Mies saa raivokohtauksia apua!?

Kuinkas seksi sujuu.

Pitäisköhän sinun runkata, eli purkaa hänet pari kertaa viikossa.
Pitäisköhän sinun olla aktiivinen ja kertoa että haluat purkaa hänet.
Hyöksy myös jos hän itsetyydyttää, mieluummin yksin.

Niin ja puhua pitäisi, niin että kaikki surut tulisi kerrottua.
Ne murheet ei tule puolentunin puhumisella kerrottua.
Tarkoitan että murheet pitäisi kertoa, en sitä että niitä pitäisi ratkaista.

En suosittele eroa, mutta jos ei ole lapsia, se voisi olla molemmille parasta.
Voihan riita tulla siitä kun ette sovi toisillenne.
Molemmat varmaan löytää paremman joskus.
Mutta erotkaa sovussa, toisen haukkuminen ei ole hyödyllistä.

Sillä erolla, että mies ei pyydä anteeksi eikä peru puheitaan ja jos asiasta puhutaan koskaan mitään, selittää jotakin kautta syyn olevan minussa (suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista).
Odottelenpa mielenkiinnolla jos saisit hyviä neuvoja, itse en ikävä kyllä pysty auttamaan kun samassa veneessä istun. Voimia sinulle...itse mietin jo onko enään mitään tehtävissä, elämä kärsii ja alkaa tuntua jo aika ahdistavalta.

Raivokohtauksia on monenlaisia, mutta melkoisen huolestuttavalta kuulostaa. Harkinnan ja miettimisen paikka teille molemmille, onko aika ottaa omaa aikaa ja omia kiinnostuksen kohteita tai sitten yhteisiä arjesta pois vieviä hetkiä, tai molempia. Mielestäni sinun tulisi tehdä itsellesi selväksi se, että mihinkään loppumattomaan joustamiseen ja syiden itsestäsi etsimiseen (?)ei ole aihetta.

Sillä toisella osapuolella se varsinainen ongelma ja myöskin ratkaisun avaimet ovat. Jos tilanne ei muutu, molemmat vaan jatkavat samaa rataa, masentuvat ja elämä saattaa näyttäytyä lohduttomalta ja epävarmalta, kun ei tiedä että jos se "kajahtaa" tai jos kiinnikäymisen ja pahoinpitelyn meininki alkaa. Se on kuitenkin aikamoinen uhka se pahoinpitely - ethän halua tulla halua tulla yhdeksi tilastolukujen rumentajaksi? Se on yllättävän yleista, kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Puhuminen on tosi vaikeaa, yhdessä ja erikseen, mutta kaipa se on ainoa keino. Ammattiapua on hyvä käyttää, perhe/parineuvontaa, kunnallista tai srk. Tai sit uskomattomattomalta kuulostavaa hypnoosia, mutta varmaan hänen kannattaa kokeilla kaikenlaista, mikä saa olon selkenemään. Tai lääkärilläkäyntiä, jos jokin sairaus ahdistaa.

Et sinä hulluja pohdi, etkä varmastikaan ole yksinäsi ongelman kanssa. Toivottavasti saatte asian ratkomisen alulle, ensimmäisenä ei kannata kuitenkaan syyllistää toista, vaan pehmentää, että jos yhdessä keskusteltaisiin, jos yhdessä jonkun neuvojan kanssa tai "haluatko mieluummin yksin puhua luottamuksellisesti terapeutin kanssa?"

Pyydät neuvoa asiassa josta et kerro kaikkea. Neuvoisin teitä menemään terapeutin luokse. Perheneuvojan, papin, sielunhoitajan tms jonka luona voisitte luottamuksella ja avoimesti puhua. Tuollainen raivokohtaus on aina syy jostakin, ehkä jokin puhumaton tai sopimaton asia. Jokin ärsyttää tai painaa mieltä työssä, kotona, matkalla. Asioita on vaikeaa arvioida, on vaikeaa auttaa- vaikka kuinka haluaisi. Voisin ajatella toisen aiheuttajaksi, tai toisen sairaaksi ja neuvoa sen mukaan ja johdattaa sinut ojasta allikkoon

Tuossa jo neuvottiin kääntymistä ammattilaisten puoleen, mutta kukaan ei ihan selkeästi ehdottanut myös neurologisia tutkimuksia. Kyse voi olla oireyhtymästä tmv:sta, joka aiheuttaa moisen ilmiön. Sen takia miehesi on jaksettava miettiä, mitä kohtauksilleen tekee.

Hän kuitenkin pyytää anteeksi ja osoittaa sillä tavoin vastuuntuntonsa käytöksestään, joten jos olisit nyt fiksu, et syyllistäisi häntä valittamalla omasta olostasi liikaa (tottakai kerrot, ettet jaksa, mutta valittaminen ei auta koskaan), vaan lähde rakentavasti selvittämään tilannetta. Mutta älä yksin, vaan nimenomaan ammattilaisen avulla.

miehesi käyttäytyy samoin kuin minä ennen,siihen auttaa mieliala lääkkeet zoloft on paras minun kohdallani

Otat polvelle ja hyssyttelet vähän. Sillä se lapsellinen käytös poistuu. Voit myös pyytää hän avamaan suunsa ja kehoita häntä puhumaan.

Ymmärrän sua täydellisesti. Mulla on itellä kans sellainen mies et aivan yhtäkkiä suuttuu kamalasti ja särkee jotain. Ovi on hajonnu ja ovenkahva ja ties mitä. Minut se on tönässy sängylle useamman kerran ja retuuttanu hiuksista ja kaikkee silloin ku suuttuu. Kyllä mä tiedän että minussakin on vikaa ku oon sellainen tulinen luonne jolla löytyy todella piikikkäitä sanoja silloin kun ärsyttää. Siitä huolimatta kaiken pitäis olla vain sanallista riitaa, mut kun ei se meillä näytä onnistuvan. Oon tosissani yrittäny sanoa että puhuttais asioista mut aina se menee siihen että mä riidan lopussa purskahdan itkuun ja sitte mies yrittää lohduttaa ja pyytelee anteeksi. Mut se helvetti ei vaan lopu!

Vaikea se ois erotakaan kun on yhdessä ollu jo pitemmän aikaa, naimisissakin. Oon vaan niin väsyny ja masentunu kaikesta et ei tässä enää kauan jaksa. Se on rasittavaa kun mies syyttää mua aina kaikesta. Mun pitäis aina tyytyä siihen et mies saa tehdä/harrastaa ihan mitä huvittaa, esim. istua tietokoneen ääressä koko päivän, mut sit ku mä haluisin ite olla rauhassa niin se on heti häiritsemässä ja ärsyttämässä. Mistään ei sais sanoa et "voisitko sä tehdä niin ja niiin..."

Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia? Voisko joku miehistä valaista että mitä teidän päässä liikkuu? Onko se vaan joku esi-isiltä peritty juttu et akan on pakko alistua ja sitä saa kohdella miten huvittaa. Ja raivarit on ihan sallittuja vai??