Kyselisin teiltä konkareilta kokemuksia, mitä eron jälkeen on odotettavissa. Meillä tilanne se, että päätettiin väliaikaisesta asumuserosta (joka mitä todennäköisimmin johtaa lopulliseen eroon). Itsestä tilanne tuntuu hyvin tuskaiselta, koska olen ollut saman miehen kanssa koko aikuisiäni (14 vuotta), ja en muusta elämästä tiedä. Ihmettelen kuinka erosta voi selvitä ja millä välineillä? Missä vaiheessa tuska hellittää? Minulla riittää mistäni kohtaan vielä rakkautta, hänellä ei minua. Tällä hetkellä hakee helpotusta juomisesta ja illat tissuttelee. Tämä juomisen tuijotus on tekemässä minua hulluksi ja haaveilen vain siitä kuinka mukavaa on asua raittiissa kodissa.
Onko mitään hyvää kirjallisuutta mitä voisi lukea? Pelottaa niin pirusti...LIsättäköön, että meillä on lapsia, joten yhteydenpito jatkuu aktiivisesti. Lapset miehellekin ykkösjuttu ja ne hoitaa hyvin.
Onko mitään hyvää kirjallisuutta mitä voisi lukea? Pelottaa niin pirusti...LIsättäköön, että meillä on lapsia, joten yhteydenpito jatkuu aktiivisesti. Lapset miehellekin ykkösjuttu ja ne hoitaa hyvin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eroamassa olen itsekkin. Tiedän tunteen, kaikki pelottaa, ruoka ei maistu, oksettaa....
Pitää vaan kai ottaa kaikki mitä vastaan tulee, ja koettaa käsitellä asiat.
Mä olen paljon miettinyt avioliiton hyviä- ja huonoja puolia. Mikä asia helpottaa sitten kun ollaan erottu, ja mikä ei. Yllättävää huomata minkälaisia asioita putkahtaa mieleen.
Voihan olla, että kun olette asumuserossa, niin miehesi huomaa, että mitä on menettämässä, ja tulee järkiinsä. Ehkä palaatte vielä yhteen.
Ajattele tarkkaan se, että siksikö et haluaisi erota, että sinua pelottaa. Oletko vain tavan vuoksi mieluimmin naimisissa, kuin erossa? Rakastatko todella miestäsi, ja onko teillä edellytyksiä jatkaa avioliittoa. Entäs miehen juominen, onko se ongelma jo oikeasti? Sitä älä jää katsomaan!!!
Ennen kaikkea, mikä on lapsille parasta. Se ei aina ole onneton perhe, jossa viinalla läträtään.
Toivon, että löydätte teille sopivan ratkaisun. Voimia se vaatii, olipa se mikä tahaansa. Jaksamista sinulle ja lapsillesi.
On todellakin jaksamista. Jaksamista sinnekin. Itsellä ei ole kyllä sellainen olo, että tavan vuoksi vain yhdessä. Kaipaan miestäni jo pienenkin matkan aikana. Uskon, että voisimme olla onnellisia. Tuo juominen on nyt vain tehdä minut hulluksi ja en todellakaan aio jäädä katsomaan sen lisääntymistä.
Nyt juominen tapahtuu lasten nukkuessa, joten eivät ne siitä suoranaisesti kärsi. Kiltisti ja siivosti käyttäytyykin, itse vain olen kireä asiasta.
Mies on todennut, että lasten vuoksi voisi minua yrittää sietää, parempaan ei usko. Tuo kuulosti todella pahalta ja siitä viimeinkin ymmärsin, ettei rakkautta hänellä enää ole. Tulen itkemään vielä monet itkut.
Minä olin ollut saman kanssa 17 vuotta saman miehen kanssa. Minä sairastuin ja ex:ni otti kaverini. Muutin itse toiselle paikkakunnalle,koska en voinut jäädä katsomaan ja kuuntelemaan juttuja sinne. Nään tytärtäni viikonloppuisin...hänestä saan voimaa jatkaa elämää.Huomasin kuinka paljon ystäviä minulla on ja he välittävät. Oloni on hyvä,vaikka totuus on ,että kaipaan miestä(ihmistä,jonka kanssa jakaa tätä oloa). Muistini kantaa eilisen,mutta muut päivät unohtuvat. Makuaistia ei ole ja liikkuminen on hiukan hankalaa(olen kaatunut jonkun kerran). Huvittaa kun taksikuskit kyselee,että onko sinulla se kortti(saan kyytejä,joista maksan linja-autokyydin verran). Minä en tunne ex:ni kohtaan mitään en vihaa häntä,luulen että sairauteni suojelee minua. Sinun kohdalla luulen,että päivä kerrallaan auttaa ja kyllä asioilla on tapana järjestyä. Ja sanonta mikä ei tapa niin se vahvistaa. Yrittäkää lasten takia tulla juttuun,koska se on heille tarpeeksi vaikeaa ilman teidän riitelyä. Voimia sinulle ja kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekin.
Kirjoituksestasi paistaa läpi kuitenkin positiivisuus, vaikka tarinasi oli hyvin koskettava. Toivottavasti elämä järjestyy sinullekin parhain päin!
Se on loistava kirja, joka kertoo kaikista tunteista joita sinulla on odotettavissa eron aikana. On olemassa myös kirjaan perustuvia eroseminaareja jotka ovat kuulemma todella hyviä ja auttavat prosessissa nopeammin eteenpäin.
Itse voin kertoa että olen samanlaisessa tilanteessa ja nyt puolen vuoden jälkeenkin on välillä todella vaikeaa hyväksyä tilanne. Ainoa asia mikä auttaa, on aika, on vaan oma valinta miten tuon ajan käyttää.
Voimia sinulle, ajattele vaan että joskus saatat olla tyytyväinen lopputulokseen.
Kirja on nyt varattu. Muutto kuukauden päästä edessä ja pelottaa.
Olen elänyt eron jälkeistä elämää vuoden verran. Eroprosessi itsessään kesti kolmisen vuotta ja exä oli aloitteen tekijä. Minun mielestäni meillä olisi ollut vielä mahdollisuuksia, mutta exä halusi asiat näin eikä ketään väkisin voi pitää.
Pidä huolta itsestäsi, fyysinen kunto on tärkeätä. Suo itsellesi pientä hemmottelua, hieronta tmv. silloin tällöin. Opettele pitämään itsestäsi, hyväksymään itsesi ja olemaan syyllistämättä itseäsi kaikesta tapahtuneesta. Lapsetkin pärjäävät, jos äiti voi hyvin. Hakeudu ihmisten seuraan, mene uusiin tilanteisiin, ota yhteyttä vanhoihin tuttaviin. Koita olla avoin ja olla häpeämättä ja salailematta syntynyttä tilannetta. Kerro faktat päällisin puolin, mutta enempi purkaminen jätä vain parhaitten ystävien asiaksi. Jaettu taakka on kevyempi taakka. Saat huomata, että lähes kaikilla on omat ongelmansa elämässä. Pidä yllä sukulaissuhteita ja pyydä apua, kun sitä tarvitset. Älä ryhdy marttyyriksi, äläkä ala sääliä itseäsi. Näin nyt vain kävi ja elämä jatkuu tästä päivä kerrallaan.
Opettele elämään tässä hetkessä ja jätä tulevaisuuden suunnittelu sekä menneitten yletön kaiveleminen. Tilaa aika terapeutille ja käy keskustelemassa asioistasi. Väestöliitolla on ja ainakin srk perheasiain neuvottelukeskuksen palvelu on maksutonta.
Itse kävin vielä tänä syksynä Fisherin eroseminaarin ja nyt tuntuu lopultakin, että asiat on ihan hyvin. Mä olen saanut paljon voimaa ja itsetuntemukseni on hyvällä mallilla. Ai niin, on minulla aika tuore rakkaussuhdekin olemassa. Välimatkaa on reilu 100 km, mutta suhde on hehkeimmillään. Mennään päivä ja viikonloppu kerrallaan. Tulevaisuutta en malta funtsailla, kun nykyisyys on niin mukavaa.
Tarinasi antoi toivoa. Itse olen aloitteellinen erossa, mutta vain koska mieheni ei halua yrittää. Tarvitsisimme ulkopuolista apua ja aimo annoksen hyvää tahtoa. Kaunis ajatus, että itsellänikin olisi joskus vielä uusi rakas... Nyt rakastan vielä tätä yhtä.