Suhde 20v, upeaa,vai onko?
Yrittäjäpuoliso ja mikä meneekään kaiken edelle?
No työ tietenkin tai ei aina kun loma tai lomanen osuu hänen yritykselle sopivaan kohtaan.
Mitä on muiden tunteiden huomioinen vapaa-ajan käytössä tai perheen kanssa lomailemisesta.
Kaksi lasta ja itsehän olen roolini halunut.
Vuosi vuodelta tahti on kiihtynyt ja onhan se tiedossa, että kyse on lojaalisuudesta mutta ketä kohtaan?
Asiakkaita, yritystä vai perhettä?
Nyt alkaa olemaan pinna täysi ja miten tästä eteenpäin kun mieli on musta ja yritetty on!
Olen itse myös kodin ulkopuolella töissä, vaikka
viime kädessä taloudellisesti ehkä toinenkin ratkaisu voisi olla mahdollista. Kateellisten ei kannata nyt herättää mielenkiintoaan. Roisoksia ei kuitenkaan olla. Normaali työtä tekevä pariskunta.
Mies ei petä, pelaa pelejä ja alkoholikaan ei ole ongelma. Mikä sitten on ongelma?
Empatia on sana joka piti sanakirjasta hänelle selittää, tämä kertoo varmasti jo paljon?
Olisi mukava vaihtaa sana pari toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa.
Ja mitä tänään isänpäivänä tehtiinkään?
Pikaruokailu ulkona ja sitten kiiruusti yhtiökumppanin kanssa töihin ja ilman viestiä...
huonossa jamassa ollaan.
Ja mikä tässä on skitsointa: miehen mielestä kaikki on niin hyvin...
Yrittäjäpuoliso ja mikä meneekään kaiken edelle?
No työ tietenkin tai ei aina kun loma tai lomanen osuu hänen yritykselle sopivaan kohtaan.
Mitä on muiden tunteiden huomioinen vapaa-ajan käytössä tai perheen kanssa lomailemisesta.
Kaksi lasta ja itsehän olen roolini halunut.
Vuosi vuodelta tahti on kiihtynyt ja onhan se tiedossa, että kyse on lojaalisuudesta mutta ketä kohtaan?
Asiakkaita, yritystä vai perhettä?
Nyt alkaa olemaan pinna täysi ja miten tästä eteenpäin kun mieli on musta ja yritetty on!
Olen itse myös kodin ulkopuolella töissä, vaikka
viime kädessä taloudellisesti ehkä toinenkin ratkaisu voisi olla mahdollista. Kateellisten ei kannata nyt herättää mielenkiintoaan. Roisoksia ei kuitenkaan olla. Normaali työtä tekevä pariskunta.
Mies ei petä, pelaa pelejä ja alkoholikaan ei ole ongelma. Mikä sitten on ongelma?
Empatia on sana joka piti sanakirjasta hänelle selittää, tämä kertoo varmasti jo paljon?
Olisi mukava vaihtaa sana pari toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa.
Ja mitä tänään isänpäivänä tehtiinkään?
Pikaruokailu ulkona ja sitten kiiruusti yhtiökumppanin kanssa töihin ja ilman viestiä...
huonossa jamassa ollaan.
Ja mikä tässä on skitsointa: miehen mielestä kaikki on niin hyvin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ymmärrät, että ainoa tie muutokseen on puhuminen miehesi kanssa. Ei ne asiat täältä käsin muutu.
Kuulehan nainen, on todella väärin mustamaalata ahkeraa miestäsi. Joillekin ihmisille vain on sattunut niin mahtava onni että heille työ ei ole työtä vaan innokasta ajanvietettä! He osaavat ammattinsa ja haluavat oppia siitä lisää.
Saattaa olla että sinä haluaisit nähdä enemmän puolisoasi, mutta kun näin ei tule tapahtumaan, olisiko viisainta että sinäkin täyttäisit aikasi jollain todella haastavalla, kehittävällä ja opettavalla ajanvietteellä.
Sitten kun voitte järjestää ne yhteiset muutamat tunnit viikossa(oli se sitten lauantai-iltapäivänä pari tuntia tai sunnuntai-aamuna yhteinen puolentunnin kahvituokio) teille ei tulisi mielenkään kayttää tuota arvokasta hetkeä vastenmieliseen riitelyyn. Nuo sekunnit olisivat aivan liian arvokkaita mihinkään noin ala-arvoiseen!
Meillä on vain yksi elämä, miksi käyttää sitä masentaviin ajatuksiin? Varsinkin kun vaihto-ehtona on niin paljon rakentavampaa!
Niimpä niin... ymmärrätte varmaan, näin ainakin oletin, että koko tarina ei tietenkään mahtunut aloitustekstiin.
Olen itse myös yrittäjä ja minulla ei ole liiemmin vapaa-aikaa myöskään. Otan oppien mukaan (sen 40v jo osaa tai pitäisi osata!) vapaata kalenterista ja sovittelen sitä, jotta perheessä olisi yhteistä aikaa. Näin olemme puolison kanssa sopineet, mutta asian ydin on (ihan naurattaa kun kehoitetaan keskustelemaan ja sitä jos mitä on tehty ja asiat eivät vain muutu!) mutta olisin odottanuta rakentavaa keskustelua enkänälvimistä! Kaikki ylimääräinen muu meno on karsittu ja lasten kanssa on lomaa vietetty, mutta miten aikuiset voivat kasvaa eteenpäin eikä erilleen?
Nälvimistä puolin jos toisin. Sehän kannustaa aina, niinkö? Minähän yritän vain löytää keskustelijaa ja ajatuksia jotka edes vähän auttaisivat eteenpäin...
Jos tämän viestin lukee aikuinen, kerro miten olette suhteen kanssa tehneet ja miten työnarkomanian saa haltuun tai miten siihen voi pureutua kehittävämmin?
Mikä teidän porkkana on ollut?
kuten ok -talo ja purjehdus?
ai ei, no sitten ei ole yritetty tarpeeksi:-)
Niinpä niin.
Tilanne on ikävä ja ymmärrän hyvin kuinka se sinua rassaa. Itselläni oli tavallaan samankaltainen tilanne, tosin en ole koskaan ollut työnarkkis, mutta tavallaan kasvoimme aikanaan toisistamme erillemme. Tai oikeastaan emme varmaan koskaan olleetkaan riittävän läheisiä toisillemme. Ehkäpä siksi, että olimme liian erilaisia ihmisiä. Ja eroonhan se sitten päätyi n. 13 yhteisen vuoden jälkeen.
Avioliittoni loppuvaiheilla minullakin alkoi jo olla ikää ja kokemusta sen verran (mm. 3 lasta), että ymmärsin mikä suhteessamme mätti.
Yhteisiä harrastuksia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Minua kiinnosti toiset asiat ja ex-vaimoani toiset. Ja huom! Minä olin se joka oli myöhemmässä vaiheessa hyvin perhekeskeinen ja vaimoni taas ei. Ja alkuaikoina taas päinvastoin. Tämä kaikki aiheutti sen, että välillemme syntyi jonkinlainen emotionaalinen tyhjiö joka johti siihen, että huomioonottamista ja hellyyttä ei ollut - paitsi silloin kun teki seksiä mieli ja sekös vei asiaa entistä syvemmälle.
Loppujen lopuksi aivan eron partaalla ehdotin vielä parisuhdeterapiaa tms avioliittokursseja, mutta eihän hän enää sellaisiin suostunut ja uusi sulhanenkin hänellä oli jo tavallaan katsottuna siinä vaiheessa.
Nykyisessä suhteessani avopuolisoni kanssa puolestaan harrastamme paljon asioita yhdessä ja haluamme viettää vapaa-aikaamme pääsääntöisesti yhdessä. Näin asioiden olisi pitänyt olla edesmenneessä avioliitossanikin alusta saakka niin luultavasti hyvin olisi mennyt.
Uuden elämän aloittaminen pitkän avioliiton jälkeen ei kuitenkaan ole ihan pala kakkua, vaan paljonhan siinäkin riittää vastamäkiä, ristiriitoja, jne. Niitä nousee esiin vaikka kuinka ajattelee, että jos asiat ovat tarpeeksi hyvin niin eihän sellaisia edes tule. Varsinkin kun uusperheessä pyörii eri-ikäisiä lapsia enmmän ja vähemmän säännöllisesti.
En edes oikein tiedä miksi tämän kirjoitin, mutta tulipahan kirjoitettua. Ehkäpä viestini oli kuitenkin kiteytettynä se että:
- Menkää parisuhdeterapiaan mahdollisimman pian jos mahdollista!
- Eroaminenkin voi olla oikea ratkaisu jos tunteet ovat kokonaan kuolleet, lapsetkin aistivat sen tyhjiön. Lisäksi jokaisella ihmisellä on oikeus saada kokea arvostusta puolison roolissa.
- Vaikka ero olisikin helpotus niin elämä ei senkään jälkeen ole välttämättä ruusuilla tanssimista. Tosin arvostuksen ja rakkauden tunteen voi saada takaisin toisen ihmisen kanssa ja sitä jokainen varmasti ainakin salaa kaipaa :-)
Tsemppiä!