Olen 30-vuotias nainen, avoliitossa 7 vuotta. Minulla oli hirmuinen vauvakuume ja 30-kriisikin kai painoi päälle, kun ajattelin, että nyt se ensimmäinen lapsi pitää laittaa alulle. Mieheni yritti varovasti sanoa, ettei olekaan valmis, mutta enhän minä kuunnellut. Halusin vauvan ja piste.
Lopputulos oli se, että samoihin aikoihin, kun minä elin omissa unelmissani, mieheni aloitti suhteen minua reilusti nuoremman naisen kanssa. Kun sain tietää, muutin välittömästi pois yhteisestä kodistamme. Siitä on nyt aikaa 4 kk.
Olimme täydellisessä erossa kuukauden päivät, sen jälkeen tapailleet ja soitelleet satunnaisesti. Exäni suhde toiseen naiseen on ohi, eikä hän suostu puhumaan koko asiasta. Kavereilleenkin on kertonut eromme syyksi vain, että hän mokasi.
Kun olemme keskustelleet lopullisesta erosta / mahdollisuudesta palata yhteen, hänen kantansa on, ettei voi tehdä päätöstä ennen kuin on varma "haluaako olla kanssani loppuelämänsä". Hän ei halua loukata minua enää.
Viime aikojen yhteiset hetket ovat tuntuneet molemmista hyvältä. Alkueron tunteiden kaaos on vähän lientynyt, molemmilla on vielä tunteita toista kohtaan. Aika on kai ainoa lääke parantamaan sydämen haavat meiltä molemmilta. Häneltä sen häpeän, että loukkasi minua ja minulta sen, että tulin loukatuksi.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Lopputulos oli se, että samoihin aikoihin, kun minä elin omissa unelmissani, mieheni aloitti suhteen minua reilusti nuoremman naisen kanssa. Kun sain tietää, muutin välittömästi pois yhteisestä kodistamme. Siitä on nyt aikaa 4 kk.
Olimme täydellisessä erossa kuukauden päivät, sen jälkeen tapailleet ja soitelleet satunnaisesti. Exäni suhde toiseen naiseen on ohi, eikä hän suostu puhumaan koko asiasta. Kavereilleenkin on kertonut eromme syyksi vain, että hän mokasi.
Kun olemme keskustelleet lopullisesta erosta / mahdollisuudesta palata yhteen, hänen kantansa on, ettei voi tehdä päätöstä ennen kuin on varma "haluaako olla kanssani loppuelämänsä". Hän ei halua loukata minua enää.
Viime aikojen yhteiset hetket ovat tuntuneet molemmista hyvältä. Alkueron tunteiden kaaos on vähän lientynyt, molemmilla on vielä tunteita toista kohtaan. Aika on kai ainoa lääke parantamaan sydämen haavat meiltä molemmilta. Häneltä sen häpeän, että loukkasi minua ja minulta sen, että tulin loukatuksi.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta eipä tämä tarina sua ainakaan lohduta.
Erottiin pikaisen seurustelun jälkeen. Kerittiin olla yhdessä alle vuoden. Minä mies ja hän nainen. Nainen meni exänsä kanssa uudelleen kimppaan, mutta se suhde kariutui jälleen ja hän palasi taas mun luo. Suhde lämpeni uudelleen ja taidettiin me jopa rakastaakin toisiamme. Mutta aika kului ja hän taas alkoi etsiä jotain muuta. Petti sitten mua ja loppujen lopuksi jätti. Toisen kerran siis.
Meillä ei homma toiminut. Sain kaksinkertaiset sydänsurut, joista toipuminen on työn ja tuskan takana.
Me saatiin kuitenkin ennen sitä lopullista eroa maailman ihanimman pienin tytön.
Tsemppiä sulle.
niin todellakin toisenkin kerran......
Älä poljä nyt toistakertaa anna tilaisuutta sille jässikälle sua vedättää!