Treffeille menossa ja yhtäkkiä kaikki on huonosti.
Olis pitänyt olla hoikempi, piti aloittaa se terveellinen elämä ja urheilla ja olla niin freshi ja sportti ja reipas ja varsinkin aina laihempi ja nätimpi. Nyt tuntuu, että on lähinnä nolo ja että perun koko treffit ja sairastun vaikka jos ei muu auta. Et jos toinen pettyy ja aattelee vaan, et mitä tuokin täällä kehtaa edes syödä, jos vieres on joku hoikka anorektikko niin ykkösissään. Ja tuntuu, ettei mikään vaate ole päällä minkään näköinen ja tukka on huonosti ja ei ole mitään puhumista. Ja mitäs jos mokaan tai kaikki menee pieleen ja entäs, jos toista ei innosta yhtään, mutta väkisin vaan kohteliaisuudesta on paikalla ja ei kehtaa lähteäkään ja entäs jos ei ole puhumista ja jos viereiseen pöytään tulee jumalaisen kaunis ja ihmeellisen ihana nainen ja tuntee itsensä röllipeikoksi. Ja miks pitää stressata ja ei voi vain juosta karkuun. Miksi treffejä ei voi skipata ja siirtyä suoraan seuraavaan vaiheeseen, oli se sit mikä hyvänsä.
Nyt lähinnä inhottaa. Aina se on tätä samaa tässä vaiheessa. Kaikki on mennyt pieleen ja joka kerta skarppaan ja skarppaan ja otan rennosti tai olen ottavinani ja mitä on jäljellä. Pelottaa niin paljon, ja nyt jo valmiiksi varaudun nenäliinapaketilla ja keksin tekemistä, että kestän sitten jälkeenpäin.
Ramppikuume pahimmillaan ja itseinho ja epävarmuus on niin syvältä. Eikö tämä lopu ikinä. Ei ole kysymys siitäkään, etteikö treffikaverit olis ok. On olleet, mutta musta ei ole treffeille. Auttakaa nyt jotenkin. ennenkuin menen kaappiin piiloon ja skippaan taas koko jutun jonkun tekosyyn nojalla.
Olis pitänyt olla hoikempi, piti aloittaa se terveellinen elämä ja urheilla ja olla niin freshi ja sportti ja reipas ja varsinkin aina laihempi ja nätimpi. Nyt tuntuu, että on lähinnä nolo ja että perun koko treffit ja sairastun vaikka jos ei muu auta. Et jos toinen pettyy ja aattelee vaan, et mitä tuokin täällä kehtaa edes syödä, jos vieres on joku hoikka anorektikko niin ykkösissään. Ja tuntuu, ettei mikään vaate ole päällä minkään näköinen ja tukka on huonosti ja ei ole mitään puhumista. Ja mitäs jos mokaan tai kaikki menee pieleen ja entäs, jos toista ei innosta yhtään, mutta väkisin vaan kohteliaisuudesta on paikalla ja ei kehtaa lähteäkään ja entäs jos ei ole puhumista ja jos viereiseen pöytään tulee jumalaisen kaunis ja ihmeellisen ihana nainen ja tuntee itsensä röllipeikoksi. Ja miks pitää stressata ja ei voi vain juosta karkuun. Miksi treffejä ei voi skipata ja siirtyä suoraan seuraavaan vaiheeseen, oli se sit mikä hyvänsä.
Nyt lähinnä inhottaa. Aina se on tätä samaa tässä vaiheessa. Kaikki on mennyt pieleen ja joka kerta skarppaan ja skarppaan ja otan rennosti tai olen ottavinani ja mitä on jäljellä. Pelottaa niin paljon, ja nyt jo valmiiksi varaudun nenäliinapaketilla ja keksin tekemistä, että kestän sitten jälkeenpäin.
Ramppikuume pahimmillaan ja itseinho ja epävarmuus on niin syvältä. Eikö tämä lopu ikinä. Ei ole kysymys siitäkään, etteikö treffikaverit olis ok. On olleet, mutta musta ei ole treffeille. Auttakaa nyt jotenkin. ennenkuin menen kaappiin piiloon ja skippaan taas koko jutun jonkun tekosyyn nojalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä pidän sulle peukkuja, vaikka en kyllä osaakaan auttaa.. Osta vaikka joku uus paita tai jtn ja kattele ittees peilistä että aah, kun ootki nätti tai jtn. :D en tiiä, koska itekkin tommonen fiilis vähän väliä. Jos sais jtn positiivisiä kokemuksia niin sitten.. kai sulla on jtn positiivistä jota voisit muistella että jooh. meni seki hyvin tai jtn. Mutta et missään nimessä peru deittejäs! kyllä se siitä! :) ei mitää voita jos ei kokeile.
Silloinhan se onkin yks ja hailee, kun ei ole tyypistä niin väliksi, kunhan itse viihtyy tai jos ei viihdy, niin lähden pois, mut kun ei ole aina niin yksinkertaista, vaan vähintään viistoistakertaista.. Käy edes mielessä, et miten on. Aivan sama, mut kun välillä menee muka niin hankalaks ,niin hankalaks, ettei ole tosikaan ja tuskin onkaan. Kyllä mä tajuan, et ramppikuumeella on aika vähän minkään oikean kans tekemistä, mut ei sitä noin vain poiskaan saa. Joten ne "positiiviset" kokemukset ei hetkauta, kun ne ei ole sitenniinkuin innostavia olleet taas itselle. Äh. Laittashan sitä vaikka kymmenen uutta paitaa tai olis paidatta jos se olis siitä kiinni. Aah kun oonkin nätti, voi kekkulis, et olis koomista huokailla itselleen. En mä mitään ole perumassa, mut jonkinlaisen päänsäryn tai mahakatarrin tästä kyllä varmaan kehitän vielä.
jos se tyyppi tietää, et sä jännität niin se voi mistää mehtävaatteet päälle eikä ota niitä korkkareita. Jos se on nainen niin kyl se saattaa ripsiväriä laittaa, vaikka allergiat ei aina kestäis.
Aatteles jos sillä on ollu edellisistä treffeistä vaikka parkytvuotta. Ehkä kannattaa kuitenkin satsata siihen ajankohdan sopimiseen, jos sille ei kovin usein käy.....
Hoikkuus on mainostajien luoma harha. Monet miehet tykkäävät vähän pyöreämmistä naisista. Aidot ihmiset ovat parhaita - sellaiset, jotka eivät esitä mitään. Ujous on todella herttaista. Ei siinä ole mitään vikaa, jos on vähän hiljainen uusien ihmisten seurassa. Hymyile vaan nätisti ja paljasta silmilläsi, että olet kiinnostunut treffikumppanistasi.
Jos ramppikuume on hirmu paha ja on tullu hylsyjä ennenkin. Niin tommonen webcam vois olla ihan jees, siinä ku kumpiki näkee toisen naamat ja reaktiot ja sillee ni pitäis kyllä varsin hyvin tietää ja odottaa mikä livenä odottaa, ainakin ulkoisesti ja olemukseltaan.