En ole ikinä iskenyt naista, enkä ole oikeen yrittänytkään.. Seurustellut kyllä kolme kertaa, ja hienoja naisia olivatkin. Minua aina siis lähestytty.. Jos joskus joku kolahtaa jonnekkin syvälle, niin ajattelin tässä huvikseni kysyä, että pelästyttekö naiset suorapuheisuutta? En varmaan suunittelisi mitään etukäteen, vaan tulisin sanomaan jotain ihan suoraan sydämestä/miltä tuntuu. Heitetään nyt vaikka että Baarissa(okei, en ikinä iskisi naista baarista!.. ). Ihan jossain vaikka juna-asemalla istuisi nainen, joka vaan saa sydämeni hakkaamaan rintakehää, niin menisin kertomaan että näin jo pitkältä hänessä olevan jotain, mikä sai sydämeni lyömään kovempaa ja kovempaa.. Voisiko olla mahdollista saada tutustua näin kauniiseen naiseen joku ilta? Olisin todella onnellinen edes yhdestä kahvikupposesta kanssasi.. tjsp. en tiedä.. Tilanne selvittää. Eihän liian tungeksivaa? En vain ymmärrä semmosta kiertelyä ja kaartelua. En sano olevani mitenkään ruma, mutta sitä ei ikinä tiedä missä tilanteessa enkelin näkee - töistä tullessani en varmasti ole edustavimmassa kunnossa - mutta annatteko anteeksi pieniä virheitä, jos todella on kiinnostunut ja puhtain silmin lähestyy. Eihän teissä ole enää 20-ikävuoden jälkeen sitä kieltä näyttävää ja välinpitämätöntä ilmettä, jota sai joskus ala-/yläasteella tavata? Ainoa mitä en kestä, on jättää asiat puolitiehen.. En halua tavata ihmisiä, joita en voi katsoa suoraan silmiin. Toivon että nainen ei ikinä pakene paikalta, tai leiki välinpitämätöntä. Nykyajan "pintaliitäjissä" on myös jokaisessa erilainen ja kiinnostava persoona - tosin kuin jotkut väittävät. Toivottavasti sekaan ei mahdu kovinkaan montaa itsekeskeistä ja omassa päässä toisten asiat ratkovaa naista johon törmään. Mutta jos tapahtuu ihme - mitä ajattelisit?
Jos jokin kolahtaa..
yksinäinen nuori mies vaan...
142157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Ihan jossain vaikka juna-asemalla istuisi nainen, joka vaan saa sydämeni hakkaamaan rintakehää, niin menisin kertomaan että näin jo pitkältä hänessä olevan jotain, mikä sai sydämeni lyömään kovempaa ja kovempaa.. Voisiko olla mahdollista saada tutustua näin kauniiseen naiseen joku ilta? Olisin todella onnellinen edes yhdestä kahvikupposesta kanssasi.. tjsp"
SIIS EI MISSÄÄN NIMESSÄ NÄIN! Herran jestas sentään, minä ainakin ajattelisin ihan ensimmäisenä, että missä lähin turvapaikka ja lähtisin kiireen vilkkaan lätkimään.
Suosittelen kyllä huomattavan paljon enemmän tilaa antavaa lähestymistä. Ei mieskään saa olla liian helppo!
todella töykeää lähteä vain kävelemään mitään sanomatta.
"Ihan jossain vaikka juna-asemalla istuisi nainen, joka vaan saa sydämeni hakkaamaan rintakehää, niin menisin kertomaan että näin jo pitkältä hänessä olevan jotain, mikä sai sydämeni lyömään kovempaa ja kovempaa.."
Jos sinulla TODELLA AIDOSTI kolahtaa olen varma ettet mene sanomaan hänelle mitään. Et vaan pysty siihen.
Okeiokei olen mies mutta puhun nyt omista ja ystävieni kokemuksista. Jos jotain jää epäselväksi niin kysy pois.
Tuossa sun taktiikassa on nyt semmonen pikkuruinen ongelma. Naisen mielenkiinto on nimittäin hyvin vaikeaa herättää olemalla ns. "helppo" ja avoin. Jos esimerkiksi osoitat mielenkiintoa entuudestaan tuntematonta naista kohtaan sanoin "näin jo pitkältä sinussa olevan jotain, mikä sai sydämeni lyömään kovempaa ja kovempaa..", annat ohjakset ja päätäntävallan kokonaan naiselle. Tällöin hänen on erittäin helppoa kieltäytyä kahvikupposesta ja sinun seurastasi. Romanttinen lausahdus saattaa kuulostaa naisesta jopa jotenkin mielipuoliselta, ellet esitä sitä kunnon huumorilla höystettynä. Nykypäivänä avautuminen omista tuntemuksista tuntemattomalle ihmiselle on niin harvinaista, että siitä on enemmän haittaa kun hyötyä.
Olet varmasti oppinut, että jos sanot naiselle rakastavasi tätä kahden viikon jälkeen ensitapaamisesta, nainen pakenee suhteesta samantien. Rakkaus on niin voimakas tunne, että siitä ei kannata puhua ihan tuosta vaan silloin kun huvittaa. Sama periaate pätee ennen ensimmäisiä treffejä uuden ihmisen kanssa. Jos sanot olevasi kiinnostunut/ihastunut henkilöstä alle minuutin keskustelun jälkeen, olet edennyt aivan liian nopeasti. Liian suoralla lähestymisellä et anna toiselle osapuolelle minkäänlaista pelivaraa ja eväät häneltä mahdollisuuden ottaa kahvikupin ääressä selvää, miksi ylipäänsä lähestyit häntä.
"Voisiko olla mahdollista saada tutustua näin kauniiseen naiseen joku ilta? Olisin todella onnellinen edes yhdestä kahvikupposesta kanssasi.." Ei ei ja vielä kerran EI. Mokaile muuten vaikka sydämesi kyllyydestä mutta älä näytä naiselle olevasi hänen armoillaan! TOSSUN ALLA OLEVA MIES on pahinta mitä naiset saattavat kuvitella. Varsinkin jos olet tossun alla ennen varsinaista suhdetta puhumattakaan ennen ensimmäisiä treffejä! Olemalla etukäteen tossutettu et tule ikinä iskemään naista, ellei kyseessä ole sitten jokin pahemmanlaatuinen hitlerinna.
Tässä joitakin iskutilanteen nyrkkisääntöjä (joista et noudata yhtäkään ainakaan mainitsemiesi esimerkkien perusteella):
1. Pidä ohjakset itselläsi, ts. ole kontrollissa. Naiset pitävät miehistä, jotka tietävät mitä tahtovat. Älä sano "lähtisitkö ehkä mahdollisesti joskus mun kanssa kahville pliis", sano "mä haluun että sä lähdet kahville mun kanssa".
2. Ole kiinnostava, ts. älä näytä tunteitasi tahi tarkoitusperiäsi ensitapaamisella. Jos kerrot jokaisen elämäsi salaisuuden ensimmäisen minuutin sisään ensitapaamisesta, GAME IS OVER. Esim. Sano naiselle vakavalla naamalla, että sulla olis jotain kerrottavaa etkä haluu puhuu siitä nyt tässä vaan kahvikupin ääressä. Nainen suostuu kahville ja kun hän sitten kysyy tärkeästä asiastasi, sano että lempileffasi on Nalle Puhin seikkailut. Näin olet vihjannut naiselle jostain vakavammasta mutta koska et sano sitä suoraan, pysyt mielenkiintoisena (ja hauskana).
3: ÄLÄ OLE TOSSUTETTU!!!! Älä pyytele anteeksi kysymisiäsi, älä paljasta että naisen teko pelastaisi yksinäisen elämäsi, älä nuole hänen pyllyään (ellei kyseessä ole seksi ;), älä käytä konditionaalia. Sano mieluummin että haluat, tahdot tms. Me Tarzan, u Jane. We Go. Now.
On hienoa, että osaat näyttää tunteesi mutta säästä ne näytökset siihen asti kunnes suhde on tarpeeksi syvä. Niin ja ole onnellinen siitä että uskallat lähestyä naisia, se taito nimittäin puuttuu aika monelta potentiaaliselta rakastajalta.
Kukahan nainen lähtee kahville tai minnekään muualle, jos tuntematon häiskäle hyppää eteen sitä vaatimaan?! Jokainen normaali ihminen kai ymmärtää lähestyä tuntemattomia ihanuuksia hiukan vähemmän yksioikoisesti. Rautatieasemaa parempi paikka on juna, sieltä ei toinen heti lähde eri suuntaan. (Saatat tosin joutua matkustelemaan outoihin paikkoihin, mutta mitäpä ei mies tekisi saavuttaakseen unelmiensa naisen... ) Junassa voisi jutella niitä näitä ja sitten pyytää, EI käskeä toista ravintolavaunuun vaikka kahville. Silloinkin niin, että tarjous kuulostaa houkuttelevalta ja juuri sen kohteelle esitetyltä, mutta siitä voi kuitenkin kieltäytyä kummankaan menettämättä kasvojaan. Voit kokeilla myös kirkkoa, kirjastoa, konserttia, kirpputoria tms. paikkoja, missä naiset tapaavat käydä.
En tunne ketään, joka olisi hypännyt tuntemattoman ihmisen eteen ja pyytänyt samantien kahville. Joku järki sentään vaikka olisikin ihastunut. Tiedän kuitenkin tapauksia, joissa mies on ruvennut keskustelemaan tuntemattomalle naiselle ja päätynyt loppujen lopuksi kahvipöydän ääreen. Itse en ole koskaan sopinut kahveja samalle päivälle. Mutta kuten totesit, paljon riippuu paikasta jossa kohtaaminen tapahtuu ja sen sanoo myös jokaisen maalaisjärki.
Heh, enkä kyllä ole koskaan nähnyt että kukaan olisi raahannut naista hiuksista kahvilaan. Kun sanoin että "tahdon että lähdet kanssani kahville", en tarkoittanut luolamiesmeininkiä vaan sitä, että mies sanoo suoraan mitä tahtoo ja haluaa ilman polvirukouksia ja turhia epätoivoisuuden ilmauksia. Se iskee naiseen paljon paremmin kuin epätoivoinen rukoileminen. Ja huumori on aina syytä pitää mukana...
En ole menossa pokkuroimaan kenenkään eteen, enkä ole ikinä sanonut naiselle kahden viikon jälkeen että rakastan häntä. Jos jotenkin viittasit edellisiin suhteisiini, niin suhde päättynyt minun toimesta aina.. Tuli niin iso väärinkäsitys, että antaa olla =) En mielestäni olisi tossun alla, jos annan naiselle mahdollisuuden kieltäytyä muuten kuin keskeyttämällä lauseeni. Totta helvetissä menen itsevarmasti, mutta antaisin kuitenkin naisellekkin mahdollisuuden, koska ei ole tapana esittää mitään yli-itsevarmaa kaikkisaavaa pelimiestä - en sellanen meinaan ole. Itsevarma - kyllä. Tiedän kyllä näitä "Anteeksi, kun olen olemassa - piti vain kysyä että.. krhm.. Joo tota.." ihmisiä, ja en ole semmonen. Näitä pyrin kyllä rohkasemaan aina tavattaessa.
Ihminen, johon todennäkösesti tekisin kontaktia, on jollain tavalla kuitenkin erilainen kuin muut, ja sen näkyy varmasti ulospäinkin. En välitä vaatteista mitä nainen pitää päällään, en ole ns. stadilainen, en katso onko kampaus just eikä melkeen.
Annetaan toinen esimerkki:
Joka ilta lenkillä katuvalojen alla katse kohtaa jotain mitä ei ihan äkkiä ymmärrä.. Seuraavana päivänä näen saman ja mielenkiinto herää. Kolmantena päivänä ymmärrän, että tuossa on jotakin, ja hänkin katsoo minua joka kerta. Neljäntenä päivänä pysähdyn ja kysyn - en kuitenkaan näin suorilla sanoilla - että oletteko täältä päin, kun ei olla ennen tavattu? Tottakai tietty salaperäisyys pitää säilyttää katseessa. Seuraavana päivänä vosin kysyä jotain niitä näitä jos satun pysähtymään.. Moniko pelästyisi tässä vaiheessa, jos ehkä kiinnostavan näkönen ja ei niin pelimies tekisi seuraavan askeleen? En tarkota päälle käymistä, ehdottelua tai mitään siihen suuntaan, vaan pientä vinkkiä kiinnostuksesta? "Juoksetko aina tähän samaan aikaan, vai pelkkää sattumaa?" Katse syvälle silmiin ja ehkä pientä salaperäisyyttä? En ikinä sanoisi naisella täysin vakavalla naamalla ja äänellä mitään, joka liittyisi omaan kiinnostukukseeni häntä kohtaan. Siis tarkotan sellasta uutistenlukuilmettä.
Itselleni vuosi sitten tuli eräs nainen, jonka olin jo muutaman kerran nähnyt - en jutellut - itku kurkussa ja täristen sanomaan, että haluaisi nähdä minut joskus. Aluksi olin, että häh?, mutta hetken päästä tajusin, että prkl. hän taitaa ihan oikeasti olla kiinnostunut. Totta kai lähdin ja mukava nainen oli - harmi vaan että ei ajatusmaailmat yms. oikeen kohdanneet lopulta. Mielestäni ihan hyväksyttävää naiselta tehdä noin ja kiinnitti ainakin huomioni. En tarkota että mihenä kuitenkaan tuota taktiikkaa käyttäsin.
Nyt kyllä osui ja upposi! Täyttä asiaa, lisää tällaista..:D
Joo muotoiluseikkojahan nää on, mutta en missään nimessä tarkoittanut/uskonut että olisit sitä virhettä edellisissä suhteissasi tehnyt :'D Yritin vain tehdä deittiesimerkistä helpommin ymmärrettävän rakkausviittauksella.
Jep on hyvä että olet itsevarma. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sellainen etukäteen pahoitteleminen syö itsevarmuutta aina jonkin verran. Voit esittää asiasi helposti vaikuttamalla varmalta (etkä yhtään tossutetulta) esim. tarzanhuumorin avulla, kyllä nainen sitten kieltäytyy jos on kieltäytyäkseen. Ja nämä on omista kokemuksista kumpuavia sanoja, joille olen saanut paljon vahvistuksia eri-ikäisiltä naisilta.
Kakkosesimerkissä alkaa näkyä jo enemmän sitä tyyliä, jolle näytän peukkuja. Toteuttamiskelpoista settiä.
ahistavia miehet, joilla on muka sen sata sääntöä ja neuvoa ja ohjetta, miten pitäis ja mitä tapahtuu, jos tekee, ja naiset ei niin.. ja naiset näin, jos jotakin tekee.. ja ne luulee tai voi luulla ja sit vielä sata sääntöä ja temppuiluyritystä perään.. Ne on treffeilä kaikista kammottavimpia tapauksia, mitä sellaisen kanssa voi edes jutella kun se kokoajan keskittyy siihen, et machoilee sen kun ehtii ja miettii, et ei saa sanoa isi sanamuotoja.. Voi neidit..
Sanon, että yhet vaikeimmista lähetyttävistä miehiätä on aina tasan niitä, joilla on eniten mielipiteitä, miten sen pitää tapahtua, tai mitä ne naiset heidän mielestään ajattelevat ja mikä on juuri se oikea sanamuoto.. Joskus tuntuu, et miehet on yksiä akkoja, joista ei ole kuin kiertelemään ja kiemurtelemaan ja tekemään asioista vaikeita, just siinä kohtaa, missä oikee mies sanois, että jees. Hyvä idea, eikä kursailis sen kummemmin.
Ei siinä mitään, mut enemmän sillä on siinä vain vaikeutta, et mies alkaa kursailee tilanteita, varomaan ja miettimään ja varomaan lisää..
Ei ne ole enää yhtään luonnollisia ja mene tilanteen ehdoilla. Sanonpa vain, et naisen kannalta tollainen on lähinnä vaan vitun ärsyttävää. sit mies miettii vielä sen sata sääntöä muka lisää, et miten nainen ei ärsyynny, kun varotaan sitä ja tätä tai tehdään niin ja näin ja sanotaan noin..
Onko se niin vaikea sanoa, et joo mentäiskös joskus kahville vaikka? Näköjään on.. OLKAA OMIA ITSEJÄNNE JA LUOTTAKAA ITTEENNE. Naisellakin on silmät päässä ja kyl sen vaistoo, jos mies alkaa näitä tee sitä tee tätä älä sano sitä sanotätä temppuilua.
Ei ne ole kuule mitään ihmeellisiä asioita, mitä sitä jutellaan tai mitä tapahtuu. Vaikket tuntis ketään joka olis pyytänyt samantien kahville.
Ääliötä tehdä tuollaisia, eitänäänkahville, jos ... Antaa mennä jos on mennäkseen.
päätelmiä
Ainut järkevä asia noissa jutuissa on tuo, et muistaa huumorin. pakko tuollaisiin sääntömiehiin on suhtautua huumorilla.. Onko ne niin paineessa vai mistä hallinnantarpeesta nuo säännöt tulee?
Olipa tosi ihana lukea tätä ketjua. Oli hyvä aloitus ja hyviä vinkkejä. Miten itse asiaa pohdin on se, että oikeastaan toisilta ihmisiltä neuvojen kysyminen ei johda varmaankaan siihen omana itsenä olemiseen ja jos meinaa saada jotain pysyvää, pitäisi olla oma itsensä. IMHO. Ymmärrän hyvin millä taktiikalla olisi suurin mahdollinen todennäköisyys saada isketyksi kuka tahansa. Itse en vain enää lähtisi siihen. Kun pointti on se, että jos on itse kiinnostunut toisesta, niin toivoisi varmaan itsekin, että tuo toinen kiinnostuisi vastavuoroisesti. Jos esittää jotain muuta kuin on, niin jossain vaiheessa on ehkä todennäköistä, että satu loppuu.
Pointtinani se, että itsestäni olisi mielettömän upeaa, jos saisin juuri ketjun aloittajan kaltaisen lähestymisen. Koska se sopisi minulle. Kun pitää oikeastaan olla vaan oma itensä ja sitten ehkä löytää sen, joka hurmaantuu itsestäkin. Juuri sen takia, että olisi niin "hullu", että menisi noin suoraan sanomaan kuin ketjun aloittaja kuvaa. Siis minä naisena tykkäisin. Sellainen "pelaaminen" näkyy epäaitoutena ja paistaa läpi.
Olen itse lähestynyt aika rohkeasti, en epätoivoisesti, vastakkaista sukupuolta ja pääsin etenemään. Mutta jos toinen pelaa jotain peliä ja etenee jonkun ulkoaohjatun treffailukoodiston mukaan, niin sen vaistoaa. Jos ihminen taasen puolestaan on luonnostaan tietynlainen ja on sitä omana itsenään, niin aitouden voi tuntea. Jos taas tuo toinen ei kiinnostu sinusta omana itsenäsi, niin sitten mitään mitä teet voi sitä asiaa muuttaa. Parasta mielestäni olisi siis rohkeasti olla se kuka on. Vain siten mielestäni voi löytää sen juuri itselleen sopivan. Kyllähän jos haluaa suhteen kuin suhteen, niin helppoahan se on mielistellä ja esittää jotain muuta. Harvempi uskaltaa kuitenkin olla oma itsensä. Mutta jos ei sitä ole, ei voi tulla rakastetuksikaan omana itsenään, eikä koe hyväksytyksi tulemista. Tai mistä minä tiedän. Olen itse vain aika herkillä tässä, kun yksi juttu loppui. Mutta se, minkä tajusin, että jos on oma itsensä, eikä yritä esittää mitään muuta ja toinen ei tykkää, niin sillehän ei voi mitään. Enkä ole mikään epätoivoinen tai kehno saalis, päinvastoin.
Haluan kai rohkaista ihmisiä olemaan ihan omia itsejään. Ehkä se on niin, että silloin on suurimmat mahikset löytää se oma kulta. Se, joka tykkää juuri sinusta. Ja sellaisena kuin olet. Enempää ei voi suhteelta vaatiakaan tai saada...
Itsellä jää parhaimmat fiilikset eron jälkeen juuri sellaisista jutuista, joissa on ollut oma itsensä. Silloin tietää varmasti, että tuo toinen ei sitten tykännyt minusta. Eikä itse sille sitten tietenkään mitään mahda. Mutta jos on esittänyt jotain muuta kuin on, niin eron jälkeen helposti tuntuu, että hitsi vieköön, jospa se vain olisi tiennyt millainen oikeasti olen, niin ehkä sitten. Mutta sitäpä ei koskaan saa tietää. Eli omana itsenä olleena ei jää jahkailuja eron jälkeen, ainakaan itselle. Se on sitten sellainen rehellinen juttu. Eikä tule tarvetta olla seuraavallakaan kerralla mitään muuta. Koska en usko, että silloin kun on jotain muuta kuin oma itsensä, voi saada mitään pysyvää...
Säännöt on keksitty hankalien naisten takia ja hankalia naisia on miehille lähes poikkeuksetta 100% kaikista naisista. Aika jees.
Miesten ja naisten käyttäytymismallit eroavat niin vahvasti toisistaan, että välillä on syytä miettiä, minkä takia mies tai nainen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Mielestäni on hyvin typerää, että ihmiset eivät lue toisiaan. Jos pystyn omalla käyttäytymiselläni vaikuttamaan suhteeni toimivuuteen, miksen käyttäisi kikkoja sillon sun tällön? Jos tyttöystäväni v*ttuilee aina vastatessani hänen puheluihinsa ja saan kettuilun hiljenemään sillä, että en vastaa seuraavaan kymmeneen puheluun (jonka jälkeen tyttö pyytelee anteeksi viimeaikaisia kiukkujaan), miksi en käyttäisi tätä yksinkertaista temppua helpottaakseni suhde-elämääni?
Tunnen kyllä miehiä, jotka eivät pysty käyttäytymään luonnollisesti naisten seurassa. He ovat jatkuvasti varpaillaan, koska pelkäävät sanovansa jotain, mikä olisi ns. "sääntöjen" vastaista. Tämä johtuu tasan tarkkaan ottaen siitä, että nämä miehet yrittävät esittää jotain, mikä he eivät ole. Monet heidän käyttämistään opituista kikoista kuitenkin tulee karsiutumaan ajan myötä pois, joko siksi että ne eivät yksinkertaisesti toimi, tai siksi, että nämä miehet saavat niistä liikaa negatiivista palautetta. Mutta nyt sitten HUOM! kaikki kikat eivät karsiudu, ja jäljelle jäävistä tulee osa näiden miesten luonnollista käyttäytymistä.
Naiset ovat mestareita kikkojen tai "sääntöjen" käytössä. Tämä johtuu niinkin yksinkertaisesta seikasta, että naiset eivät tiedosta toteuttavansa niitä. Naiset testaavat miehiä alituiseen selvittääkseen, onko mies heille se oikea (eli onko mies ykkösluokkaista isätyyppiä). Evoluutio ei ole kehittänyt miehille tätä samaa systeemiä ja siksi joudumme turvautumaan "keinotekoisiin" kikkoihin.
Valitettavan usein mies, joka on oma itsensä, ei läpäise naisten testejä. Silloin ainoat mahdollisuudet on joko esittää jotain, mitä ei periaatteessa ole, tai tyytyä yksinolemiseen. Sitäpaitsi kikkojen käytössä on oikeastaan vain kyse oman käyttäytymisen säätelystä, ei minkään teatteriroolin vetämisestä.
"Ihan jossain vaikka juna-asemalla istuisi nainen, joka vaan saa sydämeni hakkaamaan rintakehää, niin menisin kertomaan että näin jo pitkältä hänessä olevan jotain, mikä sai sydämeni lyömään kovempaa ja kovempaa.."
Ulkonäköä?
"Voisiko olla mahdollista saada tutustua näin kauniiseen naiseen joku ilta?"
Kuulostaa siltä että haluat tutustua naiseen vain sen takia että hän on kaunis...
---monet muutkin miehet voisivat olla valmiita lähtemään tämän kanssa treffeille jo pelkästään sen takia että hän on kaunis--- et erottuisi joukosta, olisit nk. ne kaikki muutkin...
"Olisin todella onnellinen edes yhdestä kahvikupposesta kanssasi.. tjsp. en tiedä.."
Olisit onnellinen? heh - Näit juuri ensimmäisen kerran naisen ja pelkkä kahvilla tämän kanssa käyminen tekisi sinut onnelliseksi? mikä sinussa on vikana? Oletko vähän epätoivoinen? Yrität liikaa.
"Eihän liian tungeksivaa?"
Yliampuvaa.
Miksi tämä nainen lähtisi kanssasi kahville - tehän vasta tapasitte - te ette tunne toisianne - mistä nainen tietää mikä hullu sinä voisit vaikka olla? - minkä takia nainen voisi olla kiinnostunut sinusta vasta kysyttyäsi häneltä yhden kysymyksen?
Minkä takia haluaisit hänen kanssaan kahville vain kerran nähtyäsi hänet?
Kuten sanoin, ihminen joka minuun kolahtaa, on todennäköisesti erottuva ja "omalaatuinen" tässä nykyajan trendikulttuurissa. Eleistä, katseesta, ilmeistä, vaatteista ja ulkonäöstä voin päätellä yhtä sun toista. Myös tilanteessa missä naisen näkee, voi päätellä erityisen paljon. Jos näen perjantaina kännisen ylimeikatun naisen minihaameessa nojaamassa baaritiskiin huutaen rööki suussa baarimikolle lisää tequilaa, kertoo jotain.
Jos näen naisen istumassa lauantai päivänä vesisateessa kurasella pellolla koiraansa silittäen ja hymyillen - välittämättä miltä juuri silloin näyttää, nauttivan hetkestä, silmissä ehkä pieni kyynel hetken onnesta, ei stressistä tietoakaan... En epäröisi hetkeäkään. Olivat aika ääripäitä, mutta ymmärsit varmaan pointin, että ilman ihmisen tuntemusta, voi päätellä JOTAKIN!