Tapaukseni on, jotta välillä tuntuu olevan hieman turpea olo, kiloja kertynyt jokunen taas, jolloin pidän tiukkaa paastoa, tupakkia polttelen ja vettä ja kahvia juon. Tässä nyt neljättä päivää olen, yleensä siirryn tässä vaiheessa syömään hitusen, jotta keho ei mene hälytystilaan ja lopeta rasvan polttamista, tyyliin leipä pari, muutama siivu juustoa kinkkua ja päälle jokunen paprikanpalanen. Lisään tarpeen tullen jotain pientä ateriaa mukaan. En näe tässä tavassa ongelmaa, kunhan kuuntelee kehoaan, oppii tuntemaan vähimmäisvaatimuksen millä se pelaa.
Tapani toimii kuin junan vessa, kiloja lähtee helposti tollainen kuusi tahi seitsemän kahdessa viikossa. Olen harrastanut tätä pitääkseni ihrat poissa sen jälkeen kun hoikistuin. Useimmat tuomitsevat tavan väittäen sitä terveysriskiksi, mutta jos syön vain vähemmän, mitä kulutun, tulostahan syntyy pakostakin. Mielenvoimaa tässä kyllä tarvitsee.
Arvatenkin tämä suututtaa osan teistä, jotka ovat lukeneet erilaisia artikkeleita koskien terveellistä laihduttamista. Asioista sopii kuitenkin keskustella jonka vuoksi tämän oamn tapani tuon esille. Kuitenkin saan monta kertaa nopeampia tuloksia, jos vedän itseni äärimmilleen, kun olen pari viikkoa näin, olo tuntuu upealta ja voin hyvällä omallatunnolla jatkaa ns. normaalia elämää. Liekö silloin syytä tuomita tapaa joka toimii, esim osalla Atkinson toimii aina, toiset sanovat sitä huuhaaksi. Ihmiset ovat erilaisia, ja heillä toimii erilaiset dietit.
Miten suhtaudutte asiaan, hyvinkin monien täytyy omallatunnolla tunnustaa juuri ennen tärkeitä tapahtumia (syntymäpäivät, sukukekkerit yms) olleensa hyvinkin vähällä ruoalla saadakseen ne muutamat kilot pois mahtuakseen vaatteisiin, onko siis tälläinen tuomittavaa mikäli ajoittain se vedetään suht äärimmilleen? Itse suosittelen tutustumaan ajatukseen, tietenkin lähtökohdista riippuen aloittaen rauhassa. Mielipiteitä saa toki esittää.
Tapani toimii kuin junan vessa, kiloja lähtee helposti tollainen kuusi tahi seitsemän kahdessa viikossa. Olen harrastanut tätä pitääkseni ihrat poissa sen jälkeen kun hoikistuin. Useimmat tuomitsevat tavan väittäen sitä terveysriskiksi, mutta jos syön vain vähemmän, mitä kulutun, tulostahan syntyy pakostakin. Mielenvoimaa tässä kyllä tarvitsee.
Arvatenkin tämä suututtaa osan teistä, jotka ovat lukeneet erilaisia artikkeleita koskien terveellistä laihduttamista. Asioista sopii kuitenkin keskustella jonka vuoksi tämän oamn tapani tuon esille. Kuitenkin saan monta kertaa nopeampia tuloksia, jos vedän itseni äärimmilleen, kun olen pari viikkoa näin, olo tuntuu upealta ja voin hyvällä omallatunnolla jatkaa ns. normaalia elämää. Liekö silloin syytä tuomita tapaa joka toimii, esim osalla Atkinson toimii aina, toiset sanovat sitä huuhaaksi. Ihmiset ovat erilaisia, ja heillä toimii erilaiset dietit.
Miten suhtaudutte asiaan, hyvinkin monien täytyy omallatunnolla tunnustaa juuri ennen tärkeitä tapahtumia (syntymäpäivät, sukukekkerit yms) olleensa hyvinkin vähällä ruoalla saadakseen ne muutamat kilot pois mahtuakseen vaatteisiin, onko siis tälläinen tuomittavaa mikäli ajoittain se vedetään suht äärimmilleen? Itse suosittelen tutustumaan ajatukseen, tietenkin lähtökohdista riippuen aloittaen rauhassa. Mielipiteitä saa toki esittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuurisi on varsinainen terveysriski. On mahdollista polttaa korkeintaan kilo rasvaa viikossa, jos lähtee enempi niin se on silloin lihaksista pois.
Eli lihaksia laihdutat suurimman osan tuolla dieetillä. Lisäksi kun lihot takaisin samaan painoon myöhemmin niin sinussa on rasvaa entistä enemmän, koska lihas on vähentynyt. Myös aineenvaihduntasi pienenee koska on vähemmän lihasta. Näin myös kulutat vähemmän. Lihakset polttavat kaloreita paljon tehokkaammin kuin läski.
tyyliin leipä pari, muutama siivu juustoa kinkkua ja päälle jokunen paprikanpalanen. Lisään tarpeen tullen jotain pientä ateriaa mukaan.
Huh, ei todellakaan riitä. Keho ei todellakaan toimi tuollaisilla olemattomilla määrillä. Dieettisi on kamala, eikä se ole mielipidekysymys vaan tosiasia. Lopeta ihmeessa tuollainen ja etsi terveellisempiä tapoja hoikistua.
Itse olen pudottanut 15 kg painoa ja olen syönyt 1200-1600 kaloria päivässä.
mihin perustuu väittämäsi, ettei rasvaa voi polttaa kuin kilon viikossa?
polttaakseen yhden kilon rasvaa täytyy saada vajetta 7000kcal.
kuvitellaan, että laihiksen aloittaja painaisi 80kg. hänen peruskulutuksensa olisi siis n.2000kcal/päivä. eli viikossa hän kuluttaisi ilman ylimääräistä liikuntaa n.14000 kcal.
jos hän alkaisi syödä 1200 kcal. olisi viikkovaje pelkästään syömisillä 5600 kcal.
sen lisäksi hän kävisi reippaan kahden tunnin kävelylenkin kuutena päivänä viikossa, joka tekisi vajetta 4200 kcal. ja 2 kertaa viikossa tunnin vesijuoksussa, niin tulisi vajetta vielä 1200 kcal.
eli jo näinkin vähällä liikunnalla ja riittävän kuuloisilla kaloreilla vaje olisi yhteensä 11 000 kcal eli pikkasen reilu 1,5 kg puhdasta rasvaa viikkoa kohti.
jos samoilla eväillä ja liikunnoilla elää sata kiloinen mies, niin lähtevää rasvaa onkin jo jonkun verran enemmän.
liekö terveellistä, mutta mahdollista kuitenkin.
esim. kaalisopallakin voi olla sen kolme viikkoo, samoin näkkäri dieettiä voi jatkaa kaksi viikkoa.
itsekin kuulun kyllä näihin terveellisiin laihduttajiin, mutta ei lihakset totta tosiaan katoa kahdessa viikossa, varsinkin kun on selvää, että tuossa kitutilassa ei hurjiin liikuntasuorituksiin edes pysty. ite menin nuo laihiksen kaks ekaa viikkoo suht olemattomilla kaloreilla ja itselleni se oli paras mahdollinen tapa saada laihdutus käyntiin.
kun ei syönyt juuri mitään jäi pois kerrasta se tapa, että pitkin päivää huomaamattaan maisteli kaikkea. sivussa jatkuva nälän tunne katosi, sekä imelänhimo unohtui täysin. kun sitten aloitti tuon järkevän syömisen, eli 1000-1500 kaloria päivässä, niin olikin jo vatsa niin tottunut kitumiseen, että noilla kaloreilla oli oikeasti enemmän kuin kylläinen, eikä enää edes huomannut olevansa laihiksella. isoin plussa tuli kuitenkin siitä alun huikeasta painon putoamisesta, joka toimi hyvänä motivoijana koko laihiksen ajan.
eihän se kaikki tosiaan läskiä ole, mutta satakiloisen on hyvä vähän kadottaa nesteitä ja lihaksiakin, sillä miettikääpä miten hyvin sata kiloa kantaneet pohkeet istuu viiskyt kiloiseen ruhoon=)
ei kannata teilata täysin noita ihmedieettejä, sillä ne oikeasti toimii silloin kun on kyse muutaman kilon kadottamisesta nopeasti silloin tällöin tai painavimmillekin laihduttelijoille, jotka ymmärtävät mihin dieetti perustuu ja miten laihdutus teoriassa tapahtuu, että osaa oikein eväin jatkaa siitä ihmedieetistä eteenpäin.
Nii-in. Mistä sen lopulta tietää kuka on ihan oikeasti oikeassa? Ja voiko tuossa asiassa kukaan olla täysin oikeassa, kun jokaisen kroppa toimii aina vähän erilailla?
Minä veikkaan, että elimistön kannalta terveellisintä olisi pyrkiä tasapainoiseen ruokavalioon ja painonhallintaan. Kun huomaa, että painoa alkaa kertymään, niin muuttaa ruokavalionsa pysyvästi niin, että pystyy hallitsemaan painonsa ihan normaalilla elämisellä. Jojoilussa on riskinsä ja hyötykin on näennäistä, sillä tuollaisilla kuureilla lähtee enemmän nestettä kuin rasvaa. Myös hivenaineiden ja vitamiinien saanti jää vähäiseksi ja jos tuollainen kuuri toteutetaan usein, niin elimistö voi kärsiä.
Mitä hitaammin paino putoaa, sen terveellisempää se on elimistölle. Maksimimääräksi on suositeltu 0,5-1kg pudotusta viikossa ja lääkärin mukaan jopa vain 250-500 grammaa viikossa olisi sopiva tahti.
Hitaasti hyvä tulee tässäkin asiassa. :)
tokihan sitä voi syömättä laihtua. itse olin 25-vuotiaana, eli 3 vuotta sitten koko kuukauden syömättä järkyttävän vatsataudin takia. Välillä olin tiputuksessakin aina. Paino tippui 10 kiloa ja pysyi poissa 1,5 vuotta. Terveellisyydestä en tiedä...
itse pidän painon kurissa niin, että pidän kerran pari vkossa vesipvän. Ja jos tiedän, että on tulossa vaikka jotkut juhlat, olen syömättä myös. Näin on paino pysynyt kurissa ja kerran pudotetut liikakilot poissa jo vuosia.
Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Kuuntele omaa kehoasia ja pidä huolta että saat tarvittavat vitamiinit ja ravinteet.