Mieheni on puoliksi italialainen ja kaipaa aivan älyttömästi takaisin Italiaan (asunut siellä puolet elämästään). Nyt asumme siis Suomessa.
Perheeseemme kuuluu myös 1-vuotias rakas pieni tyttölapsemme.
Tilanne on sellainen, että minulla on yritys Suomessa, enkä voi lähteä asumaan Italiaan ehkä koskaan (noh, eläkkeellä ehkä). Mieheni taas tuntee, että ei voi asua koko ikäänsä Suomessa.
Mies on välillä todella masentunut täällä Suomessa. Ilman lastamme ja minua hän kuulemma olisi ehdottomasti Italiassa. On surullista katsoa hänen kaipuutaan toiseen kotimaahansa ja todella surullista tietää, että olemme ainoa syy hänen Suomessa asumiseen.
En tiedä kuinka osasin asian kirjoittaa, mutta voin sanoa, että tilanne on TODELLA paha meille molemmille. Onko ainoa tulevaisuuden näkymä ero?!? Kertokaa rakkaat ihmiset, mitä mieltä olette.
Perheeseemme kuuluu myös 1-vuotias rakas pieni tyttölapsemme.
Tilanne on sellainen, että minulla on yritys Suomessa, enkä voi lähteä asumaan Italiaan ehkä koskaan (noh, eläkkeellä ehkä). Mieheni taas tuntee, että ei voi asua koko ikäänsä Suomessa.
Mies on välillä todella masentunut täällä Suomessa. Ilman lastamme ja minua hän kuulemma olisi ehdottomasti Italiassa. On surullista katsoa hänen kaipuutaan toiseen kotimaahansa ja todella surullista tietää, että olemme ainoa syy hänen Suomessa asumiseen.
En tiedä kuinka osasin asian kirjoittaa, mutta voin sanoa, että tilanne on TODELLA paha meille molemmille. Onko ainoa tulevaisuuden näkymä ero?!? Kertokaa rakkaat ihmiset, mitä mieltä olette.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmiset joutuvat työ- yms. syiden takia muuttamaan ulkomaille, mutta kyllä kaikilla on kaipuu kotimaahan. Jopa suomen sisälläkin se ilmenee.
Karjalasta evakkoon joutuneilla se menetetyn kotipaikan kaipaus on suorastaan legenda.
jotka pystyvät elämään omaa elämää omissa maissansa ja töissä. Lapset ovat tuntemassani tapauksessa Suomessa äidin luona mutta aina lomillaan matkustavat isän luo USA:han. Monesti Äitikin matkustaa lasten luo lomillaan ja isä taas omillaan äidin ja lasten luo Suomeen. Kateeksi käy miten he ovat aina kuin vastarakastuneita.
Tietysti matkustaminen nielee rahavaroja mutta heillä lienee vara siihen ja se on heidän "perheelämää".
Eron ei siis välttämättä tarvitse olla ratkaisu, minusta sinun kannattaa ainakin ehdottaa tätä mahdollisuutta miehellesi..Onnea!
mina olen kokonaan suomalainen, ja lahtisin ihan heti mihin vaan suomesta jos loytyisi juuri nyt sopiva tyopaikka.
voisin lahtea ilman tyopaikkaakin, mutta perheen kannalta olisi parempi olla toissa.
lahde sinakin jos on mitaan saumaa, suomi on paska maa.
Onpa kurja tilanne. Teillä on vielä päällä iso uusi asia: pienen lapsen vanhemmuus. Jo se pelkästään laittaa parisuhteen koville, ilman kulttuurisia paineitakin.
Itse seurustelin aikanaan 7 vuotta ruotsalaisen miehen kanssa. 5 vuotta siitä meni etänä (reissaten Tukholma-Turku väliä), mutta sitten tultiin suhteessa kyllä siihen pisteeseen, että jommankumman piti liikahtaa johonkin suuntaan. Olin yrittänyt pitkään puhua miestäni muuttamaan Suomeen (oli ruotsin-suomalainen eli osasi suomea), mutta hän kieltäytyi kategorisesti tällaisesta mahdollisuudesta. Kuitenkin mm. ammattiemme kannalta hänen olisi ollut huomattavasti helpompi muuttaa Suomeen kuin minun Ruotsiin. "Kilttinä tyttönä" minä sitten uhrasin juuri aluillaan olevan urani pelastaakseni suhteemme. Tein tämän siitäkin huolimatta, että en oikein koskaan viihtynyt Ruotsissa, en vaikka osasin kieltä kohtuullisesti, ja vaikka varmaan luulisi että Ruotsihan nyt on kuin Suomi, että eihän siellä mitään kulttuurishokkia voi saada. Meidän suhteemme sitten päättyi eroon kahden vuoden jälkeen, ja hyvä niin (syitä oli toki paljon muitakin kuin vain minun "sopeutumattomuuteni"). Onneksi emme olleet ehtineet ryhtyä lapsen laittoon.
Voi, voi... kun katselen tuota marraskuun pilkkopimeää yötä ja mietin tätä omaa kokemustani, niin minun on oikeastaan helppo eläytyä teidän kummankin tilanteeseen, vaikka et sitä kauhean tarkasti erittelekään. Asutteko isossa kaupungissa vai pikkukaupungissa vai peräti maalla? Kuinka kauan miehesi on asunut Suomessa? Tuliko hän tänne sinun takiasi? Puhuuko hän suomea? Onko hänellä koulutus? Entä työtä? Onko hänellä ystäväpiiriä?
Kuitenkin: miehesi on aikuinen ihminen ja hän on itse vastuussa omasta onnestaan. Hänellä on myös vastuu aviomiehenä ja isänä. Hän ei voi vain marista ja valittaa Suomen kauheutta. Toiseen kulttuuriin sopeutuminen ON aina vaikeata, eikä ole helppoa jättää ystäviään (ja perhettään?), ja aloittaa kaikkea alusta. Jollei hänellä ole täällä omaa elämää - opiskelua/työtä, ystäviä, harrastuksia - niin hän on kaiken lisäksi hyvin riippuvainen sinusta, joka on myös hyvin ahdistavaa, niin sinulle kuin hänellekin.
Kun nyt katson tuota vuosien takaista suhdettani ruotsin-suomalaisen miehen kanssa, niin kyllä avain sen muuton onnistumiseen olisi ollut se, että minulla olisi ollut siellä Ruotsissa ammattiani vastaava työ. Silloin jotain mahdollisuuksia olisi ehkä ollut sillä suhteellakin.
Eli, lääke sekä valitettavan yksinkertainen että vaikeasti toteutettavissa:
- opi kieli (vai osaako jo?)
- opi ammatti
- saa (ammattitaitoasia vastaava) työpaikka
Näiden myötä ihmiset saavat yleensä myös ystäviä ja ns. "omaa elämää", jota jokaisessa avioliitossa molemmilla puolisoilla pitää olla, kuten tietysti myös keskenäistä aikaa, kunnioitusta ja rakkautta.
Jos hänellä on nämä kaikki yllä mainitsemani asiat, niin... jaa-a, enpä tiedä mikä neuvoksi. Eihän tässä yhteiskunnassa saa nykyään edes asiantuntija-apua mihinkään masennusoireisiin (paitsi isolla rahalla). Olisi kuitenkin hyvä, että hän voisi puhua ahdistuksestaan jollekin ulkopuoliselle, sillä nyt se rasittaa aivan kohtuuttomasti teidän suhdettanne.
Itse sanoit ettet voi yrityksesi takia muuttaa ulkomaille. Onko siis yrityksesi sellaiselta alalta ettei oma ammattitaitosi ole siirrettävissä vaikkapa Italiaan? Naisena kuitenkin "varoittaisin" sinua sellaisesta tosiasiasta, että pienen lapsen kanssa joutuisit Italiassa kyllä aika paljon kovempiin oloihin. Esim. kunnallista päivähoitoa ei juurikaan ole. Minulla on sellainen näppituntuma (on ystäviä jotka ovat siellä asuneet), että paineet uran ja äitiyden kanssa tasapainoillessa ovat vielä kovemmat kuin täällä Suomessa. En todellakaan pidä Italiaa minään takapajulana, ja onhan siinä kulttuurissa nyt helvetin paljon sellaista hyvää mitä meillä ei ole (ja aika paljon kivemmat kelit). Mutta myös Suomen yhteiskuntajärjestelmässä on aika paljon hyviä asioita, joita oppii oikeastaan arvostamaan vasta sitten kun on käynyt pidemmällä käännöksellä jossain muualla.
Toivon todella, että miehesi pystyy nousemaan masennuksen alhosta ja näkemään Suomeen sopeutumisen positiivisena haasteena. Toivon myös, että sen myötä pystytte kasvamaan avioliitossanne, jotta lapsellanne olisi hyvä ja tasapainoinen koti ja rakastavat vanhemmat. Avioerolapsia on niin hirveän paljon... ihan liian paljon.
kiitos
hei. italia on maailman kauneimpia ja parhaimpia maita asua. suomi on paska kaikilla mittareilla, saa, palkat, verotus, ihmiset. muuta. word.