Hei.
Tämä naisille:
Kun katsotte profiilia, niin miten tärkeää on, että se erottuu massasta? Onko tärkeää että profiilissa on jotakin sellaista, mikä on muihin profiileihin nähden erikoislaatuista ja yllättävää?
Vai katsotteko te vain profiilista kylmästi kirjoitetut faktat ja tuomitsette sen perusteella.
Eli kuinka tärkeää on omaperäinen ja erikoinen (mutta ei överi-erikoinen) profiilin kuva- ja kirjoitusasu? Onko se tärkeää ollenkaan? Onko yllätyksellisyys ja tietty eksentrisyys tärkeää?
Itse ainakin haluaisin yllättyä katsellessani profiileita, mutta useimmat eivät niihin panosta tyylillisesti. Ainoastaan kerrotaan asioita suoraan, eikä arvoituksellisuutta ole nimeksikään.
Ei herää kysymyksiä "miksi", "millä tavalla" tai "mitä tarkoitat" tai "kerro lisää". Näistä on aina hyvä aloittaa syvempi tutustuminen. Siitä, että toisessa on jotain tarttumapintaa, jotain mikä saa mielenkiinnon heräämään, halun ottaa lisää selvää.
Tämä naisille:
Kun katsotte profiilia, niin miten tärkeää on, että se erottuu massasta? Onko tärkeää että profiilissa on jotakin sellaista, mikä on muihin profiileihin nähden erikoislaatuista ja yllättävää?
Vai katsotteko te vain profiilista kylmästi kirjoitetut faktat ja tuomitsette sen perusteella.
Eli kuinka tärkeää on omaperäinen ja erikoinen (mutta ei överi-erikoinen) profiilin kuva- ja kirjoitusasu? Onko se tärkeää ollenkaan? Onko yllätyksellisyys ja tietty eksentrisyys tärkeää?
Itse ainakin haluaisin yllättyä katsellessani profiileita, mutta useimmat eivät niihin panosta tyylillisesti. Ainoastaan kerrotaan asioita suoraan, eikä arvoituksellisuutta ole nimeksikään.
Ei herää kysymyksiä "miksi", "millä tavalla" tai "mitä tarkoitat" tai "kerro lisää". Näistä on aina hyvä aloittaa syvempi tutustuminen. Siitä, että toisessa on jotain tarttumapintaa, jotain mikä saa mielenkiinnon heräämään, halun ottaa lisää selvää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
lähes 50% profiileista sisältää seuraavat fraasit:
- katseenkestävä
- urheilullinen
- pilke silmässä
ja muuta paskaa. Pilke muuten tarkoittaa pieniä halkoja. Eli joka toisella miehellä on halkopino ohimossa?
Sitten taas lopuissa 50% profiileista lukee:
- moikka
- kunhan katselen
- otsikko
- hei
- mies
Ja taas muuta paskaa. Siinä oli karkea tiivistys, sorry.
Täysin mitäänsanomaton profiili on ei kerro kirjoittajasta yhtään mitään. Itse katson mieluummin kuvattomia juuri siksi, että yritän saada sieltä kirjainmerestä jotain irti. Mutta ei tunnu onnistuvan.....
Mukava nähdä että naisetkin saa kärsiä samoista surinasanoista profiileja lukiessa :-)
hyvännäköinen kuva, sitten onko akateeminen, mitä tekee, löytyykö huumoria ja onko kivat harrastukset. Erikoisuuksia en hae.
Miksi akateemisuus on kriteeri? Käsitätkö akateemisuuden takeena älykkyydestä, kunnianhimosta, hyvästä sivistyksestä, keskustelutaidosta jne?
"Erikoisuuksia en hae"
Pisti naurattamaan tuo. Eli nykypäivänä akateeminen, hyvännäköinen, huumorintajuinen ja kivat harrastukset omaava on "normaali", eikä mitenkään erikoinen tai harvinainen löydyös.
Ei muuta kun onnea etsintään :-)
Silloin ainakin oli tosi paljon sellaisia kundeja, jotka oli mun makuun.
että ajattelussasi on nyt virhe. Mutta ei hätää, sama virhe on monella muullakin.
Nimittäin se, että sisimmässään ihminen kokee olevansa aika usein täysin erilaisessa ympäristössä ja elämäntilanteessa kuin on. Ja kuvittelee myös olevansa paljon nuorempi.
Opiskeluajoista ovat markkinat kaventuneet, olettaen että olet jo ohittanut jonkin aikaa sitten tuon elämänvaiheen. Jos nuo miehet ovat olleet mieleesi, niin ovat he varmaankin olleet muidenkin mieleen. He ovat menneet yksiin ja heidän elämässään on alkanut uusi vaihe.
Jos itse on jäänyt mielessään opiskeluikään ja opiskelijan mielenlaatuun, niin se estää kahdella rintamalla kumppanin löytäminen.
Toinen on se, että itsellesi ei kelpaa se kohderyhmä, johon nyt kuulut.
Ja toinen on se, että sille kohderyhmälle ei kelpaa se, että olet yhä käytökseltäsi ja sisäiseltä maailmaltasi kuin opiskelijatyttönen.
Opiskelijatyttösen maailmaan voi kuulua se, että laaditaan tarkkoja vaatimuslistoja ja toivotaan että kumpanilta löytyy jossei kaikki, niin suurin osa näistä kohdista. Mutta ei enää naisen, joka on ohittanut ne etsikkovuodet. Eikä oikeastaan miehenkään, senpuoleen.
Aikuisena sitä haluaa olla työn ja velvollisuuksien ulkopuolella hyväksytty ja päästä rauhoittumaan hyvään seuraan.
Aikuisuuteen ei enää pitäisi kuulua loputon nälkäisyys ja aina sen kaikkein parhaimman ja täydellisimmän vaihtoehdon etsiminen.
Aikuistuminen on seestymisen aikaa, ja näin pitää ollakin, että seuraavalla sukupolvella on mahdollisuus olla nälkäinen ja ottaa oma tilansa maapallolla.
On joskus vaikeaa tunnustaa elävänsä eri viitekehyksessä kuin missä mieli on. Tiedän omasta kokemuksesta.
haluan sen akateemisen kun itsekin olen, kivännäköisen kun itsekin olen, ja harrastuksia pitäisi olla, kun on kaikenlaista itselläkin ja olisi suotavaa olla hieman vaikka menestystäkin kun itselläkin on. Olen kyllä seurustellut tuollaisen ihannemiehen kanssa ja tiedän mistä puhun, joten en opiskeluaikojen haaveissa elä.
Uskon, että samanhenkisyys yhdistää, ja eikä ne opiskeluaikojen kaikki komeat miehet nykyään varattuja ole, sillä osa vapautuu markkinoille ja lähtevät ns. toiselle kierrokselle, jäävät leskeksi tms.
Olen toki tavannut muutamia miehiä, jotka eivät ole noiden pikkukriteerien mukaisia, ja aina tuntuu, että sitä yhteistä kuviota vaan ei löydy, sen takia on vaan parempi pitäytyä omissa kriteereissä, niin onnistumisen todennäköisyys on parempi.
Tosin en koskaan ole asioissa täysin ehdoton, jos joskus törmäisin kivaan mieheen, joka koskettaisi jotenkin sieluani, niin olen valmis luopumaan osasta kriteereistäni.
asioita jotka naksahtavat minuun.Samat intressit,harrastukset.Ei tarvitse olla paljonkaan kirjoitusta profiilissa,kunhan siitä tulee esiin asiat jotka osuvat minuun.Lisäksi katson pituus/paino -sunteen koska etsin isohkoa miestä,en hoikkaa,mutta siinäkin on joustovaraa jos persoona kiinnostaa ja synkkaa.
Ainakin kaksi naisvastaajaa on maininnut harrastusten tärkeyden profiilia katsottaessa.
Haluaisin tietää, että onko se tärkeää että harrastaa jotakin? Siis jatkuvasti? Siis niin että tietää/osaa jotakin asiaa paremmin kuin se, joka ei harrasta sitä?
Itse en harrasta mitään suurella intensiteetillä. Epäilen, että se ei ole kauhean suuri plussa. Mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi maailmasta ja erilaisista asioista kiinnostunut ja utelias tekemään kaikenlaista. Eli harrastamattomuuteni ei vastaavasti tarkoita apatiaa.
Harrastukset eivät ole yhdentekevä asia. En tiedä johtuuko mainitsemiesi naisten kanta tästä, mutta on tosiasia, etteivät ihmiset yleensä valehtele harrastuksistaan. Jos siis profiilissa on jotain mikä todennäköisesti pitää paikkansa se on juuri se mitä harrastuksista kerrotaan. Työpaikka ja koulutuskin valehdellaan todennäköisemmin.
mahdollisuuksia, tai ainakaan suuria mahdollisuuksia vedota naiseen, jos ei vaan yksinkertaisesti harrasta mitään sen sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kyllä minäkin kaikenlaista puuhastelen. En makaa sängyssä ja syleksi kattoon ja sillä tavalla haaskaa elämääni. Mutta en vain harasta mitään, minkä voisi pokkana nimetä. Jos sanoisin jotain sellaista mitä tykkään puuhastella, harrastavani, niin silloin minä valehtelisin.
Hitto alkaa tuntua, että kukaan ei ole enää valmis uskomaan toista ihmistä vilpittömästi, vaan aina ensimmäinen oletus on, että kaikki mitä ihminen sanoo on pelkästään kotiinpäinvetoa tai suoraa valetta. ja että elämän aktiviteetit ja taustat kertovat sen "oikean totuuden" kustakin henkilöstä.
Eli että en voi tehdä vaikutusta tai herättää kiinnosytusta, jos sanon että minua kiinnostaa moni asia ja puuhastelen kaikenlaista. Se on sitten vääjäämättä liian epämääräistä ja tulkitaan selittelyksi tai kusetukseski. Kun taas jos sanon että harrastan vaikkapa vapaaehtoistyötä ja bänditoimintaa, niin se kertoo minusta ihmisenä enemään kuin se, mitä sanon.
Kaikki valehtelevat kaikesta? Teot ratkaisevat?
-alkup kirjoittaja
jos ei todellakaan mitään harrasta?? Kait sä nyt edes urheilet, vaikka hiihdät, pyöräilet, uit, sauvakävelet (ei vaadi koviakaan investointeja)?? Ruuanlaitto, shakki, lukeminenkin voi olla harrastuksia, hei?
rennosti vaan. Eivät monet naisetkaan mitään erityistä harrasta. Jos joku odottaa sinulta raflaavia harrastuksia, niin siirry seuraavaan.
En harrasta mitään liikuntaa säännöllisesti, enkä oikeastaan epäsäännöllisestikään.
Tykkään lukemisesta, mutta en pysty keskustelemaan kirjallisuudesta tai kenestäkään tietystä kirjailijasta. Luen paljon ns. yleiskirjallisuutta ja aikakauslehtiä (ei henkiö- tai keltaista lehdistöä kuitenkaan ollenkaan). Eikä minulla ole intohimoa ottaa selvää esim. kaikesta mahdollisesta, mitä jokin kirjailija tai kirjallisuuden laji pitää sisällään.
Elokuvista tiedän jonkin verran, mutta en niitäkään harrasta siinä merkityksessä kun harrastus käsitetään.
Minä olen tilanteessa, missä todellakin puuhastelen kaikenlaista. Olen hyvin monesta asiasta perillä, mutta en mistään kauhean syvästi.
Minusta suurin osa asioista on liian tylsiä ja triviaaleja, jotta pystyisin intensiivisesti kiinnostumaan niistä.
Ja tässä on jutun vitsi; ihmiset kyllä hyväksyvät tosielämässä sen, että toinen ei harrasta mitään intensiivisesti.
On minullakin paljon ystäviä, sekä niitä jotka harrastavat, että niitä jotka eivät harrasta. Livenä ihmisen personallisuus riittää, se miten hänen kanssaan tulee toimeen ja miten synkkaa.
Mutta kun siirrytään virtuaalipuolelle, niin personallisuus ei merkkaa mitään, ainoastaan elämän saavutukset ja aktiviteetit.
Jotenkin erikoista.
väilä. Jos mies harrastaa taidenäyttelyitä ja postimerkkeilyä, ja minä ralliautoilua ja jääkiekkomatseja, niin ei toimi ei. Ymmärsitkö? Kyllä niiden on jotenkin natsattava, ei tietenkään tarvitse tuppautua toisen harrastuksiin mutta tietyllä tavalla samanhenkisyys on pakollista
kun urheilut tungetaan sinne harrastuksiin. Siellä on kohta liikunta erikseen, harrastuksiin tulee sitten muut, kuten just maalaus, kokkaus ja jne
Minusta tuon sinun sanomasi voisi pelkistää siihen, onko samanhenkinen. Samanhenkinen voi olla, vaikkei konkreettisesti asiaa harrastakaan, eikö?
Esim. nainen voi olla rockhenkinen, jos mies harrastaa bändissä soittoa tai toisinpäin. Eikö?
Vai pitääkö sen mennä niin, että harrastetaan yhdessä? Juostaan kimpassa ja lähdetään yhdessä kiipeileään?
Vaikka jotain harrastaisinkin, esim. urheilua, niin ei sinne nainen tulisi. Se olisi minä-aikaa. Se olisi asia, jota teen itselleni, koska minua kiinnostaa. En harrastaisi mitään siksi, että on yhteistä tekemistä.
Arki sujuu vallan hyvin ilmankin, että käydään kävelemässä kadulla samanlaiset tuulipuvut päällä tiistaisin ja torstaisin.
tarkotinkin. Että pitää olla tiettyä samanhenkisyyttä. Ihan sama jos mies ajaa harrikalla kesät talvet ja mua ei vois vähempää kiinnostaa.
En minäkään ketään mun harrastuksiini halua mukaan, se on todellakin mina aikaa, mutta molempien pitää ymmärtää jollain lailla toisen harrastus.
Ja kyllä se vaan on niin että jos mies menee mieluummin taidenäyttelyyn kuin lätkämatsiin, niin kiitos ei. Mä tarvitsen yhteistä laatuaikaa muuallakin kuin kotona 4 seinän sisällä.
sekotit harrastuksen ja liikunnan. Lenkkeillä voi yksin tai kaksin, mutta kyse oli harrastuksista.
btw....kiipeily on yksi yhdistävä tekijä jos toinen sitä harrastaa. No, olkoot, ei kaikki voi tajuta eikä tarvitsekkaan.
Ne ihmiset jotka eivät halua tehdä mitään yhdessä, mihin ihmeeseen he tarvitsevat kumppania?
niitä harrastuksia/kiinnostuksenkohteita kuitenkin tuli. Itsekin olen täyttänyt tuon harrastuskohdan siltä pohjalta, mitä tykkään vapaa-ajalla tehdä enkä nyt hirveästi ole alkanut miettiä, ovatko varsinaisesti harrastuksia vai eivät.
Ei kannata tarttua liikaa tuohon harrastus-sanaan.
En usko että kukaan katsoo noita harrastuksia sen takia että niihin pitää mennään kimpassa.
Itse ainakin törmää koko ajan siihen että urheilu jota harrastan - ei siis liikunta, on positiivinen asia. Siis naiset haluavat että minä urheilen ja pidän itsestäni huolta mutta heidän oma fysiikkansa ei ole yhtä tärkeä ja usein saan kuulla että minun pitää vain hyväksyä että itseni ikäinen nainen ei ole enää niin timmissä kunnossa - kysyn vaan että miksi muka pitäisi.
Ruuanlaitto ja syöminen ei ole harrastuksia, vaan jokapäiväinen rutiini, joka on pakko tehdä elääkseen.
Luen päivässä n. 1-2 tuntiin sanomalehtiä ja uusmediaa, mutta sekään ei ole harrastus, vaan välttämätön paha, jotta pysyy ajan hermolla.
Mökin korjaaminen, polttopuiden tekeminen, kasvimaan kitkeminen - nekään ei ole harrastuksia vaan työtä ja kunnossapitoa.
Näitä arkisia välttämättömiä rutiineja on turha mainita. Kukaan ei mainitse työmatkaa tai kaupassa käyntiäkään harrastukseksi.
Normaalilla toimeliaalla ihmisellä ei ole liiemmin aikaa harrastuksiin. Mä karsastan ihmisiä, joilla on miljoona harrastusta. He kun eivät suoriudu arjen askareista, vaan käyttävät aikansa turhanpäiväiseen harrastamiseen, tai ovat niin rikkaita, että työt eivät häiritse vapaa-ajan viettoa.
että voisit mainita harrastukseksi saivartelun. Ei harrastuksia kannata noin vakavasti ottaa. Ruoanlaitonkin voi tehdä niin monella eri tavalla ja luovuutta käyttäen. Ihan hyvä harrastus se(kin) on.
Siitä olen samaa mieltä, etten ole itsekään ymmärtänyt ihmisiä, jotka harrastavat sen mukaan, mikä näyttää sopivalta cv:ssä, mutta sekin on jokaisen oma asia.
etten (ainakaan minä) ota yhteyttä niihin profiileihin, joilla on extreme-harrastuksia, vaikka muille jakaa.
Tuskin sellaisella ihmisellä on aikaa tai kiinnostustakaan tavallisen ihmisen kanssa seurusteluun.
Minäkin olen kiinnostunut uusista asioista, silti.
(Vain yksi tulkinta ja kovin henkilökohtainen)
Ei tarvitse ulkonäöllä erottua massasta kunhan kertoo selkeästi itsestään, ei mitään omaperäisyyttä tai erikoisuutta, se haiskahtaa. Ole oma itsesti, just sellainen kun oikeesti olet. Siitä voi jopa kehittyä jotain.
on hyvä erottua massasta, koska...noh, koska muuten ei erotu :D Mut rajansa kaikella, ei mitään mukasyvällistä ja persoonallista filosofiskommunistista tekstiä siitä miten olisi onnen täyttymys kohdata kauniimman sukupuolen edustaja kuin kukkakedolla kirmaillen hänet luoja luokseni luo. Mut ei myöskään mitään "no jos joku vaiks löytyis". Se kultainen keskitie!
Katson jotkut faktat ensin.
Miehen pitää olla vapaa, koska haluan itselleni miehen, en pelkkää seuraa miehestä. :D Kiva olisi vielä jos mies olisi "sopivan kokoinen ja näköinen" juuri minulle.
Kun taas mm. koulutuksella ja tuloilla ei ole minulle mitään merkitystä. Niitä en edes lue. Harrastuksillakaan ei ole merkitystä, koska itse saan aikani kulumaan varsin hyvin harrastamatta mitään varsinaisesti.
Mitään hirvittävän erikoislaatuista, yllättävää tai omaperäistä profiilissa ei tarvitse olla... kunhan nyt jotain on vaivautunut kirjoittamaan itsestään ja hmm... ehkä mieliteoistaan. Mutta toki mielenkiinnon herättää eniten juuri ne profiilit, joista huomaa, että niihin on panostettu aikaa ja vaivaa. :D
Itselläni on profiilissani sekä kuva, että paaaaljon tekstiä. Yllätyksellistä on se, jos joku mies on joskus tosissaan lukenut mun tekstin ja löytää sieltä jotain kommentoitavaa...
Tutun kuulosta tekstiä. Omansa tunnistaa kyllä. Kirjoittaisit edes omalla nickilläsi! :(