Tympii, kun vielä löytyy sellaisia mukamas klassisen musiikin ystäviä, jotka eivät arvosta pätkän vertaa näitä kolmea suurta wieniläisklassikkoa. Ja pah! Voin kertoa, ettei kyseinen joukkio ymmärrä mitään musiikista. Täälläkin palstoilla pyörii jengiä, jotka ovat niin hullaantuneita ties mihin marginaalisäveltäjiin, etteivät tajua aidon musiikin (Moz, Beet ja Papa) päälle mitään. Kuka lovettaa romantikkoja kuka taas modernisteja. Sitä sitten kuunnellaan jotain Johnny Cagea, Belle Bartókia tahi Eddie Elgaria niin kuola poskella ettei olla missään vaiheessa elämää edes vaivauduttu Mozartin oopperoiden, Beethovenin sinfonioiden ja Haydnin jousikvartettojen ääreen noiden teosten vaatimalla antaumuksella, vaan yleisesti luullaan kolmen suurimman säveltäjän olleen jotain tusinapimputtelijoita...
Mozart, Beethoven, Haydn
mankel9
5380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miksi et mainitse Schumia!?
Papan ja Mossen ja vanhan Ludan jutut on paaaaljooo tylsempiä ja mahtipontisempia kuin Schubertin eihän ne edes säveltäneet liediä saati sitte kunnon oopperoita mitänytjoku taikahuilu ja dongiovanni olis Ludaki voinu säveltää syvällisempiä oopperoita kuin fidelion montakohan leonooraa oopperamaailmassa on
...Schubia vai väitätkö Schumannin mahtuvan kirkkaimpaan kärkeen?
Schubi on paras muusikko kautta aikain, jos Mosa, Käppyrä ja Papa ynnä barokkimaisterit Bach ja Händel jätetään laskuista... (siis paras romantikko) Voisinpa toki hänetkin siis mainita. Mutta siinäpä ne kirkkaimmat tähtöset alkaakin olla. Siinä on tarpeeks musiikkia, mutta eipä ne kaikki ikävä kyllä tajuu sitä, vaan kuuntelevat ties mitä sontaa kärkikuusikon kustannuksella..
Onko pakko kinastella siitä kuka on paras tai t.m.s. Mozart, Vivaldi, Bach, Beethoven,Tshaikovski, Grieg ja näin suomalaisena melkein tulee tippa linssiin, kun kuuntelee ilman ulkopuolisia häiriöitä Sibeliuksen toisen sinfonian finaalia(Allegro moderato).
Kaikista musiikkilajeista löytyy hyvää ja huonoa kuunneltavaa ja näkemys on aina subjektiivinen.
Itse soitan kitaraa(rock) ja silti nautin Chopinista(piano) ja Stockhausenin "musiikista"
löytyy terapeuttisia elementtejä.
Henkilökohtaisesti en pidä esim. Leharin musiikista kovin paljon, mutta en sitä kuitenkaan rienaa keskustelupalstoilla.
Nauttikaa siitä mistä pidätte!
Kaikki aikamme uusi musiikki on kuitenkin saanut alkunsa dissonanssin integroimisesta, atonaalisen sanaston hylätessä puhtaaksiviljellyssä muodossaan täysin perinteisen dsidssonanssikäsityksen, eikä se dissonanttisessa sanastossaan omaa sellaista yleisesti hyväksyttyä emotionaalista referenssisysteemiä kuin vaikkapa luettelemanne traditionaaliseen tonaaliseen harmoniseen ajatteluun perustuva säveltaide 1900-luvun alkupuolelle asti, josta löytyy myös monia suuria auktoreja.
Yleensä kun musiikkia kuuntelen, en mieti oliko kyseistä säveltäjää ennen vielä suurempia säveltäjiä.
Musiikki on aina musiikkia. Jos joku kaipaa enemmän romantiikan ajan hehkuvaa, tunneperäisestä melodiaa kuin Mozartin tai Beethovenin sonaattimuotoa, niin miksi kannattaisi jättää kuuntelematta?
Tottakai saa muistaa sen, ketkä ovat klassisen musiikin kehittelijöitä. Mutta musiikki on luotu meidän iloksemme, enkä usko, että itse Mozartkaan haluaa meidän miettivän vain säveltäjiä tai niiden arvojärjestystä. Tai ylipäätänsä sitä, mikä musiikki on arvokkaampaa kuin toinen.
Eiköhän tuo musiikkikin oo luotu vain meidän iloksemme.