Tää on semmonen normaali juttu, mutta ois tosi hienoa kuulla asiallinen miehinen mielipide tähän asiaan! :) Jaksakaa nyt joku teistä ihanista miehistä lukea tämä! :) Oon erään paljonkin nuoremman miehen kanssa ollut ystäviä muutaman vuoden. Välillä asui eri paikkakunnalla, oli vakityttöystävä jne. Hän palasi vuoden alussa, oli eronnut tyttöystävästään jne. Alkoi kummasti viihtyä kanssani usein ja meillä oli aina kivaa yhdessä. Meillä on osa ystäväpiiristä yhteinen, mutta jotenkin tykkäsi tehdä asioita kanssani.
Kesällä tän nuoren miehen käytös muuttui jotenkin. Käyttäytyi vähän ihmeellisesti seurassani, en osaa sanoa miten. Hänellä oli sutinaa jonkun tytön kanssa, mutta yhtäkkiä hänen juttunsa alkoivat tuntua siltä kuin hän haluaisi olla kanssani enemmänkin kuin ystäviä. Jussina kaikki muuttui. Oma muisti meni, mutta kaverit muistivat ja kyselivät, että mitäs te kaksi oikein olette virittelemässä. Oli siis useampi silmäpari näkemässä. Emme tehneet mitään mutta heräsin hänen luotaan. Herrasmies kun on, hän itse nukkui sohvalla. Sen illan jälkeen kävimme yhdessä syömässäkin - oli ennenkin pyydellyt mutten ollut lähtenyt. Ja jostain kumman syystä tuntui kuin oltais oltu vähän treffeillä, mutta koska olen huono huomaamaan näitä juttuja - mulla ei ole kysyntää - en ollenkaan itse osannut ajatella asiaa niin. Hän alkoi kutsua useammin luokseen kyläilemään ja muutaman kerran ehdotti, että jäisin sohvalle yöksi kun minun ei hänen mielestään kannattanut lähteä kotiin niin myöhään. Käytiin keskellä yötä vähän ajelemassa autolla - ei mitään hävyttömyyksiä kuitenkaan siis! :)
No, lopulta kävi niin, että ihastuin todella rajusti ja kerroinkin hänelle. Emme tosin keskustelleet kasvokkain, kiitos nykyteknologian... Hän suhtautui todella huonosti ja ensin oli huvittunut, mutta sitten suuttui. Itkin päiväkausia hänen takiaan, että olin niin hölmö, että kerroin olevani ihastunut. Emme olleet vähään aikaan yhteydessä. Yhteys palasi omasta aloitteestani ja pyytelin anteeksi jos olin tehnyt jotain väärin. Nyt jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt, koska enhän ollut tehnyt mitään väärää. Hänkään ei halunnut välien katkeavan ja aloimme taas tehdä juttuja yhdessä. Kävin kylässä ja hän jopa ehdotteli yhteistä pientä matkaakin. Taas käytiin autoilemassa keskellä yötä. Tuo kaikki pisti ihmettelemään. Hän kuitenkin särki taas sydämeni sanomalla, että on kiinnostunut aivan eri naisesta. Tähän mennessä häntä ei tuo kyseinen nainen kiinnostanut vaan päinvastoin. Siinähän sitten kärvistelin omien tunteideni kanssa ja välimme olivat todella huonot.
Lopulta taas otin itse häneen yhteyttä, mutta eräässä juhlassa jonne menimme yhdessä (olimme sopineet senkin jo aikoja sitten hänen omasta ehdotuksestaan), hän heittäytyi aivan hirveäksi. Eikä ollut minun syytäni todellakaan. Ilkeily ja kettuilu oli jotain aivan järjetöntä ja se oli aivan liikaa. Eräs kaveri sai meidät saman illan aikana vielä juttelemaan ja mies oli itse äänessä koko ajan. Syytä käytökselle en saanut, mutta anteeksipyynnön kyllä. Hän oli taas muuttamassa paikkakuntaa ja sanoi, ettei mun takiani ollut lähdössä - siis eihän mulla ollut edes tuollainen käynyt mielessä! Oli todella outoa! Hän sanoi, että ihastukseni helpottaa kunhan hän lähtee mutta ei kuitenkaan halua missään nimessä väliemme katkeavan. Välikommenttina sanottakoon, että ei ole helpottanut - päinvastoin, ikäväni kasvaa päivä päivältä. Päätin kuitenkin, että tämän miehen kanssa en enää yritä edes olla yhteyksissä. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän itse hakeutui luokseni yllättäen ilmoittamatta ja kun pitkästä aikaa näimme, oli tilanne todella vaivaantunut. Ensin ei puhuttu mitään ja hiljaisuus oli sanoin kuvaamaton, mutta hänestä näki päälle jotain mitä en ennen ollut nähnyt - se oli ikävä.
Hän muutti sitten ja pyysi jopa luokseen pakkailemaan tavaroitaan. Muuton aikana kävimme jälleen läpi tämän ihastusasian ja yhtä huonolla menestyksellä. Senkin ihan vain tekstiviestein. Hän kertoi, että voi olla vain kaveri minulle, että ainoastaan se toinen nainen kiinnostaa häntä. Hän ei halunnut puhua kanssani edes puhelimessa, koska kertoi että tiesi satuttavansa mua. Päätin ettei tämä ihminen ole sen arvoinen, että minä alan kärsimään vieläkin enemmän vaikka onkin minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni. Sydämeni päätti toisin ja hän oli koko ajan 24/7 mielessäni. Meni parisen kuukautta ja jostain syystä yhteys välillemme palasi taas. Mesessä keskusteltiin joka päivä ja keskustellaan edelleen. Tekstiviestejä satelee puoleen ja toiseen ja hän jopa alkoi soitella pitkiä puheluita ihan omasta aloitteestaan, mitä hän ei ollut ikinä aikaisemmin tehnyt. Jopa kesken työvuoronsa! Hän käväisi eräänä päivänä kaffellakin pitkästä aikaa kun oli tällä suunnalla ja tilanne oli todella jännä. Hän oli todella levoton, puhui koko ajan todella paljon ja huomasin, että hän katseli minua jotenkin eri tavoin kuin miten kaveria katsellaan. Seisoi lähellä koko ajan vaikka sanoin, että täällä saa myös istua. Tuli sellainen tunne, että hänellä on tainnut olla ikävä... Lähtöä hän teki kauan ja kun kysyin, että pitäiskö hänen luona mennä sitten käymään vaikka lähiaikoina niin ilme kertoi kaiken kyllä.
Tuon jälkeen mese on huutanut joka päivä ja puhelin soinut silloin tällöin taas. En tiedä mitä tämä on, mutta tämä tuntuu liian oudolta ollakseen pelkkää ystävyyttä... Saisko tähän asiaan vähän miehistä valaistusta, että onko tämä nyt ystävyyttä vai olisiko sittenkin tuo ihastuminen mahdollista ehkä hänenkin puoleltaan? Nyt on mesessäkin jutellut sellaisia, mikä on pistänyt miettimään, että apua hän taas sekoittaa päätäni höpinöillään... En haluaisi antaa itseäni vietävän kuin pässiä narussa samalla tavalla kuin kesällä. Mulla on itsellänikin koko ajan hirveä ikävä enkä pääse ihastuksesta yli vaikka mitä ajattelisin. Tiedä sitten miten tämä tästä eteenpäin mutta hänestä en ole valmis luopumaan vaikka sekin on käynyt mielessä eikä hän halua yhteyksiemme katkeavan missään nimessä. Puhua tälle miehelle ei pysty, sillä se ei ole hänen "lajinsa". Lisäksi olemme kumpikin todella jääräpäisiä, mutta arkoja. Oisko teissä ihanissa uroissa joku joka osais vähän neuvoa? :)
Kesällä tän nuoren miehen käytös muuttui jotenkin. Käyttäytyi vähän ihmeellisesti seurassani, en osaa sanoa miten. Hänellä oli sutinaa jonkun tytön kanssa, mutta yhtäkkiä hänen juttunsa alkoivat tuntua siltä kuin hän haluaisi olla kanssani enemmänkin kuin ystäviä. Jussina kaikki muuttui. Oma muisti meni, mutta kaverit muistivat ja kyselivät, että mitäs te kaksi oikein olette virittelemässä. Oli siis useampi silmäpari näkemässä. Emme tehneet mitään mutta heräsin hänen luotaan. Herrasmies kun on, hän itse nukkui sohvalla. Sen illan jälkeen kävimme yhdessä syömässäkin - oli ennenkin pyydellyt mutten ollut lähtenyt. Ja jostain kumman syystä tuntui kuin oltais oltu vähän treffeillä, mutta koska olen huono huomaamaan näitä juttuja - mulla ei ole kysyntää - en ollenkaan itse osannut ajatella asiaa niin. Hän alkoi kutsua useammin luokseen kyläilemään ja muutaman kerran ehdotti, että jäisin sohvalle yöksi kun minun ei hänen mielestään kannattanut lähteä kotiin niin myöhään. Käytiin keskellä yötä vähän ajelemassa autolla - ei mitään hävyttömyyksiä kuitenkaan siis! :)
No, lopulta kävi niin, että ihastuin todella rajusti ja kerroinkin hänelle. Emme tosin keskustelleet kasvokkain, kiitos nykyteknologian... Hän suhtautui todella huonosti ja ensin oli huvittunut, mutta sitten suuttui. Itkin päiväkausia hänen takiaan, että olin niin hölmö, että kerroin olevani ihastunut. Emme olleet vähään aikaan yhteydessä. Yhteys palasi omasta aloitteestani ja pyytelin anteeksi jos olin tehnyt jotain väärin. Nyt jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt, koska enhän ollut tehnyt mitään väärää. Hänkään ei halunnut välien katkeavan ja aloimme taas tehdä juttuja yhdessä. Kävin kylässä ja hän jopa ehdotteli yhteistä pientä matkaakin. Taas käytiin autoilemassa keskellä yötä. Tuo kaikki pisti ihmettelemään. Hän kuitenkin särki taas sydämeni sanomalla, että on kiinnostunut aivan eri naisesta. Tähän mennessä häntä ei tuo kyseinen nainen kiinnostanut vaan päinvastoin. Siinähän sitten kärvistelin omien tunteideni kanssa ja välimme olivat todella huonot.
Lopulta taas otin itse häneen yhteyttä, mutta eräässä juhlassa jonne menimme yhdessä (olimme sopineet senkin jo aikoja sitten hänen omasta ehdotuksestaan), hän heittäytyi aivan hirveäksi. Eikä ollut minun syytäni todellakaan. Ilkeily ja kettuilu oli jotain aivan järjetöntä ja se oli aivan liikaa. Eräs kaveri sai meidät saman illan aikana vielä juttelemaan ja mies oli itse äänessä koko ajan. Syytä käytökselle en saanut, mutta anteeksipyynnön kyllä. Hän oli taas muuttamassa paikkakuntaa ja sanoi, ettei mun takiani ollut lähdössä - siis eihän mulla ollut edes tuollainen käynyt mielessä! Oli todella outoa! Hän sanoi, että ihastukseni helpottaa kunhan hän lähtee mutta ei kuitenkaan halua missään nimessä väliemme katkeavan. Välikommenttina sanottakoon, että ei ole helpottanut - päinvastoin, ikäväni kasvaa päivä päivältä. Päätin kuitenkin, että tämän miehen kanssa en enää yritä edes olla yhteyksissä. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän itse hakeutui luokseni yllättäen ilmoittamatta ja kun pitkästä aikaa näimme, oli tilanne todella vaivaantunut. Ensin ei puhuttu mitään ja hiljaisuus oli sanoin kuvaamaton, mutta hänestä näki päälle jotain mitä en ennen ollut nähnyt - se oli ikävä.
Hän muutti sitten ja pyysi jopa luokseen pakkailemaan tavaroitaan. Muuton aikana kävimme jälleen läpi tämän ihastusasian ja yhtä huonolla menestyksellä. Senkin ihan vain tekstiviestein. Hän kertoi, että voi olla vain kaveri minulle, että ainoastaan se toinen nainen kiinnostaa häntä. Hän ei halunnut puhua kanssani edes puhelimessa, koska kertoi että tiesi satuttavansa mua. Päätin ettei tämä ihminen ole sen arvoinen, että minä alan kärsimään vieläkin enemmän vaikka onkin minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni. Sydämeni päätti toisin ja hän oli koko ajan 24/7 mielessäni. Meni parisen kuukautta ja jostain syystä yhteys välillemme palasi taas. Mesessä keskusteltiin joka päivä ja keskustellaan edelleen. Tekstiviestejä satelee puoleen ja toiseen ja hän jopa alkoi soitella pitkiä puheluita ihan omasta aloitteestaan, mitä hän ei ollut ikinä aikaisemmin tehnyt. Jopa kesken työvuoronsa! Hän käväisi eräänä päivänä kaffellakin pitkästä aikaa kun oli tällä suunnalla ja tilanne oli todella jännä. Hän oli todella levoton, puhui koko ajan todella paljon ja huomasin, että hän katseli minua jotenkin eri tavoin kuin miten kaveria katsellaan. Seisoi lähellä koko ajan vaikka sanoin, että täällä saa myös istua. Tuli sellainen tunne, että hänellä on tainnut olla ikävä... Lähtöä hän teki kauan ja kun kysyin, että pitäiskö hänen luona mennä sitten käymään vaikka lähiaikoina niin ilme kertoi kaiken kyllä.
Tuon jälkeen mese on huutanut joka päivä ja puhelin soinut silloin tällöin taas. En tiedä mitä tämä on, mutta tämä tuntuu liian oudolta ollakseen pelkkää ystävyyttä... Saisko tähän asiaan vähän miehistä valaistusta, että onko tämä nyt ystävyyttä vai olisiko sittenkin tuo ihastuminen mahdollista ehkä hänenkin puoleltaan? Nyt on mesessäkin jutellut sellaisia, mikä on pistänyt miettimään, että apua hän taas sekoittaa päätäni höpinöillään... En haluaisi antaa itseäni vietävän kuin pässiä narussa samalla tavalla kuin kesällä. Mulla on itsellänikin koko ajan hirveä ikävä enkä pääse ihastuksesta yli vaikka mitä ajattelisin. Tiedä sitten miten tämä tästä eteenpäin mutta hänestä en ole valmis luopumaan vaikka sekin on käynyt mielessä eikä hän halua yhteyksiemme katkeavan missään nimessä. Puhua tälle miehelle ei pysty, sillä se ei ole hänen "lajinsa". Lisäksi olemme kumpikin todella jääräpäisiä, mutta arkoja. Oisko teissä ihanissa uroissa joku joka osais vähän neuvoa? :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
niin lupaan lukea.
Anteeksi, mutta tämä ei millään menne viiteen riviin :D
Oon erään paljonkin nuoremman miehen kanssa ystäviä. Välillä asui eri paikkakunnalla, mutta palasi vuoden alussa. Alkoi kummasti viihtyä kanssani usein ja meillä oli aina kivaa yhdessä. Kesällä hänen käytöksensä muuttui. Hän käyttäytyi jotenkin oudosti seurassani. Aivan kuin olisi halunnut olla enemmän kuin ystäviä. Hänellä oli kuitenkin sutinaa jonkun toisen tytön kanssa. Jussina oma muisti meni, mutta kaverit muistivat ja kyselivät mitäs te kaksi oikein virittelette. Kävimme yhdessä syömässäkin hänen kutsustaan ja kuin oltais oltu vähän treffeillä. Koska mulla ei ole kysyntää, en ollenkaan itse osannut ajatella asiaa niin. Hän kutsua luokseen kyläilemään ja muutaman kerran ehdotti, että jäisin sohvalle yöksi. Välillä käytiin keskellä yötä vähän autoajeluilla.
Ihastuin rajusti ja kerroin hänelle mutten kasvokkain. Hän oli ensin huvittunut mutta sitten suuttui. Emme olleet vähään aikaan yhteydessä. Yhteys palasi aloitteestani ja pyysin anteeksi jos olin tehnyt jotain väärin. Jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt, enhän ollut tehnyt mitään väärää. Hän ei halunnut välien katkeavan. Kävin taas kylässä ja hän jopa varasi lyhyen yhteisen matkankin mikä sitten peruuntui. Hän kuitenkin särki taas sydämeni sanomalla, että on kiinnostunut siitä tytöstä jonka kanssa oli ollut sutinaa. Heitä vain ei kukaan ollut koskaan nähnyt yhdessä missään julkisesti. Siinä sitten kärvistelin omien tunteideni kanssa. Välit olivat huonot, mutta lopulta otin itse häneen yhteyttä.
Eräässä juhlassa jonne olimme sopineet menevämme yhdessä hänen omasta ehdotuksestaan, hän heittäytyi hirveäksi. Ilkeily ja kettuilu oli jotain järjetöntä ja aivan liikaa. Eräs kaveri sai meidät saman illan aikana vielä juttelemaan ja mies oli itse äänessä koko ajan. Syytä käytökselle en saanut, mutta anteeksipyynnön kyllä. Hän oli taas muuttamassa paikkakuntaa ja sanoi, ettei mun takiani ollut lähdössä. Sanoi, että ihastukseni helpottaa kun hän lähtee mutta ei missään nimessä halunnut väliemme katkeavan. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän itse hakeutui luokseni ilmoittamatta. Ensin ei puhuttu mitään, mutta hänestä näki päälle jotain mitä en ennen ollut nähnyt - se oli ikävä.
Hän muuttaessaan pyysi luokseen pakkailemaan tavaroitaan. Muuton aikana kävimme taas läpi ihastusasian yhtä huonolla menestyksellä ja vain tekstarein. Kertoi, että voi olla vain kaveri mulle, että ainoastaan se toinen nainen kiinnostaa häntä. Hän ei halunnut puhua edes puhelimessa, koska kertoi tietävänsä satuttavansa mua. Meni pari kuukautta ja jostain syystä yhteys välillemme palasi taas. Mesessä keskusteltiin joka päivä ja keskustellaan edelleen. Hän alkoi soitella pitkiä puheluita ihan omasta aloitteestaan, mitä hän ei ollut ikinä aikaisemmin tehnyt. Jopa kesken työvuoronsa! Hän käväisi kaffellakin kun oli tällä suunnalla ja tilanne oli outo. Hän oli todella levoton, puhui koko ajan ja huomasin katselevan mua jotenkin eri tavoin kuin miten kaveria katsellaan. Seisoi lähellä koko ajan vaikka sanoin, että täällä saa myös istua. Tuli tunne, että hänellä taitaa olla ikävä. Lähtöä teki kauan ja kun kysyin, että pitäiskö hänen luona mennä käymään vaikka lähiaikoina niin ilme kertoi kaiken kyllä.
En tiedä mitä tämä on, mutta tämä tuntuu liian oudolta ollakseen pelkkää ystävyyttä... Saisko tähän asiaan vähän miehistä valaistusta, että onko tämä nyt ystävyyttä vai olisiko sittenkin tuo ihastuminen mahdollista ehkä hänenkin puoleltaan? Mesessäkin jutellut sellaisia, mikä on pistänyt miettimään, että hän taas sekoittaa päätäni höpinöillään. Mulla on koko ajan hirveä ikävä eikä ihastus ole helpottanut vaan päinvastoin. On ihanaa kuulla hänen ääntään puhelimessa. En ole valmis luopumaan hänestä eikä hän halua yhteytemme katkeavan. Puhua tälle miehelle ei pysty, sillä ei ole hänen "lajinsa". Lisäksi olemme kumpikin todella jääräpäisiä, mutta arkoja. Oisko teissä ihanissa uroissa joku joka osais vähän neuvoa? :)
onnistunut.
Oisit suosiolla kysyny naisilta, kun novellis postasit.
Oletteko olleet sängyssä?
Se jäi jotenkin epäselväksi. Kai sillä jotain tunteita sua kohtaan on, jos kerran yhteyttä pitää. Tosiaalta, jos ei ole halunnut sulta seksiä, niin voihan se viitata just siihen ystävyyteenkin vaan. Ja jos kerran sillä on ollut toinen nainen kiinnostuksen kohteena, niin se selittää ettei ole sulta halunnut seksiä(Jos siis ei ole?)
sängyssä. Juhannuksena kuulemma pussailtiin jos kavereihin on uskominen. Eräs yhteinen ystävä kuka on hyvin läheinen meidän kummankin kanssa, kertoi hänen puhuneen minusta hyvin lämpimästi ihastuneeseen sävyyn. Kuulin myös muilta kavereilta, että tämä nuorimies olisi ihastunut minuun. Hän on vain niin kamalan ujo puheistaan huolimatta ja täysin kömpelö naisasioissa. Nyt vain ihmetyttää mitä minulle höpötteli vasta kuten sitäkin, että kun ois kiva asua jonkun kivan tytön kanssa. Kysyin, että eikös sulla ole semmonen jo, niin ei kuulemma ole. Ja kun on kuulemma niin mukavaa jutella just mun kanssa. Kuulin myös, ettei hänellä ole sen kesäisen tytön kanssa yhtään mitään menossa. No... tää on taas näitä juttuja... harmittaa tietenkin ihan älyttömästi koska pidän hänestä mielettömästi eikä kukaan ole ikinä kolahtanut niin kovaa kuin tämä heppu. Mulla vaan ei ikinä ole tuuria...
Kiitos muuten vastaamisesta! :)
siitä toisesta naisesta, voihan sekin olla mahdollista. Se vaan tarkoittaa sitä et korkeintaan kaveruutta sulta haluaa.
oli samantyyppinen tapaus meneillään jonkun miehen kanssa, johon oli suuresti ihastunut. He viettivät paljon aikaa yhdessä lähinnä jutellen syntyjä syviä, mutta mies haikaili exänsä perään. Heidän välillään oli jotakin seksiin liittyvää, lähinnä kai pussailemista, mutta se ei edennyt siitä koskaan mihinkään. Tätä jatkui ties miten pitkään, toivottavasti ei sentään enää, en tiedä enkä kehtaa kysyä. =)
mitään pahaa silloin, kun se toinen tietää missä mennään, eli et tunteita on vielä jotain toista kohtaan.
Tuo vois olla jopa ihan hyväksyttävä keino päästä yli niistä "menneisyyden haamuista" - eri asia sit kuka jaksaa odottaa niin kauan. Siihenhän voi mennä kauankin aikaa.
se on vähän kiikun kaakun, että onko siinä mitään pahaa, jos näkee toisen ihastuksen ja itse tietää ettei halua mitään sen kanssa. Eikö siinä ole hieman hyväksikäytön sivumakua kuitenkin, vaikka kertoisikin että on ihastunut johonkin toiseen? Nimittäin ainakin sen tuttavani kohdalla mies ei muistaakseni koskaan suoraan sanonut, ettei heidän jutustaan voisi tulla mitään. Mitenpä siitä voisi mitään tulla, jos on ihastunut toiseen eikä siihen, jonka kanssa hengailee lämpimikseen? Tätä ei se ihastunut osapuoli tietenkään halua tajuta varsinkin, jos se joka ei ole ihastunut ei sitä suoraan sano. Ja vaikka sanoisikin, niin jos haluaa usein tavata ja käyttäytyy jotenkin toisin kuin miten pelkkä kaveri käyttäytyisi, niin ihastunut jää roikkumaan suhteeseen, josta ei koskaan tule mitään. Se, joka ei ole ihastunut saa ilmeisesti kuitenkin jotakin siitä suhteesta - kuuntelijan jolle purkaa huoliaan, lämpöä, empatiaa, ihailua jne.
mahdollisesti.
Nin, mä itse kyllä kertoisin ja haluisin, et mullekin kerrotaan. Se sais sen suhteen vaan astetta syvemmälle tasolle ja mun mielestä se olis jo hyvä kun toiseen pystyy luottamaan niin paljon, että kertoo.
Tulevaisuus sen sitten kertosi vasta, mitä tapahtuu.
Teoriassa olis mahdollisuus ainakin saada hyvä ystävä toisesta, eikä sekään ole ollenkaan huono vaihtoehto siinä tilanteessa.
Mä en oikein jaksa uskoa noihin ihastussuhteisiin, joissa toinen onkin vain kaveri. Miten se, joka on ihastunut pystyisi jossakin vaiheessa tuntemaan pelkkää ystävyyttä ja miten se, joka on kaveri yhtäkkiä ihastuisikin siihen toiseen? Noissa suhteissa toinen aina saa enemmän kuin toinen. Se toinen jää lähinnä vain nuolemaan näppejään.
Exän kanssa voi olla ystävä, mutta siinä se ihastus oli ja meni. Sen sijaan ap:n kaltaisessa suhteessa ihastus senkun jatkuu ja jatkuu, kunnes se ihastunut saa tarpeekseen ja häipyy ärsyyntyneenä koko suhteesta.
että se yksiopuolinen ihastuskin loppuu sitä mukaan kuin ystävys jatkuu, ellei sitten vastapuolen tunteet herää ja näinollen anna vastakaikua sille ihastuneelle.
Mutta en mä lähtis analysoimaan kovin tarkkaan, koska nuo on aina niin erilaisia tapauksia. Riippuu tosi paljon ihmisistä ja heidän tavoistaan käsitellä omia tunteitaan ja ennenkaikkea sen toisen tunteita.
Että hän pitää sinusta kaverina, muttei muuten. Kai sinullakin on ystäviä, joitten kanssa et seurustele etkä voisi kuvitellakaan seurustelevasi, siis sekä miehiä että naisia?
niitä kyllä. Mulla on myös muutama muu miespuolinen kaveri, joiden kanssa puuhaillaan, mutta ei mitään sellaista mitä tämän hepun kanssa. Heistä ei ole koskaan edes tullut sellaista tunnetta, että oltais muuta kuin kavereita. Tämä heppu puolestaan jo tutustuessamme osoitti mielenkiintoa enempään kuin ystävyyteen joka ikävä kyllä selvisi vasta paljon myöhemmin. Kun vain olisin silloin tajunnut... No mutta turha itkeä jo kaatunutta maitoa. Niinhän sitä sanotaan. :)
että jos se seurustelee jonkun naisen kanssa (ei ole vaan kertonut sulle) ja jos sillä menee aina välillä huonosti sen naisystävän kanssa niin sitten hän aina ottaa sinuun yhteyttä?? Jos se niinkust pitää sua vaan varalla??
mullakin mielessä, että olisin joku hätävara. Ehdin jo välillä kirota koko tyypin yhdeksi kakkiaiseksi mutta totesin sitten, että ei hän oikeasti semmoinen ole. Mutta tällä hetkellä hän tosiaan on yksin kyllä ja tuntuu olevan hyvin yksinäinen.
Eli ei mikään totuus..
vaihtoehto 1:
Mies ei halua antaa sinua muille ja pitää sen takia pientä hihnaa, jotta luulisit hänen oikeasti olevan ihastunut. Eli oikeasti hän ei ole sinuun ihastunut. Hän pitää vain ajatuksesta että sinä olet..
vaihtoehto 2:
Miehellä on perheessään tai kaveripiirissään joitain jotka ovat sinua vastaan tai heillä on muuten vain jokin tietty mielipide sinusta. Esim. "Ei kannata siihen sekaantua, saat vain sormillesi" tms.
vaihtoehto 3:
Mies haluaa säilyttää turvallisen jännitteettömän suhteen kanssasi (ystävä).
En sitten tiedä, onko mikään vaihtoehto kovin hieno... Mutta kuten sanoin. Nämä kaikki vaihtoehdot saattavat olla kaukana totuudesta
hyviä näkökulmia tähän tilanteeseen. Kiitos niistä! :) Oon miettinyt ja miettinyt tätä asiaa ja tuo 2-vaihtoehtosi on käynyt mullakin mielessä, koska tiedän, että meidän tilanteesta on puhuttu pahaa eräässä porukassa. Se ei silloin ollut yllätys mulle, mutta ehkä hänelle kylläkin, koska siinä porukassa oli ihmisiä joihin hänkin luotti.
Et se on nyt joko tai joko tai.
Musta tuntuu että siellä toisessa päässä on tällä hetkellä poika joka ei tiedä ihan mitä haluaa.
Toisaalta on helppo pitää yllä ystävyyssuhdetta, ei saa kumpainenkaa näpeilleen. Mut jos tahtos jotain enemmän. Uskallus ei riitä siihen syöksyyn jota rakastuminen vaatii.
Selvittäkää mitkä on ne esteet teidän suhteen välillä? Onks se ikä tai välimatka, historia tai tulevaisuuden suunnitelmat, jokin siinä kaivertaa välissä.
Sen jälkeen voi kattoo kannattaako kokeilla viettää aikaa vaikka yhdessä ja kattoo miltä se maistuu. Jos tuntuu että se on takertumista pelkästään hetkeen, se ei ehkä oo oikee parisuhde, mut jos tuntuu että tulevaisuudesta voi puhua niin sit kannattas ottaa selville. Mihin teissä on...
tästä vastauksesta! :)
Mun on vaan niin kamalan vaikeaa kysyä tältä hepulta mitään kun mulle oli maailman vaikein asia jo sekin, että kerroin edes ihastuksesta. Aikomuksena oli pitää kaikki vain sisälläni ja toivoa, että tunteet kuolee pois niin kuin olen ennenkin antanut kuolla. Tilannetta pahensi, että me ollaan ystäviä. Ne muut ei olleet, joten se oli helpompaa. Enkä ollut uskaltaa kertoa parhaimmalle ystävällenikään vaikka mua kaiversi niin, että näkyi päälle. Mutta hänpä osasikin arvata sen jo sanomatta ja tiesi heti kenestä on kyse vaikken sanonut. Tämä ystävä tuntee myös tämän hepun erittäin hyvin. Oli kuulemma ollut ilmassa tämä asia jo pitkään.
Se on totta, että uskallus ei riitä tasan kummallakaan. Ollaan kumpikin niin ujoja, että ihan nolottaa! :) Kävihän mulla mielessä sekin, että ehkäpä hän sen takia mieluummin sanoo olevansa pelkkä ystävä jos vaikka tästä tulisikin jotain isompaa.
Mahdollisena esteenä meillä on ikäero, joka on jopa 10v ja nyt joku neropatti varmaan heittää herjaa heti tästäkin... tosin tää heppu sanoi mulle kun ekan kerran tutustuttiin kunnolla ja arvuutteli mun ikää, että mitäs sitten vaikka oot 10v vanhempi. Luuli mua 6 vuotta nuoremmaksi kuin mitä oon. Toinen on välimatka, koska asuu eri paikkakunnalla tällä hetkellä. Tulevaisuuden suunnitelmat meillä ei ole esteenä, koska kummallakin on hakusessa vielä kaikki ja tästä ois helppo tehdä mitä vain. Historia ehkä... meikä on vanhapiika ja tällä hepulla on ollut muutama tyttöystävä. En tiedä miten paha asia se sitten on, ettei mulla ole ollut miestä koskaan. Varmaan se vaikuttaa. Voihan se tietysti olla hyväkin asia, mutta sen takia en ymmärrä yhtään miesten ajatusmaailmaa.
Kumpikin viihdytään hirveän hyvin toistemme seurassa ja ajatukset kulkee samaa rataa. Ollaan täysin samalla aaltopituudella ja sekin vähän hirvittää, että niinkin paljon. Hän tietää musta paljon asioita, joita en ole muille kertonut ja mä tiedän myös hänestä vastaavia asioita. Me voidaan jutella ihan kaikesta - PAITSI ei tästä jutusta. Se on kummallekin tosi arka paikka. Eli ilmeisesti ollaan jotenkin jumissa. Nyt kuitenkin kun olin hänen kanssaan juttusilla niin tuli sellainen tunne, että jotain tässä on oltava enemmän. Tai sitten me ollaan vaan oikeat sukulaissielut.
En tiiää... pitäskö teidän ottaa rohkaisu ryyppy ennen selvinpäin juttelua :D
Mun kannalta historia ei koskaan voi olla esteenä tulevaisuudelle... tai hyvin harvoin. TE ootte nykysellään jotenki yhdessä ja tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Ihminen on kumminki oman onnensa seppä.
Millä sen uskalluksen sais aikaan. Uskot sie että joskus teidän on PAKKO puhua, jos haluutte jotain. On paljon mukavampaa olla muuttamassa, kun olla muuttujana.
vastauksestasi! :) Kiva että jaksat kommentoida!
Tuo rohkaisuryyppy vois muuten tosiaan auttaa asiaa! :D Kyllähän yleensä yhteisillä baarireissuilla ollaan juteltu vaikka mitä kun on vähän tuota alkomaholia otettu. Ja pikku hiprakassa me ollaan veivattu illan viimeiset hitaatkin aina yhdessä. Ja totta on, että me vielä joudutaan puhumaan tästä asiasta pakosti. Oot aivan oikeassa siinä! Ajattelin, että koska mulla ei muutakaan ole niin annan asioille aikaa ja katson mihin tämä on kehittymässä vai kehittyykö mihinkään. Kun tuli taas se tunne, että hän haluaisi jotain minusta, mutta että mitä jää nähtäväksi. Hänkään kun ei osaa sanoa asioita suoraan vaikka onkin niin kovin suorapuheinen ihminen muuten. Saattaa vain vihjailla taas puheissaan ja mun pitäis osata lukea rivien välistä... Tätä se on kun on kaksi avutonta asialla! :D
ja pari terävää, mieluummin kumminki nii et muisti ei karkaa... Hirvee hyöty jutella henkeviä kun kumpainenkaa ei muista mitään :D
Ole hyvä vaan...
"Hirvee hyöty jutella henkeviä kun kumpainenkaa ei muista mitään"
Kokemuksen syvällä ja katkeralla rintaäänellä olen asiasta aivan täysin samaa mieltä.