Voi, että ottaa päähän...
Mitä ihmettä voi tehdä, kun ei edes suorat sanat auta? Pitääkö vaan tyytyä siihen, että esimiehet (2kpl)eivät millään tavalla noteeraa, mitä niille sanoo. JOs sanoo, että meidän yksikössä on jokin epäkohta, jolle olisi ihan hyvä tehdä jotain, niin esimies ei reagoi mitenkään. Sit esimies jaksaa vaan peräänkuuluttaa tuloksen perään. Miten sen saisi oikeasti tajuamaan, että hyvä tulos = työhönsä tyytyväiset alaiset.
Kyseessä julkinen sektori, asiantuntijatehtäviä, yksikön koko n. 20 henkilöä. JOkainen on enemmän tai vähemmän tyytymätön esimiesten toimintaan.
Nyt äkkiä vinkkejä! Itse olen valmis tekemään asialle melkein mitä vaan, kunhan vaan tietäisin mitä kannattaa tehdä, että voisi jotain vaikutusta olla.
Mitä ihmettä voi tehdä, kun ei edes suorat sanat auta? Pitääkö vaan tyytyä siihen, että esimiehet (2kpl)eivät millään tavalla noteeraa, mitä niille sanoo. JOs sanoo, että meidän yksikössä on jokin epäkohta, jolle olisi ihan hyvä tehdä jotain, niin esimies ei reagoi mitenkään. Sit esimies jaksaa vaan peräänkuuluttaa tuloksen perään. Miten sen saisi oikeasti tajuamaan, että hyvä tulos = työhönsä tyytyväiset alaiset.
Kyseessä julkinen sektori, asiantuntijatehtäviä, yksikön koko n. 20 henkilöä. JOkainen on enemmän tai vähemmän tyytymätön esimiesten toimintaan.
Nyt äkkiä vinkkejä! Itse olen valmis tekemään asialle melkein mitä vaan, kunhan vaan tietäisin mitä kannattaa tehdä, että voisi jotain vaikutusta olla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei pomot noteeraa mitenkään sanomisia, viimekädessä johto kääntyy sinua vastaan ellei kaikki 20 työntekijää käänny porukalla niitä johtajia vastaan. Muussa tapauksessa on parempi lähteä muualle, muuten sinusta yksin tehdään syntipukki ja kiusaamisen kohde.
Hei!
Itse yritin myös aikani saada esimiestä tajuamaan, että tulevaan atk-ohjelmaan olisi hyvä tehdä korjauksia ennen käyttöönottoa.(olen toimistotyöntekijä,nainen) Kaikui varoitukset kuuroille korville. Nimenomaan ajattelin firman ja asiakkaiden parasta. Tällä hetkellä firmalla ei mene kovinkaan hyvin. Että se siitä. Ei pelkästään siis tietenkään tuon asian takia.
Nykyisessä työssäni olen oivaltanut sen, että koska en ole esimies, niin minun ei kuulu kantaa esimiehelle kuuluvaa vastuuta!
Mikäli teillä ei tule hyvää tulosta, niin vastuu on nimenomaan esiehillä. Muista olla huolehtimatta esimiehille kuuluvista asioista.
Näinhän me oikeastaan tehdäänkin. Mutta se mikä tässä niin älyttömästi ärsyttää, on se, että esimiehet on koko ajan vaatimassa parempaa tulosta ja kehottavat meitä yksilöinä tekemään asialle jotain. Ovat kai sisimmässään sitä mieltä, että olisimme jotenkin poikkeuksellisen laiskoja/saamattomia ja kaikki olisi niin hyvin, jos me alaiset vaan viitsittäisiin tehdä enemmän. Että miten joku voi olla niin sokea, että ei näe, mistä kenkä oikeasti puristaa?? Tulokset ovat käytännössä joka vuosi huonontuneet.
Riskin "syntipukiksi" joutumisesta olen valmis ottamaan, ehkä siksi, että me alaiset olemme kuitenkin asiassa aika yhtä mieltä ja tulemme ihan hyvin toimeen keskenämme ja näistä epäkohdista paljon puhutaan. En myöskään ole itse mikään alistuja, joka kiltisti vaan tekee sen mitä pyydetään ja tarvittaessa kyllä avaan suuni ja panostan yleensä paljon myös perusteluihin.
Itselläni on vaan sellainen tunne, että kohta jossain kohtaa "räjähtää" meidän yksikössä ellei jotain muutoksia saada aikaan.
vaihda äkkiä firmaa.
Tuota olenkin monta kertaa miettinyt. Muuten olen kyllä nykyiseen työhöni tyytyväinen, siis vastaa täysin koulutustani ja itse asiat ovat mielenkiintoisia ja muutenkin tähän liittyy monta hyvää asiaa. Ja pakko myöntää, että asuinpaikka ja lapsen hoitopaikka tahtoo myös hieman määritellä, missä sitä ollaan töissä.
Mutta aika näyttää. Avoimia työpaikkoja tulee kuitenkin seurattua säännöllisesti, että jos joku oikein mielenkiintoinen sopiva tulee vastaan, niin saatan kyllä hakea.
nykyään kaikki työpaikat on samanlaisia paskoja, millään muulla kuin osakkeenomistajien perseen edulla ei ole paskankaan merkitystä. KAIKKI, siis AIVAN KAIKKI uhrataan pörssin ja porsastelevan omistajaeliitin alttarille.
Kuulostaisi siltä, että olemme työtovereita! :)
Olemme samassa tilanteessa, mutta hieman (n. 30 vakituista työntekijää) suuremmalla työyhteisöllä.
Työn fyysinen kuormitus on ollut jo pitkään huipussaan ja henkinen puoli alkaa nyt näkymään miltei jokaisessa, vuorotyö tuplavuorot, minimimiehityksellä työskennellen -> työyhteisön uupuminen -> sairauslomia paljon!
N. kk sitten tilanne levisi täysin käsiin, työtovereiden alkaessa riitelemään keskenään.
Keskustelin esimieheni kanssa tilanteesta ja esitin mielipiteeni työyhteisön voinnista.
Pidimme ns. kriisipalaverin, tämän puhdistaessa työilmapiiriä hetkellisesti.
Esimiehemme ihmetellessä, että ei hän ole huomannut,
että työpaikassamme voidaan niin huonosti!
(Eipä niin, kun eurojen tuijotukselta hän ei enää ehdi muuta tekemään.)
Kunnes...
Tiedän, että ei ole fiksua sanoa esimiehelle vastaan, mutta niin pääsi käymään.
Toki tein sen, "vain" kyseenalaistaen hänen sanojaan ja esittäen kysymyksiä.
Esimieheni kimpaantuessa tilanteesta sain aika ryöpytyksen päälleni.
Yhtäkään vastausta ei kysymyksiini tullut, vain se,
että meidän pitäisi joustaa vielä enemmän ja työskennellä vielä tehokkaammin!
EIKÄ SAIRASTAA NIIN PALJON!!!
Hän pyysi seuraavana päivänä käytöstään anteeksi, mutta tilannetta sekään ei muuta.
Me emme ole robotteja, jotka pystyisivät ihmeisiin,
olemme kaikki (esimies mukaan luettuna) ihmisiä,
missä meidän arvomme on, niin ihmisinä kuin työntekijöinä?!
Vaaditaan enemmän ja enemmän tuloksekasta työtä,
euroja kuitenkaan ei saisi kulua yhtään enempää.
Ilmeisesti yhteiskuntamme on unohtamassa kokonaan ihmisyyden ja ihmisten rajallisen kestävyyden.
Kuulin että eräästä tehtaalla työturvallisuuteen vaikuttavasta asiasta, josta tein äskettäin korjausesityksen, oli tehty jo 20 vuotta sitten sama korjausesitys, vieläkään ei ole mitään konkreettista tapahtunut, puheita kyllä.
työkaverit:)
Semmonen vinkki, että kun kissa on oikeesti pöydällä, esim.sinun nostamanasi, niin silloin saat vetää koko shown itse. Mitäpä sitä muut suutaan aukomaan kun yksi kantaa vastuun ja ottaa riskin? Niin solidaariselta kuin se suinkin vain ulospäin näyttää..