Kauhea olo, olen raskaana rv 28, mies vaan juo ja juo, meillä on jo 2v poika. Miehellä on alkoholiongelma ja myöntää sen ja on käyttänyt antabustakin.Samaa jatkunut jo pitkään, välillä oli juuri tuo antabus tauko, ja taas se jatkui.. viina ja kaverit vetää puoleensa...Elämä pelkkää valehtelua, lupausten pettämistä, pelkäämistä... Silti en haluaisi luopua hänestä, en tiedä miten selviäisin yksin. Minulla ei ole nykyään enää edes ystäviä, vain yksi hyvä, hänellekkään en ole näistä asiosta puhunut...On niin raskasta, tunnen tehneeni virheen kun tulimme siihen tulokseen että haluamme toisen lapsen...
ei vaan jaksaisi enää
...
51157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä oli monta vuotta sama tilanne.Ja tunsin niin samanlailla! Hae itelles apua,että jaksat lasten kanssa.Se oli mulla helpotus ja pelastus! Lääkärin kautta sain lähetteen Psykologin kanssa juttelemaan ja siellä kävin pari vuotta ja pahimmat ajat kestin sen voimin.Ja sen kautta meitä autettiin taloudellisesti ja sain myös kodinhoitajaa tukemaan arkea,vaikka mieheni sitä halveksikin täysillä.Meidän elämäs tapahtu niin monenlaista etten ala enempi kirjottamaan,mutta muista että huolehdit itestäs! Kukaan muu ei sitä tee.Ja lapset rosiaan tarvii sua,eikä ne tule luottamaan isäänsä,hyvin pienikin vaistoaa kaiken ja jättää jälkensä jos et itestäs muista huolehtia että jaksat lapsia tukea.
Joskus on parempi ajatella eroakin,jos fyysisestikin saa pelätä.Meillä mietittiin sitäkin ja olen siihen ollu monen vuoden mietinnän jälkeen täysin valmis kun ajattelin etten jaksa toisesta enempää huolehtia kun ei ite tee asioille muuta kun valehtelee.Mutta se herätti mun miehen ja se ei olekaan valmis elämään yksin ja jättämään lapsia.Vaatii mieletöntä selkärankaa että pystyy hallita juomistaa tai jättää sen kokonaan,mutta sä et pysty asiaan vaikuttamaan.Sen päätöksen täytyy tulla yksin mieheltäsi ja yksin hänen tehä asian eteen sen mitä pitää.
Meillä on ollut huomatta enimmillään 2kk,mutta sekin on jo itelle paljon.Kyllä miehes siihen pystyy jos oikeasti ei halua perhettään jättää.Mieti asiat itelles valmiiksi ja sitten uhkaa erolla jos ei parisuhde terapiaankaan lähde.Se joko pysäyttää tai ei.Jos ei niin et voi kun oman ja lastes elämän pelastaa ajoissa ja lähteä eri asuntoon.Ja rahallisesti tuut pärjäämään!Voimia sulle!!
Kun luin ton "2kk juomatta" kohdan, ajattelin ei hel...
Sun ei oo pakko olla siinä suhteessa! Lasten takia et voi olla siinä suhteessa. Pärjäät kyllä yksinkin!
Tohon kahden kuukauden juttun, oon itse asunut 5 vuotta alkoholistin kanssa. Hyvä mies, yrittäjä, kahden lapsen isä, SILLOIN minulle niin rakas. Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Etenkin kun normi (ilman viinaa) arki voi olla todella laadukasta ja hyvää. Kunnes taas,,,
Sinun täytyy nyt käsittää ensiksikin että miehesi on sairas!! Et voi uskoa hänen lupauksiaan. voit yrittää auttaa hänet pois tilastaan, mutta siihen vaaditaan motivaatio häneltä itseltään -loppujen lopuksi!
Ja jos päädyt auttamaan häntä, sinä et voi syyttää häntä epäonnistumisesta. et voi myöskään loukkaantua siitä. Eli tehtävä on aika lailla mahdoton!
Parasta olisi ensiksi kerätä itselle "tukijoukot", sen jälkeen rauhassa alkaa suunnittelemaan muuttoa yksin. Veikkaan että hän harva se viikko/viikonloppu pilaa sinunkin päiväsi juomisellaan?? Sitä kiukkua, ja tärinää, kun huomaa että taas mennään,,, Olenko oikeassa?
Sellaisessa tilassa kukaan ei jaksa toimia ja elää. Sellaisessa tilassa ei sinun kuuluisi olla. mutta anna vaan anteeksi, ei hän sinua halua loukata. Se on viina joka vie. Anna anteeksi, mutta järjestä oma elämäsi myös kuntoon. Vasta kun pystyt tilannetta katsomaan ulkopuolelta, olet vahvoilla. Eli sinun on pakko päästä "erkaantumaan" hänestä. Sinun ei tarvitse erota hänestä kokonaan, ellet todella tunne tarvetta sille. Mutta arki, se sinun on saatava kuntoon, perheesi takia!!
Vielä tohon parin kuukauden juomattomuuteen, se tuntui aivan älyttömältä kun luin sen. Koska kuka tahansa normaali voi olla juomatta vuoden, tai kaksi, tai kolme! Kunnes muistin, noinhan se meni! 2kk on aika paljon. Kaikki on suhteellista!
Haluaisin auttaa sinua, oletkohan eri puolella maata luin minä?
Ja vielä, kun erosin miehestä, hän oli juonut 3vkoa, -pisin aika meidän jutun aikana- ja hän tuskin huomasi muuttoani. seuraava puoli vuotta oli hänellä täyttä alamäkeä, mutta tänä päivänä hän on ollut juomatta, -useamman vuoden! Tiesin että hän on selviytyjä tyyppi, mutta en ehkä uskaltanut edes ajatella että hän selviäisi näin hyvin!
Jaksamisia sinulle :)
Kyllä sä olet aika oikeassa mitä se elämä on.Sellasta se mulla on.Ja meillä ei ne vaikeudet ole pelkästään viinassa,sen rinnalla on tullu niin paljon muutakin.Olen itse jo ollut valmis eroon,mutta ennenkun talo on myyty niin me ei kumpikaan tästä voida lähteä.Eli niin kauan mun on vaan jaksettava tässä.
Myynnissä on kokoajan et päästäs veloista.Ja mulla on niin vähän tuloja etten voi talolaskujen lisäksi maksaa vuokraa ym...monta mahdotonta estettä ennen kun talo on myyty.Ja kun en tiä ostaako tätä kukaan.Mä saan "pelätä"tietyllä tavalla miestäni,niin väleissä on pakko pysyä.En voi uhkailla millään,en erollakaan.Sen menin tekemään ja sit se h...tti oli irti.Viisaasti koitan olla hiljaa ja hoitaa ajatustyönä eroa.Mä oon miehestäni erkaantunu niin paljon että ei tee kipeetä ero edes ajatuksis enää,vaan helpottavalta.Kun kerran rakkautta ei yksin voi hoitaa niin olen valmis luovuttamaan...
luulot että olisin ainoa nainen samassa tilanteessa...Mies oli ollu kaksi vuotta raittiina kun aloimme yrittämään toista.No heti kun raskaustesti näytti plussaa niin ´helvetti pääsi valloilleen.Pari kuukautta ennen synnytystä oli miehellä selvä aika, mutta kun kuopus oli kaksi viikkoa niin sama meno jatkui.Sanoin miehelle että jos ei ole juomatta niin saa muuttaa pois ja arvaa mitä!?Muutti pois.Nyt elämä on paljon rauhallisempaa kun ei tarvitse pelätä ja odottaa kotona mitä tapahtuu.Hän on juovuksissa hyvin harhainen ja sillä tavalla vaarallinen.Sitä se teettää kun juo aivonsa pellolle.Itse olen taas vahingosta viisastunut.Lapset on tärkeintä, eikä ketään pitäisi altistaa juovan ihmisen seuralle, se kun tuntuu olevan tarttuva tauti.En tarkoita sitä että itse tai lapset alkaisivat juomaan vaan sairastuvat muuten mieleltään.Läheisriippuvaiset tulevat usein alkoholisti perheestä...Niin ja se itsesyytösten määrä!Oli kamalaa ajatella että nyt tein toisen lapsen tähän kamalaan maailman ja sairaaseen perheeseen ja kuinka ei voi kellekkään kertoa miltä tuntuu kun saa osakseen vaan syyttäviä minähän-sanoin-katseita...
Minä käänsin tämän syyllisyyden positiiviseksi;Jos kerran minä itseni saatoin tähän liemeen niin saan itseni poiskin!!Käymme (jopa tämä isi) yhdessä perheterapiassa ja puhumme asioista niinkuin ne ovat.Suosittelen Tommy Helstenin kirjaa:Virtahepo olohuoneessa.Enpä ole sitä pitkään aikaan lukenut mutta muistan että se auttoi ymmärtämään
mistä näitä idioottiämmiä sikiää...