutut ei enää edes muistu mieleen, mutta tämä yks vaan jaksaa kummitella tuolla päänupissa. Juttu tapahtui jo 2003 ja nyt pääasiassa vaivaa se, kun en sanonut kyseiselle ihmiselle silloin suoria sanoja, mitä mä oikeesti ajattelen hänen käyttäytymisestään ja niistä parista päivästä hänen luonaan. Olin ja olen edelleen pettynyt. Mut joo, naisista ei aina ota selvää.
päässyt yli, paitsi siitä ensirakkaudestani. Itseasiassa mä oon sen ensirakkauteni avulla päässyt yli parista muusta miehestä,
mutta siis ei tuo nyt ole niin pahaa miltä se kuulostaa..koska minkä sille voi, jos asiat joskus menee ei-toivotulla tavalla ja jotenkin se et elämä on heitellyt meitä yhteen ja erilleen monta kertaa vaikka välissä ois ollut mitä tai ketä.
Jotkut asiat vaan on sellaisia, ettei niihin itse pysty vaikuttamaan. Ne joko tapahtuu, tai jää tapahtumatta. Jos ei aikojenkaan kuluessa toinen ole haihtunut mielestä, niin silloin sen kuuluukin jäädä sinne.
yhä vaan siltä mitä en tarkoittanut. Eli siis vaikka välillä ois ollut jotain muitakin miehiä ja kun on taas nähnyt tämän miehen, niin on tuntunut niin kuin olis tullut takaisin kotiin harharetkiltä. Vaikkei noita montaa olekaan, mutta pari sellaista, jotka nyt voi jonkinlaiseksi suhteeksi laskea. Jotenkin kummasti ne on vaan haihtuneet mielestä heti pois.
Joku varmaan ymmärtää tai jossei, niin en ainakaan osaa paremminkaan selittää:)
kirjoituksistanne :))