Se muuten on taas edessä.
Kuinkas teidän perheessä sitä vietetään? Onko luvassa aamupala sänkyyn tai sit vastaavaa?
JA sit se mielenkiintosempi kysymys. Miten se isänpäivä pitäis viettää?
Kuinkas teidän perheessä sitä vietetään? Onko luvassa aamupala sänkyyn tai sit vastaavaa?
JA sit se mielenkiintosempi kysymys. Miten se isänpäivä pitäis viettää?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä kipeesti kaipasinkin kevyempää aihetta.
Mutta tästä aiheesta tulee paniikki. =O
Pojan kanssa pitäis askarrella sormivärien kanssa kortti johon pistetään vähän tassun ja jalkapohjan kuvaa. Sitten jotain pientä kivaa kaupasta.
Aamupalaa ei syö mutta kahvit keitetään valmiiks ja herätellään vasta sitten puolen päivän aikaan jos pitkään on nukkuakseen.
Oman isän kanssa onkin pieni propleema. Mulla ei ole numeroa eikä me olla yhteyttä pidetty muutamaan kuukauteen. Mitenköhän tässä pitäis toimia? Jaa-a..
Isänpäivänä kuten muinakin tällaisia "juhlapäivinä" mun mielestä tärkeintä on vaan se yhdessä olo ja puuhailu. Eiköhän siinä jotakin touhua perheen voimin keksitä.
ois kauhussani ku tosta kortin teosta... Kuulostaa tosi sotkuselta.
Se on vaan otettava luuri kauniisti kouraan alettava soittamaan... Isänpäivä vois olla melkeen ku joulu elokuvissa.
Varmana on sotkusta..pitää tehdä kylppärissä ja vesiliukosilla väreillä niin eiköhän se siitä. Vaivalloista mutta on se sen arvosta. Ja taatusti hauskaa :)
Niin. Mua vaan jurppii se,että sillä on mun numero mutta mulla ei sen uutta (ei ole sitä ilmoittanu eikä sitä numerotiedustelusta saa). No meidän menneisyys muutenkin on aika..viilee ja välit etäiset joten en tiedä. Mä olen nyt vuosia yrittäny parantaa meidän välejä omalta osaltani,se ei yritä vieläkään yhtään. Jotenkin on sellanen olo,että pallo on nyt sillä,mä oon sen kymmeniä kertoja sille jo heittäny.Se on kuitenkin vaan välinpitämättömyydellään mua joka kerran loukannu.
Isä on aina isä. Pitääkö silti kyetä nieleen kaikki ja aina yrittää uudelleen? En tiedä. Ehkä päätän sunnuntaihin mennessä.
Ei tartte aina niellä ihan kaikkee mut... joku viisas sano tos äsken et "isä on aina isä"
Velvottaako se oikeesti olemaan täydellinen. Jos et sunnuntaihin mennessä niin viimestään jouluna.. :D
Omaani olen täysin kypsä.
Itsekäs egoisti,
olen tarpeeksi yrittänyt luoda ns. normaalia isä tytär suhdetta.
Muutama vuosi sitten päätin etten enään on viitsi vaivautua.
Kyllä mäkin tuossa mietin,että mistä sunnuntaina sitten kiittäisin ja keksin..no en keksiny..en keksiny sitten yhtään mitään. Todellisuudessa olen ilman isää joutunut elään aina. Jos sieltä joskus tulee puhelu niin se on 15vuoden saarnat tiivistettynä puoleen tuntiin ja vuosikausia myöhässä.
Viimeks nähtiin jouluna. Jos sitten ens jouluna taas.
Pettyny ja surullinen olen, tiedän ettei isä paha ihminen ole ja on kyllä hyvä isä muille lapsilleen uudesta avioliitosta.
Isän velvollisuuksistaan lusmuamisen ymmärsin vasta sitten kun sain omia lapsia. Tai sen,että mä olin kuvitellu olevani sille tärkeämpi kuin olenkaan.
Siihen asti uskottelin jopa itselleni,että hyvä isä se on..ei vaan ehdi enempään. Pah. Ei viitsi, ei halua. Viimeks totes puhelimessa,että sen olis pitäny olla mua kasvattamassa (kun TAAS jotain kuulemma tein väärin) ja mä totesin,että "niinpä.niin olis pitäny.vaan etpä ollu." Siihen loppu se puhelu.
Hmph.
saa tänä isinpäivänä oman läppärin.... :D Päätettiin tossa velipojan kaa järkätä niille sellanen.
Penskana yritin olla kiltti poika ja herätä keittämään ne kahvit ja tarjoilla sen aamupalan niinku elokuvissa... Lopputulos nauratti isää ja melkein itketti äitiä...
isänpäivänä aamuvoimajuoman. Siihen tuli piimää,mehua,kahvia,suolaa,sokeria,kananmunaa ja iskä kyllä joi sen juoman ja tuli hirmuisen vahvaksi, kun nousi sängystä samantien ylös. Mä muistan kun sen jälkeen joka vuosi sanottiin, éttei tänä vuonna voimajuomia tarvita pelkkä kahvi riittää :DD
oon lapsia tässä flunssa/kuumeisana autellut väkertää isällensä isänpäivälahjaa ja pientä tapahtumaa. Lapset viettävät päivän isänsä kanssa. Itse en osallistu, koska ei ole minun isäni. Onnittelen kyllä ja näin, kuten kaikki muitakin isejä.
Oma isäni saakin tänä vuonna extra isänpäivän. Meinaa nuorimmaiseni lapsen isä, kun ei isä tahdo olla, niin nuorimmaiseni viettää tulevaisuudessa aina extrajuhlapäivän isoisänsä kanssa. Näin yritetään lieventää ettei poitsu surisi tulevaisuudessa kovin päivää.
Mä viime vuonna itkin vatsa pystyssä silmäni päästä, kun vanhimmat lapseni läksivät isälleen, niin mitä ihmettä tämän pienen isänpäivistä tulee. Voi olla et itku tulee sunnuntainakin, kun jään yksinäni.
Oma isäni ei halunnut olla minuun yhteydessä sen jälkeen kun äitini otti avioeron isäni alkoholismin ja väkivaltaisuuden takia ollessani parivuotias. 25 vuotta myöhemmin hän otti yhteyttä kun alkoi omatunto vissiin painaa ja halusi kai hyvittää välinpitämättömyytensä. Se oli siinä vaiheessa myöhäistä varsinkin kun kehtasi vielä nurista elareista. Hyvin tässä on pärjätty ilman isääkin ja niin tulee myös poikasi pärjäämään, onhan hänellä sinut, veljensä ja isoisänsä.
erikoisesti, tietenkin lapsilta tulee jotakin korttia ja mahdollisesti jotakin koulussa tehtyä, mutta muuten tavallinen päivä, joo ja C:lta tulee jotakin varmaan jota olen toivonut.
Omaa isääni en välitä ajatella, kummisedän haudalle vien kynttilän.
Makaan sängyssä kohtuullisen ravakkaassa krapulassa tai sit selvistäpäin väsyneenä latailemassa patskuja alkavaan viikkoon.
Paiskaan varmaan faijalle sähköpostin.
Tosin vielä ehtisi kortti päivän postiin ja huomiseksi perille, mutta ei mulla oo tossa kuin Greetings from Tallinn -kortti ja sen jos lähettää, niin saattaa kotopuolessa tulla sellainen käsitys, että täällä keskitytään kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun. Sinänsä se kyllä olisikin täysin oikea käsitys, mutta siitäkään huolimatta en soisi kotoväen sitä omaksuvan.
Meillä ei vietetä sitä mitenkään. Itselläni ei ole isää jolla antais yhtään mitään, ja lapset hoitaa homman oman isänsä kanssa ihan omin voimin. Annan mä niille tänään shoppailurahaa vaikkakin epäilen sen menevän isukin lahjaan mutten jaksa siitä nyt välittää. Kaipa se lapsille hyvän olon tuo, joten jotain hyvää siitä rahanmenosta lapsille silti koituu.
Samalla tavoin tuo menee kuin äitienpäiväkin, ajellaan kyläilemässä molempien vanhemmilla.
Eipä sitä oikeastaan oman perheen kesken tule vietettyä...
Parempi olisi unohtaa tuollaiset pakkopullapäivät...
Tekstaan iskälle lauantaina kauppalistan, sunnuntaina menen sinne, annan lahjan (Fazerin sinistä) ja alan kokata. Sitten syödään, juodaan viiniä ja katotaan telkkaa ja jutustellaan. Ehkä käydään veljen haudalla (ennen viiniä), tai sitten käydään joku toinen päivä.
Isäinpäivä pitäisi viettää just siten, miltä tuntuu. Meillä tehdään näin ja se sopii meille.