Ei kai pitäs edes yrittää mitään suhteita. Joka jeesuksen kerta sama touhu. Aluksi kivaa, molemminpuolista, pidetään paljon yhteyttä, nähdään silloin tällöin, on kivaa ja jee jee. Sitten alkaa hiljenemän mutta kuitenkin aina jotain joka pitää tilanteen yllä. Ja lopputuloksena satutan itseäni niin että tuntuu ja usko menee. Tällä kertaa heppu päätti ottaa ystäväni haaviin joten siinä meni sekin. Sama homma on toistunut jo niin monta kertaa että ei viitsi edes laskea. Jotenkin vaan tuntuu saan tämän varmaan itse aikaiseksi jotenkin - keksisinpä vaan että missä vika! Seuraavaa kertaa ei ehkä enää tule... ei enää jaksaisi paikata itseään.
Tosi syvältä...
perhonen
1269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan tuttua mullekin. Aivan samoin oisin voinut itsekin kirjoittaa. Pahintahan tässä on se että homma ei lopu silloin kun sen olisi aiheellista loppua, vaan se jää jotenkin kuitenkin vielä päälle... vaikkakin järjellä ajateltuna kaikki on ohi. Lopulta sitten tulee se lopullinen niitti, esim. nainen löytää toisen miehen ja sitten onkin edessä taas todellista tuskaa.
Itseaiheutettuahan se varmaankin on siltä osin että pitäisi pystyä näkemään mihin homma johtaa vai johtaako mihinkään ja tehdä ajoissa tarvittavat ratkaisut... eli yleensä jättää koko juttu kokonaan. Pelottaa todellakin lähteä enää mihinkään mukaan, mutta pakkohan se riski on otettava jos meinaa jotakin saavuttaa.