Tätä keskustelupalstaa luettaessa ei tiedä tulisiko itkeä vai nauraa. Monenlaisia mielipiteitä, moni niistä enemmän toden - ja oikeanmukaisempi kuin toinen.
Hyvä esimerkkinä keskustelu miten työttömyys syrjäyttää. Totuus kuitenkin on että päättäjät ja isommat pomot ovat huolissaan lähinnä omasta tilipussistaan työttömien kustannuksella.
Toisekseen luulisi olevan selvää että täällä Länsi-Venäjällä, Neuvostoliiton jäänteissä on edelleen hyvin, aivan liian punainen ilmapiiri. Valtio pyrkii osittain myös kontroloimaan inflaatiota työttömyydellä. Halpatyövoiman saatavuus myös yksi näistä loputtomista syistä joilla sydämettömät ja aivottomat päättäjät ja vaikuttajat vaikeuttavat ihmisten elämää.
Elämässä olisi hyvä löytää tasapainoa työnteon ja muun elämän välille. Kun elämä on pisteessä että työttömyys ja sosiaalitoimiston kanssa jatkuva asiointi alkaa ottaa otetta elämästä olisi hyvä pohtia arvojaan uusiksi. Mikä todella on 270 euron arvoista? Tätä olisi hyvä pohtia ennenkuin tulee tänne osoittelemaan sormella muita.
Työpaikkoja ja rahantekotilaisuuksia löytyy, tosin todettakoon että itse olen parit viimevuodet elänyt elämäni tyytyväisintä aikaa hyvin työllistettynä ulkomailla.
Miksi valtaosa etsii syyllisiä ja tekijöitä elämänsä tilanteeseen ulkopuolelta? Jokaisella aikuisella ihmisellä on laillisesti oikeus etsiä työtä ja parempaa elämää muustakin maasta tai vaihtoehtoisesti kieltäytyä sosiaalituista ja järjen kehyksissä sitten keksiä vaihtoehtoisia helppoja rahalähteitä. Myönnettäköön että helppoa se ei ole, mutta ei ole elämää niin tarkoitettukaan.
Niin moni etsii syyllistä itsensä ulkopuolelta. Valitettava tosiasia on että tämä ei elämänlaatua juurikan paranna, päinvastoin. Energian keskittäminen sensijaan itseensä, siihen mitä voisi tehdä toisin antaa huomattavasti paremman lopputuloksen.
Työttömyyden kovuus, virkaintoilijoiden kylmyys ja älyvapaus on koettu niin monet kerrat ja energiaa purettu asian jos toisen parissa että pariin kertaan asioita joutunut pohtimaan kaltereiden takana. Tässä kohtaa viimeistään tajuaa ottaa elämästään vastuuta siinä määrin että pystyy eliminoimaan työkkärit ja sossut ja karenssit ilman että se vaikuttaisi elämään muulla kuin positiivisella tavalla.
Eli järki käteen ja niskasta kiinni, noin yksinkertaisimmillaan.
Hyvä esimerkkinä keskustelu miten työttömyys syrjäyttää. Totuus kuitenkin on että päättäjät ja isommat pomot ovat huolissaan lähinnä omasta tilipussistaan työttömien kustannuksella.
Toisekseen luulisi olevan selvää että täällä Länsi-Venäjällä, Neuvostoliiton jäänteissä on edelleen hyvin, aivan liian punainen ilmapiiri. Valtio pyrkii osittain myös kontroloimaan inflaatiota työttömyydellä. Halpatyövoiman saatavuus myös yksi näistä loputtomista syistä joilla sydämettömät ja aivottomat päättäjät ja vaikuttajat vaikeuttavat ihmisten elämää.
Elämässä olisi hyvä löytää tasapainoa työnteon ja muun elämän välille. Kun elämä on pisteessä että työttömyys ja sosiaalitoimiston kanssa jatkuva asiointi alkaa ottaa otetta elämästä olisi hyvä pohtia arvojaan uusiksi. Mikä todella on 270 euron arvoista? Tätä olisi hyvä pohtia ennenkuin tulee tänne osoittelemaan sormella muita.
Työpaikkoja ja rahantekotilaisuuksia löytyy, tosin todettakoon että itse olen parit viimevuodet elänyt elämäni tyytyväisintä aikaa hyvin työllistettynä ulkomailla.
Miksi valtaosa etsii syyllisiä ja tekijöitä elämänsä tilanteeseen ulkopuolelta? Jokaisella aikuisella ihmisellä on laillisesti oikeus etsiä työtä ja parempaa elämää muustakin maasta tai vaihtoehtoisesti kieltäytyä sosiaalituista ja järjen kehyksissä sitten keksiä vaihtoehtoisia helppoja rahalähteitä. Myönnettäköön että helppoa se ei ole, mutta ei ole elämää niin tarkoitettukaan.
Niin moni etsii syyllistä itsensä ulkopuolelta. Valitettava tosiasia on että tämä ei elämänlaatua juurikan paranna, päinvastoin. Energian keskittäminen sensijaan itseensä, siihen mitä voisi tehdä toisin antaa huomattavasti paremman lopputuloksen.
Työttömyyden kovuus, virkaintoilijoiden kylmyys ja älyvapaus on koettu niin monet kerrat ja energiaa purettu asian jos toisen parissa että pariin kertaan asioita joutunut pohtimaan kaltereiden takana. Tässä kohtaa viimeistään tajuaa ottaa elämästään vastuuta siinä määrin että pystyy eliminoimaan työkkärit ja sossut ja karenssit ilman että se vaikuttaisi elämään muulla kuin positiivisella tavalla.
Eli järki käteen ja niskasta kiinni, noin yksinkertaisimmillaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mutta on monia ihmisiä jotka ovat luottaneet tulevaisuuteen rakentaneet ja sijoittaneet sen varaan paljon on perhe omakoti talot autot asuntolainaa ym..Mutta kun tässä todellakin napsahtaa pahasti eli jää työttömäksi ja loppuu se säännöllinen rahantulo.Sossurahaa ei välttämättä saa niin kyllä muutos paineet ovat kovat. Aina ei voi muuttaa ulkomaille eikä perustaa omaa yritystä eikä välttämättä ole ammattitaitoa tehdä mitään muuta. entä huono terveys?? .Keinot selviytyä ovat todella vähissä. Onko vaan jäpitettävä paikallaan siihen asti kun viety tuhkatkin pesästä???
Pisteessä jossa on rakentanut tulevaisuutensa yhden työpaikan ja ammatin varaan ja sanotaan että tulee vaikka irtisanotuksi kymmenien muiden työkavereiden ohella..
Onhan siinä autot ja asuntolainat. Ei auta itku eikä valittaminen siinäkään kohtaa. Asunto myyntiin, tässä kohtaa olisi muutenkin hyvä päästää asunnostaan irti ja siirtyä vuokrille odottelemaan että kupla poksahtaa Suomessakin kunnolla. Audi A8 vaihtoon ja tilalle jotain mikä vastaa sen hetkistä rahatilannetta. Jos ei ole ammattitaitoa tehdä muuta ratkaisu olisi kouluttaa itselleen uusi ammatti. Nykyään yhdellä ammatilla ei pitkälle pötkitä. Itse olen 20 puolessa välissä ja omaan kaksi ammattia, eikä näytä sekään riittävän. Näin se vain on. Jos nykyisellä kädellä et voi voittaa, pistä kortit vaihtoon että pysyt vielä kisassa mukaan, bluffaamalla ei tässä pelissä voiteta.
Se että on perhe, omakotitalot ja autot ei ole mikään edellytys että sinua tulisi kenekään käsitellä sen erikoisemmin. Viranomaiset katsovat yhtä kylmäsydämisesti sinua kuin ketä tahansa muuta työtöntä, olet todellisuudessa vain numero tilastoissa niin pitkään kun haluat olla heistä riippuvainen.
Kun tilanne antaa periksi, tee jotain että saat autosi ja asuntosi takaisin. Työttömyyskassalla siihen tuskin pystyt. Eikä auta tyhmien demareiden tai heidän kannattajien verbaalinen moukarointi vaikka ihan syystä ja aiheesta niin tekisitkin.
Tottakai on hyvä tuoda ilmi läpimädän yhteiskunnan epäkohtia ihmisille jotka elävät pilvilinnoissa ja väittävät kaiken olevan OK, mutta pidemmän päälle kukaan ei sinun puolesta päätä ellet niin halua, kukaan ei todennäköisesti sinulle osta sitä autoa tai taloa takaisin, se on sinusta itsestä kiinni.
Se on hyvä arvostella niin kauan kuin menee hyvin. Jotkut ovat käyneet kouluja, ollakseen ylikoulutettuja. Kyllä tuurilla on hyvin suuri osa moneen asiaan. Et ole sinäkään kuolematon ja voit sairastua, menettää työkykysi. Itselläni on ollut paljon ulkopuolisia tekijöitä, joihin en ole voinut vaikuttaa: lapsen sairaus, äidin kuolema, minkä kautta kesken jäänyt yritys niskassa...Omaa syytänikö? Sinä olisit varmaan vaan jättänyt kaiken ja paennut ulkomaille. Mm. lapseni sairauden hoitotaso on täällä suomessa hyvää tasoa, muualla ei sitä ole.
Minä olen kouluttautumassa kolmanteen ammattiin, mutta työkokemuksen puute on suurin ettei töitä löydy. harjoitteluja tai tukitöitä ei lasketa juurikaan kokemukseksi. Se, ettei ole työkokemusta on kyllä omaa syytäni, mitäs olen kahdesti mennyt konkanneeseen yritykseen töihin. Mitäs en ole syntynyt rikkaaseen sukuun ja mitäs nain miehen, joka haluaa että asumme täällä missä hänellä työnsä. Sairasta lastakaan en olisi saanut, jos olisin ollut lisääntymättä kokonaan. Minun syytäni oli sekin, että lääkäri teki hoitovirheen, mikä on osasyy sairauteen, tai edistää sitä. Omaa syytäni on sekin, etten ole nätti enkä nuorikaan enää - kassoille ei pääse.
Muuten, lisääntyneeseen väkivaltaan on syynä ihmisten kylmyys ja syyttely. Auttamisen sijaan syytellään muita, sinäkin siinä syyttelet. Onko tullut mieleen, että auttaisit joitain heikompia työllistymään? Minä olen muuten niin tehnyt! Luulenpa, että monen rikoksen takaa puuttuu lämpö ja välittäminen, sellaisia ihmisiä kirjoittelee paljon työttömien palstoillekin.
Meillä puolisolla on yksi opistotutkinto ammattikoulun jälkeen ja tehnyt samaa työtä 20 vuotta. Itse olen ottanut vastaan mitä vain olen saanut, hankkinut koulutusta kolmelle alalle, joista kaksi sivuaa toisiaan, työuran aloittanut 11-vuotiaana. Mutta työpaikkaa ei vain löydy, huono tuuri ja suhteita. Erityisen huono tuuri oli, kun minut palkattiin toimistosihteeriksi työllistämistuella. Tosiasiassa työ oli kahvinkeittoa, mapittamista ja hyllyjen siivousta. Kun on aiemmin tehnyt mm. järjestelmäsuunnittelua, niin millaisen kuvan tämä antaa työnantajille: Tuo on syrjäytynyt, eikä osaa enää tehdä oikeita töitä, joten ei voi palkata mihinkään. Vakkaripaikkoihin tuollaisia ei ole, vain harjoittelijoille ja tukityöläisille, kelpaisi kyllä palkallisena sekin. Pahiten tippuvatkin ylimieliset, ovat työntekijöinä paljon paskempia kuin mitä itse itsestään luulevat eikä heitä enää työttömyyden jälkeen kukaan halua, varsinkin kusipään maine estää työllistymisen.
Itselläkin on ollut pakko nöyrtyä, koulutus ei takaa nykymaailmassa yhtään mitään, mutta kun ei muutakaan ole, käyn sitten kouluja vaikka lopunikääni. Saavat nuo asennevammaiset syyllistäjät kustantaa. Paljon kalliimpaahan heille on minun kouluttautumiseni kuin että olisin työttönänä, mutta olkoot, se on heiltä pois, ei minuta. Minulla on järkevää tekemistä ja joku muu maksaa. Töitä joko saa tai sitten ei, sitten vaan lisää kursseille, saavatpahan työttömyyskouluttajat elantoa veronmaksajien makasmana. TAi harjoittelemaan veronmaksajien rahalla vaikka sitä kahvinkeittoa, keskustassa asuvan on helppo löytää paikka, josta kulukorgavus jää omaan pussiin - ihan sama.
Kouluttamaton kaverini saa muuten paljon helpommin töitä kuin minä, tai hänellä on yksi ammattikoulu, mutta ei voi allergian puhkeamisen takia niitä töitä tehdä. Tällä naisella ei ole lukupäätä, mutta helposti löytää kaikkea pikkuhommaa. Sitten mm. yksikin hakemani paikka meni ihmiselle, jolla on taustalla ylioppilastutkinto, mutta nuorna aloitetun useiden lasten saamisen takia ei ole koskaan ehtinyt muuta hankkimaan.
Kyllä se totta on, että elämä alkaa luistamaan, kun eliminoi elämästään työkkärit, sossut, kelat ym.
Työvoimatoimistoon menon moni kokee tosi vaikeana - eikö sen pitäisi olla pikemminkin
työhakukeskus, mistä kuuluu iloinen puheensorina -
työpaikat vaihtuvat lennosta; tunnelma hyvä.
Mutta ei - masentava - älkää avatko ovea - elämä ja työpaikat toisaalla!
Tässä se pointi onkin, että elämme teollisessa maailmassa missä suurin osa ihmisistä syntyvät elämään tyhjän päälle vailla mahdollisuuksia valita elinkeinon ja rahan väliltä. Ennenvanhaan pienin osa ihmisistä syntyi perheisiin missä vain raha turvasi elämisen. Samaa tapahtuu nyt kehitysmaissa missä ihmisiä kasataan elämään teollistuviin kaupunkeihin missä syntyvillä ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja, kuin raha.
Ainoa keino on koittaa mennä standardien mukaan ja toivoa, että onni suosisi tässä järjstelmässä, mutta näinhän se ei voi mennä jokaisen kohdalla, koska on olemassa kiintiöt yms. eikä tämä epätasa -arvoinesen järjestelmän saisi rangaista ihmistä olemassa olemisestaan.
Olette saaneet hyvän koulutuksen raha arvosta ja siihen, että raha on se ainoa elämän tarkoitus. Itselleni raha ei ole koskaan merkinnyt muuta, kuin katon pään päälle ja ruokaa. Työn täytyy olla osa elämää kuten maalaiselämä (elinkeino) eikä työelämää ja muuta elämää.
Itsestä kaikki lähtee.Ei kukaan arvosta työtäsi,jos et itse sitä tee,ei kukaan arvosta sinua,jos et itse arvosta.Ei kukaan etsi sinulle töitä,jos et itse etsi.
On järkyttävää huomata miten moni heittäytyy täysin kädettömäksi jäädessään työttömäksi.Masennutaan,hautaudutaan kotiin,ollaan avuttomia,syrjäydytään.Vaikka kaikki on kiinni itsestä,raha-asiat on järjestelykysymyksiä ja töitä löytyy tekeville.
Nuo typerät harhaluulot ja asennevammat ne masentavat. Kun hakee töitä eikä saa, tullaan sanomaan vika on sinussa ja sitten alkaa etsiä niitä vikoja itsestä ja alkaa löytää olemattomiakin vikoja, se masentaa. Harva jää kädettömäksi heti, vaan sitten vuosikausien harjoittelujen ja kurssien jälkeen. Sinä ja kaltaisesi aiheutatte masennusta, te asennevamaiseet luulotautiset mustavalkoisesti ajattelevat paskat olette suurin syy työttömän työllistymisen esteenä. Yhtä hyvin voisit sanoa urheilijalle, että kyllä kultamitalin voittaa kun harjoittelee tarpeeksi.
Kultamitalista on hyvä lähteä, mutta ehkä olisi tärkeämpi tähdätä että pääsisit edes aloituskierrokselta toiselle? Hyvä että on päämääriä mutta tulisiko olla realistinen niiden suhteen? Et sinä sähkötutkinnolla Nokian johtoon pääse. Näin toimii yhteiskunta, niin valitettavaa ja sairasta kuin se onkin että koulutusta ja kokemusta vaaditaan jatkuvasti.
Tässä kuitenkin pieni juju. Jos haluat vaikuttaa itsesi ja muiden elämään positiivisella tavalla sinun tulee hiipiä koneiston sisään laittamaan kapuloita rattaisiin, ulkopuolelta on huono viritellä mitään. Eli mikäli yksinkertaisuuttaan joku ei vieläkään tajunnut:
Jokainen on oman elämänsä seppä, mikään ei tule ilmaiseksi ja olisi hyvä edetä askel kerrallaan. Mikäli haluat muutoksia, joutuu niiden eteen tekemään vähän töitä, ei riitä pelkästään päättömät paskapuheet suomi24 keskustelussa.
Jokainen on oman elämänsä seppä, mutta joku muu voi laittaa kapuloita rattaisiin. Elämään on helppo kontrolloida niin kauan, kunnes sattuu jotain odottamatonta omalle kohdalle. Itselle sattunut useitakin asioita, lapsen sairaus, äidin kuolema..jos sinä voi tuollaisiin vaikuttaa, olet kai sitten jumala.
siis useimmiltahan vanhemmat kuolevat, mutta harva joutuu toimivan yrityksen sekaan kylmiltään, meidän äidin kuolema tarkoitti tätä, asuin usean sadan kilometrin päässä.
Minäkään en ole lannistunut, vaan kouluttaudun uuteen ammattiin parhaillaan. Mutta jotta minä voin menestyä, se on joltain toiselta aina pois. Nykyään ei vain töitä voi olla kaikille. Jos kaikki työttömät saavat töitä, joutuvat työttömäksi esim. työvoimakouluttajat ja työkkärin tädit.
Jumala en ole mutta hänestä puheenollen kaikella tapahtuvalla ja tapahtuneella on tarkoituksensa, joten turha siinä kitistä lapsen sairauksista, äidin kuolemista. Jokaisella on elämässä vastoinkäymisiä et ole siinä sen erikoisemmassa asemassa kuin kukaan muu.
Niiden kanssa joko eletään tai ne elävät sinusta.
Sanoisinko että asennevamma on niillä,jotka menee työhaastatteluun asenteella,että ei tästä kuitenkaan mitään tule.Jos monta haastattelua on käyty läpi huonolla menestyksellä,kannattaisiko miettiä omaa asennettaan?
Sotien jälkeen ihmiset rakensivat elämäänsä uudelleen tyhjästä.Ei sitä kukaan heidänkään puolesta tehnyt.
... syyllistetään työttömiä tällaisilla vihjailuilla: "Jos monta haastattelua on käyty läpi huonolla menestyksellä,kannattaisiko miettiä omaa asennettaan?" Näin saadaan työtön itsekin luulemaan, että hänessä on jotain pahasti vialla. Itsetunto kärsii, ja sen myötä työllistyminen on entistä vaikeampaa.
Itse olen käynyt monta haastattelua läpi huonolla menestyksellä, eikä se johdu siitä että pitäisin itseäni huonona tai etten osaisi käyttäytyä haastatteluissa. En ole saanut töitä, koska täällä päin jokaista avointa työpaikkaa kohti on kymmeniä hakijoita, ja aina on joku hakija, jolla on enemmän kokemusta kuin mulla. Jos samaa paikkaa hakee ihminen, jolla on monen vuoden kokemus haettavasta työstä, sekä minä, jolla on olemattoman pieni työkokemus (koska mua ei oteta töihin!), niin eipä ole vaikea arvata, kumpi sen paikan saa. Ei siinä auta, vaikka olisin haastattelussa ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis ja hymyilevä ja nätti ja muutenkin hyvä tyyppi.
Eli joo, olen miettinyt asennettani. Joka kerta menen työpaikkahaastatteluun siistin näköisenä, valmistautuneena ja toiveikkaana. En pyytele anteeksi olemassaoloani, mutta en myöskään kehu itseäni liikaa. Enkä silti tule ikinä valituksi. Mutta jatkan yrittämistä, ehkä jo ensi kerralla mun yritykseni tuottaa tulosta ...