olen tässä alkanut seurustelemaan erään miehen kanssa ja tämä ihminen on tosi ihana. mutta ehkä mieltäni kaivaa se että hänellä nelisen kuukautta sitten loppunut monen vuoden suhde ja en oikein ole varma että onko hän päässyt siitä yli. kun joskus juteltiin ennen kuin virallisesti seurusteleminen aloitettiin ja hän mainitsi kuinka ihana hänen exänsä on ja ehkä vähän tykkää edelleen siitä. jotenkin tuntuu että oonko vaan korvike siihen pahimpaan erotuskaan. ja muutenki,onko normaalia kokea ahistusta siitä että mies kehuu liikaa..? kyllä minä tästä miehestä tykkään aivan sikana ja haluaisin nähä mihin tää meiän juttu menee mutta nämä asiat vaivaa mieltä. tiedän että suoraan puhuminen ja kysyminen ois parasta mutta on se niin vaikeaa. ois kiva kuulla teidän mielipiteitä ja omia kokemuksia samankaltaisista tilanteista. kiitos kaunis jo etukäteen vastauksista :)
vastausta kaipailen...
minä1987
4393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valitettavasti minä sanoisin tuohon että olet ns. korvike. Itse olen kokenut moisen jo turhankin moneen otteeseen ja enää en suostuisi tapailemaan miestä, jolla on uunituore ero tapahtunut ja vieläpä pitkästä suhteesta.
He ovat tottuneet siihen että heillä on pitkään ollut joku. Nyt kun jäävät yksin, on helppoa turvautua uuteen naiseen ja he useasti hurmaantuvat siitä alkuhuumasta siitä määrin että lupaavat kuun taivaalta samalla kun joko kehuvat entistään tai vertailevat uutta vanhaan. Eli menee vähän tunteet sekaisin...
Itselläni on, kuten jo mainitsin, muutamaan kertaan näin käynyt...alkuhuuma on jotain aivan taivaallista, ihanaa ja mies on kultainen kuin mikäkin...itse olen aina hieman varoivainen ollut ja monesti kysynyt mieheltä että oletkos nyt aivan varma että meidän kannattaa ruveta seurustelemaan, että onko vanha suhde jo käsitelty ja siitä päästy yli. Noh suhde on alkanut ja itsekin luottanut sitten siihen että mies ei pidä minu akorvikkeena. Kunnes...kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhteydenpito loppuu jne jne ja selitystä kun kaivelee, niin todetaan että ehkä olin oikeassa, ei hän ollutkaan vielä valmis uuteen suhteeseen.
Sinuna jatkaisin suhdetta, eihän minun kokemukseni kaikkiin miehiin päde:) Mutta neuvoisin olemaan hetken aikaa silmät ja korvat auki, en nyt sanoisi että varuillaan, mutta kuitenkin tietoinen, että miehelle uusi suhde voi sittenkin olla liian vaikeaa.
Jos asiaa suoraan kysyy, voipi olla että mies ei siihen vastaa tai halua edes ajatella asiaa...asiasta keskusteleminen ja sen tiedostaminen on taas eri asia ja ehkä jopa suositeltavaa.
Toivottavasti kuitenkin kaikki kääntyy parhain päin
Minä olen oppinut, että mies ei pääse koskaan yli nuoruuden rakkaudestaan, jonka kanssa ollut pitkä suhde... Kukaan nainen ei tule olemaan hänen vertaisensa...koskaan... Tämän samaisen asian olen oppinut kolmelta mieheltä, joista yksi on oma exäni...
Uskoisin, että korvikkeena pitää. Ei noin lyhyes ajas voi toisesta yli päästäkkään jos on vuosia yhdessä ollut. Sen jälkeen pitäis olla jonkun aikaa yksin ennenkuin voi hypätä uuteen suhteeseen.Miehethän tunnetusti aloittavat hyvin nopeaan uuden suhteen eron jälkeen tai jo sen aikana jos on eroamassa, ettei varmasti jää yksin. Ei ne jää suremaan, vaan haluavat näyttää kuinka hyvin menee ja uus on jo löytynyt.Saattavat sitten sen uuden kautta tehdä sen exän mustasukkaiseksi.
Heippa!
Olen aiemmin vastanneiden kesken eri mieltä.
Ennen nykyistä miestäni asuin yhdessä lähes kolme vuotta erään toisen miehen kanssa. Suhde vei minulta uskon itseeni ja kaikkeen ympärillä -en uskonut löytäväni koskaan mitään parempaa. Vielä erilleen muuttaessamme yritimme saada suhdetta kuntoon, mutta lopulta kaikki kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Samana iltana kun teimme lopullisen päätöksen erota, tutustuin netissä nykyiseen mieheeni -sulhaseeni. Juttelimme läpi yön, seuraavan päivän viestien välityksellä ja lopulta 2pvää tunnettuamme pyysin miehen käymään (halusin heti nähdä toimisiko meidän juttumme vai ei, sillä en kokenut olevani valmis mihinkään millä ei voisi olla mitään tulevaisuutta). Kun mies tuli, tiesin heti että olen löytänyt etsimäni. Vaikka syyllisyys ja suru vielä olivatkin pinnalla, olisin ollut hölmö ellen olisi lähtenyt nykyiseen suhteeseeni mukaan. Olen kaiken alun räpiköinnin jälkeen (edellisestä suhteesta ylitsepääseminen, uusi arki ja sen opettelu, ym.) onnellisempi kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan olevani! Ja yhteisiä vuosia meillä on takana jo 5v.
"Ystäväni" epäili aikoinaan että olenko varma ettei kyseessä ole mikään laastarisuhde. Mies ei missään vaiheessa ole ollut minulle korvike. Käsittelin edellisen eron ja itkin itkut voiden luottaa siihen että nyt minä saan antaa itseni olla heikko. Pystyin luottamaan siihen että mies pysyi rinnallani tuli eteen mitä tuli. En vaihtaisi häntä mihinkään. Kerroin ystävälleni että laastarista ei ole tietoakaan, hän on minulle aarre. Hän tuli paikalle silloin kun eniten kuuntelijaa ja ystävää tarvitsin, hän oli siinä kaikkein vaikeimpina hetkinä ja hän on rinnalla vielä tulevaisuudessakin. Hän on minulle parasta mitä olisi voinut tapahtua.
Mikäli vaistosi sanoo että olet korvike, luota siihen ja ota asia puheeksi. Ole ainakin varovainen. Mutta on typerää yleistää suorilta käsin että jos uusi kumppani toipuu erosta, ei uusi suhde voi kestää.
Ei se aika niinkään, vaan se kuinka ajan käyttää.