Tälläkin palstalla on viime päivinä ollut puhetta lapsista, nuorista, koulusta ja kasvatuksesta. Ajattelin jatkaa hieman aiheesta.
Olen ollut huomaavinani semmoisen asian, että nykyisin on lapsia, joiden vanhemmat enemmän tai vähemmän jättävät heidät oman onnensa nojaan omien työkiireiden tai muiden ongelmien vuoksi, ja sitten on lapsia, joiden eteen vanhemmat tekevät liikaakin, jolloin lapsista tulee ns. pullamössökansaa. Näitä kahteen ryhmään kuuluvia lapsia on paljon ja tuntuu siltä, että vähemmistönä ovat ne lapset, jotka saavat normaalia kasvatusta.
Luen juuri hienon nyrkkeilijän Olli Mäen elämäkertaa, missä on osuva kohta juuri tästä asiasta liittyen kuntoon. Hänen mukaansa vanhemmat, jotka ajavat lapsensa alta kahden kilometrin kouluun ja kantavat muksunsa kassit harjoituksiin tekevät lapsilleen "karhun palveluksen", jonka löytävät aikanaan edestään. Hän lisää, että nuoren tulee mennä kasvunsa ja varttumisensa mukaiseen harjoitukseen sen mukaan, minkä kassin kykenee itse kantamaan.
Olen ollut huomaavinani semmoisen asian, että nykyisin on lapsia, joiden vanhemmat enemmän tai vähemmän jättävät heidät oman onnensa nojaan omien työkiireiden tai muiden ongelmien vuoksi, ja sitten on lapsia, joiden eteen vanhemmat tekevät liikaakin, jolloin lapsista tulee ns. pullamössökansaa. Näitä kahteen ryhmään kuuluvia lapsia on paljon ja tuntuu siltä, että vähemmistönä ovat ne lapset, jotka saavat normaalia kasvatusta.
Luen juuri hienon nyrkkeilijän Olli Mäen elämäkertaa, missä on osuva kohta juuri tästä asiasta liittyen kuntoon. Hänen mukaansa vanhemmat, jotka ajavat lapsensa alta kahden kilometrin kouluun ja kantavat muksunsa kassit harjoituksiin tekevät lapsilleen "karhun palveluksen", jonka löytävät aikanaan edestään. Hän lisää, että nuoren tulee mennä kasvunsa ja varttumisensa mukaiseen harjoitukseen sen mukaan, minkä kassin kykenee itse kantamaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kasvatuksessa tarvis olla just se kultainen keskitie. Ei sekään ole oikein, et liian pieneltä lapselta vaaditaan jo liian isoja asioita vain sen vuoksi, ettei vanhemmat ole läsnä. Mutta myöskään liiallinen passaus ja holhous ei ole hyväksi.
Sama pätee harrastusten lisäksi vaikka kotitöiden tekemiseen.
Siis musta lapselle pitää tarjota sitä vastuuta sen verran ku se kykenee kantamaan.
Se ei tarkota sitä että pitää koko ajan kasata lisää sitä vastuuta kun se edellisen on ottanu harteilleen kantaakseen vaan vastuuta lisätään sitä mukaa kun sen on valmis ottamaan harteilleen. Eihän urheilussakaan aloteta suoraan huipulta.
ja pitäisi aina ottaa huomioon juuri nimenomaan se oma lapsi. ei voi verrata siihen, et naapurin samanikäiset tekee sitä ja tätä jo, koska lapset kehittyvät kuitenkin aina hiukan eri tahtiin.
Mistäköhän johtuu se, että nykyisin on niin paljon niitä paapojia? Onko heistä itsestään pidetty liian hyvää vai huonoa huolta?
mutta vosi kuvitella, et on pidetty huonoa huolta...
niin päin mäkin arvaisin.
komppaan =)
Ihan samaa mieltä. Lapsetki on yksilöitä
saada tietää asiasta puhuvien "asema" eli onko omia lapsia ja asuvatko ne itsellä jatkuvasti.
voin sanoa, et olen pienestä asti "joutunut" tekemään kaiken itse, mielestäni liikaakin. Ei ole ollut vanhemmat siis kovinkaan läsnäolevia.
sen verran, että mulla ei ole lapsia. Jos mulla olisi lapsia, niin en usko että mielipiteeni tässä asiassa olisi toinen.
Olli Mäellä sen sijaan on lapsia ja lapsenlapsia. =)
mistä sä löysit ton kirjan?
kaverilta. Löytyy kyllä varmaankin kirjastostakin. Sen on kirjoittanut Erkki Jänkä ja kirja on nimeltään: Olli Mäki
Nyrkkeilijä/Teräviä iskuja kehän kulmalta
silti olen sitä mieltä, että Suomessa ollaan pahasti metsässä siinä, että ekaluokkalaisen ajatellaan pystyvän ylittävän vilkkaita teitä vaikka eskarilaista ei saa periaatteessa alle täysi-ikäinen edes noutaa tarhasta. Pienen lapsen näkökenttä ja havaintokyky ja älli ei ole riittävä vilkkaan liikenteen arvioimiseen. Pitkät yksinäiset iltapäivät kotona eivät myöskään ole terveellisiä eivätkä sovi todellakaan kaikille pienille koululaisille.
Voitais tinkiä näistä harrastuskuskauksista ja hoitaa perusasiat kuntoon. Mutta se ei ole yksittäisten vanhempien asiassa, mutta kuin äänestysuurnilla. Ihan yhteiskunnallisia isoja muutoksia. Vähän vois ottaa Norjasta ja Ruotsista mallia.
Omaa aikaa ja vastuuta sopivassa tahdissa tarttee ihan kaikki ihmiset, mutta jo pelkästään liikenteen volyymi ja ajokulttuuri on nykyvanhempien lapsuuden ajoista melkoisesti muuttuneet - puhumattakaan kaikista avohoitotapauksista, joita kaduilla haahuilee.
tosiaankin koulumatkasta (onko isojen teiden ylityksiä) ja ekaluokkalaisen lapsen kypsyydestä, että voiko antaa kulkea koulumatkoja itsekseen. Samoin joillekin lapsille yksinäiset iltapäivät kotona voivat aiheuttaa suurta turvattomuudentunnetta. Toisille sitten puolestaan ei.
Minkälainen systeemi Norjassa ja Ruotsissa on?
velvollisuus on huolehtia lasten aamu- ja iltapäivähoidosta siihen asti, että lapset ovat 10v. Vanhemmat siis tuovat ja hakevat lapsen Ruotsissa koulun kanssa samalla tontilla sijaitsevaan fritidshem-taloon, josta lapsi siirtyy kouluun ja koulusta taas takaisin iltapäiviksi. Norjan systeemiä en ihan tarkkaan tunne, mutta siellä on tuo sama 10v ja kuntien velvollisuus. Suomessa kunnat voivat halutessaan järjestää koululaisille hoitopaikan. Ruotsissa tämä systeemi on ollut 70-luvulta lähtien! Eivät läheskään kaikki lapset ole 4-luokkalaisiksi asti tuollaisen palvelun piirissä, koska pärjäävät itse, mutta mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Minä uskon, että yhteiskunta Norjassa ja Ruotsissa säästää tässä valtavasti silkkaa rahaa, koska vanhemmat voivat keskittyä työaikana työasioihin paljon paremmin eivätkä joudu räätälöimään ihme systeemejä, että lapsen siirtymät paikasta toiseen kesken vanhempien työpäivän sujuisivat turvallisesti. Sen lisäksi voi vain arvioida, kuinka paljon paremmin voivat lapset, joilla on mahdollisuus aikuiseen huolenpitoon koko päivän ajan! Senkin seurausvaikutuksia voi halutessaan yrittää mitata rahassa - ainoa arvokas mittari tässä yhteiskunnassa!
Pitäisi osata valita sellainen keskitie, että lapselle annettaisiin sopivassa määrin vastuuta ja vapautta.
Hölmöintä mitä tehdä saattaa on antaa kiukuttelulle periksi ja opettaa, että esim. kaupassa saa "turpa-kiinni-lelun/karkin", kun vaan kiukuttelee tarpeeksi.
Kaiken valmiiksi tekeminen on todellakin karhunpalvelus.
Lapselle pitää opettaa, että jos jotakin haluaa, on lapsen oltava myös valmis tekemään asian eteen jotakin.
"Lapselle pitää opettaa, että jos jotakin haluaa, on lapsen oltava myös valmis tekemään asian eteen jotakin."
Aivan samaa mieltä olen. Ja myös sitä mieltä, että lapsen pitää totella aikuista, vaikkei saisikaan mitään palkintoa.