Aihe

langennut ja monesti

onko enään toivoa

olen käyttänyt liikaa viinaa,syön jos jonkinlaisia tabuja unilääkkeistä,rauhoittaviin,petän perhettäni juomalla salaa,olenkin kehittynyt taitavaksi viinankätkijäksi vuosien varrella,josko siinä on mitään ylpeilyn aihetta.nuorempana harrastin irtosuhteita,ja elin muutenkin kapinnallista elämää.räjähdän välillä totaalisesti niin kotona kuin myös töissäkin.toisinaan tuntuu että olisi paras tehdä loppu koko paskasta.mutta kaikista ongelmistani huolimatta pärjään hyvin työelämässa,kodin pidän aina siistinä,ja uhraudun usein toisten puolesta,joten kai minunkin elämälläni on jokin tarkoitus?yritän olla parempi ihminen mutta kun ei aina jaksa.

24

5582

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vastaus ongelmiisi
    • Tavallinen "lutku"

      sekoa noihin jehovalaisiin! Sä joudut todelliseen helvettiin seuratessasi niitä! VAIN JEESUKSESTA sä löydät anteeksiannon ja rauhan. Vain Jeesus on kuollut sinunkin puolestasi ja sovittanut syntisi. Jehovalaisille Jeesus on vain "profeetta", meille Tie, Totuus ja Elämä. Tosi Jumala!
      http://www.uskontojenuhrientuki.fi/jehovantodistajat1.html

      • höpö,höpö

        Höpö höpö.Tais Helluntalainen taas olla asialla.


    • Omark

      Pärjäät työelämässä. Olet tuottava ja kelpokansalainen. Ole siitä tyytyväinen! Ihan turhaa miettiä, kuinka olisi parempi ihminen. Olen käynyt tässä elämässä aika pohjalla, ja minun neuvojen mukaan on parasta vain elää tätä hetkeä ja elää se aina parhaan taitonsa mukaan. Erilaiset uskonnolliset ryhmät ovat taitavia syyllistämään ja sotkemaan päätä, minulla ei ainakaan ole ollut tarvetta niihin sekaantua.

      Se mitä olet tehnyt nuorena, on mennyttä. Alkoholin väärinkäyttöön suosittelisin hakemaan apua. Jos et hallitse viinankäyttöä, niin pian menee työ ja perhe. Älä vielä päätä päiviäsi, sinun hyväksesi voi varmasti tehdä jotain!

      Keskity nyt itsesi kuntoon hoitamiseen, toisten vuoksi uhrautumisen voit unohtaa. Sinusta ei ole mitään iloa pitkän päälle toisillekaan, jos tukahdutat omat tarpeesi ja hukutat pahan olosi viinaan. Vähemmästäkin ihminen ärsyyntyy ja menettää hermonsa. Oletko muuten ajatellut, voisiko taustalla olla jonkilaista ADHD-oireyhtymää tai muuta, joka altistaa impulsiivisuudelle (irtosuhteet, hermojen menetys, päihteiden käyttö)?

    • *Annabelle*

      Sulla on ihan oikein huoli omasta jaksamisestasi.Alkoholi tekee riippuvaiseksi.Jokainen humala tuhoaa aivosoluja ja rappeuttaa sun elimistöäsi monella tavalla jos sitä normaali ihminen vanhetessaan vähän muutenkin rapistuu.Pieni määrä on lääkkeeksi mutta isommat määrät on pahasta.Langennut kai tarkoittaa että et tee sitä mielelläsi tai hyvällä omalla tunnolla.Tietääkseni aikuinen ihminen saa lain mukaan käyttää alkoholia.Kenelle olet siitä vastuussa muille kuin itsellesi.Jos et sillä vahingoita ketään.???
      Pieni rentoutus on ihan ok.Mutta miksi salata se ?onko ympäristösi vihamielinen sen suhteen??Alkoholi tekee ihmisen riippuvaiseksi.seuraava humalatila vaatii isomman määrän alkoholia tuntuakseen jossain.oletko havainnut sellaista.
      Uskotko että ilmankin voi elää.Ei ihminen oikeasti tarvitse sitä mihinkään.Se on myrkkyä keholle.Toivoa on niin kauan kuin on elämää.Elämäntapoja on monia.Kysypä itseltäsi oletko onnellinen eläessäsi niin kuin nyt elät.Mieti mitä haluaisit muuttaa ja toimi sen mukaan.HAe ammattiapua.onnea uudelle elämälle!!

      • tosi katkera

        asiallisista vastauksista,en todellkkaan lähde minkään hörhöjen luo apua hakemaan.olen käynyt tähän asti säännöllisesti a-klinikalla,sekä viime vuonna myös aa-kerhon kokouksissa.tänä kesänä koin niin pahan takaiskun työelämässä,että minut lyötiin yhden ainoan valtaapitävän ihmisen toimesta täysin maahaan,itkin kuukauden kotona masennuksen vallassa.lopulta en enään jaksanut minuun kohdistunua ajojahtia(asiaan puuttui jo työsuojelukin)nyt teen töitä mitä tarjotaan,mutta tämän hetkinen tunne on joidenkin paikkojen jälkeen,tosi paskamainen,kun ihminen on kohta kolmekymmentä vuotta tehnyt tätä duunia,niin pidetään aivan idioottina.mutta kun en jaksa enään alkaa sanomaan mitään,niin nielen kaiken paskan.mutta sille asialle en voi mitään että olen tosi katkera,koska tiedän olevani helvetin hyvä ja tunnollinen työntekijä.jotenkin elämästä ja työstä on kadonnut täysin ilo,alkoholin käyttöni on rajoittunut minimiin,vaikka tiedän leikkiväni tulella,menneisyyteni vuoksi.toivon että joku päivä löydän kivan työn jossa on hyvä porukka,silloin en tarvitse minkäänlaisia tabuja tai viinaa.kiitos kun vastasitte,tuntui hyvältä kertoa omia tuntojaan,kun tuntuu että ei voi ottaa yhteyttä niihin vähiinkään ystäviin joita vielä,toivon mukaan on.


      • memo
        tosi katkera kirjoitti:

        asiallisista vastauksista,en todellkkaan lähde minkään hörhöjen luo apua hakemaan.olen käynyt tähän asti säännöllisesti a-klinikalla,sekä viime vuonna myös aa-kerhon kokouksissa.tänä kesänä koin niin pahan takaiskun työelämässä,että minut lyötiin yhden ainoan valtaapitävän ihmisen toimesta täysin maahaan,itkin kuukauden kotona masennuksen vallassa.lopulta en enään jaksanut minuun kohdistunua ajojahtia(asiaan puuttui jo työsuojelukin)nyt teen töitä mitä tarjotaan,mutta tämän hetkinen tunne on joidenkin paikkojen jälkeen,tosi paskamainen,kun ihminen on kohta kolmekymmentä vuotta tehnyt tätä duunia,niin pidetään aivan idioottina.mutta kun en jaksa enään alkaa sanomaan mitään,niin nielen kaiken paskan.mutta sille asialle en voi mitään että olen tosi katkera,koska tiedän olevani helvetin hyvä ja tunnollinen työntekijä.jotenkin elämästä ja työstä on kadonnut täysin ilo,alkoholin käyttöni on rajoittunut minimiin,vaikka tiedän leikkiväni tulella,menneisyyteni vuoksi.toivon että joku päivä löydän kivan työn jossa on hyvä porukka,silloin en tarvitse minkäänlaisia tabuja tai viinaa.kiitos kun vastasitte,tuntui hyvältä kertoa omia tuntojaan,kun tuntuu että ei voi ottaa yhteyttä niihin vähiinkään ystäviin joita vielä,toivon mukaan on.

        Harvinaisen rehellisesti olet kuvaillut tilanteesi. Useinkaan ei kantti riitä tunnustamaan tosiasioita!
        Älähän hätäile - kyllä se aurinko vielä paistelee risukasaan!
        Mielestäni ihminen on tarkoitettu tunnustamaan tässä ajassa kykenemättömyytensä hallitsemaan itseään ja ympäristöään. Vain suurten vastoinkäymisten edessä oma voimamme osoitetaan mitättömäksi. Tällöin Jumalan Armo ja rukous alkaa kelvata. Olen kokenut tämän omalla kohdallani - polvistuin - luovutin sotkuisen elämäni Jumalalle - omatuntoni puhdistettiin - reppu keveni! Alkoi vaellus Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä päivittäisessä anteeksiantamuksessa Kotia kohti. Elämä on ollut mielenkiintoista jo vuosikymmeniä...


      • monesti langennut
        memo kirjoitti:

        Harvinaisen rehellisesti olet kuvaillut tilanteesi. Useinkaan ei kantti riitä tunnustamaan tosiasioita!
        Älähän hätäile - kyllä se aurinko vielä paistelee risukasaan!
        Mielestäni ihminen on tarkoitettu tunnustamaan tässä ajassa kykenemättömyytensä hallitsemaan itseään ja ympäristöään. Vain suurten vastoinkäymisten edessä oma voimamme osoitetaan mitättömäksi. Tällöin Jumalan Armo ja rukous alkaa kelvata. Olen kokenut tämän omalla kohdallani - polvistuin - luovutin sotkuisen elämäni Jumalalle - omatuntoni puhdistettiin - reppu keveni! Alkoi vaellus Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä päivittäisessä anteeksiantamuksessa Kotia kohti. Elämä on ollut mielenkiintoista jo vuosikymmeniä...

        miettinyt voiko mennä papin kanssa juttelemaan,ihan kahden kesken koska kuulunhan kirkkoon,ja eikö papilla ole samanalainen vaitiolovelvollisuus,kuin esim.lääkärillä.olen yrittänyt puhua mieheni kanssa,mutta tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta,hän tuomitsee minut joka asiassa,eikä huomaa itsessään minkäänlaisia virheitä,en enään edes viitsi aloittaa keskustelua tämän herra täydellisyyden kanssa.toiset kai luotiin paremmikksi kuin toiset,kuulun tähän jämäpala joukkoon?


      • -lääkäri
        monesti langennut kirjoitti:

        miettinyt voiko mennä papin kanssa juttelemaan,ihan kahden kesken koska kuulunhan kirkkoon,ja eikö papilla ole samanalainen vaitiolovelvollisuus,kuin esim.lääkärillä.olen yrittänyt puhua mieheni kanssa,mutta tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta,hän tuomitsee minut joka asiassa,eikä huomaa itsessään minkäänlaisia virheitä,en enään edes viitsi aloittaa keskustelua tämän herra täydellisyyden kanssa.toiset kai luotiin paremmikksi kuin toiset,kuulun tähän jämäpala joukkoon?

        Itse asiassa papilla on tiukempi vaitiolovelvollisuus kuin meillä lääkäreillä. Lääkärikin on joskus velvollinen kertomaan kuulemaansa ja näkemäänsä eteenpäin, vaikkei asian kertonut ihminen siihen antaisikaan lupaa. Itse olen joskus käynyt papin kanssa juttelemassa, positiivinen kokemus itselleni. Taitaapi keskustelun tulos vain olla tosin paljon kiinni papin asennoitumisesta ja keskustelijoiden "kemioiden" yhteensopivuudesta.
        Oman itsesi vähättely oli kirjoituksessasi varmaan tarkoituksella liioiteltua, olihan? Älä vain ala uskoa siihen. Klise mikä klise, mutta totta se on; jokainen meistä on arvokas!


      • memo
        monesti langennut kirjoitti:

        miettinyt voiko mennä papin kanssa juttelemaan,ihan kahden kesken koska kuulunhan kirkkoon,ja eikö papilla ole samanalainen vaitiolovelvollisuus,kuin esim.lääkärillä.olen yrittänyt puhua mieheni kanssa,mutta tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta,hän tuomitsee minut joka asiassa,eikä huomaa itsessään minkäänlaisia virheitä,en enään edes viitsi aloittaa keskustelua tämän herra täydellisyyden kanssa.toiset kai luotiin paremmikksi kuin toiset,kuulun tähän jämäpala joukkoon?

        Hyvä ajatus. Et ainakaan häviä mitään! Ennen kuin ryhdyt ajatuksista tekoihin, niin heitäpä Yläkerran Isälle toivomus, että Hän johtaa oikean sielunhoitajan kohdallesi.
        Varottava on silti joutumasta henkisen tai muunlaisen väkivallan/hyväksikäytön uhriksi, sillä maailma on täynnä "manipulaattoreita". Sisimmässäsi kyllä tunnistat Totuuden. Totuus tekee vapaaksi!


      • edelleen eksynyt
        -lääkäri kirjoitti:

        Itse asiassa papilla on tiukempi vaitiolovelvollisuus kuin meillä lääkäreillä. Lääkärikin on joskus velvollinen kertomaan kuulemaansa ja näkemäänsä eteenpäin, vaikkei asian kertonut ihminen siihen antaisikaan lupaa. Itse olen joskus käynyt papin kanssa juttelemassa, positiivinen kokemus itselleni. Taitaapi keskustelun tulos vain olla tosin paljon kiinni papin asennoitumisesta ja keskustelijoiden "kemioiden" yhteensopivuudesta.
        Oman itsesi vähättely oli kirjoituksessasi varmaan tarkoituksella liioiteltua, olihan? Älä vain ala uskoa siihen. Klise mikä klise, mutta totta se on; jokainen meistä on arvokas!

        alemmuudentunne on minulle tuttua joka päivä,jos epäonnistun olen todella masentunut,minun itsetuntoni on murrettu jo lapsena.yritän joka päivä olla parempi ihminen ja päteä työssä,ja kotona.en kerää keneltäkään ihmiseltä miinkäänlaisia säälipisteitä,olen iloinen että minulle on vastattu,koska joskus tuntuu että painin näiden ongelmieni kanssa yksin.jos kertoisin koko elämänkohtaloni,luulen että en pystyisi sitä edes tekemään.


      • monesti langennut
        -lääkäri kirjoitti:

        Itse asiassa papilla on tiukempi vaitiolovelvollisuus kuin meillä lääkäreillä. Lääkärikin on joskus velvollinen kertomaan kuulemaansa ja näkemäänsä eteenpäin, vaikkei asian kertonut ihminen siihen antaisikaan lupaa. Itse olen joskus käynyt papin kanssa juttelemassa, positiivinen kokemus itselleni. Taitaapi keskustelun tulos vain olla tosin paljon kiinni papin asennoitumisesta ja keskustelijoiden "kemioiden" yhteensopivuudesta.
        Oman itsesi vähättely oli kirjoituksessasi varmaan tarkoituksella liioiteltua, olihan? Älä vain ala uskoa siihen. Klise mikä klise, mutta totta se on; jokainen meistä on arvokas!

        todellakaan ole vaitiolovelvollinen?no onneksi olen ollut varovainen tämän asian suhteen,kaikkea ei näemmä kannata kertoa lääkärille.yritin katsoa televisiosta tullutta ohjelmaa meistä sodanjälkeen kasvatetuista lapsista,aihe oli minulle niin kipeä,etten pystynyt katsomaan ohjelmaa loppuun asti,mutta kylmä totuus on se asia,että me lapset jotka saimme enemmän remmiä ja piiskaa ei katoa meistä milloinkaan.se mitä sanoit oman itseni vähättelystä,ei todellakaan ole liioiteltua.yritän joka helvetin päivä kasata nämä palat nippuun,ja tehdä parhaani niin työssä kuin kotonakin.olen antanut itsestäni paljon muille ihmisille,autan vanhuksia,tielle kaatuneita alkoholisteja,syöpään sairastunutta ystävääni,yritän kaikn puolin tukea muita ihmisiä.mutta kaikesta huolimatta sisälläni on jäälohkare joka ei sula koskaan.tiedän olevani hyvä työntekijä ja nautin siitä kun saan kiitokset niin asiakkaillta,kuin työnantajaltakin,mutta se tärkein asia tulee aina puuttumaan elämästäni,rakasta itseäsi ja läheisiäsi aidosti,tulen tuskin koskaan elämässäni tuntemaan näin.olen käynyt läpi jo niin monta helvettiä tässä elämässä,että kuoleminen tuntuu jo helpotukselta,toivon vain että saan nuorimman tyttäremme niin vanhaksi,että hän tulee toimeen omillaan.se mitä sanoit oman itseni vähättelystä,ei ole millään tapaa liioiteltua,vaan täysin totta minut on erittäin helppo murtaa parilla lauseella,mutta en kirjoita tänne siksi että kaipaisin kenenkään sääliä tai muuta,tämä on oikeastaan ainoa paikka jossa voi kirjoittaa omia tunteitaan.


    • Kauris

      Kuule vain sinä itse voit auttaa itseäsi ei kukaan muu. Hakeudu jos sinulla on kerran vakaa aikomus muuttua ja tunnet omantunnontuskia niin hoitoon ,apua saa jos vain tahtoo. Tsemppiä

      • Anni

        Minulle löytyi toivo,niin myös sinulle.En ole "hörhö",vaikka löysinkin uskosta avun itselleni.Selvä tunnustautuminen uskovaksi tekee elämän helpoksi.Ihmiset tietävät,mikä olen,ei tarvitse salassa olla.Eikä todellista voimaa saa,muuten kuin suun tunnustuksella.Ilo ja rauha ovat sellaisia asioita joitten vuoksi kannattaa vaikka "hihhulin" leima ottaa päälleen.En vaihtaisi elämääni enää entiseen ,joka sisälsi syyllisyyttä,krapulapäiviä ja itseinhoa.


    • erya

      Pysähdy ja mieti. Moni on elänyt niinkuin sinä. Oletko hetkeäkään miettinyt miksi toimit niinkuin toimit. Joskus tietoisuus avaa ymmärryksen. Miksi olen tällainen, miksi toimin näin. MIKSI. Oletko todella yrittänyt auttaa itseäsi. Toivon että opit ymmärätämään käytöstäsi. ADHD(netistä löytyy tietoa) voi selittää jotain vaan ei ota vastuuta. Hanki tietoa asiasta ja ala kasvu ihmisenä!!lämmöllä.

      • monesti langennut

        pääni sisään monesti,ennen äitini kuolemaa puhuimme viikon ajan aamusta iltaan elämästämme,tiedän tasan tarkkaan mistä nämä minun ongelmani johtuvat,olen hakenut apua aa-kerhosta,klinikalta,psykiatrialta,olen käynyt mielenterveystoimistossa.olen käynyt läpi varmaan kaikki mahdolliset paikat,mutta en ehkä pysty koskaan elämässäni murtamaan tätä muuria,jonka olen lapsuudestani lähtien rakentanut ympärilleni.minun elämässäni on tapahtunut niin paljon pahoja asioita,etten pysty niistä puhumaan kenellekään.tuleva joulu ahdistaa jo niin paljon,että jouduin lähtemään eilen pois keskenkaiken(olin tyttäreni kanssa vaateostoksilla)joulu on aina mielestäni ollut perheen yhteinen ja lämmin hetki viettää,aikaa yhdessä.tänä päivänä se tuntuu pakolliselta rangaistukselta,johon on osallistuttava.elämme puolisoni kanssa näytelmää nimeltä avioliitto,yritän virittäytyä tähän jouluiseen näytelmään,kuten jokaisen kunnon perheenäidin pitääkin.olen pystynyt pitämään juomiseni ja pillerien syömiseni niin tasapainossa,että olen huomannut että minulle näemmä sopii tämä hyvin,lapseni ei huomaa että olen juonut,työssä pärjään hyvin saan kiitoksia,teen jopa ylitöitä,mutta joka hetki tiedän olevani lähempänä hautaa,munuaiset oireilevat jo siihen malliin,että tiedän tämän ruletin loppuvan kohta.mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen tästä palstasta,tuntuu että on joku ihminen joka kuitenkin kuuntelee,en ole aivan yksin täällä oman tyhmän pääni kanssa.


      • pipukka
        monesti langennut kirjoitti:

        pääni sisään monesti,ennen äitini kuolemaa puhuimme viikon ajan aamusta iltaan elämästämme,tiedän tasan tarkkaan mistä nämä minun ongelmani johtuvat,olen hakenut apua aa-kerhosta,klinikalta,psykiatrialta,olen käynyt mielenterveystoimistossa.olen käynyt läpi varmaan kaikki mahdolliset paikat,mutta en ehkä pysty koskaan elämässäni murtamaan tätä muuria,jonka olen lapsuudestani lähtien rakentanut ympärilleni.minun elämässäni on tapahtunut niin paljon pahoja asioita,etten pysty niistä puhumaan kenellekään.tuleva joulu ahdistaa jo niin paljon,että jouduin lähtemään eilen pois keskenkaiken(olin tyttäreni kanssa vaateostoksilla)joulu on aina mielestäni ollut perheen yhteinen ja lämmin hetki viettää,aikaa yhdessä.tänä päivänä se tuntuu pakolliselta rangaistukselta,johon on osallistuttava.elämme puolisoni kanssa näytelmää nimeltä avioliitto,yritän virittäytyä tähän jouluiseen näytelmään,kuten jokaisen kunnon perheenäidin pitääkin.olen pystynyt pitämään juomiseni ja pillerien syömiseni niin tasapainossa,että olen huomannut että minulle näemmä sopii tämä hyvin,lapseni ei huomaa että olen juonut,työssä pärjään hyvin saan kiitoksia,teen jopa ylitöitä,mutta joka hetki tiedän olevani lähempänä hautaa,munuaiset oireilevat jo siihen malliin,että tiedän tämän ruletin loppuvan kohta.mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen tästä palstasta,tuntuu että on joku ihminen joka kuitenkin kuuntelee,en ole aivan yksin täällä oman tyhmän pääni kanssa.

        Älä petä itseäsi, ja uskottele, ettei perheesi huomaisi viina haisee aina, vaikka itte niin luulee. Jos te vaan leikitte avioliittoa niin miksi suostut sellaiseen elämään, kerranhan täällä vaan eletään.Oletko taloudellisesti kiinni miehessäsi, vai pärjäisitkö omillasi. Olet hyvä työntekijä, lähde pois siitä oravanpyörteestä, ja ala elää itsellesi, jos pystyt. Sanot menneesi pääsi sisään monesti, mitä se on käskenyt sun tehdä, eikö teidän avioliittoa voisi yrittää parantaa, lähestyä taas toisianne, monelta se on onnistunut, kun on kovasti yrittänyt, kerrot myös että sinulla on lapsi, miten hän reagoi kaikkeen, näkemiseensä ja kuulemiseensa.Saatko tukea keneltäkään, vanhemmiltasi, ystäviltäsi, työkavereiltasi, ei kukaan jaksa yksin, siinä pää sekoaa, onneksi sentään pystyt tänne kirjoittamaan eämäsi asioita. En ole kenenkään kuullut saaneen apua aa-kerhosta, mutta jos olet ollut mielenterveys toimistossa niin eikö sielläkään kukaan auttanut. Voimia sinulle, kyllä uskon että parempaa on tulossa, tästä voi nousta ja pitääkin vain ylöspäin.


      • monesti langennut
        pipukka kirjoitti:

        Älä petä itseäsi, ja uskottele, ettei perheesi huomaisi viina haisee aina, vaikka itte niin luulee. Jos te vaan leikitte avioliittoa niin miksi suostut sellaiseen elämään, kerranhan täällä vaan eletään.Oletko taloudellisesti kiinni miehessäsi, vai pärjäisitkö omillasi. Olet hyvä työntekijä, lähde pois siitä oravanpyörteestä, ja ala elää itsellesi, jos pystyt. Sanot menneesi pääsi sisään monesti, mitä se on käskenyt sun tehdä, eikö teidän avioliittoa voisi yrittää parantaa, lähestyä taas toisianne, monelta se on onnistunut, kun on kovasti yrittänyt, kerrot myös että sinulla on lapsi, miten hän reagoi kaikkeen, näkemiseensä ja kuulemiseensa.Saatko tukea keneltäkään, vanhemmiltasi, ystäviltäsi, työkavereiltasi, ei kukaan jaksa yksin, siinä pää sekoaa, onneksi sentään pystyt tänne kirjoittamaan eämäsi asioita. En ole kenenkään kuullut saaneen apua aa-kerhosta, mutta jos olet ollut mielenterveys toimistossa niin eikö sielläkään kukaan auttanut. Voimia sinulle, kyllä uskon että parempaa on tulossa, tästä voi nousta ja pitääkin vain ylöspäin.

        usein lähtöä pois,mutta kaikesta huolimatta uskoisin että mieheni,ja tyttäreni rakastavat minua,olen kuitenkin kaikista heikkouksistani huolimatta,se vahvempi osapuoli.minulta nuorin tytär kysyy saanko mennä sinne ja tänne,ostaa sitä sun tätä mitä nyt 14-vuotiaalla,on loputon tarve tavaroiden suhteen.mieheni on tavallaan lepsu monienkin asioiden suhteen,joten minun vastuulleni on jäänyt koko tämä elämä,he eivät löydä mitään,he eivät osaa hoitaa rahasioita,koko tämä helahoito on minun harteillani.kotona totuin siihen että isä oli aukktoriteetti,johon luotettiin aina ja joka asiassa.tukea en voi pyytää oikeastaan keneltäkään,minulla on hyvää ystävä joka ennemminkin kaipaa tukea minulta,hän on vakavasti sairastunut syöpään.tuntuu kuin lähdin entisestä työpaikastani pois ystävät katosivat myös saman tien.minulla on kaksi veljeä joista vanhempi on vuosia sitten jo ajautunut huume-ja vankilakierteeseen,nuorempi veljeni elää omaa elämäänsä,omine parisuhde ongelmineen,joten tämä palsta on minulle ainoa paikka,jossa voin puhua.olen kuitenkin kiitollinen että on tälläinen rippituoli johon voi kirjoitttaa.nyt olen kivassa paikassa töissä ja elämä tuntuu taas valoisammalta,en tiedä missä mennään taas ensiviikolla,mutta kiitän jumalaa joka ilta kahdesta ihanasta tyttärestä,ja puolisosta joka on tukenut minua,ja luo uskoa aina parempaan huomiseen.kiitos neuvoistasi ja hyvää yötä.


      • pipukka
        monesti langennut kirjoitti:

        usein lähtöä pois,mutta kaikesta huolimatta uskoisin että mieheni,ja tyttäreni rakastavat minua,olen kuitenkin kaikista heikkouksistani huolimatta,se vahvempi osapuoli.minulta nuorin tytär kysyy saanko mennä sinne ja tänne,ostaa sitä sun tätä mitä nyt 14-vuotiaalla,on loputon tarve tavaroiden suhteen.mieheni on tavallaan lepsu monienkin asioiden suhteen,joten minun vastuulleni on jäänyt koko tämä elämä,he eivät löydä mitään,he eivät osaa hoitaa rahasioita,koko tämä helahoito on minun harteillani.kotona totuin siihen että isä oli aukktoriteetti,johon luotettiin aina ja joka asiassa.tukea en voi pyytää oikeastaan keneltäkään,minulla on hyvää ystävä joka ennemminkin kaipaa tukea minulta,hän on vakavasti sairastunut syöpään.tuntuu kuin lähdin entisestä työpaikastani pois ystävät katosivat myös saman tien.minulla on kaksi veljeä joista vanhempi on vuosia sitten jo ajautunut huume-ja vankilakierteeseen,nuorempi veljeni elää omaa elämäänsä,omine parisuhde ongelmineen,joten tämä palsta on minulle ainoa paikka,jossa voin puhua.olen kuitenkin kiitollinen että on tälläinen rippituoli johon voi kirjoitttaa.nyt olen kivassa paikassa töissä ja elämä tuntuu taas valoisammalta,en tiedä missä mennään taas ensiviikolla,mutta kiitän jumalaa joka ilta kahdesta ihanasta tyttärestä,ja puolisosta joka on tukenut minua,ja luo uskoa aina parempaan huomiseen.kiitos neuvoistasi ja hyvää yötä.

        Älä mieti lähtöä minnekkään, liian moni ihminen joutuisi vain kärsimään, ja jos sinä olet se, joka pyöriä pyörittää, niin mieti, miten niiden kävisi, jotka jätät jälkeesi, opettelemaan vastuun kantoa, kun sanot että miehesi on lepsu, niin mitä siitä sitten seuraisi.Sinulla on kaksi tyttöä, kirjoitit, 14 vuotiasta tyttölasta älä jätä missään nimessä, hän on siinä iässä, että vaikka tavaraa saisi kuinka, ja mennä ja tulla, niin kodin turva, se on loppujen lopuksi se kaikista tärkein.Minkälaista tukea kaipaisit eniten, hyvä ystävä, olisi kullanarvoinen omistaa. Mutta tuntuu että tää elämänmeno on mennyt sellaiseksi, että pakko olisi vain puskea, vaikka voimat ehtyisikin. Ja kumminkin tuntuu että vieraalle on helpompi, kertoa asioitaan, tänäpäivänä, kun oikein kenenkään ei voi luottaa. Mun mielihalut ne vasta sekaisin onkin, välillä tuntuu että olis kiva juhlia oikein kunnolla, ja sit taas toisaalta, viihdyn hyvin yksinkin kotona. Se tässä maailmassa on kurjinta, kun tuntuu että vieraantuu, jopa omasta puolisostakin, ei aina jaksa olla kamalan kiinnostunut, vaikka pitäisi edes pystyä teeskentelemään, mutta se tie vie ennen pitkään hullujenhuoneelle. Hyvä että olet löytänyt kivan työpaikan missä viihdyt, sillä on suuri merkitys sun elämässäsi, olen huomannut. Ja tottahan se onkin, on pitkät tunnit sellaisessa työssä jossa ei ole hyvä olla. Minä pitkään työelämässä olleena, arvostan eniten työkavereiden panosta, omaan viihtyvyyteeni, koska olen puhuva ihminen, haluan että työssä saa puhua muutakin kuin työasioita. Jos ei muuta keksi niin hauskaa ainakin pitäisi uskaltaa, työpaikalla olla. Kun sanot että miehesi on lepsu? mitä sillä tarkoitat. Oletko sinä teillä pomo, eikö se tapa rakkauden, jos ei voi kunnioittaa miestään, vai mitä tarkoitat. Tunnut todella yksinäiseltä ihmiseltä,ja vielä joku syöpäsairas, oletko hänen kanssaan läheinen? Paraneeko hän, toivottavasti,syöpä sanana on jo niin peloittava, että aina siellä takana on ajatus kuolemasta, vaikka ei olisikaan sitä pelkoa. Kirjoituksesi oli paljon positiivisempi kuin viimeksi, mitä jos nyt asiat alkavat menemään parempaan päin. Kaikkea hyvää, koko perheelle.


    • jos pönttö

      luulet ettei akkas tiedä pullopiilojas. Ja langennut olet - sen tiedän: omaan nokkeluuteesi - jolle ei oo vertoa. Pöhlöksi teet itsesi.

      • mä vaan

        Mee muualle, vittu jos et osaa Suomea.


      • monesti langennut
        mä vaan kirjoitti:

        Mee muualle, vittu jos et osaa Suomea.

        PAINU SINÄ VITTUUN;JOS ELÄMÄMSI ON NOIN SURKEETA,MINULLA ON KUITENKIN JOULU,ON PERHE JA LAPSET YMPÄRILLÄ,JA PASKANMARJAT SIITÄ JOS EN OSAA KIRJOITTAA OIKEAOPPISESETI.KOULUSSAKIN OLI ÄIDINKIELI VÄHÄN SITÄ SUN TÄTÄ.MUTTA VITUN HYVÄT JOULUT SULLEKIN KIELITIEEEN TUNTIJA?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riinan oudot selitykset

      Riina sanoo iltiksen haastattelussa että avioliiton ongelmat johtuvat siitä ettei häntä katsottu tai hänestä kiinnostuttu kun liikkuivat Kallen kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      10089
    2. Elina Lepomäen vetäytyminen kova isku

      "Petteri Orpon joukkueen epäonni jatkuu – Elina Lepomäen vetäytyminen kova isku". https://www.uusisuomi.fi/uutiset/us/0c6c716d-c8eb-4c01-aaf7-3626832
      Maailman menoa
      83
      3549