Pitääkö pettäminen mielestäsi tunnustaa kumppanille?
Laita mukaan sukupuolesi ja perustelut. Perusteluiden olisi syytä olla vahvat, etenkin jos olet sitä mieltä että ei pidä tunnustaa...
Laita mukaan sukupuolesi ja perustelut. Perusteluiden olisi syytä olla vahvat, etenkin jos olet sitä mieltä että ei pidä tunnustaa...
Vastaukset 109
Vanhimmat
Miten haluaisitte itsellenne tehtävän? Minä haluaisin kuulla joka tapauksessa, myös silloin jos kyseessä on se klassinen kertaluontoinen känniläppä, joka ei merkitse mitään.
Siksi, että sen avulla voi tehdä johtopäätöksensä realistiselta pohjalta, toisin sanoen alottaa lähtölaskennan. Myös siksi, että epärehellisyys melko tärkeässä asiassa alkaa painaa osapuolten mieltä, erityisesti sen, joka jättää kertomatta. Toinen taas voi epäillä ja olla epätietoisuudessa pitkäänkin.
Toisekseen en voi kunnioittaa ihmistä, joka puuhaa parisuhdekumppaninsa selän takana hänen tietämättään. Näitähän on nähty ja itsekin koettu. On sitten kiva kuulla vuosia jälkikäteen jostakin, mistä "miehellä" ei ole ollut kanttia kertoa itse. Miten sellaisen muistoa voi kunnioittaa, ei mitenkään.
Minulle pettämistäkin pahempaa on epärehellisyys.
Armollisuus ja rehellisyys on parasta, mitä ihminen voi omistaa.
Jos kumppanini pettäisi minua, niin todennäköisesti jättäisin hänet,... tietenkään en voi olla ihan varma asiasta.
olen sitä mieltä, että rehellinen pitää uskaltaa olla.
En keksi yhtään syytä, miksi suhteessa pitäisi olla epärehellinen.
> miksi suhteessa pitäisi olla epärehellinen.
Jos epärehellisyydestä seuraavat hyödyt ovat suuremmat kuin rehellisyydestä seuraavat hyödyt.
kenen näkökannalta niitä hyötyjä sitten mittaat?
Mä oon silti sitä mieltä, että rehellinen pitää uskaltaa olla tai on pelkuri.
Ihmisen näkökantahan voi olla egoistinen, altruistinen tai utilitaristinen, miksei jotain muutakin. Kukin tyylillään.
Useimmiten perheelliset luultavasti taipuvat ajattelemaan utililaristisesti perheen tai jopa altruistisesti lasten etua. Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, valehtelenko mä vai ei, niin totta helvetissä mä valehtelisin!
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, valehtelenko mä vai ei, niin totta helvetissä mä valehtelisin!"
Entäs puolisosi sitten? Eikä hänellä ole merkitystä? Parisuhde on kahden kauppa. Jos jompi kumpi on pettänyt, se on tunnustettava. Siitä seuraa ero, mutta se on lastenkin kannalta parempi kuin että pidettäisiin kulissit pystyssä. Kyllä ne lapset ennemmin tai myöhemmin vaistoaisivat että jotain on pielessä. Jos taas sanot, että eihän siitä seuraa mitään jos ei kerro, niin olet oikeassa että ei seuraa, mutta silloinhan onnellisuus ei perustu todellisuuteen vaan valheelle. En haluaisi sellaista onnellisuutta.
Ja joku ottikin esiin tuolla sukupuolitaudit, hyvä. Jo niiden takia pettäminen on tunnustettava, sehän on velvollisuus. Kondomihan ei täysin suojaa.
> Entäs puolisosi sitten? Eikä hänellä
> ole merkitystä?
Kuten jo annoin ymmärtää: skenaariossa, jossa toinen on pettänyt ja pohtii tunnustaako vai ei, olisi mielestäni ajateltava altruistisesti lasten etua.
> se on lastenkin kannalta parempi
Perustele. Miksi perheen hajoaminen missään tilanteessa olisi lasten kannalta hyvä/parempi/paras lopputulema?
> pidettäisiin kulissit pystyssä
Alkuoletuksena ei ollut, että suhde olisi pelkkä kulissisuhde. Jos ei kerro, mitään muutosta suhteessa ei tapahdu: kulissisuhde pysyy kulissisuhteena ja rakastava parisuhde pysyy rakastavana parisuhteena. Mielestäni on täysin absurdi väite, että lasten kannaltakin olisi parempi, jos rakastavalle parisuhteelle perustuva perhe hajoaisi.
> En haluaisi sellaista onnellisuutta.
Miten Sinun haluamisesi liittyvät pohdintaan yleisellä tasolla?
Saanen sanoa, että mielestäni Sinulla on asiat ylipäätään heikolla tolalla, mikäli onnellisuutesi perustuu parisuhteeseen.
vain totesin, etten halua sellaista onnellisuutta. Jos joku haluaa niin se on hänen valintansa. Kumppanien kannattaakin suhteen alussa keskustella asia läpi. Jos toinen on uskollinen ja sanoo että haluaa tietää jos kumppani on pettänyt, niin silloin hänelle pitää pettämisestä kertoa.
Tottakai on lastenkin kannalta parempi että vanhemmat eroavat kuin että olisivat vanhempien kanssa joilla on huonot välit (tai ei juuri ollenkaan välejä). Ja koska kumppanilla on oikeus tietää, niin silloin hänen pitää saada tietää. Lastenkaan onnellisuus ei perustu todellisuudelle, jos he ovat vanhempien kanssa joilla todellisuudessa ei jommalla kummalla olekaan puhtaat jauhot pussissa. Eli se heijastuu lapsiinkin. Lähtökohtanahan on, että pitää tunnustaa.
niin, mut mä en koe hyötyväni mitään valehtelusta, mä haluan olla rehellinen.
Toisekseen, meistä voi jokainen töpätä tavalla tai toisella ja kyllä rehellinen ja vilpitön ihminen ansaitsee uuden mahdollisuuden.
Moni perustelee epärehellisyyttä itsekkäistä näkökulmista, mutta sillehän ei voi mitään, kukin niittää, mitä kylvää.
Etkö usko pystyväsi rehellisyydellä turvaamaan lasten parasta?
että jotkut miespuolisetkin tajuavat :)
> Ja koska kumppanilla on oikeus tietää,
> niin silloin hänen pitää saada tietää.
Miksi kyselet tällaisia asioita muilta, kun olet jo kerran päättänyt mikä on oikea vastaus?
Etkö ajattelisi ollenkaan sitä, mistä lapsesi hyötyvät?
> Etkö usko pystyväsi rehellisyydellä
> turvaamaan lasten parasta?
Jos pettäminen tulee ilmi, tietää se perheen hajoamista. Perheen hajoaminen ei ole lapsille hyväksi, joten tässä tapauksessa rehellisyydellä ei voi taata lasten parasta. Sen sijaan epärehellisyydellä voi, niin ironista kuin se onkin.
Mielestäni perustelussa ei ole mitään itsekästä, koska koko ajan ajattellaan lasten etua. Sen sijaan kaiken kaataminen "rehellisesti" toisen niskaan mielestäni käy itsekkäästä toiminnasta. Perimmäinen motiivi tunnustamiseen on kuitenkin useimmissa tapauksissa se, ettei pettäjä kestä omaa pahaa oloaan ja haluaa purkaa pahan olonsa kaatamalla koko paskan kumppaninsa kannettavaksi.
Sivuhuomautus: sana "rehellinen" on siitä hassu, että se käsitetään kahdella tavalla, jotka poikkeavat toisistaan huomattavasti:
1. Ihminen on rehellinen, jos puhuu totta. Sinä ajattelet ilmeisesti näin.
2. Rehellinen ihminen ei tee mitään väärää, kuten pettäminen. Minä ajattelen näin.
miten ihmiset asian ajattelevat. Onneksi jotkut tajuavat. Naiset näyttävät tajuavan hivenen paremmin kuin miehet, joskin poikkeuksia löytyy.
"Perimmäinen motiivi tunnustamiseen on kuitenkin useimmissa tapauksissa se, ettei pettäjä kestä omaa pahaa oloaan ja haluaa purkaa pahan olonsa kaatamalla koko paskan kumppaninsa kannettavaksi."
Niin pettäjän motiivi voi usein olla tuo. Mutta kyse ei ole vain pettäjästä vaan myös petetystä puolisosta. Pettjän on ajateltava myös häntä. Jos petetty osapuoli haluaisi tietää, hänen on saatava tietää.
Mitä tulee tuohon omaan pahaan oloon, niin helvetin kaksinaamainen ihminen pitää kuitenkin olla jos pystyy jättämään kertomatta ja jatkamaan elämään kumppanin kanssa.
mene, että pettäminen rikkoo aina perheen. Se voi toki rikkoa tai myös korjata suhdetta. Tästäkin voi jokainen olla montaa mieltä, mutta mä en näe pettämistäkään maailman tai suhteen loppuna. Tapapettäminen on sairaus, mutta kerran erehtyminen on yleensä ymmärtämättömyyttä.
Jos toisen kerran pettää, niin se on jo tyhmyyttä ja kolmas kerta on elämäntapapettäjä.
Mä nään asian myös näin, et ymmärtämätöntä ymmärretään, tyhmyydestä sakotetaan ja joutuu kantamaan vastuunsa tekosistaan.
Minä ajattelisin toki, mikä on lasten parasta ja uskon rehellisyyteen. En toki ole määritellyt rehellisyyttä mitenkään ja vaikka nyt koitat laittaa minulle valmiita ajatuksia, niin pidän omani :)
Mä vain olen sanonut, että uskon rehellisyyteen. Rehellinenkin ihminen tekee virheitä ja ihminen, jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Jos pettäjällä on paha olo, niin se kertoo, että pettäjänkään tunne-elämä ei ole toivottomassa tilassa, vaikka tekosillaan loukkaakin pahasti toista ihmistä.
Mä annan virheet anteeksi, jos ihminen haluaa vilpittömästi korjata virheensä ja katuu töppäilyjään.
aivan helvetin itsekäs, jos kaataa paskan toisen niskaan. Kukin kärsiköön itse tekonsa seuraukset.
Itsekkäämpää on jättää kertomatta, koska haluaa vain pelastaa oman nahkansa! Ja kuten jo useampaan otteeseen sanoin, niin kumppanilla on oikeus tietää asiasta. Kumppanin toiveet on otettava huomioon.
rehellinen kaveri.
"Mä annan virheet anteeksi, jos ihminen haluaa vilpittömästi korjata virheensä ja katuu töppäilyjään."
Tuo on jokaisen henkilökohtainen asia miten suhtautuu kumppaninsa pettämiseen. Jotkut antavat anteeksi. Minä tosin en voisi antaa anteeksi, koska pettämisestä seuraa aina suhteen päättyminen.
Nimittäin se, ettei sinulla ole määritelmää rehellisyydelle, mutta kuitenkin uskot siihen...
Minä kun olen tottunut ajattelemaan, että uskoakseen johonkin täytyy olla hyvänlainen käsitys siitä, mitä se jokin on.
> Ei se aina niin mene, että pettäminen
> rikkoo aina perheen.
Jep. Mutta mä en lähtisi kokeilemaan onneani.
> Rehellinenkin ihminen tekee virheitä
Pettäminen on aina tietoinen teko. Jokainen tietää pettäessään, että on tekemässä väärin. Sana "virhe" pitää sisällöön olettamuksen siitä, että toiminta on ollut vahingonomaista, eikä mielestäni sovi ollenkaan tähän yhteyteen.
Kutsuisin sitä mieluummin "suhderikkeeksi" kuin "virheeksi". "Rike" on huomattavasti räikeämpi sana kuin "virhe" ja kuvaa toiminnan tarkoituksellisuutta. Eihän normaaliakaan sopimusta rikottaessa tehdä "virhettä" vaan "rike", miksi parisuhdesopimuksen laita olisi toinen?
Mutta huolimatta teon motiivista sen seuraus on aina sama, jolloin mielestäni motiivilla ei ole mitään merkitystä (ts. aivan sama, pettääkö "vahingossa" vai harkiten). Ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja.
> koska haluaa vain pelastaa oman nahkansa!
Tai lapset, perheen jne.
> Ja kuten jo useampaan otteeseen sanoin, niin
> kumppanilla on oikeus tietää asiasta.
> Kumppanin toiveet on otettava huomioon.
Sinun on turha toistaa mielipidettäsi, koska se ei oikeastaan ketään kiinnosta. Sinun mielipiteesi asiasta on tullut selväksi jo moneen kertaan, mutta nähdäkseni kysyit tässä ketjussa muiden mielipiteitä. Olisi siis suotavaa, että antaisit niille tilaa.
"Sinun on turha toistaa mielipidettäsi, koska se ei oikeastaan ketään kiinnosta."
Mistäpä tiedät? Kai minäkin saan kertoa tänne mielipiteeni, jos muutkin saavat.
ettei ole määritelmää rehellisyydelle, joten taas tarjosit uutta ajatusta minulle, mutta pidän silti omani edelleen :)
Toki kaikki teot ovat tietoisia ja kuka tunnustaa, että ei ole rehnyt virheitä tekojen muodossa, olipa kyse mistä tahansa teoista? Pettäminen on tietoinen teko, mutta pettämisen seurausten näkeminen, vastuun kantaminen ja todellisuuden kohtaaminen pettämisen jälkeen avaa näkemään, minkä virheen on tehnyt.
Pettäminen vs epärehellisyys! Mielestäni pettäminen tekona ei ole se kokonaisuuden pahin ongelma, vaan sen johtaminen epärehellisyyteen ja valehteluun. Jos uskaltaa heti tunnustaa tekonsa/virheensä, niin se on kuitenkin suoraselkäistä ja rehellistä toimintaa verrattuna valehteluun ja vastuun pakoiluun.
Sanoit:
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, valehtelenko mä vai ei, niin totta helvetissä mä valehtelisin!"
Selvä. Samalla logiikalla:
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, olenko uskollinen vai en, niin totta helvetissä mä pettäisin!"
Eli, meneekö se jotenkin noin.
Etkös ole jo kertonutkin ja vielä moneen otteeseen?
Sanoin "turha toistaa", en "turha kertoa".
Ihmettelen tyyliäsi keskustella. Kysyt muiden mielipidettä jostain asiasta. Sitten kun saat mielipiteen, vastaat siihen suunnilleen näin: "Eipäs! Asia on näin, näin ja näin."
Tekemällä noin viestität, ettet ole kiinnostunut kuulemaan lisää ja että keskustelu on mielestäsi turhaa, koska olet jo päättänyt miten asian laita on.
Koska et ole valmis antamaan muiden mielipiteille tilaa ja kuulemaan perusteluja - toisin sanoen keskustelemaan asiasta, en voi olla ihmettelemättä miksi ylipäätään avasit koko keskustelun.
Miksi korvasit verbin "valehdella" toisessa lauseessa verbillä "olla uskollinen" ja toisessa lauseessa verbillä "pettää"? Ei tuo ole miehen logiikkaa. Ilmeisesti oletkin nainen, ainoastaan naisen aivot kykenevät muuntamaan mustan valkoiseksi.
Otetaanpa siis uudelleen:
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, valehtelenko mä vai ei, niin totta helvetissä mä valehtelisin!"
Ja sitten samaa logiikkaa soveltaen:
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, olenko uskollinen vai en, niin totta helvetissä mä olisin uskollinen!"
> En toki ole määritellyt rehellisyyttä mitenkään
Ja sitten:
> En sanonut ettei ole määritelmää rehellisyydelle
Nuo lauseesi ovat täysin ristiriitaisia. Ei sulla voi olla määritelmää, jos et ole määritellyt.
Valitettavasti suuren osan niistä pettämisen seurauksista joutuu kantamaan täysin viattomat ihmiset (esim. lapset), jotka on otettava huomioon päätöstä tehdessä.
Mielestäni on itsensä huijaamista ajatella "Nyt otan vastuun tekosistani, tunnustan ja kärsin seuraukset", kun niistä seurauksista kärsii todellisuudessa pääasiassa muut.
"Mielestäni on itsensä huijaamista ajatella "Nyt otan vastuun tekosistani, tunnustan ja kärsin seuraukset", kun niistä seurauksista kärsii todellisuudessa pääasiassa muut."
Ei esimekiksi petetty kumppani välttämättä kärsi (tai no tottakai jossain määrin) vaan myös pystyy lähtemään väärän ihmisen luota joka ei ole hänen arvoisensa. Joten siitä kärsimyksestä seuraa kuitenkin vapautus täysin väärästä kumppanista.
EIkä pettäjän kannata ajatellakaan että "nyt kärsin seuraukset", koska pettäjällä itsellään ei ole siinä asiassa niin suurta merkitystä kuin petetyksi tulleella.
sitä, että en ole kirjoittanut sitä palstalle näkyviin, niin kuin sinä kirjoitit omasi, joten toki myönnän, ettei vika ole koskaan lukijassa, vaan kirjoittajassa, mikäli esittää asiansa epäselvästi :)
Toki ne lauseet ovat ristiriidassa ja siksi niitä on hyvä sikäli täydentää, ettei nyt jää väärä mielikuvaa asiasta, joten määritelmä on rehellisyydelle, mutta en ole sitä määritellyt palstalla :)
"Valitettavasti suuren osan niistä pettämisen seurauksista joutuu kantamaan täysin viattomat ihmiset (esim. lapset), jotka on otettava huomioon päätöstä tehdessä."
Tästä olen samaa mieltä, mutta tämä keskustelun aihe ajoittuu aikaan, kun pettäminen on jo tapahtunut. S
inun rehellisyysmääre pohjautuu pettämisen tapahduttua kannattavuuteen valehdella, mikäli sinusta näyttää se parhaalta vaihtoehdolta. Sillä rehellinen ihminenhän ei petä :)
Minun mielestä pahinta lähimmäisen ja itsensä huijaamista on valehdella lähimmäiselle ja selitellä itselle.
Eli loppukateettina voitaisiin sanoa, että älä petä tai jos petät, niin ole kuitenkin rehellinen äläkä valehtele.
> Tästä olen samaa mieltä, mutta tämä
> keskustelun aihe ajoittuu aikaan, kun
> pettäminen on jo tapahtunut
Kun pettäminen on jo tapahtunut, voi vahingot vielä minimoida/rajata, lasten kannalta jopa eliminoida. Jos pettäminen ei koskaan käy ilmi ja perhe pysyy kasassa, pettämisestä ei ole ollut lapsille mitään haittaa.
Muu kuin vahinkojen minimoiminen kuulostaa vähän oudolta. Tuskin olen ainut, jonka korvaan seuraava lause kuulostaa hassulta:
"Kun kerran on jo keittiö tulessa, niin palakoon sitten kerralla koko talo!"
Ton mun vastauksen voi aivan yhtä hyvin unohtaa, luin ihan väärin viestin johon vastasin...
Jonkinlaisena loppukaneettina rehellisyyskeskusteluun:
Mielestäni ihmisen rehellisyys ei voi riippua tutkitusta ajanjaksosta. Ei voi olla yhtenä hetkenä epärehellinen ihminen ja toisena hetkenä rehellinen. Vaikka tietysti yhdessä tilanteessa voi toimia epärehellisesti ja toisessa rehellisesti.
Mutta tuo rehellisyyden määritelmä oli vain keskustelusta syntynyt spin-off, eikä oikeastaan mitenkään liity ketjun aiheeseen. No, pääasia että jotain lätistään.
keskustelun paras anti, et voi vaihtaa näkemyksiä ja saa olla silti omaa mieltä asioista.
Miten se meni, et jos keittiön nurkka on homeessa, niin se on sama peittää pahvilla, ettei sitä kukaan nää :D
oli, että 'olla uskollinen puolisolleen' on lapselle parempi, kuin 'pettää puolisoa'. Ottaen huomioon, että pettäminen oli jo tapahtunut.
Olisiko näin ollut parempi:
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, pettäisinkö vai en, niin totta helvetissä mä olisin pettäisin!"
Tottakai vanhempien uskollisuus toisilleen on parhaaksi myös lapsille, eikä kukaan ole muuta väittänytkään. Pointtisi tästä itsestäänselvyydestä meni siis ainakin minulta täysin ohi. Varsinkin kun alkuperäinen kysymys oli muotoiltu siten, että valinta tuli tehdä pettämisestä kertomisen ja kertomatta jättämisen - ei uskollisuuden ja pettämisen - välillä.
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, pettäisinkö vai en, niin totta helvetissä mä pettäisin!"
Tämä on tietysti aivan oikein muotoiltu. Ainoastaan yksi mutta: tuleeko mieleen yhtään käytännön tilannetta, jossa lapsen etu olisi riippuvainen pettämisestä? Mulle ei tule, joten nähdäkseni koko lause on puhdasta spekulointia.
Sen sijaan olemalla uskollinen ja valehtelemalla tietyissä tilanteissa voi konkreettisesti edistää lapsensa etua.
Petänkö vaimoani, vai en petä,hmm, hmm, mutinaa..kun on nuo lapsekin,....mutta hei, määhän voin valehdella heille.
Ja ketju oli tosiaan "Pitääko pettäminen tunnustaa?"
silloin se liittyy asiaan.
Petänkö miestäni, vai en petä, hmm, hmm, mutinaa.. kun on nuo lapsetkin,....mutta hei, määhän voin valehdella heille. Jos kiinni jään niin ei hätää, pidän lapset ja mies maksaa elarit. Samalla voin lapsille vähän vihjaista että isä on paha ja ilkeä ihminen ja sen takia äidin oli pakko erota.
Mutta löysät on jo housuissa. Sä olet hieman väärässä ketjussa. Tässä ketjussa oletetaan, että on jo käynyt pikkasen paskasti.
Ja kun pettää, niin tuo sun pohdiskelu aiheesta pettääkö vai ei on jo hieman myöhäistä.
Mutta pistä lisää vain noita neronleimauksia, ainakin meillä muilla on hauskaa.
hänellä sentää parempi ajatuksia kuin sinulla, ja hän varmaan ymmärtää enemmän oikeudesta ja vääryydestä ja ennen kaikkea rakkaudesta.
aluksi hauskaa.
Pidä hauskaa vain, ei se mua haittaa.
Todennäköistä on ettei pettämisestä selviydy valehtelematta.
Voi tietysti olla kertomatta asiasta ja näin säästyy valehtelulta, mutta mitä voi tehdä silloin, kun puoliso kyselee uskollisuuden perään? Teeskennellä mykkää, vai mitä?
Se nyt ei mikään saavutus ole, mutta sitä jo pitäisin saavutuksena, ettei kaveri tajua mitä eroa näillä:
- pettääkö vai eikö pettää
- kertoako pettäneensä vai eikö kertoa
Sekin on jo huomattu, että suhtaudut aiheeseen henkilökohtaisesti ja tunteella, etkä siten kykene pohtimaan sitä objektiivisesti tahi tajua sitä, että toiset kykenevät.
sinäkö phdit sitä täysin objektiivisesti? Voisi kuitenkin olettaa, että jättäisit tietyissä tilanteissa pettämisen tunnustamatta, puheistasi päätellen.
Mikäli et ole sattunut huomaamaan, olen perustellut objektiivisesti utiliralismiselta pohjalta suosittelemani toimintatavat.
Ylipäätään minun on mahdotonta suhtautua aiheeseen millään muulla tavalla kuin objektiivisesti, koska a) en ole ikinä pettänyt, b) minua ei ole ikinä petetty ja c) en seurustele, joten ei ole edes mahdollista, että minua tietämättäni petettäisiin.
1. Olen vastannut ap:n kysymykseen (6.11.2007 klo 15.03) Vastauksesta voit päätellä ymmärsinkö kysymyksen, vai en.
2.Sinulle kommentoin taas tähän:
"Ainakin jos mulla olisi lapsia ja lasten etu riippuisi siitä, valehtelenko mä vai ei, niin totta helvetissä mä valehtelisin!"
Eli, kommenttini oli sinulle, ei ap:lle.
Jollain muulla tässä on ymmärryksen kanssa ongelmia.
En ole missään vaiheessa:
a) kehottanut ketään pettämään
b) sanonut, että itse pettäisin tai edes harkitsisin pettämistä.
Ketjussa tuli pohtia tilannetta, jossa pettäminen on jo - syystä tai toisesta - tapahtunut. Tässä ei sitä selkeästikään pohdita:
"Petänkö vaimoani, vai en petä,hmm, hmm, mutinaa..kun on nuo lapsekin,....mutta hei, määhän voin valehdella heille."
Olet siis täysin väärässä ketjussa pohdintojesi kanssa ja kaiken lisäksi tunnut olettavan, että puhtaasti teoreettisella tasolla asioita pohtivat henkilöt puntaroivat omia konkreettisia valintojaan.
Vaikket vastannutkaan minulle, niin pieni kommentti tähän väliin:
"kaiken lisäksi tunnut olettavan, että puhtaasti teoreettisella tasolla asioita pohtivat henkilöt puntaroivat omia konkreettisia valintojaan."
Vaikea uskoa, että kukaan pohtii asioita puhtaasti teoreettisella tasolla ilman omia henkilökohtaisia mielipiteitä. Ei nuo sinunkaan väitteesi varmaankaan ole 100-%:n objektiivisia lausuntoja.
Hankala pohtia henkilökohtaisella tasolla, kun mitään henkilökohtaista tasoa ei ole.
Suosittelemani toimintatavat ovat nimenomaan yleispäteviä ja puhtaasti järkeiltyjä. Ja kuten lähes aina, myös nyt järkeä käyttäen päätyy toimivampaan ratkaisuun kuin tunnekuohun vallassa.
Juuri sen takia asioita kannattaa pohtia etukäteen, jotta tunnekuohun valtaan joutuessaan on takaraivossa valmiiksi mietitty ja järkeilty toimintatapa, jota on sitten helppo toteuttaa.
Oikea kysymys olisi "Milloin pettäminen kannattaa tunnustaa?"
Vastaukseni olisi seuraava:
Tunnustaa kannattaa, kun on jo jäänyt kiinni - kuitenkin ainoastaan, jos arvioi siitä olevan etua jatkossa. Tarkoitan etua siinä mielessä, että tunnustaminen on eräänlainen myönnytys, joka saattaa antaa paremmat asemat neuvotteluissa omaisuuden jaosta, lasten huoltajuudesta tai vakisuhteen jatkamisesta.
Jos arvioi, ettei tunnustamisesta ole mitään hyötyä, kannattaa kiistää vaikka olisi jäänyt kiinni rysän päältä.
Kysymyksesi oli kuitenkin muotoa "Pitääkö pettäminen tunnustaa?"
Tähän tulee siis vastata poliittisesti korrektilla tavalla, joten vastaan:
Pitää tunnustaa aina, välittömästi ja vieläpä oma-aloitteisesti.
"Jos arvioi, ettei tunnustamisesta ole mitään hyötyä, kannattaa kiistää vaikka olisi jäänyt kiinni rysän päältä."
Pitää miettiä myös mitä voi seurata tunnustamatta jättämisestä... Herää yksi varsin ikävä asia mieleen.
Sitä paitsi petetyllä on oikeus tietää, hänellä on oikeus saada valita onko pettäjän kanssa vai ei. Parisuhdehan on eräänlainen sopimus, ja siinä ollaan vastuussa myös toisesta osapuolesta.
No parisuhdesopimusta on jo rikottu räikeästi siinä vaiheessa, kun joutuu tuollaista kysymystä miettimään, joten eiköhän se "oikeus saada tietää" ole ihan pelkkää sanahelinää.
"Oon joo pettänyt, mutta katsos olen niin oikeamielinen, että mun mielestä sulla on oikeus saada tietää. Enkö olekin hyvä ihminen?"
Eikai kukaan oikeasti selitä tollasta paskaa?
Tunnustamatta jättämisestä ei voi seurata mitään sellaista, mitä ei seuraisi tunnustamisesta.
"No parisuhdesopimusta on jo rikottu räikeästi siinä vaiheessa, kun joutuu tuollaista kysymystä miettimään, joten eiköhän se "oikeus saada tietää" ole ihan pelkkää sanahelinää."
En tiedä mitä selität. Jos viittaat siihen kun aloitin ketjun, niin tämähän on gallup. Minä en tuota itseltäni joudu kysymään, se on itsestään selvyys että pitää tunnustaa. Ja pettäminen on minulle mahdottomuus.
""Oon joo pettänyt, mutta katsos olen niin oikeamielinen, että mun mielestä sulla on oikeus saada tietää. Enkö olekin hyvä ihminen?"
Eikai kukaan oikeasti selitä tollasta paskaa?"
Et ymmärtänyt. Pettämistä ei pidä tunnustaa ainoastaan siksi että pitää olla rehellinen kumppanille, vaan siksi että kumppanilla on oikeus tietää jotta hän voi lähteä suhteesta jos toinen on pettänyt! Eli jokaiselle pitää antaa mahdollisuus valita uskollinen ja itselleen sopiva kumppani, jokaisella pitää olla mahdollisuus valita onko pettäjän kanssa.
"Tunnustamatta jättämisestä ei voi seurata mitään sellaista, mitä ei seuraisi tunnustamisesta."
Voipas: sukupuolitauti, joka voi olla pahakin. Mutta miehethän eivät tuollaisia näköjään ajattele. Jos et tunnusta, tauti tarttuu kumppaniisi, mutta jos tunnustat, hän jättää sinut ja välttyy taudilta sekä ennen kaikkea uskottomalta kumppanilta.
"No parisuhdesopimusta on jo rikottu räikeästi siinä vaiheessa, kun joutuu tuollaista kysymystä miettimään, joten eiköhän se "oikeus saada tietää" ole ihan pelkkää sanahelinää."
Mikä tässä virkkeessä on hankalaa ymmärtää? Ei siinä viitata kehenkään yksittäiseen henkilöön, vaan puhutaan yleisellä tasolla.
> kumppanilla on oikeus tietää jotta hän voi
> lähteä suhteesta jos toinen on pettänyt!
Tässä on nyt kyseessä tuollainen pieni mitätön asia kuin ihmisen oikeus saada tietää itseensä liittyviä asioita. Ei se merkitse paskankaan verran, kun rinnalle lätkäistään "capital offense" (eli pettäminen). Kyllä tuollaisen voi tunnolleen ottaa vielä lisäksi, jos siitä jotain hyötyä on.
Kun vahinko on kerran jo käynyt, kannattavampaa lienee keskittyä vahinkojen rajaamiseen, eli pelastaa edes perheen ja lapset pitämällä turpansa tukossa. Omatuntoaanhan ei enää voi pelastaa, edes tunnustamalla.
Ja kyllä se kuule tauti on jo tarttunut jos on tarttuakseen, vaikka tunnustaisikin. Tuon perustelun mukaan ratkaisu riippuisi siitä, onko pettämisen jälkeen jo ehtinyt polkaista vakikumppania vai ei:
1) Jos olet jo polkaissut, et kerro, koska kumppani ei voi enää (kuviteltua) tautia välttää.
2) Jos et ole polkaissut, kerrot, jotta kumppani voi välttää (kuvitellun) taudin.
Miksi ihmeessä ratkaisun pitäisi perustua sille, onko polkaissut kumppaniaan vai ei?
"Omatuntoaanhan ei enää voi pelastaa, edes tunnustamalla."
Ei siinä tarvitse pelkästään omaatuntoa pelastaa vaan olla rehellinen kumppaniaan kohtaa ja antaa tälle mahdollisuuden valita jatkaako pettäjäkumppanin kanssa.
"Ja kyllä se kuule tauti on jo tarttunut jos on tarttuakseen, vaikka tunnustaisikin."
*Huokaus* Tunnustaa pitää tietenkin välittömästi pettämisen jälkeen, ennen kuin ottaa riskiä ja tartuttaa mahdollisen taudin toiseen.
"1) Jos olet jo polkaissut, et kerro, koska kumppani ei voi enää (kuviteltua) tautia välttää."
Ei voikaan enää siinä vaiheessa, ikävä kyllä... Mutta siinäkin vaiheessa kannattaisi kertoa jotta kumppani (ja pettäjä itsekin...) voi mennä tutkimuksiin. Taudit kun voivat aiheuttaa lapsettomuutta yms.
"2) Jos et ole polkaissut, kerrot, jotta kumppani voi välttää (kuvitellun) taudin."
Aivan, aivan. Pettäminen pitää tunnustaa heti. Kumppani saa sitten päättää mitä tekee. Parisuhteessa katsos ollaan vastuussa ei pelkästään itsestään vaan jossain määrin myös toisesta, ainakin tässä asiassa. Tauti ei ole kuviteltu vaan oletettu, ja todellakin täysin mahdollinen, todennäköinenkin. Pahimmassa tapauksessa siitä voisi tulla hiv. Onko siis oikein jättää kertomatta kumppanille, onko? Sehän on osittain tietoisesti tartutettu, koska pettäjä tietää että taudin mahdollisuus on.
"Miksi ihmeessä ratkaisun pitäisi perustua sille, onko polkaissut kumppaniaan vai ei?"
Polkaissut kumppaniaan pettämisen jälkeen, niin kuin tuossa edellä selitit. Selvensinkin jo juuri edellisissä kappaleissa, että pettäminen on tunnustettava kumppanille välittömästi, ennen kuin on kumppanin kanssa intiimikontaktissa. Sekin on sitä toisesta välittämistä (ja luulisi pettäjää itseäänkin kiinnostavan, mutta eihän kaikkia, etenkään miehiä).
Jos ei suhteessa ole rehellisyyttä, niin ei ole sitten mitään. Tämä miesten "ei kannata aiheuttaa tuskaa toiselle" on vain pelkuruutta ja vastuun välttelyä.
kuulee fiksua puhetta. Valitettavasti kun on kyse pettämisestä ja pettämisen tunnustamisesta, se fiksu puhe tulee yleensä naisen suusta.
se on järjetöntä kertoa asiasta. olen sitä mieltä että kaikkea voi tehdä, mutta ei ikinä saa jäädä kiinni.
Sulla tuskin on pelkoa parisuhteesta, joten ei tule tilanne eteen.
nyt..jos olisi yhtään tylsempi niin tod.näköisesti seurustelisi. ja kyllä niitä kutsuja tulee muutamia vuodessa
että asialla on jotain merkitystä, niin pitää...
mut entä jos asialla ei oo enää mitään merkitystä? Eroprosessi pyörii vanhemmat on tuskin puheväleissä. Lastentakia yritetään esittää tasapainoisia aikuisia... Sitä ois ehkä syytä miettii kaks kertaa. Kannattaako... Kumminki ollaan ainaki nimellisesti yhdessä...
Ei pidä.
Miksi perusteluiden pitää olla vahvat näin päin, mutta pelkkä jeesustelu riittää toisin päin?
Ensinnäkin jos mua olisi petetty ja olisin pettäjään toivottoman ihastunut, eikä pettäjällä olisi mitään aikeita jatkaa pettämistä, haluaisin elää illuusiossa mieluummin kuin potkaista ihastukseni pellolle.
Petturi kärvistelkööt omissa syyllisyyden tunnossaan, multa olisi turha hakea mitään synninpäästöö ja siirtää syyllisyyttään mun harteille.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että suhteessa pitää olla rehellinen, epärehellisyys ei ole kovinkaan jaloa. Haluan suhteen jossa kaikki pystyttäisiin kertomaan, myös mokaamiset.
On kuitenkin tilanteita joissa kertominen on pelkkää itsekkyyttä. Ihmisillä on koominen tapa tuomita muita ja jeesustella näillä asioilla, aivan kuin aina olisi olemassa ainoastaan se oikea ja väärä tapa. Niin helposti unohdetaan että jokainen tilanne on erilainen, jokainen ihminen on erilainen, suhteet ovat erilaisia.
Tiedän tilanteen jossa n. 85-vuotias mies tunnusti kuolinvuoteellaan vaimolleen että hänellä on ollut useita muita naisia elämänsä aikana. Oliko oikein tunnustaa? Oliko oikein jättää puoliso tilanteeseen, jossa hän menetti miehensä (yli 60 vuoden avioliittovuoden jälkeen) ja sai tietää miehensä petoksista? Hyödyttikö se jotain tuossa tilanteessa? Minun mielestäni ei.
se vaimo ainakaan jäänyt siihen valheelliseen uskoon siitä että mies olisi muka ollut aina uskollinen. Ei siis enää ollut onnellinen joka perustui valheelle. Mielestäni on parempi olla onneton kuin olla onnellinen siten että onnellisuus ei ole oikeasti todellista vaan valhetta.
on, niin kuin sanoit, joka suhde ja tilanne on erilainen.
Mut en mä kuitenkaan muuta mieltäni siitä, ettei kannattaisi olla rehellinen heti alusta saakka.
Tuo kertomasi tapaus papasta, joka tunnusti kuolinvuoteellaan kertoo siitä, että kuoleva oli lähes koko elämänsä ollut epärehellinen, niin olisihan se voinut vielä jatkaa sitä hetken. Tässä nousee tietenkin sellainen asia esille, että koska tällaista tapahtuu, niin kaikkien kannattaa olla rehellinen heti, eikä sitten kun meinaa aika kaataa. Tietenkin tuo ikävä esimerkki kertoi myös siitä, että vaimo oppi tuntemaan miehensä paremmin, harmi vaan, ettei saanut mahdollisuutta jo nuoruudessa tutustua paremmin :(
Minä en näe mitään syytä olla epärehellinen ja jos epäilee itsestään, ettei pysty ollemaan rehellinen, niin sit ei pidä mennä tulen lähellekään.
Rehellinen ihminen on kaikkein eniten oma itsensä :)
Minäkin olen tuota mieltä esitetystä esimerkistä, mies olisi voinut olla hiljaa sen sijaan, että ennen kuolemaa lyö puukon toisen rintakehään. Silti, hän ei käy esimerkiksi rehellisyydestä vaan elämänmittaisesta valheesta.
Alusta saakka rehellinen antaa toiselle vaihtoehdon antaa anteeksi, tai olla antamatta. Jos salaaminen on liian helppoa ja kumppanille valehtelu (=hänen epäkunnioittamisensa) tulee suoraan selkärangasta, ei pettäjälle itsellekään tule kasvun paikkaa asian suhteen.
Olen täysin samaa mieltä siitä että pitäisi olla rehellinen alusta asti ja antaa toiselle mahdollisuus itse päättää antaako anteeksi vai ei, en missään nimessä ole epärehellisyyden kannalla suhteissa ja sen ainoan kerran kun olen toiseen mieheen ihastunut suhteessa ollessani, olen sen kertonut silloiselle poikaystävälleni. Kerroin liian myöhään mutta joka tapauksessa kerroin, niin vaikeaa kuin se olikin.
Tuon esimerkin tarkoitus ei mitenkään ollut puolustella pettämistä tai kehoittaa ketään epärehellisyyteen mutta mielestäni tuo teko oli enemmänkin itsekkyyttä kuin sitä että "rehellisyys maan perii". Mielestäni on liikaa vaadittu väsyneeltä 85-vuotiaalta naiselta alkaa käymään läpi petetyksi tulemisen tunteita elämänsä viime hetkillä.
Mua voi sanoa miksi tahansa mutta jos on nähnyt millaista tuskaa tuollainen voi aiheuttaa niin en vaan pysty olemaan sitä mieltä että oli oikein kertoa. Mun mielestä olis ollut parempi että mies olisi kuollut omat syntinsä mukanaan eikä heittänyt niitä toisen kannettavaksi tuossa vaiheessa elämää. Elämäntilanne on eri nuoremmilla kun on vielä voimia ja mahdollisuuksia tehdä asialle jotain.
sinulle kommentoin, niin parempi että se petetty nainen ei jäänyt valheelliseen onnellisuuteen. Jos mies ei olisi kertonut, nainen olisi ollut siinä uskossa että mies on ollut hänelle uskollinen, vaikka näin ei todellisuudessa ollut. Eli naisen onnellisuus (miehensä ja parisuhteen suhteen) ei ollut todellista vaan pohjautui valheelle.
Naiselle onnellisuus olisi ollut todellista. Maailma on täynnä asioita jotka eivät ehkä ole absoluuttisesti ajateltuna tosia mutta mielessämme ne ovat koska koemme ne niin eikä kukaan pysty määrittelemään mikä toiselle on todellista ja mikä ei.
Mielestäni oli yksinkertaisesti julmaa laittaa vanha, heikkokuntoinen nainen kärsimään kaiken lisäksi vielä miehensä petollisuus. Tuossa vaiheessa elämää tunnustaminen ei enää muuttanut mitään. Se teki vain vanhan naisen viimeisistä elinpäivistä vieläkin tuskaisemmat. Jos olisin voinut, olisin ottanut tuskan pois häneltä ja kärsinyt sen itse. Niin sydäntä särkevää se oli ja totuus ei todellakaan ollut mielestäni tässä tilanteessa oikein.
Minä en osaa nähdä tätä kaikkea noin mustavalkoisena, totuus hyvä, valhe paha. Yleisesti ottaen olen ehdottomasti totuuden kannalla enkä missään nimessä kannata valehtelemista, saati sitten pettämistä. Jotkut tilanteet ovat kuitenkin sellaisia että totuudella ei saavuta muuta kuin tuskan tuottamisen toiselle. Onko totuus mielestäsi joka ikisessä tilanteessa se ainoa oikea vaihtoehto? Oikeuttaako omantunnon puhdistaminen absoluuttisesti tuskan aiheuttamisen toiselle? Enkä nyt tarkoita pelkästään pettämistä vaan yleisestikin.
pysty pääsemääm yhteisymmärrykseen tässä asiassa. Olen sitä mieltä, että totuus on aina kerrottava, vaikka se koskisikin. Tietysti jos ihminen itse sanoo, ettei halua tietää, niin sitten asia on eri. Mutta usein parisuhteessa nämä seikat varmaan käydään läpi kumppanin kanssa melko alkuvaiheessa, tai minä ainakin aión käydä. Jos kumppanini on eri mieltä tästä asiasta, niin sitten en jatka hänen kanssaan.
"Oikeuttaako omantunnon puhdistaminen absoluuttisesti tuskan aiheuttamisen toiselle?"
Olen täällä jo toitottanut, että kyse ei ole vain omantunnon puhdistamisesta, vaan myös siitä että kumppanilla on oikeus tietää ja kumppanille on annettava mahdollisuus valita haluaako olla pettäjän kanssa vai ei! Se tässä on se pääajatus.
niin karu ja julma juttu, et kyllä mä siitä olen sun kanssa samaa mieltä, et olis sen voinut fiksumminkin hoitaa ja jättää kertomatta :(
Olisi vaan vaikka pyytänyt anteeksi, ettei ole ollut niin hyvä puoliso, kuin olisi halunnut tms. mut mennä nyt paukasemaan tollanen asia vasten kasvoja, on lähinnä teennäistä rehellisyyttä elämänmittaisen valheen jälkeen.
myöhään kuin ei milloinkaan. (Tunnustaminen, tässä tapauksessa.)
Tuota tapahtumaa ennen pidin itsekin kynsin hampain kiinni käsityksestä että totuus on jokaisessa tapauksessa se ainoa oikea tie, mulla oli nuorempana tosi mustavalkoinen tapa katsella asioita. Joissain asioissa on vieläkin. Tuossa tapauksessa tunnustaminen ei todellakaan ollut aiheutetun tuskan arvoista...
Tuohan ei tietenkään muuta mun henkilökohtaista näkemystä siitä että toki pettäminen pitäisi puolisolleen kertoa eikä pettäminen koskaan ole oikein. Tuollaiset vain saa ajattelemaan että elämässä on muutakin kuin se oma näkemys kaikesta eikä kaikki mene niin suoraviivaisesti kuin niiden toivoisi menevän.
synnit tunnustaa "Nipussa", koska jos on elänyt tuollaisessa valheessa, niin ei varmaankaan ainut tunnustettava asia olisi pettämien.
parisuhteen kannalta tärkein tunnustettava asia lienee tuo pettäminen, etenkin jos petetty olisi sellainen henkilö joka haluaisi tietää pettämisestä.
"Pitääkö pettäminen mielestäsi tunnustaa kumppanille?"
Saa tunnustaa, jos haluaa. Perusteluiksi sanoisin, että jokaisen kannattaa tehdä asiat niin kuin itse parhaaksi näkee.
Kas kun kukaan ei sitä tajua. Jos pettää, voi saada taudin ja tartuttaa sen kumppaniin. Se voi pahimmassa tapauksessa olla hiv, joka voi johtaa kuolemaan. Ja muutkin taudit jotka aihettavat mm. lapsettomuutta. Tai joku herpes, josta voi tulla elinikäinen riesa... Että miettikääpäs.
niin ei tuu.
Yks tuttu pelkää joutuvansa auto-onnettomuuteen (uudestaan), se välttää sen takia viimeiseen asti autokyytiä. Alkaa armoton huuto, jos nopeus kohoaa yli 60-70km/h päätiellä. Taajamassa se on ihan hysteerinen jatkuvasti. Kerran se "joutui" auton kyytiin, jossa ei toiminut nopeusmittari niin piti ajaa lähes kävelyvauhtia.
Tiedätkö paljonko liikenteessä kuolee ihmisiä vuosittain? Mietippäs sitä.
hyvä huomio, mutta kun sepä ei suojaa sataprosenttisesti, eli riski on aina olemassa. Sen käyttäminen ei siis todellakaan ole syy jättää kertomatta pettämistä.
tuo fobiaa ole vaan ihan tosiasia. Kyllä kai jokainen, ainakin nainen, välittää terveydestään. Taudithan voivat aiheuttaa vaikka lapsettomuutta.
Nuo liikenne- ym. vertailut ovat tässä asiassa naurettavia. Kyllähän jokainen tietää kun nousee autoon, että saattaa sattua kolari ja tulla kuolema. Mutta mitä tulee tauteihin ja pettämiseen, niin siinähän petetty ei saa edes valita ottaako riskiä, jos hänelle ei kerrota.
"Nuo liikenne- ym. vertailut ovat tässä asiassa naurettavia. Kyllähän jokainen tietää kun nousee autoon, että saattaa sattua kolari ja tulla kuolema."
- Kyllä jokainen tietää kun harrastaa seksiä, että saattaa saada taudin ja tulla kuolema. Kuolema tosin ei ole yhtä todennäköistä kuin autoillessa.
"Mutta mitä tulee tauteihin ja pettämiseen, niin siinähän petetty ei saa edes valita ottaako riskiä, jos hänelle ei kerrota."
- Jokainen ottaa tietoisen riskin, että voi saada sukupuolitaudin tai tulla raskaaksi harrastaessaan seksiä. Taudin voi saada pettämättäkin.
"- Kyllä jokainen tietää kun harrastaa seksiä, että saattaa saada taudin ja tulla kuolema."
Niin juuri. Eli pettäminen on siksi tunnustettava! Katsos kyllä sitä jokainen voi itsensä suhteen riskin ottaa, omapa on asiansa, mutta parisuhteessa ollessa ollaan vastuussa myös siitä toisesta osapuolesta. Noin kauhealla tavalla ei voi toimia toista kohtaan. Pettäminen on siksi tunnustettava, jotta petetty osapuoli saa valita, ottaako riskin sukupuolitaudista vai ei => joku voi haluta mennä testeihin ja jatkaa suhdetta, mutta joku toinen voi laittaa suhteen poikki.
"- Jokainen ottaa tietoisen riskin, että voi saada sukupuolitaudin tai tulla raskaaksi harrastaessaan seksiä. Taudin voi saada pettämättäkin."
Niin, mutta kuten edellä jo totesin, niin jokainen ottaa riskin vain omalta osaltaan, puolison osalta sitä ei saa ottaa puolison tietämättä, koska se voi tarttua tähän petettyyn puolisoon jos pettämisen jättää kertomatta.
"Eli pettäminen on siksi tunnustettava!"
- No se on sun mielipide. Mä oon sitä mieltä, että jokainen tehköön niin kuin parhaakseen näkee.
"parisuhteessa ollessa ollaan vastuussa myös siitä toisesta osapuolesta"
- Noup. Jokainen on vastuussa vain itsestään ja omista jälkeläisistään (kunnes he ovat täysi-ikäisiä).
"Pettäminen on siksi tunnustettava, jotta petetty osapuoli saa valita, ottaako riskin sukupuolitaudista"
- Sukupuolitaudin riski on aina olemassa ja lähes jokainen saa itse valita harrastaako seksiä vaiko ei. Tosin tuosta valinnasta riippumatta voi saada sen sukupuolitaudin, esim. veren siirrosta, tatuoijan neulasta tai vaikka parturin partaveitsestä.....
Onks sulla jokin henkilökohtainen syy, miksi suhtaudut asiaan niin kiihkomielisesti?
"Noup. Jokainen on vastuussa vain itsestään ja omista jälkeläisistään"
Mutta kyllä, kuten sanoin, tämän terveyteen liittyvän asian suhteen ollaan parisuhteessa vastuussa myös toisesta osapuolesta. Pettäjä makaa ihmisen kanssa, jonka kanssa petetty osapuoli ei ole päättänyt maata.
"Sukupuolitaudin riski on aina olemassa ja lähes jokainen saa itse valita harrastaako seksiä vaiko ei."
Oikeassa olet tässä, mutta sanoinkin jo, että jos pettää eli harrastaa seksiä vieraan kanssa, niin silloin siirtää riskin taudeista myös vakituiselle kumppanille, jos jättää tunnustamatta.
"Onks sulla jokin henkilökohtainen syy, miksi suhtaudut asiaan niin kiihkomielisesti?"
Eipä erityisemmin. Ajattelen vain, etten missään nimessä halua saada itseeni tautia ainakaan siten, että kumppanini olisi tartuttanut sen minuun pettämisen seurauksena, koska ei kertonut minulle pettäneensä. Päätän itse otanko riskin taudeista, ja jos niin teen niin myös kannan itse siitä vastuun. Nyt varmaan sanot, että otanhan minä siinäkin riskin jos harrastan seksiä sen vakituisen kumppaninkin kanssa. No, kyllä tavallaan, mutta mielestäni parisuhteen pitäisi olla se, missä sen voi tehdä riskittä. Eli jos joku ei kykyne olemaan uskollinen parisuhteessa vaikka on antanut niin ymmärtää, niin ei pitäisi lainkaan olla parisuhteessa. Eli pettäjän pitäisi tunnustaa kumppanilleen pettäminen.
En tiedä onko niin, että miehet eivät ota terveyttä niin vakavasti. Enkä minä mielestäni kiihkomielisesti tähän suhtaudu, vaan ymmärrän asian vakavuuden.
Sun mielestä pettäjän pitää aina kertoa petetylle ja sä haluat, että kaikki ovat samaa mieltä kanssasi. Ei onnistu, mä en suostu oleen sun kanssa samaa mieltä.
Mikäli parisuhteessa toinen osapuoli on sanonut, että haluaa tietää jos kumppani on pettänyt vaikka elämäntilanne olisi mikä hyvänsä, niin silloin kumppanin on kerrottava.
On tietysti eri asia sitten, jos toinen sanoo ettei halua tietää jos kumppani pettää. Silloinhan ei ole pakko kertoa. Se on myös petetyn mielipiteestä kiinni, ei pelkästään pettäjän.
ja heti, niin petetty osapuoli saa päättää mitä tehdä.
Ällöttää nuo "hyöty"kommentit. Välillä voisi ajatella sitä toistakin osapuolta. Jos lähtökohta on noin itsekäs niin herää kysymys olisiko parempi olla sinkkuna.
fiksua puhetta, tällaista on mukava lukea. Mutta taas se fiksu puhe tuli naisen suusta, oletan. Miehet eivät tajua näitä asioita näköjään yhtä hyvin.
"ja heti, niin petetty osapuoli saa päättää mitä tehdä."
Kiteytit sanomani hyvin ja ytimekkäästi.
"Jos lähtökohta on noin itsekäs niin herää kysymys olisiko parempi olla sinkkuna."
Ihan samaa mieltä minäkin olen.
Altruismi, utilitarismi...
Tuttuja sanoja?
Mielestäni pettäminen täytyy tunnustaa, koska se on vakava parisuhdetta syövä temppu. Petetyllä täytyy olla mahdollisuus päättää haluaako elää enää pettävän puolison kanssa ja millainen ihminen se yleensä on jne.
näyttävät olevan nyt se fiksumpi sukupuoli. Olet aivan oikeassa, pettäminen pitää tunnustaa nimenomaan siksi että petetty saa päättää haluaako elää pettäjän kanssa. Sitähän minä tuolla yritin toitottaa. Onneksi muutama muukin nainen älyää tämän.
Sopii yleensä hirveän hyvin, että he voivat käydä tökkimässä siellä ja täällä. Perhe kuitenkin pysyy eikä miestään arvostava vaimo tms saa tietää totuutta miehestään. He haluavat sekä syödä kakun, että säilyttää sen. Sitten on näitä tapauksia kuten minun ex jonka mielestä naisten kanssa vehtaaminen ei tunnu miltään, ellei ole ketään jota pettää saaden siitä jotain ekstranautintoa.
ainakin, jos kumppani tietää asiasta. Tosi ilkeetä ruveta siinä vaiheessa enää valehtelemaan ja väittämään toista luulosairaaksi tai jotain vastaava. Jos on pokeria loukata toista, niin pitää olla pokeria silloin myös kantaa vastuu teoistaan, eikä enää lisää valheita valheiden perään.
Jos mieheni pettäisi minua niin en haluaisi sitä tietää jos kyseessä olisi merkityksetön syrjähyppy. En halua ajatella miestäni muiden naisten kanssa enkä miettiä sitä tapahtunutta tilannetta yksityiskohtineen. Pitkässä parisuhteessa tulee aina eteen kyllästymisen vaihe ja halu kokeilla muita joko todellisuudessa tai kuvitelmissa. En haluaisi myöskään tietää mieheni seksifantasioista esim. lähikaupan kassan tai vaikkapa parhaan ystäväni kanssa panemisesta. Seksiä se kuitenkin vain on ja parisuhteen jatkamisen haluaminen on paljon tärkeämpää. Jos mies haluaa erota ja jatkaa elämäänsä toisen naisen kanssa niin siinä tapauksessa tietysti haluan sen tietää mahdollisimman pian jotta kolmiodraaman osapuolet voivat jatkaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kun aloittaja ei vastaa minulle niin otanpa esiin tämän: ei ihme ettei parisuhteet kestä jos onnellisuuden huipentuma on se että omistetaan puoliso seksuaalisesti. Omistamisesta siis on kyse eikä rehellisyydestä. Ovatko seksifantasiat ja ihastumiset sallitumpia kuin fyysinen akti ilman tunteita ja pitääkö puolison tunnustaa että seksin ajan ajatteli jotain toista ihmistä?
En ole ap. mutta mun mielestä on kyse rakkaudesta ja kunnioituksesta, siitä, että antaa sille toiselle ihmiselle sen verran ihmisarvoa, ettei tee valintoja hänen puolestaan, muka sen toisen ihmisen omaksi parhaaksi. Jos mies ei halua olla vain minun kanssani, niin olkoon sitten muiden kanssa - mutta yhtä lailla minulla on oikeus yrittää löytää mies, joka on vain minun kanssani. Miksi pettäjät aina muistavat vain omat halunsa ja omat oikeutensa, ketään ei koskaan kiinnosta sen puolison halut ja oikeudet. Yhtälainen halu on minun haluni löytää uskollinen puoliso, kuin jonkun halu olla suhteessa useamman naisen kanssa. Miksi minun haluni on arvottomampi kuin sen toisen?
Ei ole kyse omistamisesta vaan rakkaudesta kahden ihmisen välillä. Siihen ei kuulu syrjähypyt.
MItä tulee noihin ajatuksiin, niin ihmisen voi olla vähän vaikea kontrolloida ajatuksiaan. Mutta tekoja voi. Tosin uskon, että ihminen, joka tosiaan vaalii uskollisuutta, ei edes halua pettää. Hänen ei siis tarvitse tehdä mitään uskollisuuden eteen, kuten vastustaa "houkutuksi".
Oli ilo lukea tekstiäsi. Minulla on samoja ajatuksia, mutten ole osannut pukea niitä sanoiksi noin hyvin :)
Mielipiteeni pettämisen tunnustamisesta on omani ja sinulla saa olla omat mielipiteesi. En yritä puolustella pettämistä mutta sellaista kuitenkin tapahtuu ja jos mieheni kohdalle sellainen tilanne tulee eteen ja hän hairahtuu kokeilemaan seksiä jonkun muun kanssa niin en halua sitä tietää jos hän kuitenkin haluaa minun kanssani elää elämäänsä. Annan vapauden miehelleni päättää mitä hän tekee enkä halua häntä sitoa.
Ei kai kukaan muissa tapauksissa mene lupailemaan, ettei *koskaan* sekstailisi jonkun muun kanssa??
Tietenkin pettäminen on tunnustettava aina, ei ole merkitystä onko kyse seurustelusta vai avioliitosta. Jo sekin jos tapailee jotakuta, tarkoittaa että pitää olla tälle tapailemalleen ihmiselle uskollinen, tai ainakin keskustella asia läpi, että mitä on hakemassa siitä tapailusta jne.
Mä muistasin, että mua on kolme naista pettänyt joista 2 näitä kännihölmöilyjä, ni vaikkei sitä olis halunnu tietää, ni kyllä sen vaan toisesta näki ja vaistosi päältäpäin, sittehän se on ollu 'pakko' selvittää. Jollain tasolla siitä pettämisestä päästiin yli, mut siit huolimatta ne suhteet sit loppu aika pian tämän pettämisen jälkeen. Siis suhteessa siihen miten kauan ne oli kestäny.
Ehkä se syyllisyyden taakka on sit niin raskas, että toinen nöyrtyy liikaa ja toinen sit ei taas osaa siihen oikein suhtautua. Liian helposti tulee puolihuolimattomasti vaan lisättyä sitä syyllisyyden taakkaa, kun pitäis osata tavallaan jakaa se.
Joo. Yhteenvetona vaan sellanen, että kyllä mä kertoisin. Mut en alkaisi anella anteeksipyynnöin mitään, koska sen tietää, että toinen ei vielä pystyisi siihen anteeksiantoon. Jos akka lemppaa sit siitä syystä, ni minkäs sille mahtaa. Tekis se sen myöhemmin kuitenkin.
Sovitaan mieluummin, ettei mulle miestä.
Haluan elää siinä uskossa, että mulla on jossain mies joka rakastaa ja haluaa vain minua...eikä petä minua...siis ei petä minun luottamustani.
Varmaankin käsittää jo näistä alkulauseista mitä mieltä olen tästä asiasta. Suhde, jos sellaista on ollut, on tuhoon tuomittu, jos kumpi tahansa pettää. Sillä, että kertoo asiasta petetylle osapuolelle, tekee vain lisää tuhoa. Seurauksena, ainakin minun kohdallani, on suhteen loppu. Miksi siis edes kertoa? Lopettaa saman tien? Raukka on se, joka ei voi ottaa suhteen lopettamista puheeksi. Vielä on pakko tuhota toinen, etsimällä joku jota nai selän takana. Onko tää jotenkin hienovaraisempaa? Osoittaa olevansa paska äijä.
Pettäminen on pahinta, mitä toiselle voi tehdä. En haluaisi elää miehen kanssa, joka mua "säästääkseen" ei kerro suhteen kannalta ratkaisevaa asiaa. Itseäänhän hän siinä vain suojelee.
Toisaalta pitäisi kertoa, koska kumppanilla tulisi olla mahdollisuus tehdä ratkaisunsa todellisuuspohjalta.
Mutta jos ajattelen omalle kohdalle... mun mies on mua nuorempi ja sillä on ollut vähemmän kumppaneita. Jos se jostain syystä hairahtuisi, eikä juttu merkitsisi sille mitään sen kummempaa, eikä tapaisi sitä naista enää koskaan... en välttämättä haluaisi tietää. Voisin antaa anteeksi, mutta en haluaisi kuvitella tapahtunutta tai tietää mitään yksityiskohtia.
Todennäköisesti kuitenkin aavistaisin käytöksestä ja saisin selville, sitten juttu olisikin pahempi kuin suoraan kertoen.
Molempi pahempi, ei kannata pettää.
Pitää kertoa jos pitää toista kumppanina, jos taas eroaa tapahtuneen jodosta, silloin ei tarvitse kertoa.
missään tapauksessa. sanotaan näin, jos paska on housussa, niin sitä ei olla levittelemään ympäriinsä.
eli kiinni ei saa jäädä, eikä varsinkaan tuntea mitään omantunnon kolkutuksia...se on jo supervittuilua jos näin käy, koska pettäjä ei siinä vaiheessa ajattele muita kuin itseään.
pettäessi likkakaveriasi? Eikö hänen kuulu saada tietää? Pettäjä ajattelee vain itseään jos jättää tunnustamatta! Petetylle pitää kertoa, jotta pettäjä saa päättää mitä tehdään!