langennut ja monesti

http://d21c.com/ljesun/KMelodies.html

musiikkia kirjoitti:

http://d21c.com/ljesun/KMelodies.html

http://friends.l-and-a.com.au/addons/midi.html#61

Höpö höpö.Tais Helluntalainen taas olla asialla.

asiallisista vastauksista,en todellkkaan lähde minkään hörhöjen luo apua hakemaan.olen käynyt tähän asti säännöllisesti a-klinikalla,sekä viime vuonna myös aa-kerhon kokouksissa.tänä kesänä koin niin pahan takaiskun työelämässä,että minut lyötiin yhden ainoan valtaapitävän ihmisen toimesta täysin maahaan,itkin kuukauden kotona masennuksen vallassa.lopulta en enään jaksanut minuun kohdistunua ajojahtia(asiaan puuttui jo työsuojelukin)nyt teen töitä mitä tarjotaan,mutta tämän hetkinen tunne on joidenkin paikkojen jälkeen,tosi paskamainen,kun ihminen on kohta kolmekymmentä vuotta tehnyt tätä duunia,niin pidetään aivan idioottina.mutta kun en jaksa enään alkaa sanomaan mitään,niin nielen kaiken paskan.mutta sille asialle en voi mitään että olen tosi katkera,koska tiedän olevani helvetin hyvä ja tunnollinen työntekijä.jotenkin elämästä ja työstä on kadonnut täysin ilo,alkoholin käyttöni on rajoittunut minimiin,vaikka tiedän leikkiväni tulella,menneisyyteni vuoksi.toivon että joku päivä löydän kivan työn jossa on hyvä porukka,silloin en tarvitse minkäänlaisia tabuja tai viinaa.kiitos kun vastasitte,tuntui hyvältä kertoa omia tuntojaan,kun tuntuu että ei voi ottaa yhteyttä niihin vähiinkään ystäviin joita vielä,toivon mukaan on.

tosi katkera kirjoitti:

asiallisista vastauksista,en todellkkaan lähde minkään hörhöjen luo apua hakemaan.olen käynyt tähän asti säännöllisesti a-klinikalla,sekä viime vuonna myös aa-kerhon kokouksissa.tänä kesänä koin niin pahan takaiskun työelämässä,että minut lyötiin yhden ainoan valtaapitävän ihmisen toimesta täysin maahaan,itkin kuukauden kotona masennuksen vallassa.lopulta en enään jaksanut minuun kohdistunua ajojahtia(asiaan puuttui jo työsuojelukin)nyt teen töitä mitä tarjotaan,mutta tämän hetkinen tunne on joidenkin paikkojen jälkeen,tosi paskamainen,kun ihminen on kohta kolmekymmentä vuotta tehnyt tätä duunia,niin pidetään aivan idioottina.mutta kun en jaksa enään alkaa sanomaan mitään,niin nielen kaiken paskan.mutta sille asialle en voi mitään että olen tosi katkera,koska tiedän olevani helvetin hyvä ja tunnollinen työntekijä.jotenkin elämästä ja työstä on kadonnut täysin ilo,alkoholin käyttöni on rajoittunut minimiin,vaikka tiedän leikkiväni tulella,menneisyyteni vuoksi.toivon että joku päivä löydän kivan työn jossa on hyvä porukka,silloin en tarvitse minkäänlaisia tabuja tai viinaa.kiitos kun vastasitte,tuntui hyvältä kertoa omia tuntojaan,kun tuntuu että ei voi ottaa yhteyttä niihin vähiinkään ystäviin joita vielä,toivon mukaan on.

Lue lisää

Harvinaisen rehellisesti olet kuvaillut tilanteesi. Useinkaan ei kantti riitä tunnustamaan tosiasioita!
Älähän hätäile - kyllä se aurinko vielä paistelee risukasaan!
Mielestäni ihminen on tarkoitettu tunnustamaan tässä ajassa kykenemättömyytensä hallitsemaan itseään ja ympäristöään. Vain suurten vastoinkäymisten edessä oma voimamme osoitetaan mitättömäksi. Tällöin Jumalan Armo ja rukous alkaa kelvata. Olen kokenut tämän omalla kohdallani - polvistuin - luovutin sotkuisen elämäni Jumalalle - omatuntoni puhdistettiin - reppu keveni! Alkoi vaellus Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä päivittäisessä anteeksiantamuksessa Kotia kohti. Elämä on ollut mielenkiintoista jo vuosikymmeniä...

memo kirjoitti:

Harvinaisen rehellisesti olet kuvaillut tilanteesi. Useinkaan ei kantti riitä tunnustamaan tosiasioita!
Älähän hätäile - kyllä se aurinko vielä paistelee risukasaan!
Mielestäni ihminen on tarkoitettu tunnustamaan tässä ajassa kykenemättömyytensä hallitsemaan itseään ja ympäristöään. Vain suurten vastoinkäymisten edessä oma voimamme osoitetaan mitättömäksi. Tällöin Jumalan Armo ja rukous alkaa kelvata. Olen kokenut tämän omalla kohdallani - polvistuin - luovutin sotkuisen elämäni Jumalalle - omatuntoni puhdistettiin - reppu keveni! Alkoi vaellus Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä päivittäisessä anteeksiantamuksessa Kotia kohti. Elämä on ollut mielenkiintoista jo vuosikymmeniä...

Lue lisää

miettinyt voiko mennä papin kanssa juttelemaan,ihan kahden kesken koska kuulunhan kirkkoon,ja eikö papilla ole samanalainen vaitiolovelvollisuus,kuin esim.lääkärillä.olen yrittänyt puhua mieheni kanssa,mutta tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta,hän tuomitsee minut joka asiassa,eikä huomaa itsessään minkäänlaisia virheitä,en enään edes viitsi aloittaa keskustelua tämän herra täydellisyyden kanssa.toiset kai luotiin paremmikksi kuin toiset,kuulun tähän jämäpala joukkoon?

monesti langennut kirjoitti:

miettinyt voiko mennä papin kanssa juttelemaan,ihan kahden kesken koska kuulunhan kirkkoon,ja eikö papilla ole samanalainen vaitiolovelvollisuus,kuin esim.lääkärillä.olen yrittänyt puhua mieheni kanssa,mutta tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta,hän tuomitsee minut joka asiassa,eikä huomaa itsessään minkäänlaisia virheitä,en enään edes viitsi aloittaa keskustelua tämän herra täydellisyyden kanssa.toiset kai luotiin paremmikksi kuin toiset,kuulun tähän jämäpala joukkoon?

Lue lisää

Itse asiassa papilla on tiukempi vaitiolovelvollisuus kuin meillä lääkäreillä. Lääkärikin on joskus velvollinen kertomaan kuulemaansa ja näkemäänsä eteenpäin, vaikkei asian kertonut ihminen siihen antaisikaan lupaa. Itse olen joskus käynyt papin kanssa juttelemassa, positiivinen kokemus itselleni. Taitaapi keskustelun tulos vain olla tosin paljon kiinni papin asennoitumisesta ja keskustelijoiden "kemioiden" yhteensopivuudesta.
Oman itsesi vähättely oli kirjoituksessasi varmaan tarkoituksella liioiteltua, olihan? Älä vain ala uskoa siihen. Klise mikä klise, mutta totta se on; jokainen meistä on arvokas!

monesti langennut kirjoitti:

miettinyt voiko mennä papin kanssa juttelemaan,ihan kahden kesken koska kuulunhan kirkkoon,ja eikö papilla ole samanalainen vaitiolovelvollisuus,kuin esim.lääkärillä.olen yrittänyt puhua mieheni kanssa,mutta tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta,hän tuomitsee minut joka asiassa,eikä huomaa itsessään minkäänlaisia virheitä,en enään edes viitsi aloittaa keskustelua tämän herra täydellisyyden kanssa.toiset kai luotiin paremmikksi kuin toiset,kuulun tähän jämäpala joukkoon?

Lue lisää

Hyvä ajatus. Et ainakaan häviä mitään! Ennen kuin ryhdyt ajatuksista tekoihin, niin heitäpä Yläkerran Isälle toivomus, että Hän johtaa oikean sielunhoitajan kohdallesi.
Varottava on silti joutumasta henkisen tai muunlaisen väkivallan/hyväksikäytön uhriksi, sillä maailma on täynnä "manipulaattoreita". Sisimmässäsi kyllä tunnistat Totuuden. Totuus tekee vapaaksi!

-lääkäri kirjoitti:

Itse asiassa papilla on tiukempi vaitiolovelvollisuus kuin meillä lääkäreillä. Lääkärikin on joskus velvollinen kertomaan kuulemaansa ja näkemäänsä eteenpäin, vaikkei asian kertonut ihminen siihen antaisikaan lupaa. Itse olen joskus käynyt papin kanssa juttelemassa, positiivinen kokemus itselleni. Taitaapi keskustelun tulos vain olla tosin paljon kiinni papin asennoitumisesta ja keskustelijoiden "kemioiden" yhteensopivuudesta.
Oman itsesi vähättely oli kirjoituksessasi varmaan tarkoituksella liioiteltua, olihan? Älä vain ala uskoa siihen. Klise mikä klise, mutta totta se on; jokainen meistä on arvokas!

Lue lisää

alemmuudentunne on minulle tuttua joka päivä,jos epäonnistun olen todella masentunut,minun itsetuntoni on murrettu jo lapsena.yritän joka päivä olla parempi ihminen ja päteä työssä,ja kotona.en kerää keneltäkään ihmiseltä miinkäänlaisia säälipisteitä,olen iloinen että minulle on vastattu,koska joskus tuntuu että painin näiden ongelmieni kanssa yksin.jos kertoisin koko elämänkohtaloni,luulen että en pystyisi sitä edes tekemään.

-lääkäri kirjoitti:

Itse asiassa papilla on tiukempi vaitiolovelvollisuus kuin meillä lääkäreillä. Lääkärikin on joskus velvollinen kertomaan kuulemaansa ja näkemäänsä eteenpäin, vaikkei asian kertonut ihminen siihen antaisikaan lupaa. Itse olen joskus käynyt papin kanssa juttelemassa, positiivinen kokemus itselleni. Taitaapi keskustelun tulos vain olla tosin paljon kiinni papin asennoitumisesta ja keskustelijoiden "kemioiden" yhteensopivuudesta.
Oman itsesi vähättely oli kirjoituksessasi varmaan tarkoituksella liioiteltua, olihan? Älä vain ala uskoa siihen. Klise mikä klise, mutta totta se on; jokainen meistä on arvokas!

Lue lisää

todellakaan ole vaitiolovelvollinen?no onneksi olen ollut varovainen tämän asian suhteen,kaikkea ei näemmä kannata kertoa lääkärille.yritin katsoa televisiosta tullutta ohjelmaa meistä sodanjälkeen kasvatetuista lapsista,aihe oli minulle niin kipeä,etten pystynyt katsomaan ohjelmaa loppuun asti,mutta kylmä totuus on se asia,että me lapset jotka saimme enemmän remmiä ja piiskaa ei katoa meistä milloinkaan.se mitä sanoit oman itseni vähättelystä,ei todellakaan ole liioiteltua.yritän joka helvetin päivä kasata nämä palat nippuun,ja tehdä parhaani niin työssä kuin kotonakin.olen antanut itsestäni paljon muille ihmisille,autan vanhuksia,tielle kaatuneita alkoholisteja,syöpään sairastunutta ystävääni,yritän kaikn puolin tukea muita ihmisiä.mutta kaikesta huolimatta sisälläni on jäälohkare joka ei sula koskaan.tiedän olevani hyvä työntekijä ja nautin siitä kun saan kiitokset niin asiakkaillta,kuin työnantajaltakin,mutta se tärkein asia tulee aina puuttumaan elämästäni,rakasta itseäsi ja läheisiäsi aidosti,tulen tuskin koskaan elämässäni tuntemaan näin.olen käynyt läpi jo niin monta helvettiä tässä elämässä,että kuoleminen tuntuu jo helpotukselta,toivon vain että saan nuorimman tyttäremme niin vanhaksi,että hän tulee toimeen omillaan.se mitä sanoit oman itseni vähättelystä,ei ole millään tapaa liioiteltua,vaan täysin totta minut on erittäin helppo murtaa parilla lauseella,mutta en kirjoita tänne siksi että kaipaisin kenenkään sääliä tai muuta,tämä on oikeastaan ainoa paikka jossa voi kirjoittaa omia tunteitaan.

Minulle löytyi toivo,niin myös sinulle.En ole "hörhö",vaikka löysinkin uskosta avun itselleni.Selvä tunnustautuminen uskovaksi tekee elämän helpoksi.Ihmiset tietävät,mikä olen,ei tarvitse salassa olla.Eikä todellista voimaa saa,muuten kuin suun tunnustuksella.Ilo ja rauha ovat sellaisia asioita joitten vuoksi kannattaa vaikka "hihhulin" leima ottaa päälleen.En vaihtaisi elämääni enää entiseen ,joka sisälsi syyllisyyttä,krapulapäiviä ja itseinhoa.

pääni sisään monesti,ennen äitini kuolemaa puhuimme viikon ajan aamusta iltaan elämästämme,tiedän tasan tarkkaan mistä nämä minun ongelmani johtuvat,olen hakenut apua aa-kerhosta,klinikalta,psykiatrialta,olen käynyt mielenterveystoimistossa.olen käynyt läpi varmaan kaikki mahdolliset paikat,mutta en ehkä pysty koskaan elämässäni murtamaan tätä muuria,jonka olen lapsuudestani lähtien rakentanut ympärilleni.minun elämässäni on tapahtunut niin paljon pahoja asioita,etten pysty niistä puhumaan kenellekään.tuleva joulu ahdistaa jo niin paljon,että jouduin lähtemään eilen pois keskenkaiken(olin tyttäreni kanssa vaateostoksilla)joulu on aina mielestäni ollut perheen yhteinen ja lämmin hetki viettää,aikaa yhdessä.tänä päivänä se tuntuu pakolliselta rangaistukselta,johon on osallistuttava.elämme puolisoni kanssa näytelmää nimeltä avioliitto,yritän virittäytyä tähän jouluiseen näytelmään,kuten jokaisen kunnon perheenäidin pitääkin.olen pystynyt pitämään juomiseni ja pillerien syömiseni niin tasapainossa,että olen huomannut että minulle näemmä sopii tämä hyvin,lapseni ei huomaa että olen juonut,työssä pärjään hyvin saan kiitoksia,teen jopa ylitöitä,mutta joka hetki tiedän olevani lähempänä hautaa,munuaiset oireilevat jo siihen malliin,että tiedän tämän ruletin loppuvan kohta.mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen tästä palstasta,tuntuu että on joku ihminen joka kuitenkin kuuntelee,en ole aivan yksin täällä oman tyhmän pääni kanssa.

monesti langennut kirjoitti:

pääni sisään monesti,ennen äitini kuolemaa puhuimme viikon ajan aamusta iltaan elämästämme,tiedän tasan tarkkaan mistä nämä minun ongelmani johtuvat,olen hakenut apua aa-kerhosta,klinikalta,psykiatrialta,olen käynyt mielenterveystoimistossa.olen käynyt läpi varmaan kaikki mahdolliset paikat,mutta en ehkä pysty koskaan elämässäni murtamaan tätä muuria,jonka olen lapsuudestani lähtien rakentanut ympärilleni.minun elämässäni on tapahtunut niin paljon pahoja asioita,etten pysty niistä puhumaan kenellekään.tuleva joulu ahdistaa jo niin paljon,että jouduin lähtemään eilen pois keskenkaiken(olin tyttäreni kanssa vaateostoksilla)joulu on aina mielestäni ollut perheen yhteinen ja lämmin hetki viettää,aikaa yhdessä.tänä päivänä se tuntuu pakolliselta rangaistukselta,johon on osallistuttava.elämme puolisoni kanssa näytelmää nimeltä avioliitto,yritän virittäytyä tähän jouluiseen näytelmään,kuten jokaisen kunnon perheenäidin pitääkin.olen pystynyt pitämään juomiseni ja pillerien syömiseni niin tasapainossa,että olen huomannut että minulle näemmä sopii tämä hyvin,lapseni ei huomaa että olen juonut,työssä pärjään hyvin saan kiitoksia,teen jopa ylitöitä,mutta joka hetki tiedän olevani lähempänä hautaa,munuaiset oireilevat jo siihen malliin,että tiedän tämän ruletin loppuvan kohta.mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen tästä palstasta,tuntuu että on joku ihminen joka kuitenkin kuuntelee,en ole aivan yksin täällä oman tyhmän pääni kanssa.

Lue lisää

Älä petä itseäsi, ja uskottele, ettei perheesi huomaisi viina haisee aina, vaikka itte niin luulee. Jos te vaan leikitte avioliittoa niin miksi suostut sellaiseen elämään, kerranhan täällä vaan eletään.Oletko taloudellisesti kiinni miehessäsi, vai pärjäisitkö omillasi. Olet hyvä työntekijä, lähde pois siitä oravanpyörteestä, ja ala elää itsellesi, jos pystyt. Sanot menneesi pääsi sisään monesti, mitä se on käskenyt sun tehdä, eikö teidän avioliittoa voisi yrittää parantaa, lähestyä taas toisianne, monelta se on onnistunut, kun on kovasti yrittänyt, kerrot myös että sinulla on lapsi, miten hän reagoi kaikkeen, näkemiseensä ja kuulemiseensa.Saatko tukea keneltäkään, vanhemmiltasi, ystäviltäsi, työkavereiltasi, ei kukaan jaksa yksin, siinä pää sekoaa, onneksi sentään pystyt tänne kirjoittamaan eämäsi asioita. En ole kenenkään kuullut saaneen apua aa-kerhosta, mutta jos olet ollut mielenterveys toimistossa niin eikö sielläkään kukaan auttanut. Voimia sinulle, kyllä uskon että parempaa on tulossa, tästä voi nousta ja pitääkin vain ylöspäin.

pipukka kirjoitti:

Älä petä itseäsi, ja uskottele, ettei perheesi huomaisi viina haisee aina, vaikka itte niin luulee. Jos te vaan leikitte avioliittoa niin miksi suostut sellaiseen elämään, kerranhan täällä vaan eletään.Oletko taloudellisesti kiinni miehessäsi, vai pärjäisitkö omillasi. Olet hyvä työntekijä, lähde pois siitä oravanpyörteestä, ja ala elää itsellesi, jos pystyt. Sanot menneesi pääsi sisään monesti, mitä se on käskenyt sun tehdä, eikö teidän avioliittoa voisi yrittää parantaa, lähestyä taas toisianne, monelta se on onnistunut, kun on kovasti yrittänyt, kerrot myös että sinulla on lapsi, miten hän reagoi kaikkeen, näkemiseensä ja kuulemiseensa.Saatko tukea keneltäkään, vanhemmiltasi, ystäviltäsi, työkavereiltasi, ei kukaan jaksa yksin, siinä pää sekoaa, onneksi sentään pystyt tänne kirjoittamaan eämäsi asioita. En ole kenenkään kuullut saaneen apua aa-kerhosta, mutta jos olet ollut mielenterveys toimistossa niin eikö sielläkään kukaan auttanut. Voimia sinulle, kyllä uskon että parempaa on tulossa, tästä voi nousta ja pitääkin vain ylöspäin.

Lue lisää

usein lähtöä pois,mutta kaikesta huolimatta uskoisin että mieheni,ja tyttäreni rakastavat minua,olen kuitenkin kaikista heikkouksistani huolimatta,se vahvempi osapuoli.minulta nuorin tytär kysyy saanko mennä sinne ja tänne,ostaa sitä sun tätä mitä nyt 14-vuotiaalla,on loputon tarve tavaroiden suhteen.mieheni on tavallaan lepsu monienkin asioiden suhteen,joten minun vastuulleni on jäänyt koko tämä elämä,he eivät löydä mitään,he eivät osaa hoitaa rahasioita,koko tämä helahoito on minun harteillani.kotona totuin siihen että isä oli aukktoriteetti,johon luotettiin aina ja joka asiassa.tukea en voi pyytää oikeastaan keneltäkään,minulla on hyvää ystävä joka ennemminkin kaipaa tukea minulta,hän on vakavasti sairastunut syöpään.tuntuu kuin lähdin entisestä työpaikastani pois ystävät katosivat myös saman tien.minulla on kaksi veljeä joista vanhempi on vuosia sitten jo ajautunut huume-ja vankilakierteeseen,nuorempi veljeni elää omaa elämäänsä,omine parisuhde ongelmineen,joten tämä palsta on minulle ainoa paikka,jossa voin puhua.olen kuitenkin kiitollinen että on tälläinen rippituoli johon voi kirjoitttaa.nyt olen kivassa paikassa töissä ja elämä tuntuu taas valoisammalta,en tiedä missä mennään taas ensiviikolla,mutta kiitän jumalaa joka ilta kahdesta ihanasta tyttärestä,ja puolisosta joka on tukenut minua,ja luo uskoa aina parempaan huomiseen.kiitos neuvoistasi ja hyvää yötä.

monesti langennut kirjoitti:

usein lähtöä pois,mutta kaikesta huolimatta uskoisin että mieheni,ja tyttäreni rakastavat minua,olen kuitenkin kaikista heikkouksistani huolimatta,se vahvempi osapuoli.minulta nuorin tytär kysyy saanko mennä sinne ja tänne,ostaa sitä sun tätä mitä nyt 14-vuotiaalla,on loputon tarve tavaroiden suhteen.mieheni on tavallaan lepsu monienkin asioiden suhteen,joten minun vastuulleni on jäänyt koko tämä elämä,he eivät löydä mitään,he eivät osaa hoitaa rahasioita,koko tämä helahoito on minun harteillani.kotona totuin siihen että isä oli aukktoriteetti,johon luotettiin aina ja joka asiassa.tukea en voi pyytää oikeastaan keneltäkään,minulla on hyvää ystävä joka ennemminkin kaipaa tukea minulta,hän on vakavasti sairastunut syöpään.tuntuu kuin lähdin entisestä työpaikastani pois ystävät katosivat myös saman tien.minulla on kaksi veljeä joista vanhempi on vuosia sitten jo ajautunut huume-ja vankilakierteeseen,nuorempi veljeni elää omaa elämäänsä,omine parisuhde ongelmineen,joten tämä palsta on minulle ainoa paikka,jossa voin puhua.olen kuitenkin kiitollinen että on tälläinen rippituoli johon voi kirjoitttaa.nyt olen kivassa paikassa töissä ja elämä tuntuu taas valoisammalta,en tiedä missä mennään taas ensiviikolla,mutta kiitän jumalaa joka ilta kahdesta ihanasta tyttärestä,ja puolisosta joka on tukenut minua,ja luo uskoa aina parempaan huomiseen.kiitos neuvoistasi ja hyvää yötä.

Lue lisää

Älä mieti lähtöä minnekkään, liian moni ihminen joutuisi vain kärsimään, ja jos sinä olet se, joka pyöriä pyörittää, niin mieti, miten niiden kävisi, jotka jätät jälkeesi, opettelemaan vastuun kantoa, kun sanot että miehesi on lepsu, niin mitä siitä sitten seuraisi.Sinulla on kaksi tyttöä, kirjoitit, 14 vuotiasta tyttölasta älä jätä missään nimessä, hän on siinä iässä, että vaikka tavaraa saisi kuinka, ja mennä ja tulla, niin kodin turva, se on loppujen lopuksi se kaikista tärkein.Minkälaista tukea kaipaisit eniten, hyvä ystävä, olisi kullanarvoinen omistaa. Mutta tuntuu että tää elämänmeno on mennyt sellaiseksi, että pakko olisi vain puskea, vaikka voimat ehtyisikin. Ja kumminkin tuntuu että vieraalle on helpompi, kertoa asioitaan, tänäpäivänä, kun oikein kenenkään ei voi luottaa. Mun mielihalut ne vasta sekaisin onkin, välillä tuntuu että olis kiva juhlia oikein kunnolla, ja sit taas toisaalta, viihdyn hyvin yksinkin kotona. Se tässä maailmassa on kurjinta, kun tuntuu että vieraantuu, jopa omasta puolisostakin, ei aina jaksa olla kamalan kiinnostunut, vaikka pitäisi edes pystyä teeskentelemään, mutta se tie vie ennen pitkään hullujenhuoneelle. Hyvä että olet löytänyt kivan työpaikan missä viihdyt, sillä on suuri merkitys sun elämässäsi, olen huomannut. Ja tottahan se onkin, on pitkät tunnit sellaisessa työssä jossa ei ole hyvä olla. Minä pitkään työelämässä olleena, arvostan eniten työkavereiden panosta, omaan viihtyvyyteeni, koska olen puhuva ihminen, haluan että työssä saa puhua muutakin kuin työasioita. Jos ei muuta keksi niin hauskaa ainakin pitäisi uskaltaa, työpaikalla olla. Kun sanot että miehesi on lepsu? mitä sillä tarkoitat. Oletko sinä teillä pomo, eikö se tapa rakkauden, jos ei voi kunnioittaa miestään, vai mitä tarkoitat. Tunnut todella yksinäiseltä ihmiseltä,ja vielä joku syöpäsairas, oletko hänen kanssaan läheinen? Paraneeko hän, toivottavasti,syöpä sanana on jo niin peloittava, että aina siellä takana on ajatus kuolemasta, vaikka ei olisikaan sitä pelkoa. Kirjoituksesi oli paljon positiivisempi kuin viimeksi, mitä jos nyt asiat alkavat menemään parempaan päin. Kaikkea hyvää, koko perheelle.

Mee muualle, vittu jos et osaa Suomea.

mä vaan kirjoitti:

Mee muualle, vittu jos et osaa Suomea.

PAINU SINÄ VITTUUN;JOS ELÄMÄMSI ON NOIN SURKEETA,MINULLA ON KUITENKIN JOULU,ON PERHE JA LAPSET YMPÄRILLÄ,JA PASKANMARJAT SIITÄ JOS EN OSAA KIRJOITTAA OIKEAOPPISESETI.KOULUSSAKIN OLI ÄIDINKIELI VÄHÄN SITÄ SUN TÄTÄ.MUTTA VITUN HYVÄT JOULUT SULLEKIN KIELITIEEEN TUNTIJA?