Miksi minun on niin vaikea luottaa? Elellään vielä omissa maissamme ja Mies on kerran _jäänyt_kiinni_ valehtelusta, nälvin koko ajan asiasta hänelle, kun vaikka kerron jonkun jutun, ja mies kysyy että ootsä tosissas? Vastaan että joo, mä en oo samanlainen valehtelija kuin sinäkin.
Ja nimenomaan se on kerran jäänyt kiinni, en tiedä miten paljon hän valehtelee.
Eilenkin mesessä kun juteltiin, niin näin että hän jutteli jonkun toisen kanssa, ja lähetteli lentosuukkoja web-kameraan (ei ollut minulle ne suudelmat) ja kysyin kenen kanssa juttelet (tässä kohtaa hän silloin kiinni jäädessään valehteli, EI KENENKÄÄN, vaikka juttelikin) ja vastasi että yhden norjalaisen tytön kanssa, jonka kanssa ystävystyivät kesällä, ja juttelevat aina silloin tällöin. "Kerroin totuuden, koska tiedän että et pidä siitä että valehdellaan" Okei? Kuka pitäisi siitä että valehdellaan?
Inhottaa kun ei voi luottaa. Mielestäni olen myös mustasukkainen luonne, mutta toisaalta ei se mua haittaa vaikka jutteliskin puolen norjan kansalaisten kanssa, mutta se että jos valehdellaan niin saa mun karvat pystyyn!
Joo, olen se tyttö joka teki sen luotettavuustestin juuri tämän miehen kanssa, josta kirjoitin aiemmin tuolla alhaalla. Jos kiinnostaa lukea, niin tässä linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000030033165
Aika rajua mielestäni, mutta olen edelleen jatkananut jutustelua miehen kanssa, ihan hyvää hyvyyttäni, koska mies tuntui NIIN vilpittömältä pyytäessään anteeksi ja lupaamalla ettei enää ikinä valehtele.... Hohhoijaa. Joo, olen tyhmä, tiedetään. Missä vaiheessa tulee se raja että itsekin tajuan missä tässä mennään.
Ja nimenomaan se on kerran jäänyt kiinni, en tiedä miten paljon hän valehtelee.
Eilenkin mesessä kun juteltiin, niin näin että hän jutteli jonkun toisen kanssa, ja lähetteli lentosuukkoja web-kameraan (ei ollut minulle ne suudelmat) ja kysyin kenen kanssa juttelet (tässä kohtaa hän silloin kiinni jäädessään valehteli, EI KENENKÄÄN, vaikka juttelikin) ja vastasi että yhden norjalaisen tytön kanssa, jonka kanssa ystävystyivät kesällä, ja juttelevat aina silloin tällöin. "Kerroin totuuden, koska tiedän että et pidä siitä että valehdellaan" Okei? Kuka pitäisi siitä että valehdellaan?
Inhottaa kun ei voi luottaa. Mielestäni olen myös mustasukkainen luonne, mutta toisaalta ei se mua haittaa vaikka jutteliskin puolen norjan kansalaisten kanssa, mutta se että jos valehdellaan niin saa mun karvat pystyyn!
Joo, olen se tyttö joka teki sen luotettavuustestin juuri tämän miehen kanssa, josta kirjoitin aiemmin tuolla alhaalla. Jos kiinnostaa lukea, niin tässä linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000030033165
Aika rajua mielestäni, mutta olen edelleen jatkananut jutustelua miehen kanssa, ihan hyvää hyvyyttäni, koska mies tuntui NIIN vilpittömältä pyytäessään anteeksi ja lupaamalla ettei enää ikinä valehtele.... Hohhoijaa. Joo, olen tyhmä, tiedetään. Missä vaiheessa tulee se raja että itsekin tajuan missä tässä mennään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minäkin. Lähempänä kahta vuotta tässä sitkutellaan. Kerran on jäänyt "kiinni" valehtelusta. Vannoo rehellisyyttään, mutta lirkuttelee muille. Eikä me edes nähdä useasti. Mies tosin asuu samalla paikkakunnalla.
Tai toisaalta tajuan missä mennään, mutta en tahdo uskoa. Tämä tilanne on minulle niin hyvä, mutta se ei johda siihen lopputulokseen tuskin koskaan, mihin tahdon.
Miksi en vain ole onnellinen ja elä tätä päivää, enkä haikale tulevaa? Olisi niiin paljon helpompaa.
tein vähän vastaavanlaisen testin myös, mut maililla en mesellä. ja mies halusi kans tavata tän toisen, koska haluaa löytää sen oikean. ja samalla tapaili mua. ihan siis suomalaisesta miehestä kyse. se riitti mulle, erohan siinä tuli, koska kiisti asian. lopulta kerroin,että tiedän mitä hän on kirjoitellut toiselle. olipahan hiljaa!! ihan vinkiksi, unohda!! pääset kaikkein helpoimmalla. Olen itse joutunut menemään kaiken tuon läpi vaikeimman kautta oltuani ulkomaalaisen miehen kanssa. ilman jo luottamuskysymystäkin saa vaikeuksia aikaan, ihan kulttuurieroista. voin sanoa, ettei tämä 2 lapsen yksinhuoltajana nyt ole kaikken helpoimpia tehtäviä.
Miksi minun pitäisi luottaa?
Mitä hyödyt siitä, jos luotat jonkun tuntemattoman nettituttavuuden juttuihin?
Toivot ilmeisesti toisenlaista suhdetta kuin hän ja toivoisit, että hän olisi toisenlainen kuin on.
Suosittelen, että yrität etsiä toisen miehen, sellaisen, joka vastaa paremmin toiveitasi.
mistä helvetistä niitä miehiä etsitään? ei kukaan tule kotoa hakemaan, eikä edes lenkkipolulta tai koirapuistosta, saatikka hevostallilta.
Miksi minä muuttaisin tekemisiäni miehen takia? mutta ei se näinkään löydy.
Eli helpompaa toivoa, että se mies muuttuis ihan pikkiriikkisen, niin olisi täydellinen. Jokaisessa on puutteensa, mutta tässä tapauksessa vain yksi iso mutta. mokuilenko siis näin lopun elämään, kaivaten viikon, iloiten toisen? (nii in ei nyt liittynyt mokuiluun yhtään, saatikka tähän ketjuun)