Moi.
Olen alkanut epäilemään että onko minulla sosiaalifobia. Koulussa ja etenkin luokassa tunnin aikana poskeni punastuvan ja oloa alkaa rajusti ahdistaa, vaikkei kukaan kiinnittäisi huomiota minuun.
En ole todellakaa ujo persoona ja tiedän ettei tämä ole osa persoonallisuuttani. Tuttujen ihmisten seurassa olen ulospäinsuuntautuva persoona ja pystyn usein keskustelemaan myös vähän vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. Tai ainakin pystyin viime päiviin asti.
Punastumiseni ja ahdistukseni oli vielä edes vähän hallinnassa muutaman päivä sitten, mutta nyt se on täysin hallitsematonta. En pysty kontrolloimaan sitä.
Voiko tällainen olla vain väliaikaisen rasituksen aiheuttamaa, joka menisi pian ohi, vai onko kyseessä sosiaalifobia? Ja jos on, niin voiko tästä selvitä, ja mikä olisi apuna?
Sosiaalifobia?
13
2714
Vastaukset
- bvbvbbv
Mulla on välillä sellasia kausia että punastun jokasesta asiasta. ei kestä yleensä ku muutaman pvn
- minäkin8
Mulla on aika sama juttu. Mulla on nyt mennyt niin pahaksi tämän kanssa, etten uskalla mennä kouluun. Pelkään, että käy niin kuin 7.11. :(( Kukaan ei ansaitse kuolla tuolla tavalla. Mä olen liikaa ajatellut tätä ja sitä jos se olisi omalle kohdalle osunut. Nyt pelkään että kohta tapahtuu taas.. =((
- ghjgjghj
minäkin8 kirjoitti:
Mulla on aika sama juttu. Mulla on nyt mennyt niin pahaksi tämän kanssa, etten uskalla mennä kouluun. Pelkään, että käy niin kuin 7.11. :(( Kukaan ei ansaitse kuolla tuolla tavalla. Mä olen liikaa ajatellut tätä ja sitä jos se olisi omalle kohdalle osunut. Nyt pelkään että kohta tapahtuu taas.. =((
Sosiaalifobia johtuu pitkäaikasesta pelkotilasta, esim traumoista mitä on sattunut lapsuudessa.
- muori vm. 58
koko ikäni, lapsesta saakka siis ! Olen jo 50 v. ! Arvatkaa, voinko mennä esim. lounalle, kahville työkavereiden kanssa ? No, en. Entäs, kun yx kax tapaan jonkun tutun kaupungilla, mitäs luulet, jotta tapahtuu ? Kouluaikana oli PANIIKKIA ruokailut, kun joutui aterioimaan toiseten seurassa !! Kauhulla menen lounaspaikkaan ruokailemaan (onneksi on useampi lounasravintoloita, joissa ruokailusopimus), onko siellä joku työkaveri/tuttava, jos on menen pois, jos taas tuttu istuu pöydässä, joka on jo täysi, voin ehkä jäädä. RASITTAVAA! Kun otan alkoholia, ei ole estoja. Joskus aivan syyttä punastelen, kun juttelen tai yx kax työkaveri tulee kysymään jotain. Ulkona käyn syömässä VAIN mieheni ja tyttäreni perheen kanssa, en edes vanhempieni, isäni ainakaan, KOSKA se styranki on juuri syyllinen asiaan. Hän vahti ja kyttäsi ja otatteli asioita loputtomiiin, kuunteli oveni takana, hiipi nurkissa ja vahti minua KOKO AJAN, kunnes kaikesta vahtimisesta huolimatta tulin raskaaksi 17 vuotiaana ja muutin pois lapsuudenkodistani maaseudulta. Sen jälkeen aviopuolisono ei vain vahtinut ja kytännyt, salakuunnellut vaan löikin. Ero tuli 13 vuoden jälkeen ja 5 v. avioeroprosessi. Olen ollut työelämässä kohta 30 v. Koko ajan. Isäni löi kyllä, jos "en totellut määräyksiä". Töitä piti maalla painaa niska limassa ihan pennusta alkaen ja hoitaa pikkuveli viikon ikäisestä, itse olin tuolloin 8 v. kun pikkuveli syntyi. Piti laittaa ruokaa, olla heinäpellolla ja minun tyttöihmisenä tehdä miesten töitä, oli pakko jaksaa! Isäni kyttäsi ja vahti jokaista ilmettäni ruokapöydässä, tästä jäi kammo asiaan. IKINÄ en ole asiasta kertonut kellekkään, en kellekkään, kukaan ei tiedä, ei edes minun nykyin mieheini, joka on Luojan kiitos kultainen mussukka ja hänen seurassa ainoastaan voin olla oma itseni, MUTTA julkisella paikalla aterioidessamme vain me kaksin, en mene edes hän vastapäätä syömään. Ajatella ! Kauhun paikka, kun on työporukan kanssa (45 henkeä!), ja yhteinen ruokailu, missä istun !!! On olemassa semmoisia ihmisiä, joiden lähelle EN VAIN VOI MENNÄ, ja sitten vähemmän pelottavia (eli tavallisempia ihmisiä minun mielestäni). Inhoan kaikkia ns. naisten iltoja ja naisten kanssa "piiperrrystä". MInulla ei ole siskoja, kaksi veljeä vain ja olen totuunut lapsesta lähtien olemaan vain poikien kanssa. Työporukassa valitsen AINA miesseuran. Eikö ole melkoista. Toisaalta, mitä enemmän porukkaa - sen helpompi on minulla. Arvatkaa, mikä kauhun paikka on kampaamo !!! Valitsen paikan, jossa on useampia kampaajia (etten itse ole koko ajan tuijotettavana!) ja nopea kampaaja. Tuttava kampaaja on pahempi (joka minulla nyt on, nopea ja edullinen) kuin täysin tuntematon. Oletkos ikinä tämmöstä kuullut. Tämä on sitäpaitsi ihan totta. Pienessä viinisssä olen IHAN ERI IHMINEN !!! TOSI TUTUSSA SEURASSA olen myös ihan eri ihminen, esim. tyttären perhe ja oma mies tai oma äiti. Siinäpä ne turvalliset sitten ovatkin. Jännitän HIRVEÄSTI kampaajaa, lääkäriä, gynegologia, hammaslääkäriä, ihmisten tapaamisia (sovittuja) ja jos joku tuttava "hyökkää" yllättäen esim. kaupassa, torilla tms. paikassa morjestaa, mitä kuuluu, menen paniikkiin. Tänään sattui edellisen kerran, yritän keksiä pakotien, narraan, että on kiire sinne ja sinne. Mutta jos MINÄ ITSE otan sen ensi kontaksin (harvoin, menen karkuun ja piiloon, jos näen tuttavan tai sukulaisen kaupassa), niin on helpomi. EN PIDÄ ETTÄ MINUA OHJATAAN JA KONTROLLOIDAAN IKINÄ ! Liekö elämäni historialla näin iso merkitys. Elän siis mieheni ja koirani kanssa, viikot työssä, eli rutiinia ja viikonloput kotona/mökillä kahden tai lastenlasten kanssa, rutiinia. HALUAN kyllä esim. käydä elokuvissa/teatterissa, mutta VAIN mieheni kanssa, en tyttökavereiden (joku on jopa pyytänyt). Kylävierailut ja kahvittelut/ruokailut selvinpäin ovat tuskaa ! Pelkään jotain, mitä !!!?? Kuka keksii ?!?!
- Nimetön
että työpaikallani on mieshenkilö, joka KYTTÄÄ ja on nähty esim. ovien takana salakuntelemassa ja penkomassa ihmisten työpöytiä. Esim, jos joku tai jotkut ihmiset istuvat keittiössä, niin heti tuota äijää janotta tai on muuten asiaa kyökii, että saapi kuunnella, mistä puhutaa. Tämä on yleisessä tiedossa.MInä kärsin vielä tästäkin kyylästä, muut osaavat ottaa huumorilla !!! TÄMÄKIN VIELÄ !!! Ukko lukee olevinaan lehtiä ja koko ajan pälyilee ihmisiä lehtensä takaa ! Jos syö eväitä keittiössä, niin eikös ukko istu vastapäätä lukemaan kymmenettä kertaa samaa lehteä !!! Voi vittu !!! T: Muori vm. 58. Tuo ukko on perfektionisti, avopuoliso sanoi, jok asuu naapurihuoneessa, ovat siis elämäntoverit ja työtoverit !! Moriso sai huippupaikan, kun ukko oli pomon best frend !!!Edut hyvät muutenkin molemmila, toiset nuolee näppejään !!!
- Nimetön
Nimetön kirjoitti:
että työpaikallani on mieshenkilö, joka KYTTÄÄ ja on nähty esim. ovien takana salakuntelemassa ja penkomassa ihmisten työpöytiä. Esim, jos joku tai jotkut ihmiset istuvat keittiössä, niin heti tuota äijää janotta tai on muuten asiaa kyökii, että saapi kuunnella, mistä puhutaa. Tämä on yleisessä tiedossa.MInä kärsin vielä tästäkin kyylästä, muut osaavat ottaa huumorilla !!! TÄMÄKIN VIELÄ !!! Ukko lukee olevinaan lehtiä ja koko ajan pälyilee ihmisiä lehtensä takaa ! Jos syö eväitä keittiössä, niin eikös ukko istu vastapäätä lukemaan kymmenettä kertaa samaa lehteä !!! Voi vittu !!! T: Muori vm. 58. Tuo ukko on perfektionisti, avopuoliso sanoi, jok asuu naapurihuoneessa, ovat siis elämäntoverit ja työtoverit !! Moriso sai huippupaikan, kun ukko oli pomon best frend !!!Edut hyvät muutenkin molemmila, toiset nuolee näppejään !!!
INHOAN KYLÄREISSUJA JOKA PAIKKAAN !!! Haluan olla kotona enkä seurustella ! Olen sosiaalinen, MIKÄ RISTIRIITA ! MONET, MONET ovat saaneet minusta väärän kuvan. Puran pelon ja jännityksen turhaan puhumiseen ja pälpätykseen !!!! Olenko vammanen vai mikä ?!?!
- hiljainenhiiri63
Minä olen samanlainen, olen päälle 40 v. yksinäinen nainen. En osaa luoda ystävyyssuhteita. Kouluaikana alkoi, oli kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, olin se ilman tyttöparia jäänyt. En muista poikien taholta olleen kiusaamista, vain tyttöjen. En osannut puolustaa itseäni mitenkään.
Koulunkäynnistä hävisi into, jos oli koskaan ollutkaan. Kotona ei kannustettu, vaan isäni mitätöi, sanomalla sinusta ei tule koskaan mitään, etkä osaa mitään ja antoi tukkapöllyä pienemmästäkin asiasta.
Työpaikoilla pelkään ruoka-, kahvitilanteita, enkä osallistu niihin, kannan oudon ihmisen mainetta. En myöskään saa sanotuksi mitään, jos on kolmea enemmän paikalla. En luota ihmisiin. En avaudu ja kerro henkilökohtaisista asioista paljoakaan, olen kuin simpukka.
Punastun törmätessäni kaupassa ym. tuttuun ihmiseen. Yritänkin aina kiertää tutut kaukaa. Mitä sinulle kuuluu? missä olet töissä? oletko naimisissa? lapsia? -kysymykset ovat minulle liikaa. Olenhan yksinäinen, lapseton, työtön, outo hissukka yksiöstä.
Tulee mietittyä, mitä tarkoitusta elämälläni on, miksi olen yleensä täällä.
Psykologikäyntien jälkeen ja mielialalääkkeillä lääkittynä päivästä toiseen eletään.... - Nimetön
hiljainenhiiri63 kirjoitti:
Minä olen samanlainen, olen päälle 40 v. yksinäinen nainen. En osaa luoda ystävyyssuhteita. Kouluaikana alkoi, oli kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, olin se ilman tyttöparia jäänyt. En muista poikien taholta olleen kiusaamista, vain tyttöjen. En osannut puolustaa itseäni mitenkään.
Koulunkäynnistä hävisi into, jos oli koskaan ollutkaan. Kotona ei kannustettu, vaan isäni mitätöi, sanomalla sinusta ei tule koskaan mitään, etkä osaa mitään ja antoi tukkapöllyä pienemmästäkin asiasta.
Työpaikoilla pelkään ruoka-, kahvitilanteita, enkä osallistu niihin, kannan oudon ihmisen mainetta. En myöskään saa sanotuksi mitään, jos on kolmea enemmän paikalla. En luota ihmisiin. En avaudu ja kerro henkilökohtaisista asioista paljoakaan, olen kuin simpukka.
Punastun törmätessäni kaupassa ym. tuttuun ihmiseen. Yritänkin aina kiertää tutut kaukaa. Mitä sinulle kuuluu? missä olet töissä? oletko naimisissa? lapsia? -kysymykset ovat minulle liikaa. Olenhan yksinäinen, lapseton, työtön, outo hissukka yksiöstä.
Tulee mietittyä, mitä tarkoitusta elämälläni on, miksi olen yleensä täällä.
Psykologikäyntien jälkeen ja mielialalääkkeillä lääkittynä päivästä toiseen eletään....piilotan jännitykseni turhaan pälpätykseen, tai olen osallistumaton kokonaan. Olen mustavalkoinen ihminen, josta on haittaa ja on ollut paljon hyötyäkin. Kun kerran "ystävä", sukulainen on pettänyt pahasti, käännän selän, voin olla "näennäisesti" hyvää päivää kirvesvartta kaveri, mutta ei muuta. En lähe semmosten kanssa ikinä mihinkään völjyyseen ennee. Vältelen semmoisia lopun ikäni. Olen pohjimmiltani sosiaalinen ja haluan olla, mutta tuo rajoite, kun punastelen SYYTTÄ SUOTTA on hirveää !!! Haluan, että tilanteet ovat MINUN hallinnassa, eikä esim. keskustelukumppanin, joka "hyökkää " huoneeseen selittelemään, en jaksa kuunnella "vatvomista savolaisittain" - sori vaan. Olen Karjalan tyttöjä! Haluan olla vapaa esim. tilanteissa siten, että voin poistua paikalta (kun htulee huono olo ja punastus uhkaileepi) esim. juomaan vettä, wc:n tms. MUTTA, ihmiset älyää kyllä !! KOko ajan peittelemistä. Äskenkin kävin kiireenvilkkaa työpaikan kyökissä evästämässä YKSIN ennen muita ja ennen lounasaikaa. Esim. kaikkein läheisimmän työkaverin kanssa (jo 17 v.) en pysty käymään IKINÄ kahvilla tai lounaalla,jos hän tulee yllättäen ja istahtaa pöytää, menen paniikkiin - en voi paeta. Siitäkin huolimatta, että me olemme pölpättäneet työssä ummet ja lammet, vapaa-aikana emme pidä yhtreyttä ! OUTOA, eikös vain?
- Nimetön
Nimetön kirjoitti:
piilotan jännitykseni turhaan pälpätykseen, tai olen osallistumaton kokonaan. Olen mustavalkoinen ihminen, josta on haittaa ja on ollut paljon hyötyäkin. Kun kerran "ystävä", sukulainen on pettänyt pahasti, käännän selän, voin olla "näennäisesti" hyvää päivää kirvesvartta kaveri, mutta ei muuta. En lähe semmosten kanssa ikinä mihinkään völjyyseen ennee. Vältelen semmoisia lopun ikäni. Olen pohjimmiltani sosiaalinen ja haluan olla, mutta tuo rajoite, kun punastelen SYYTTÄ SUOTTA on hirveää !!! Haluan, että tilanteet ovat MINUN hallinnassa, eikä esim. keskustelukumppanin, joka "hyökkää " huoneeseen selittelemään, en jaksa kuunnella "vatvomista savolaisittain" - sori vaan. Olen Karjalan tyttöjä! Haluan olla vapaa esim. tilanteissa siten, että voin poistua paikalta (kun htulee huono olo ja punastus uhkaileepi) esim. juomaan vettä, wc:n tms. MUTTA, ihmiset älyää kyllä !! KOko ajan peittelemistä. Äskenkin kävin kiireenvilkkaa työpaikan kyökissä evästämässä YKSIN ennen muita ja ennen lounasaikaa. Esim. kaikkein läheisimmän työkaverin kanssa (jo 17 v.) en pysty käymään IKINÄ kahvilla tai lounaalla,jos hän tulee yllättäen ja istahtaa pöytää, menen paniikkiin - en voi paeta. Siitäkin huolimatta, että me olemme pölpättäneet työssä ummet ja lammet, vapaa-aikana emme pidä yhtreyttä ! OUTOA, eikös vain?
Nimetön= viestiketjun aloittaja muori vm. 58 !
- kokeillut
Ei kannata kärsiä. On olemassa nopea apu pelkotiloihin, mutta sehän ei yleensä kelpaa, kun kaiken avun pitää maksaa. Halpa, nopea apu on EFT- terapia. Se opetetaan Sinulle itselle ja kaikki punastelut ja pelkotilat on pois ja nopeasti iäksi.
Olen kävelevä esimerkki, mutta esim. Jokelan pelkouhreille ei tätä ole kelpuutettu, vaikka olisi ilmaiseksi annettu. Miljoonille euroille on paljon jakajia kymmeneksi vuodeksi. Tällä olisi homma hoitunut kuukaudessa ilmaiseksi. - Invisible.
hiljainenhiiri63 kirjoitti:
Minä olen samanlainen, olen päälle 40 v. yksinäinen nainen. En osaa luoda ystävyyssuhteita. Kouluaikana alkoi, oli kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, olin se ilman tyttöparia jäänyt. En muista poikien taholta olleen kiusaamista, vain tyttöjen. En osannut puolustaa itseäni mitenkään.
Koulunkäynnistä hävisi into, jos oli koskaan ollutkaan. Kotona ei kannustettu, vaan isäni mitätöi, sanomalla sinusta ei tule koskaan mitään, etkä osaa mitään ja antoi tukkapöllyä pienemmästäkin asiasta.
Työpaikoilla pelkään ruoka-, kahvitilanteita, enkä osallistu niihin, kannan oudon ihmisen mainetta. En myöskään saa sanotuksi mitään, jos on kolmea enemmän paikalla. En luota ihmisiin. En avaudu ja kerro henkilökohtaisista asioista paljoakaan, olen kuin simpukka.
Punastun törmätessäni kaupassa ym. tuttuun ihmiseen. Yritänkin aina kiertää tutut kaukaa. Mitä sinulle kuuluu? missä olet töissä? oletko naimisissa? lapsia? -kysymykset ovat minulle liikaa. Olenhan yksinäinen, lapseton, työtön, outo hissukka yksiöstä.
Tulee mietittyä, mitä tarkoitusta elämälläni on, miksi olen yleensä täällä.
Psykologikäyntien jälkeen ja mielialalääkkeillä lääkittynä päivästä toiseen eletään....Voi kun pystyn niin samaistumaan tarinaasi vaikka ikää on mulla melkein puolet vähemmän. Koulussa syrjityksi tulemisen lisäksi myös omalla kohdallani oli todella epäkannustava perhe. Oikeastaan he eivät ikinä kysyneet mitä ajattelen tai mitä tunnen. Läheisyyttä ei ollut vaan pelkkää kritiikkiä.
Mutta olen päättänyt oppia luottamaan ihmisiin ennen kuin kokonaan katkeroidun, sillä ne epäluotettavimmat yksilöt olivat omassa perheessä. Välillä sitä ihan häkeltyy miten mukavia ja normaaleja ihmiset ulkomaailmassa ovatkaan!
Eli neuvon kuitenkin hakeutumaan ihmisten pariin sillä se on ainut keino saada niitä hyviä kokemuksia vaikka toki huonojakin varmasti vastaan sattuu. Sitten kun antaa itselleen myös luvan jännittää ja punastella niin helpottaa ja ehkä löytyy joku ymmärtäjä jolle jakaa omat "salaisuudet" :)
Tuo edellinen on oikeastaan ainut asia joka saa mut jaksamaan eteenpäin.
- 50 vuotta myöhässä
olen kärsinyt koko ikäni sosiaalifobiasta 60vuotta.Ja vasta 5vuotta sitten tajusin,että niihin on lääkkeitä.Esim. beetasalpaajia tai propranololia .Harmittaa kun meni melkein koko elämä harmitellessa vaivoja,joihin olisi ollut myös lääkkeet.
sosiaalifobiaan on lääkkeitä.Älä turhaan kärsi kärsi.Vaan mene lääkäriin - hupiukko6969
tietääks joku et onkse vakavaa jos pelkää olla luokan edes... muuten kaikki sujuu pystyn olemaa julkisis paikois ja puhumaa kaikille pystyn lukemaan tekstiä omalta paikaltani. mutta kun meen luokan etwen niin heti alkaa kuumottaa ennen tää oli pahempi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten3093658Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?2083009Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en722564Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.2412027Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"161455Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?421371Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1701344Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41337Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on241328Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu511277