Mitkä negatiiviset luonteenpiirteet herättävät huomiosi? Tulevatko ne kulttuuriperimästä?
Esimerkkin teeveestä tuttu Farbod. Hauska ja kohtelias symppis, mutta jokseenkin ajattelematon ja värittää juttujaan selvästi. Siis suomalaisen mittapuun mukaan valehtelee.
Omasta puolisostani huomaan miten hän innostuu jostain asiasta helposti, samaten suuttuu. Näyttää siis sellaiset tunteensa hyvin. Mutta rakkaudessa hän on pidättyväinen.
Tulee välillä sellainen epätodellinen olo, että tietääköhän tuo nyt mihin ryhtyy ja ajatteleeko kahta tuntia pidemmälle. Että uskooko tuo itse kaiken mitä keksii. Ja voiko tuo homma oikeasti toimia. Rohkeuttako minulta vain puuttuu, kykyä elää hetkessä. Miten sellaisen kanssa perustat tulevaisuuden?
Ystävä pariskuntani perusti putiikin. Nainen joka ennen oli ihan tavis, on nyt rakastunnut ja tehnyt lapsia ja luottaa mieheensä. Mutta minusta tämä mies ei osaa hoitaa bisnestä. Sitten nainen vain tohkeissaan selittelee suunnitelmia. Eniten huolestutti se että jos kaikki ei suju, niin sitten muutetaan kanadaan...ihan tuosta noin vain.
Esimerkkin teeveestä tuttu Farbod. Hauska ja kohtelias symppis, mutta jokseenkin ajattelematon ja värittää juttujaan selvästi. Siis suomalaisen mittapuun mukaan valehtelee.
Omasta puolisostani huomaan miten hän innostuu jostain asiasta helposti, samaten suuttuu. Näyttää siis sellaiset tunteensa hyvin. Mutta rakkaudessa hän on pidättyväinen.
Tulee välillä sellainen epätodellinen olo, että tietääköhän tuo nyt mihin ryhtyy ja ajatteleeko kahta tuntia pidemmälle. Että uskooko tuo itse kaiken mitä keksii. Ja voiko tuo homma oikeasti toimia. Rohkeuttako minulta vain puuttuu, kykyä elää hetkessä. Miten sellaisen kanssa perustat tulevaisuuden?
Ystävä pariskuntani perusti putiikin. Nainen joka ennen oli ihan tavis, on nyt rakastunnut ja tehnyt lapsia ja luottaa mieheensä. Mutta minusta tämä mies ei osaa hoitaa bisnestä. Sitten nainen vain tohkeissaan selittelee suunnitelmia. Eniten huolestutti se että jos kaikki ei suju, niin sitten muutetaan kanadaan...ihan tuosta noin vain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puolisoni tunteista ja ajatuksista on myös todella vaikea välillä ottaa selvää. Joskus ollaan niin lempeetä ja ihanaa ja toisena hetkenä kuin välillämme ei mitään oliskaan.. Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta kohta. Silloin kun hän on kiukkuinen kysyn aina välillä, et oletko suuttunut. Hänen vastaus on, että hän on tällainen, ei kuulemma suuttunut.
Meillä oli kanssa bisnesyritystä, mutta mies ei osannut sitä kunnolla hoitaa. Yritin siinä olla mukana parhaani mukaan toisen työni ohella. Myös muutosta Canadaan on puhuttu. Itse en ole sinne valmis muuttamaan. En tiedä miten tämä suhde tulee jatkossa toimimaan. Niin paljon on juuri kysymys tuosta tunteiden ja ajatusten näyttämisestä. Vaikka mies ei sitä rhkä tarkoita, niin tuntuu, että hän välittää eniten vain itsestään. Välittää toki minusta, mutta puuttuu empatian ja välittämisen näyttäminen. Ei osaa ottaa kantaa ja samaistua toisen ongelmiin/suruun.
Missäpäin kuvailemasi pariskunta asuu, joilla on se putiikki?
tampereela.
mistä kulttuurista miehesi on kotoisin. onko hän muille samanlainen?
minun mieheni sanoo olevansa rasisti, eli suomalaiset ovat aivan kamalia, varsinkin naiset. "miksi sitten olet kanssani missään tekemisissä?" ja vastauksena suuttumus, että eikö saa edes yrittää...
joku ihme juttu jota en kertakaikkiaan tajua. yritän ajatella että se nyt vaan on sen luontoinen, myöntää olevansa hankala. Kuulemma välillä kiinnostaa ja välillä on ihan samantekevää. Voiko oikeasti välittää jos on ihan samantekevää...
Minulla on omat käsitykseni suomalaisten naisten ja arabi/afrikkalaismiesten suhteista (sillä näistähän on tässä kyse). Kiitos, kun vahvistitte mielipiteeni.
mainitsemani pariskunta sattuu olemaan ei suomalainen, siis toistan EI suomalainen nainen.
Eikä mieheni ole arabi eikä afrikka.
Ainoa joka liippasi läheltä kommentissani oli Fabe.
Eli ole hyvä vahvistuksesta, joka ei vahvistanut mitään?
negatiivisena näen sen , että sanoin tai tein mitä tahansa, mies ei minulle suutu. Saan siis tehdä ja sanoa kuin pahasti tahansa, hän on valmis antamaan anteeksi, kunhan vain minä olen onnellinen.
Joskus kaipaisin kunnon huutoa ja riitaa!!!!! :O
Itse en osaa tapella, en pidä tappelemisesta enkä todellakaan kaipaa sitä. Ihmisestä kuitenkin kertoo jotain, miten hän käyttäytyy vihaisena. Ja ai ja voi kun toivoisin, että mieheni joskus kimpaantuisi minuun. Kerran on ollut närkästynyt, mutta muuten en hänen tasapainoaan saa horjutettua.
Huonoja puolia miehessäni:
- Ärsyttää ja hermostuttaa minua tarkoituksella.
- Saa jatkuvasti ideoita ja ajatuksia. Sen verran kovalla tahdilla, että minulta jää kokonaiskuva aina hahmottamatta kunnes pysäytän junan ja kysyn.
- Liian älykäs, jonka vastapainona maalaisjärki on välillä hukassa.
- Tietää olevansa älykäs, joten on usein "oikeassa" vaikka antaakin minun touhuta oman pääni mukaan ja pitää omat mielipiteeni.
- Liian käytännöllinen katsontakanta parisuhteen mahdollisuuksiin ja elämään yleensäkin. Tämä voi olla monen mielestä hyvä, mutta itse olen "kaikki on mahdollista" -luonteinen, joten miehen suhtautuminen saa hänet näyttämään luovuttajalta silmissäni (enkö muka ole vaikeuksien arvoinen?).
- Kova yleistämään ja olettamaan asioita oman mielensä mukaan. Erityisesti seksiin liittyen. Ei ymmärrä, että naiset ovat yksilöitä ja toimivat eri tavalla. Mikä toimi eksän kanssa, ei toimi minun kanssani. Onneksi ei sentään tappele vastaan kun annan neuvoja, mutta se ääneen ihmetteleminenkin kirpaisee joskus...
- Avoin kertomaan mielipiteensä. Tämä sinällään on hyvä asia, että kaikesta voi puhua ja mitä vain voi sanoa molemmin päin. Mutta joskus suora negatiivinen palaute antaa olon, että minun pitäisi muuttua ollakseni tarpeeksi hyvä. Näin hän ei siis kuitenkaan ajattele, kertoo vain mitä on mieltä.
Listaa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta ainakin tällä hetkellä niitä hyviä puolia löytyisi huomattavasti enemmän. Rakastan miestäni kaikista "vioista" huolimatta ja juuri niiden takia.
Han todella huomaavainen, rakastava, hella, alykas ja aktiivinen ihminen. Han ei koskaan "saa tarpeekseen" elamalta, han aina opiskelee, lukee jne. uusia asioita. Han innostuu nopeasti monestakin asiasta, ja on "tosissaan" aikeissaan, mutta kahden viikon kuluttua asia unohtuu ja kolmen ja innostuu toisesta asiasta.
Huonoja puolia on akkipikaisuus, han saattaa suuttua ihan milloin vain mista vain. Suuttuu ja kovasti. Ikaissani kukaan ei ole ollut minulle niin vihanen mistaan kuin han joka pikku asiasta.
Minua ärsyttää lähinnä se, että kaiken pitää kotona aina olla niin tiptop. Olen melko siisti ihminen, mutta hänen mielestänsä en ilmeisesti tarpeeksi... Kaikki täytyy aina tehdä heti, eikä mitään voi lykätä ollenkaan tuonnemmaksi. Aargh. En usko, että näillä piirteillä on mitään tekemistä kulttuuriperimän kanssa, varmasti liittyy enemmän siihen, miten vanhemmat ovat hänet kasvattaneet, koska heillä on hyvin samankaltaisia ominaisuuksia.
Toinen asia, jolla saattaa olla jotain tekemistä kulttuuriperimän kanssa on ulkoisesti rikkaalta ja hyvinvoivalta näyttäminen. Vaatteiden täytyy aina olla siistit (mikä onkin hyvin tärkeä asia minunkin mielestäni), mielellään kalliin näköiset, autohaaveena on suurikokoisempi jeeppimallinen mersu jne... Eli hänen maassaan mitä rikkaampi, sitä enemmän arvostusta saa ihminen osakseen, kaikki yrittävät näyttää mahdollisimman rikkailta, mitä itse henkilökohtaisesti en voi käsittää. Mies katseli silmät suurina, kun kerran kaupungilla jostain ökyautosta nousi ihan tavallinen rillipäinen, tuulipukuun pukeutunut pullukkanainen :-)