Jorma Ollila otti kantaa yleisitovaan TUPO ajatteluun, ja mielestäni ihan oikein perustein. Itse olen puhunut saman asian puolesta, jo melko pitkään. Olemme siis Jorman kanssa samoilla laduilla. Joka tapauksessa asiasta kannattaisi oikeasti keskustella enemmänkin, sillä jotain uudistuksia pitäisi ruveta työmarkkinoilla tekemään!
Valtakunnallinen yleis-sitovuus selkeästi aiheuttaa turhan voimakkaita paineita varsinkin PK-yrittäjien suuntaan ja se vääristää todellista mahdollisuutta kehittää, ja investoida yrityksiin. Yleis-sitovuus estää näin myös työpaikkojen lisääntymistä, estää niiden säilyvyyttä, tai jopa lopettaa ne kokonaan. Vääristävällä TUPOlla on kuitenkin suora vaikutus jokaisen työntekijän henkilökohtaiseen elämään, ja tulevaisuuteen. Miksi siis omaehtoinen valitseminen, ei olisi ajateltavissa oleva vaihtoehto?
TUPO.a ei minun mielestäni tarvitse kokonaan hyljätä, mutta paikallisilla sopimisilla annettaisiin kuitenkin paremmat mahdollisuudet pienemille yrityksille olla kilpailussa mukana.
Tuo mukana säilyminen tarkoittaa myös sitä että työpaikat säilyvät ja se lienee kuitenkin tärkeämpää, kuin keskusjärjestöjen ylläpitämä yhteiskunnalinen vallanhalu, ns. kolmikanta sopimuksen muodossa. Kolmikantahan on on sisältänyt liikaan valtaa työmarkkinoille, ja etenkin sosiaaliturvan tiimoilta. Eduskunnan ja hallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä, eikä jättää sitä työmarkkinajärjestöjen ahneisiin käsiin.
Meillä pitää olla nyt rohkeuttaa tehdä todellisia koko yhteiskuntaan vaikuttavia ehdotuksia, joilla turvattaisiin kaikkien osapuolien elinmahdollisuus. TUPO.ssa on tietyn luodun ajattelun mukaan huolehdittu keskimääräisesti suomen talouden tarpeista tai näin ollaan aina uskoteltu, mutta ei olla mietitty mitä sen ylläpitämiseen tarvittavien yritysten tarpeet ovat.
Kuntatasollakin tuo uudempi ajattelu toisi todennäköisesti selkeitä etuja ja säästöjä, ja lisäisi mahdollisuuksia antaa mm. nuorille lisää mahdollisuuksia työllistymiseen. Siihen pitäisi tosin lisätä mahdollisuus nuorten alhaisempaan alkupalkka mahdollisuuteen. Eli toistan jälleen tuon aikaisemminkin julkituomani, kisällistä mestariksi ajattelun. Nythän nuorten minimipalkka suhteessa keskipalkkaan on 20-24 vuotiaiden kohdalla on suurempi, kuin missään toisessa EU maassa. (OECD lukuja)
Miksi siis emme loisi sellaista ajattelua , jossa tulosopimukset sovittaisiin paikallisesti, ja jopa yrityskohtaisesti. Kunta-sektorillakin olisi ehkä rakentavaa ja edistyksellistä saada aikaan kuntakohtaisia ja jopa terveydenhuoltoalaa ajatellen yksikkökohtaisia sopimuksia. Hyvä työ palkitaan hyvällä sillä kun tuottavuus näkyy tuloksissa ja toiminnoissa, niin se näkyy palkoissakin.
Tuleekin mieleen että pitäisikö ruveta perustamaan alakohtaisia vapaita yksikköjä jotka neuvottelisi omat etunsa paikkakuntakohtaisesti ja kuten sanottu jopa yksikkökohtaisesti. Olisiko aika siirtyä yleisitovista TUPOista itse toiminnallisiin yksiköihin, jotka hinnoittelevat itsensä ilman tahmeita AY-sidonnaisuuksia.
Vapaampi, ja paikallisempi sopiminen on osa turvallisempaa ja kehittyvämpää tuloratkaisua, johon pitää olla oikeus ja mahdollisuus myös työntekijällä. On tärkeää että luodaan mahdollisuus vaikuttaa omaan toimeentuloonsa niin hinnan, kuin muidenkin etujen tai tarpeiden suhteen.
Elämä on kuitenkin meillä jokaisella, meidän omassa KÄDEssä!
Valtakunnallinen yleis-sitovuus selkeästi aiheuttaa turhan voimakkaita paineita varsinkin PK-yrittäjien suuntaan ja se vääristää todellista mahdollisuutta kehittää, ja investoida yrityksiin. Yleis-sitovuus estää näin myös työpaikkojen lisääntymistä, estää niiden säilyvyyttä, tai jopa lopettaa ne kokonaan. Vääristävällä TUPOlla on kuitenkin suora vaikutus jokaisen työntekijän henkilökohtaiseen elämään, ja tulevaisuuteen. Miksi siis omaehtoinen valitseminen, ei olisi ajateltavissa oleva vaihtoehto?
TUPO.a ei minun mielestäni tarvitse kokonaan hyljätä, mutta paikallisilla sopimisilla annettaisiin kuitenkin paremmat mahdollisuudet pienemille yrityksille olla kilpailussa mukana.
Tuo mukana säilyminen tarkoittaa myös sitä että työpaikat säilyvät ja se lienee kuitenkin tärkeämpää, kuin keskusjärjestöjen ylläpitämä yhteiskunnalinen vallanhalu, ns. kolmikanta sopimuksen muodossa. Kolmikantahan on on sisältänyt liikaan valtaa työmarkkinoille, ja etenkin sosiaaliturvan tiimoilta. Eduskunnan ja hallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä, eikä jättää sitä työmarkkinajärjestöjen ahneisiin käsiin.
Meillä pitää olla nyt rohkeuttaa tehdä todellisia koko yhteiskuntaan vaikuttavia ehdotuksia, joilla turvattaisiin kaikkien osapuolien elinmahdollisuus. TUPO.ssa on tietyn luodun ajattelun mukaan huolehdittu keskimääräisesti suomen talouden tarpeista tai näin ollaan aina uskoteltu, mutta ei olla mietitty mitä sen ylläpitämiseen tarvittavien yritysten tarpeet ovat.
Kuntatasollakin tuo uudempi ajattelu toisi todennäköisesti selkeitä etuja ja säästöjä, ja lisäisi mahdollisuuksia antaa mm. nuorille lisää mahdollisuuksia työllistymiseen. Siihen pitäisi tosin lisätä mahdollisuus nuorten alhaisempaan alkupalkka mahdollisuuteen. Eli toistan jälleen tuon aikaisemminkin julkituomani, kisällistä mestariksi ajattelun. Nythän nuorten minimipalkka suhteessa keskipalkkaan on 20-24 vuotiaiden kohdalla on suurempi, kuin missään toisessa EU maassa. (OECD lukuja)
Miksi siis emme loisi sellaista ajattelua , jossa tulosopimukset sovittaisiin paikallisesti, ja jopa yrityskohtaisesti. Kunta-sektorillakin olisi ehkä rakentavaa ja edistyksellistä saada aikaan kuntakohtaisia ja jopa terveydenhuoltoalaa ajatellen yksikkökohtaisia sopimuksia. Hyvä työ palkitaan hyvällä sillä kun tuottavuus näkyy tuloksissa ja toiminnoissa, niin se näkyy palkoissakin.
Tuleekin mieleen että pitäisikö ruveta perustamaan alakohtaisia vapaita yksikköjä jotka neuvottelisi omat etunsa paikkakuntakohtaisesti ja kuten sanottu jopa yksikkökohtaisesti. Olisiko aika siirtyä yleisitovista TUPOista itse toiminnallisiin yksiköihin, jotka hinnoittelevat itsensä ilman tahmeita AY-sidonnaisuuksia.
Vapaampi, ja paikallisempi sopiminen on osa turvallisempaa ja kehittyvämpää tuloratkaisua, johon pitää olla oikeus ja mahdollisuus myös työntekijällä. On tärkeää että luodaan mahdollisuus vaikuttaa omaan toimeentuloonsa niin hinnan, kuin muidenkin etujen tai tarpeiden suhteen.
Elämä on kuitenkin meillä jokaisella, meidän omassa KÄDEssä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ymmärrän toki, että alisuoritujilla ja suojatyölusmuilijoilla on pelko perseessä tällaisten järkevien ajatusten edessä.
Muuten hyvä, mutta tuo ei tule koskaan toimimaan. Koska ahneet työnantajat polkevat työntekijät jalkoihin. Onhan se nähty Stora Ensossakin tehtaita vain suljetaan työntekijöiden kustannuksella, jotta saadaan osakkeenomistajat tyytyväiseksi ei tietoakaan työntekijöiden oikeuksista.
Ja mitä tuli noihin lukuihin 20-24 -vuotiaista ikävä sanoa, mutta palkat menevät asumiskustannuksiin, jotka Suomessa ovat Euroopan korkeimpia.
Siinä sitä on tanakkaa tavaraa, ja jos sen oikein ymmärtää, niin hyvä tulee. Oletpa varsinainen Äijä!
Siinä sitä on tanakkaa tavaraa, ja jos sen oikein ymmärtää, niin hyvä tulee. Oletpa varsinainen Äijä!
Haluat kaikki työntekijät työnantajan tossun alle siihen wanhaan malliin. Siihenhän kaikki tällaiset mielipiteet tähtäävät, vaikka millaisiin korulauseisiin käärittäisiin.