Mikä neuvoksi, kun appivanhemmille ei riitä mikään?
Vaimoni on ns. paremmasta perheestä ja appivanhempien mielestä mun työni ei ole riittävän prameaa, olenhan vain muurari. Mutta koko kesä on jo töitä täynnä, saas nähdä, ehtiikö vielä syksylläkään lomalle. Takkaa takan perään, Talvikangas, Hiukkavaaraa ym. ja maakunnassa...
Mielestäni tienaankin ihan hyvin, mutta se on niin nöyryyttävää, kun ne oli ostanut meille uuden kalliin sohvakaluston. Vastahan Joulun alla saatiin uusi auto. Mun maailma on ihan nollassa, kohta ne taas ehdottaa, että lopettaisin muuraamisen ja siirtyisin niiten instementti yhtiöön muka-töihin. Koskahan taas vihjataan, että vois ne "tukea" keittiö rempassa?
Kai siinä sitten tienaisi ja olisi niinkuin parempaa väkeä, ei enää laastia kynsien alla ja ei laasti niin kuivaisi käsien ihoa että vaimon sukkahousuissa heti silmäpako jos mitään yrittää. Mutta kun se on just sitä, mitä mä osaan ja olen hyväkin siinä. Asikkaitten mukaan ainakin, miten sitä työtä muka aina saisi jos sutta tekisi? Että insinööri vai professoriko vasta on ihminen?
Ainakin eräitten mielestä.
Vaimoni on ns. paremmasta perheestä ja appivanhempien mielestä mun työni ei ole riittävän prameaa, olenhan vain muurari. Mutta koko kesä on jo töitä täynnä, saas nähdä, ehtiikö vielä syksylläkään lomalle. Takkaa takan perään, Talvikangas, Hiukkavaaraa ym. ja maakunnassa...
Mielestäni tienaankin ihan hyvin, mutta se on niin nöyryyttävää, kun ne oli ostanut meille uuden kalliin sohvakaluston. Vastahan Joulun alla saatiin uusi auto. Mun maailma on ihan nollassa, kohta ne taas ehdottaa, että lopettaisin muuraamisen ja siirtyisin niiten instementti yhtiöön muka-töihin. Koskahan taas vihjataan, että vois ne "tukea" keittiö rempassa?
Kai siinä sitten tienaisi ja olisi niinkuin parempaa väkeä, ei enää laastia kynsien alla ja ei laasti niin kuivaisi käsien ihoa että vaimon sukkahousuissa heti silmäpako jos mitään yrittää. Mutta kun se on just sitä, mitä mä osaan ja olen hyväkin siinä. Asikkaitten mukaan ainakin, miten sitä työtä muka aina saisi jos sutta tekisi? Että insinööri vai professoriko vasta on ihminen?
Ainakin eräitten mielestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Appivanhempien mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa.. Sitäpaitsi takkamuurarihan on pirun hieno ammatti! Henkilökohtaisella arvostuslistalla kravattipellet jää kauas taakse.-
Heippa Muurari!
Käsityöammatti on hemmetin hieno juttu ja arvostettukin, kautta aikojen, eli hatunnosto. Mutta siihen varsinaiseen ongelmaan.
Mitäpä tyttöystäväsi/vaimokkeesi tuumaa tästä vanhempiensa asenteesta ja tukemisesta? Oletteko keskustelleet asiasta ja ymmärtääkö hän kuinka paljon sinua korpee nämä "avustukset"? Tiettyyn asteeseen asti on appivanhemmat nieltävä ja loput asioista laitettava toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta mitta se tulee noissakin asioissa täyteen ymmärrettävästi.
Mielestäni teidän kahden yhteienen onni on kaikkein tärkein ja jos vaimokkeesi on yhtä mieltä kanssasi olisi ehkä aiheellista ottaa yhdessä asia puheeksi appivanhempiesi kanssa. Jos vaimokkeesi haluaisi myös sinun vaihtavan ammattia konttorirotaksi niin siinäpä onkin sitten isompi juttu purtavaksi. Nimittäin sinun elämästäsihän tässä on kyse ja jos todella nauttii työstään niin miksi onneaan vaihtamaan.
Ongelmallinen tilanne, myönnetään mutta teidän kahden onni on tärkein, appivanhemmista viis! Joten kunnon keskustelu vaimokkeen ja sitten appivanhempien kanssa luulisi menevän edes jotain jakeluun... Tsemppiä ja onnea yhteiseen eloon!
Noilla taidoilla ei kannata konttorirotaksi alkaa...kädentaidot on paljon arvokkaampia...
Ois tosiaan hyvä keskustella,koska tuskinpa kaipaat appivanhempia,jotka ensin hyysäävät ja saattavat sitten vanhetessaan olla selän takana nurkumassa,että"tee sitä,tee tätä",koskapa tulet olemaan "ikuisessa kiitollisuudenvelassa" heidän almuistaan,eikä niin pidä käydä!
hassuahan se on mutta ei siun tarvitse kenenkään mieliksi muuttua yhtään sen "paremmaksi". Jos laasti kynsien alla ei rouvaasi haittaa niin kyllä hän siut on omana itsenäs omakseen ottanut.
Miun ex-appivanhemmat kokivat olevansa puolestaan huonompia kuin miun vanhemmat ja minä. kahdeksan vuoden aikana tapasi anoppi vanhempani kerran ja appeani ei pyörätuolin takia tuotu "ihmisten ilmoille" ollenkaan. Harmitti se niinkin päin, mutta opettelin hymyn ja toisesta sisään toisesta ulos periaatteen.
jos rahan viljely haittaa, niin seon otettava puheeksi. ei kiitos, pärjätään hyvin ilmankin, kaunis ajatus mutta ei ole juuri tarvetta jne...minusta lapsella on täysi oikeus sanoa vanhemmilleen että nyt riittää. ehkä vaimosi voisi hoitaa sen puolestasi?
Joo mulla sama ongelma melkein. Sun tarttee sanoo nille et jos oot niitten mielestä huonompi arvonen et miten ees voi käydä teillä ku sul niin huono ammattiki:)
Mä aina heitin omille appivanhemmilleni ku esim. puhuivat kerran et ku olivat laittaneet uuden auton. et niin no meillähän onki vaan tommonen tavallinen chevy, mut mitenpä sitä tämmösillä köyhillä mitään ois niin hienoo ku teillä. Sanoin et mulle on yks vitun hailee mitä neki musta aattelee et jos oon niiden täydelliselle pojalle kelevannu niin siinä ei pitäs olla minkään laista sanomista.
No välit appivanhempiin meni mut me ollaan onnellisia ja mun mieski sano et hyvä et ite sanoin ku sitäki oli jo hävettäny se ainainen hössötys ja rahan jakaminen niinku meil ei itellä ois minkään laista käsitystä rahan käytöstä.
Sano suorat sanat kuule vaan kannattaa