Hei!
Kaipaisin kokemuksia teiltä naisilta, jotka olette asuneet/asutte ulkomaalaisen miehenne kotimaassa? Kertoisitteko millaista arki toisessa maassa on ollut yms..? Itse suunnittelen ensi vuoden puolella muuttoa mieheni kotimaahan, harkinnan alla juttu vielä, mutta kaipaisin kipeästi vertaistukea ja kokemuksia muilta samassa tilanteessa joskus olleilta? Kiitos
Kaipaisin kokemuksia teiltä naisilta, jotka olette asuneet/asutte ulkomaalaisen miehenne kotimaassa? Kertoisitteko millaista arki toisessa maassa on ollut yms..? Itse suunnittelen ensi vuoden puolella muuttoa mieheni kotimaahan, harkinnan alla juttu vielä, mutta kaipaisin kipeästi vertaistukea ja kokemuksia muilta samassa tilanteessa joskus olleilta? Kiitos
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos kertoisit mihin maahan olet muuttamassa, arki kun ei kulje ihan samalailla afrikassa tai englannissa.
kaikki kokemukset silti tervetulleita!!!
Olemme asuneet nyt mieheni kotimaassa vajaat kolme vuotta perheen kanssa ja viihtyneet oikein hyvin.
Arki rullaa ihan samalla tavalla kuin Suomessakin, lasten koulut, työ jne. Itselleni kaikkein hankalinta on ollut luoda uusi sosiaalinen verkosto, koska täällä ei ollut ketään tuttja valmiiksi.
Olin kotona puolisen vuotta muuton jälkeen ja väilllä olin aivan valmis lähtemään takaisin Suomeen. Onnekseni löysin mukavan työpaikan ja olzn oppinut puhumaan auttavasti paikallista kieltäkin, se on helpottanut sopeutumista.
Viime kesänä oltiin lomalla Suomessa ja olin ihan ylättynyt, kun sieltä oli ikävä tänne kotiin :) Asia on juuri kuten lapseni osuvasti totesivat:
"Kun ollaan Suomessa, on ikävä tänne, ja kun ollaan täällä, on ikävä Suomeen!" Onneksemme t¨nne on Euroopasta helppo ja halpa matkustaa, niin että sukulaiset tulevat mielellään lomailemaan.
Loppkädessä jokainen varmaankin sopeutuu eri tavalla, mutta ainakin minin kotinin on siellä, missä oma perheeni on. Kannattaa antaa itselle aikaa, koti-ikävä yllättää aina silloin tällöin. Minulla pahiten jouluna, kun ei ole lunta ja pakkasta. Muutoin en talvea kaipaa, jouluaattona ja -päivänä se olisi upea juttu :)
Avoimin mielin vaan matkaan!
"Arki rullaa ihan samalla tavalla kuin Suomessakin, lasten koulut, työ jne."
Jotain rajaa pitäisi valehtelullekin olla tällä palstalla. Eikö palstan säännöissä sitäpaitsi kielletä keksityt jutut?
Arki riippuu paljolti maan uskonnosta ja elintasosta. Mikäli kyseessä muslimimaa ja aiotte asua miehenne sukulaisten luona / läheisyydessä, sinulta vaaditaan miehesi kunnioittamista ja hyvänä naisena olemista (mikä liittyy pukeutumiseen, käyttäytymiseen jne...). Kehitysmaissa paikallisten elämä on hyvin alkeellista, ruuanlaitto tehdään naisvoimin ja melkeinpä kaikki valmistetaan alusta saakka itse. Ellet käy töissä miehesi kotimaassa, päiväsi kuluvat aika lailla kotona (kehitysmaissa kun harvoin on kuntosaleja, engl. kielisiä leffateattereita taikka edes kunnon shoppailupaikkoja... ja vaikka olisikin, yksinäinen nainen näissä paikoissa on ihmetys eikä miehesi välttämättä edes päästä sinua yksin em. paikkoihin...).
Itse asuin mieheni kotimaassa kaikenkaikkiaan 3 talvea, rakastan maata edelleen ja pidin työstäni siellä, mutta loppuelämää en voisi kuvitella asuvani siellä (johtuen mm. elintasosta, sosiaaliturvan puuttumisesta jne...). Muutoin arki ja elämä siellä on ihanaa, perusarvot kohdallaan, ei liiallista materialismia, perheen ja uskonnon tärkeys ovat ykkössijalla, mikä mielestäni on aivan ihana asia (toisin kuin valitettavasti meillä täällä pohjolassa..).
Mikäli aiot pidemmän päälle jäädä miehesi maahan asumaan, ota selvää vakuutuksistasi ja sairaalasta / lääkäreistä. Muista, että mikäli aiot asua miehesi maassa yli puolet vuodesta, tipahdat pois Suomen sos. turvajärjestelmästä!!
Muuten tarvitset matkaan vain reippaasti rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta =)
Laita lisää kysymyksiä tulemaan, mikäli mieleen tulee!
Kiitos vastauksistanne.
Olen miettinyt juuri tuota alkeellisuutta, alempaan kehitystasoon tottuisin kyllä muuten, mutta mietin tuleeko aika sitten pitkäksi, jos mies on päivät töissä, eikä minulla ole koulua (olen vielä opiskelija ja tottunut kiireiseen arkeen) eikä ystäviä, harrastuksia tms.
Mietin myös, että onkohan turvallista synnyttää kehitysmaassa, vaikka toki sielläkin sairaaloita on, mutta onko taso riittävä... Mietin tätä lähinnä siksi, koska mulla on sydänvika ja synnytyksessä on omat riskinsä. Mulla on myös säännöllinen lääkitys elämäni loppuun saakka ja sairauden takia tarvitsen kontrolleja, niinpä putoaminen Suomen sos.turvajärjestelmästä hiukan pelottaa... En tiedä, riittäisikö kyseisen maan terveydenhuolto tarpeisiini. Mieheni mukaan ei ole hätää, sillä hän kehuu kotimaansa lääkäreitä osaaviksi. On kuulemma myös keksinyt jonkun kasvin, jonka uutetta juomalla voin parantua sydänviastani. Harmittaa, ettei hän ymmärrä tilannetta ja on mielestään aina oikeassa.
Tällaiset asiat mua huolettaa... Niin, ja mies painostaa minua muuttamaan kotimaahansa, ja itselläkin kova ikävä häntä, mutta pelottaa vähän.
Jos teillä on kokemuksia noista terveydenhuoltoon liittyvistä asioista, miten on ulkomailla hoituneet, niin ovat tervetulleita!
Kiitos
Asuin muutaman vuoden ulkomailla ex-miehen kanssa. Maa oli kaaoottinen kehitysmaa. Sain myös kokemusta synnyttämisestä siellä ja sanon suoraan,että onneksi ei ollut ensimmäinen lapsi! Ulkoisesti kaikki näyttää hienolta, mutta muuten..Minäkin tarvitsin yhtä lääkettä pikaisesti, sain sen kuriiripostina Suomen Punaisen ristin avulla...ja viime hetkillä... Sairastelimme useamman kerran ja aivan outoja oireita,mutta onneksi jaksoin olla vahva. Siellä sairaaloihin mentiin kuolemaan, se oli aivan yleinen vitsi.
Eli...ota selvää kaikista mahdollisista asioista! Ja mieti,miten itse tosiaan pärjäisit tilanteissa kun yksinkertaisimmatkin asiat voivat olla lähes mahdottomia. Itsekin aion vielä ulkomaille ihan asumaankin, ainakin osittain, mutta varaudun paljon paremmin kuin eklla kerralla! Jos en olisi ollut vahva, en olisi selvinnyt hengissä tai vähintäänkin menettänyt järkeni. ;)
Huomio myös yksi tärkeä asia,mikä ei nyt ehkä vaikuta niin merkitykselliseltä, vapaa liikkuminen tässä maassa??! Parasta minulle Suomessa on VAPAUS! Saa mennä ja tulla miten haluaa vaikka keskellä yötä...Onhan täälläkin kaikenlaisia hulluja, mutta aivan eri asia kuin maa,jossa asuin, siellä ei tullut mieleenkään lähteä ulos muurien sisältä auringon laskettua. Tai nainen kävelemässä tietyillä alueilla yksin ihan päiväaikaan, ei! Ja olen kyllä ollut ihan yhdessä Afrikan maassa ihan yksin,missä ei tarvinnut vastaavaa "pelätä"... Joten ota selvää KAIKESTA etukäteen!
Hei. Itse asun mieheni kanssa etelaeuroopassa, mieheni kotimaassa.
Noh.. alussa nain vain kaikkea ihanaa, nautin auringosta, meresta, rannoista, isoista ostoskeksusista enka edes halunnut menna kaymaan suomessa. Mutta myohemmin jo aloin ikavoimaan suomea, ikavoin lunta, ikavoin ihmisia, ikavoin palkkaa.. taalla maksetaan hyvin vahan tyossakaymisesta ja tehdaan tajuttomasti toita. Tunnen itseni aina ulkomaalaiseksi, ihmiset kohtelevat minua hyvin mutta kuitenkin huomaa etta he eivat luota minuun niinkuin omanmaalaisiinsa, se vaikeuttaa ystavien saantia, ystavia minulla taalla on hyvin vahan jos yhtaan, mutta olenkin usein kontaktissa suomalaisten ystavieni kanssa internetin valityksella. Arki on normaalia, toita vaan saa tehda enemman, mutta loppu on mielestani ihan samanlaista kuin missa tahalla muualla, normaalia perhe-elamaa. Monesti purlaan etta haluan asua suomessa mutta jos mietin sita vahan enemman en olekkaan ihan varma.. se on sellaista.. kun ollaan ulkomailla halutaan kotimaahan ja kun ollaan kotimaassa halutaan ulkomaille :)
Olen tällä hetkellä mieheni kotimaassa töissä ja asunut täällä puolisen vuotta. Kyseessä ei ole euroopan maa, mutta ei myöskään mikään kehitysmaa.
Aiemmissa viesteissä oli jo tuosta terveydenhuollosta joten jätän sen väliin, mutta fyysinen terveys ei ole ainoa asia johon kannattaa kiinnittää huomiota. Olet tosiaan vieraassa maassa aika yksin ja paikallisiin voi olla hyvinkin vaikea luoda kontakteja jos et puhu kyseisen maan kieltä. Tämä voi aiheuttaa osaltaan stressiä myös sinun ja miehesi väliseen suhteeseen, sillä yksin olo ainakin energiselle ja ulospäinsuuntautuvalle ihmiselle on vaikeaa.
Meillä tuli alkuaikoina paljon kitkaa kaikista turhista pikku asioista, sillä minä olin todella turhautunut ja ajoittain halusin takaisin suomeen todella paljon. Ihmissuhteen täytyy olla todella vahva, jotta sen takia kannattaa lähteä ulkomaille asumaan. Itse aluksi mietin teinkö suuren virheen mutta nyt kun olen juo jonkin verran sopeutunut yhteiskuntaan en enää haluaisi täältä pois.
Suhde on ainakin koetuksella, kun niin monet asiat muuttuvat yhtäaikaa...etenkin jos lapsikin on tulossa. Muista, ettet oikeasti voi sanoa tuntevasi miestäsi kunnolla ennekuin olet asunut saman katon alla ja tuntenut sen miten arki, uskonta ja muu perhe astuu elämääsi halusit sitä tai et.
Tarkoitus ei ole olla ilkeä missään tapauksessa, mutta itseni yllätti omat reaktioni uusiin ja haastaviin asioihin. Tunnen itseni nyt paljon paremmin ja voin sanoa, etten todellakaan ole niin vahva kuin aina ennen luulin. Onnea matkaan ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin! :)