Elämä on vankila!

Haluan vain kuolla. Ei sen enempää tai vähempää.
Ei muuta. Siis kuolla vain. Ei mitään muuta.
KUOLLA KUOLLA KUOLLA KUOLLA

Hei sinä, joka mietit tuon tyyppisiä asioita. Ei sinun tarvitse olla huolissasi.

Kuitenkin, loppujen lopuksi jos ajatellaan universumin liikkeitä niin esim. viiden miljardin vuoden kuluttua ihmisen aikaansaannoksista ei ole enään mitään jäljellä.

Eli ihmisen käsillä tehty työ on turhaa. Kun sinua masentaa ja tulee mieleen synkkiä ajatuksia niin voit lohduttaa itseäsi näillä ajatuksilla. Ihmisen tekemät saavutukset ovat turhia.

Mutta viiden miljardin vuoden kuluttua henkisen kehityksemme taso on aivan mahtavaa verrattuna tämän hetkiseen tilaamme. Mutta tämänhetkinen tilamme opettaa meitä ja siksi samalla auttaa meitä eteenpäin kun pakotamme itsemme oppimaan virheistämme.

Kaikkea ihanaa kaikille.

Itse päätin monien raskaiden kokemusten jälkeen, jos itsetuhoisuus alkaa voittaa mieltä niin lähden Afrikkaan vapaaehtoisuus työhön auttamaan aids-lapsia. Mieti sitä kuinka lapset taistelevat elämästään, siitä voisi oppia jotain.

Halaus sinulle lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia.

Moikka!

Voimia sinulle! Välillä elämä tosiaan tuntuu vankilalta ja kamalalta. On hyvä että kuitenkin kirjoitat tunteistasi täällä ja toivottavasti tajuat että et ole ainoa ongelmasi kanssa.
Itsemurha ei ole koskaan oikea ratkaisu. Minun isäni teki itsemurhan ja se on ollut monille varmasti vaika paikka. itse olin vielä niin pieni etten edes muista isääni.
Haluan että keksit jonkun keinon purkaa pahaa oloasi. Puhu jollekkin esim. paikkakuntasi seurakunnan nuorisotyöntekijöille tai ihan kelle vaan. Älä luovuta koska uskon että sinun elämässäsi kaikki parhaat vuodet ovat vielä edssä.

Mitä olet tehnyt sellaista, jonka vuoksi koet pilanneesi elämäsi? Ellei terveys ole peruuttamattomasti mennyt, voit alkaa vielä uudestaan, eikä se rajoitu edes yhteen uuteen mahdollisuuteen, vaan niitä saa kyllä lisää. Pitää vain olla armollinen itselleen.

En vähättele olotilaasi, olen ollut siellä synkimmässä rotkossa itsekin, kuolemaa toivoen. Aina ei ole helppoa vieläkään. Jokin vain pitää elämänsyrjässä kiinni. Ehkä se on pakko, kun ei kuolemaansa uskalla edistää, mutta ainakin toisinaan saan itseni uskomaan, että on tässä maailmassa ja ajassa jotain sellaistakin, jonka takia kannattaa elää, ja kärsiäkin.

Jos olet aamulla vielä täällä (niin kuin todennäköisesti olet), sinun kannattaa päättää elää niin siedettävä elämä kuin mahdollista, sillä täällähän pysyt, jos et itseltäsi henkeä riistä. Ja jos kerran olet täällä, voit ihan yhtä hyvin yrittää nauttiakin siitä sen sijaan, että tieten tahtoen jäisit rypemään tuskaasi.

sinulla on edelleen mahdollisuus alkaa rakastamaan itseäsi, ja kohtelemaan ruumistasi sen ansaitsemalla tavalla..

Mietipä, jos et kuitenkaan kuolisi vaikka yrittäisit ja jäisit vaikka vaikeasti vammaiseksi.

Mulle tuli eräs nainen kerran puhumaan, että hän aikoo tehdä itsemurhan.
Enpä tiennyt mitä minun olisi pitänyt sanoa siihen, jotenkin ärsyttikin aivan suunnattomasti, kun se tuntui niin huomionhakuiselta.
Ja sitten kun kysyin, että aiotko ampua itsesi vai hukuttautua vai kenties hirttää. Nainen ei sanonut mitään.
Sanoin, että jos et osukaan pyssyllä kunnolla ja vammaudut, tai jos et hukukaan ja aivot menee hapen puutteesta sekaisin ja kuinka pahalta kuristuminen tai niskojen katkeaminen tuntuukaan ja jos ei ehdi kuolla siinä narussa roikkuessaan, voi siitäkin aiheutua hapen puutetta mitä erilaisimmilla seurauksilla.
Se nainen meni mietteliään näköiseksi...


Jos tuntuu pahalta, pitää muistaa, että tämä elämä ei ole tarkoitettu ainakaan siihen, että koko ajan olisi juhlamieli.
Ei ole minullakaan, äiti haudataan ensi viikonloppuna. Hän oli 72 vuotias, eikä olisi halunnut kuolla mistään hinnasta, vaikka elämäänsä usein osuvasti maanpäälliseksi helvetiksi kuvasikin.

Mikään ei ole sen arvoista, että hengen riistäisi itseltään!

Olet joutunut kärsimään, eli "sinua rangaistaan" siitä mitä olet aiemmassa elämässäsi tehnyt. Kaikkia ei edes vaivauduta rankaisemaan (huokaisen helpotuksesta nyt).

Kun tämän elämän selviät kunnialla, luovuttamatta ja ilman pahoja tekoja, saat todennäköisesti anteeksi, mitä olet joskus tehnyt. Saat upean tulevaisuuden, sellaisen kuin olet aina uneksinut.

Mä luin kirjoituksesi aika miettelijäästi..LUULETKO että täällä kaikilla on elämä ruusuilla tanssimista??? EI TODELLAKAAN ole ja olisi varmasti ollu monet syyt vetää narun jatkoksi ...Jos,,JOS LUOVUTTAISIN.. mulla ei vuosiin ole ollu ku vastoin käymisiä jatkuvasti jotakin ihan tosi mutta mulla ei voi olla kun nousua enää, niin paljon ja pahojakin asioita on sattunu.. mutta minä jatkan elin päiväni loppuun asti ja nytkin vielä HYMYILEN joskus.. ja odotan sitä parempaa aikaa ja vaikkei tuliskaan sellasta olkoon tulematta. Mutta itsarii en tee, en ikinä koska uskon kuitenkin että vaikeuksien kautta voittoon.. koetappa sinäkin .. ajatella onko mitään.. pienintäkään toivoa paremmasta ( uskon että on ) tsemppiä sulle.

tänne tietääkseni ole kukaan viellä onnistunut jäämään.

Onhan se paskaa tämä elämä. Mutta elän sen väkisin loppuun.