Täällä on monesti haukuttu netti ukot ja akat sekopäiksi ja mielenvikaisiksi.
Mulle on käynyt niinkin, että kaksi edellistä miestäni, jotka eivät todellakaan olleet kumpikaan mistään deittijutuista haettuja vaan ihan vanhanaikaisesti ravintoloissa tavattu, oli molemmat mielenvikaisia.
Toisella mielenterveys horjui ja käytti siihen toipumiseensa (?) alkoholia, ja hakkasi minkä ehti, ja toinen sai kummia pakkomielle oireita, nöytryytti ja alisti, ja lopulta sairastui skitsofreniaan..
Se on ihan sama, mistä kumppanisi löydät, jos on huono tullakseen, se tulee vaikka alepan kassalla, ei siihen mitään suomi24 tarvita.Nyt katson tulevaan posittivisella mielellä, ja uskon, että myös minulle on aito rakkaus tarkoitettu ja mies, joka ei ole mielenvikainen. oli se sitten nettiukko tai muu...=))
Niin ja mahdollisille haukkujille: kukaan ei tiedä ihastuessaan ja rakastuessaan, mitä tuleman pitää, mulle nyt vaan sattui kaksi hullua perätysten, jostain kohtalon kummasta oikusta. Siltikään en ole vielä toivoani menettänyt.lasten takia en ensimmäisestä liitosta heti lähtenyt, vaan yritin jaksaa, ja toisesta liitosta lähtö oli siksi vaikeaa, koska jaksoin uskoa, kunnes tajusin ettei
mies edes yritä hakea apua.
Eli; ei kaikki hullut täällä ole, on niitä muuallakin... ja täällä on myös ihan hyviä ja kunnollisiakin kumppani ehdokkaita.
Mulle on käynyt niinkin, että kaksi edellistä miestäni, jotka eivät todellakaan olleet kumpikaan mistään deittijutuista haettuja vaan ihan vanhanaikaisesti ravintoloissa tavattu, oli molemmat mielenvikaisia.
Toisella mielenterveys horjui ja käytti siihen toipumiseensa (?) alkoholia, ja hakkasi minkä ehti, ja toinen sai kummia pakkomielle oireita, nöytryytti ja alisti, ja lopulta sairastui skitsofreniaan..
Se on ihan sama, mistä kumppanisi löydät, jos on huono tullakseen, se tulee vaikka alepan kassalla, ei siihen mitään suomi24 tarvita.Nyt katson tulevaan posittivisella mielellä, ja uskon, että myös minulle on aito rakkaus tarkoitettu ja mies, joka ei ole mielenvikainen. oli se sitten nettiukko tai muu...=))
Niin ja mahdollisille haukkujille: kukaan ei tiedä ihastuessaan ja rakastuessaan, mitä tuleman pitää, mulle nyt vaan sattui kaksi hullua perätysten, jostain kohtalon kummasta oikusta. Siltikään en ole vielä toivoani menettänyt.lasten takia en ensimmäisestä liitosta heti lähtenyt, vaan yritin jaksaa, ja toisesta liitosta lähtö oli siksi vaikeaa, koska jaksoin uskoa, kunnes tajusin ettei
mies edes yritä hakea apua.
Eli; ei kaikki hullut täällä ole, on niitä muuallakin... ja täällä on myös ihan hyviä ja kunnollisiakin kumppani ehdokkaita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta puhut, henkisesti sairaita on muuallakin
kuin vain netissä ja täällä on myös ihan tavallisiakin
ihmisiä, kuten sinä ja minäkin.
Koskaan ei vaan voi tietää mitä elämä heittää
eteenpäin menevän kulkijan eteen.
Ei silti aleta arkailemaan, eikä katkeroiduta.
Reipas olet ja hienoa ettet menettänyt uskoasi ihmisiin.
Sinulla on hyvä asenne elämään.
Tuolla pärjäät.
Paljon tsemppiä sinulle tulevaisuuteesi.
Olkoon siinä onni myötä :)
Itse olen myös kokenut sekä avio-, että avoliiton. Aviomeis osoittautui pettäjäksi ja avopuoliso alkoholistiksi. Nuo kumpikin löytyivät myös ihan live-elämästä. Luottamus miehiin karisi pakkasen puolelle, mutta niin vain täältä on nyt löytynyt ihan täyspäinen mies:) En edes kovin vakavalla mielellä sitä profiiliani tuonne treffi-palstalle rustannut ja kas kun vähiten odottaa, niin se voikin kolahtaa!!!
Toki täällä saa silmät ja kaikki aistit avoimina olla, mutta helmiäkin on.
Sinulle onnea tänne!
Kyllä näin on. Kellään ei kai ole sellaista kristallipalloa, että näkisi mikä siitä kumppanista pitkässä juoksussa sukeutuu. Itselläni aika samantyyppinen kuvio. Olen ulkonaisesti näyttävä, supliikki-ihminen, hyvässä ammatissa ja mukavasti toimeen tuleva eli kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta joku ilmeisesti tuolla yläkerrassa tekee ankaraa käytännön pilaa, koska olen onnistunut elämässäni tekemään todella vääriä valintoja. Ja minua yleensä työyhteisössä pidetään hyvinkin teräväpäisenä! Eipä vaan tunnepuolella se järki ilmeisesti toimi. Aviomies jäi kiinni pettämisestä. Otin 2kk vauvani ja lähdin. Petosta en anna koskaan anteeksi. 10v myöhemmin tuli ensin niin fiksu mies, joka osoittautui naisen hakkaajaksi. Hän sai ansionsa mukaan. Vielä kerran uskaltauduin yrittämään: mukava mies, mutta alkoholia ei tippaakaan tai luonne muuttui totaalisesti. Se siitä. Nyt olen saanut tarpeekseni - on ko sitten niin että fiksut miehet ovat varattuja ja täällä ilmeisesti velloo se porukka, jota kukaan muu ei huoli...