Kukaan ei pidä ujoista. Itse ujona 26-vuotiaana ja täysin kokemattomana (ei edes säätöä, ei mitään, ei kerrassaan mitään) tiedän että ujous on sama kuin ottaisi sakset kaapista, leikkaisi peniksensä irti ja suorittaisi harakirin.
Mutta miksei? Eikö ujoilla ole oikeutta tulla rakastetuksi?
Mutta miksei? Eikö ujoilla ole oikeutta tulla rakastetuksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ujot ja rumat ihmiset (huom synonyymi) voivat mennä koloonsa häpeämään kun ekstrovertit ja kauniit (huom synonyymi) rakastavat toisiansa maailman loppuun asti, ja sen ylikin :D
se on raakaa peliä eikä siinä ole luusereille mitään sijaa.
Minun mielestäni hiljaisemmat ovat paljon mukavempia kuin sellaiset joiden pitää olla koko ajan esillä älöttää sen tyyliset. T Peter
Niin se vaan menee. Ei me ujot vaan koskaan saada ketään.
...mutta minäpä en välitä koko asiasta hölkäsen pöläystä!
järkyttävän komea adonis niin kyllä ne naiset tulee iskemään vaikka olisit miten ujo... Mutta jos olet taviksen näköinen niin eipä silloin kukaan iskemään tule vaan itse pitäisi se tehdä ja jos siihen et pysty niin kohtuu heikoilla hangilla olet.
Ei peli tosin vielä ole täysin menetetty vaikka baareista yms menopaikoista et naisia uskalla iskeä, vaan voit lohduttautua sillä että ujolle helpompi paikka seurustelukumppanin löytämiseksi lienee työpaikka/kaveripiiri/harrastukset. Mutta jos näissäkään ei naisia tapaa, niin sitten sen kullin voi tosiaan katkaista tarpeettomana.
vaikka mikä adonis, mutta jos on antisosiaalinen, ujo ja huonoitsetuntoinen töllikkä, joka tärisee, värisee, punastelee ja änkyttää typerän kuulloisella äänellään ja jurottaa hiljaa nurkassa naamalla sellainen anteeksi, että olen olemassa-ilme, niin ei yksikään nainen sellaista sänkyynsä halua tumpeloimaan ja ujostelemaan. Eivät varmasti naiset sellaista iske. Sen sijaan mies saa olla tavis ja rumakin, kunhan on sosiaalinen, sanavalmis ja hyvällä itsetunnolla varustettu, miehenä itseään pitävä ja naisia sulavasti jututtava tapaus, joka ei pyytele anteeksi olemassa oloaan. Todettu on monta kertaa.
on mielenkiintoinen ja persoonallinen.
No minua ei ujot ainakaan haittaa, on mukavaa jos joku on vähän ujo tai ns. rauhallisempi. Eihän sitä jaksa jos joku on kokoajan äänessä. Ujo voi olla erittäin fiksu, ajatteleva. :) Mutta jos haluaa seuraa niin voi jotain puhua, ja jossain seurassa harjoitella sitä vaikka mokailisi. Kyselee jotain siltä vastapuoleltakin, voi puhua yleistä, kiinnostuksista, tai itsestään vähän kertoa(kunhan ei pitkästytä), kehua varovasti toista, tai tehdä suora ehdotus. :) Kaiken voi tehdä yksinkertaisemminkin, hyvmy voi auttaa, joskus voi olla vakavampi.
Vaikka on ujo, niin pientä karismaa (ehkä vähäsen napakuuttakin joskus) voisi olla(?), että toinen kiinnostuu. Jokaisessa ihmisessä niitä hyviä puolia on.
Kun tutustuu enemmän tai juttuun pääsee, ujous voikin karista. Alussa voi olla ujo. Itsetunto vaan hyväksi, huomaat että olet hyvä! Suomalaisissa voi osassa olla ujoutta, mutta kun vauhtiin pääsee niin puhe luistaa... eikä kaikkien kanssa tarvitsekaan pölistä tai voi puhua vähemmän. Mutta aina sitä mokaakin alussa, jos ei ole kokemusta... mutta mitäs sitten. Uusia kertoja tulee.
Ei nainen ole niin kummallinen, että liikaa kannattaisi ujostella. :) Ihan ihmisiä kaikki. Vaikka olisit jokin ihmeellinen mies, niin aina löytyy joku joka ei pidä ja joku joka pitää. Ei voi miellyttää kaikkia.
Kukaan ei pidä ujoista. Mä olen monesti miettinyt pitäisikö ujojen pitää toisistaan ja mä hyvin kauan olin YSTÄVÄ kaikille lähistölle sattuneille ujoille kundeille, mutta sängystäni mä tosiaan pidin ne pois. (Ei niin, että minulla ketään olisi.) Mutta ajatella nyt saada lapsiakin jonkun ujon kanssa: tarvis ne erikoisKasvatusta ihan varmaasti. Nyt kun mulla on lapsi ehkä jonkun todella ainakaan ei ujon kanssa olen tyytyväinen. olen tyytyväinen siitähuolimatta, että lapseni ilmeisesti on niinsanotusti sokee1 ja sokee2 eli se haluu esiintyäsilloin kun se osaa jotakin oikein hyvin ja jännittää sittenkin ja se haluu esiintyä, vaikkei osaisi yhtään mitään muuta kuin räpsyttää kahden sentin ripsiään jossain mutakuopassa. Mutta olen mä tyytyväinen ja kai Taivaan Isäkin on.
Mutta kun sä olet noin nuori, niin jos sulla on älyä tarpeeksi niin voisit opetella eroon ujoudesta. "Jos sinulla on jotain antamista niin anna."
Jos sä osaat hyvin jotain, niin esiinny sen asian kanssa. Esiintyminen auttaa ulos ujoudesta ja esiintyminen sadalle hengelle on sentään helpompaa kun mennä juttelemaan sen mielenkiintoisimman tytön kanssa, vai mitä?
Ainakin mä olen sellai.
Jos menet johonkin tilaisuuteen, ole tavallisesti loppuun asti.
Ja jos kukaan ei auta, niin musta sulla on oikeusolla vihainen ja sanoa "Kukaan ei auta mua, vaikka olen näin ujo. Koska olen ujo, sisällän paljon. Voisitteko te vaikka olla mun kanssa niin paljon, että pääse ujoudestani. Jonkun täytyy huolehtia myös minusta. Jokaisesta on huolehdittava, että tää Suomern yhteiskunta pyörii."
mä kirjoitan tän, kun itse aikalailla jämähdin vain odottamaan, että kohta elämä alkaa. Mun seurustelutoveri valehteli mulle. Joku kuvitteli, että mä oon rikollinen, kun olen niin hiljaa. Niin. Se elämä ei alkanut koskaan, se elämä, jota mä eniten odotin.
Nyt mä olen ihan tyhjä ja kohta ympäristö on samanlaistanut mut: menevillä ihmisillä on niin tylsää, että he vaikka tappavat saadakseen tylsyyden loppumaan. kohta mut on tavallistettu ja mulla on tylsää, kun kohtu ei enää täyty rakkaudesta; miksi täyttyisi, kun miehiä on mahdoton saada. Miksi odottaisi häntä turhaan, että hän proosallisesti olisi kiinnostunut sitten vaikkapa fyysisestä terveydestä.
Kannattaa hankkiutua siis ujoudesta eroon. Juo vaikka viinaa joka päivä, jos ei muu auta. harjoitus tekee mestarin.
mut sullahan on vielä mahikset saada ihan oma vaimo. älä ihmeessä kuuntele, mitä muut miehet naisista puhuvat. Prostituoituja on, eikä heistä voi saada edes tyttöystävää. Ennen kirkkojen penkeissä saattoi istua ihan kokematontakin väleä, ja hyvinkin kokemutta, sekä että...
Ujous tavallisesti kertoo, että sulla on tarvittaessa henkisiä voimavaroja enemmän kuin kenelläkään muulla.
Eks sä muuten vähän naura jollekulle oikein ujolle tytölle, et ei sulla voi olla. Mut ystävähän aina voi olla.
Mun elämä on pielessä. Mulla ei ole enään ketään jota rakastaa. Mä en saanut silittää mun rakkaita, kun olin ujo. Mä en saanut jutella vaikkapa nuoteista laulamisesta, ihmiskunnan tulevaisuudesta, katsella kuutamoa rannalla, räjähtää halaamaan, miten mä olen salannut, että rakastan sua... Mä vain halusin osoittaa rakkautta. Kun mä sain lapsen, mä totesin, että nyt MÄ SAAN RAKASTAA...
Siis opettele vain ujoudesta eroon.
Mulla ei ole enää ketään jota rakastaa ja jonka kanssa pitää kivaa. Ei he tule mua tapaamaan käymättä ensin jossakussa ilotytössä (tai harvemmin vaimossa).
Pidä huoli siitä, että sä olet oma-aloitteisesti illan tapahtuma (ettei se tule sulle käymään juuri sängystä ja kaikki mahdolliset keskustelunaiheet kuluttaneena).
Mä oon susta todella huolissaan.
Itseasiassa kun sä olet noin nuori, niin viisainta olisi opetella pois ujoudesta
Ujous lähtee sisältäsi, joten kitket kaiken kainostelun ja pelon juurineen ja korvaat sen jollain muulla. Alat vain vihaamaan noita ominaisuuksia itsessäsi tarpeeksi jotta sinun on pakko hankkiutua niistä eroon. Se on ainoa keino, koska muuten vain kainostelet ja ujostelet kaikkea elämän valuessa hukkaan.
Ja naisia ei kannata kuunnella, kun niiden suusta tulee "söpö" kuten varmaan tässäkin ketjussa, niin se on viimeistään merkki siitä että olet väärillä raiteilla. Koiranpennut ovat söpöjä, mutta harrastaako kukaan koiranpentujen kanssa seksiä? Ei helvetissä, vaikka kuvainnollisesti sanonkin. Niitä silitetään kerran ja unohdetaan sen jälkeen tyystin. Niin tehdään myös ujoille.
se vain vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä että tutustuu toiseen - sitten se ujous helpottaa ; )
mutta miehelle se tosiaan on erittäin pitkä miinus.
Naisille on yleensäkin kaikki sallitumpaa kuin miehille: miehen täytyy olla aina perinteinen ja miehekäs sekä henkisesti että fyysisesti, kun taas nainen saa olla jätkämäinen, naisellinen tai mitä tahansa siltä väliltä; poikatyttö, nainen, puolet kumpaakin, 25 % poikatyttöä ja loputa naista jne...
Naisille kaikki on sallitumpaa, kuin miehille.
Olla ruma. Rumakin mies voi olla laatumies. Ruma nainen ei milloinkaan.
Olet oikeassa. Naiselle ujous on vain ihastuttava luonteenpiirre, jopa plussaa jossain määrin.
Miehen sen sijaan, miehen tulee olla mies, miehen täytyy kyetä heijastamaan itsevarmuutta, miehestä pitää huokua sellainen olemus kuin hän kykenisi iskemään nyrkin pöytään ja karjaisemaan jotta "sää olet mun narttuni ja annat tänä iltana persettä"
Ujosta miehestä tuollaista mielikuvaa ei saa sitten millään, ja naiset kiertävät tästä syystä kaukaa, aivan sama kuinka kultainen persoona olisi kyseessä, sillä persoonan kanssa ei mennä sänkyyn eikä persoonaan ihastuta, ainakaan siihen toiseen puoleen.
aina jollekin pillunkipeelle urpolle kelpaa. Miehissä on paljon täysiä urpoja, jotka ovat kiitollisia jos saavat naista, ihan minkälaista naista vaan. Ruma ihrasäkkikin kelpaa kun vain omaa pillun.
Ujot ihmiset ovat monesti kymmenen kertaa luotettavampia, turvallisempia ja toiset huomioonottavampia. Tietysti riippuu ihmisestä hakeeko hän suhteesta vain ja fyysistä viehätystä. Tämä on arvokysymys. Toisille toiset arvot merkkaavat enemmän kuin toiset :)
Mielestäni ihminen on tasa-arvoinen, oli se sitten turhanpäivänen höpöttäjä tai hiljainen hissukka. Muistakaa, että kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa!
arvelen, että mielestäsi ujot ihmiset ovat hiljaisia hissukoita?
Entäs jos henkilö ei ole hiljainen hissukka, vaan seurueen alfa, joka sekä tekee päätökset, että jolta muut ihmiset pyytävät neuvoa? Mutta kohdatessaan tytön, josta pitää, ei kuitenkaan kykene pyytämään häntä ulos?
Sopiiko tämä käsitykseesi ujoista ihmisistä?
"mielestäsi ujot ihmiset ovat hiljaisia hissukoita?"
Erittäin aiheellinen kysymys. Nämä ujoaiheiset ketjut menevät aina sillä lailla väärään suuntaan, että ujoihin yhdistetään ominaisuuksia, jotka eivät mitenkään liity ujouteen. Ihminen on ujo, jos hän on hiljaa tai käyttäytyy vetäytyvästi vieraiden ihmisten seurassa tai uudessa tilanteessa. Tuttujen kesken ujo ei ole hiljainen ja peloissaan vaan aivan samanlainen kuin kuka tahansa muu. Ujo on ujo vain tietyissä tilanteissa eikä ujoutta muulloin pysty ihmisestä edes huomaamaan.
Puhut asiaa. Moni tuntuu olettavan, että ujo on joku nurkassa nyhjäävä
hiirulainen, joka pelkää kaikkea ja kaikkia. Ei, ei ja ei.
Toki sellaisiakin voi olla, mutta tuo kuvaus ei sovi suurimpaan osaan ujoista.
Jopa se luokain kaunein tyttö tai komein poika voi olla ujo.
Ujo voi kaveriporukassa olla kovinkin sosiaalinen ja jutella
paljon, mutta vieraiden seurassa "hiljenee". Ujo ei tarkoita samaa
kuin epäsosiaalinen tai "raukka".
Itse olen sosiaalinen, mutta ujo. Höpöttelen paljon tuttujen ihmisten
seurassa ja pidän mahdottomasti ihmisten seurasta, mutta vieraiden
ihmisten seurassa olen ujo ja hiljainen, ainakin aluksi.
Moni ujo ja keskimääräistä kauniimpi nainen on kertonut, että
heitä on pidetty jonain ylimielisinä nirppanokkia, vaikka he
ovat oikeasti olleet vain ujoja ja vähän arkoja vieraiden ihmisten
suhteen. Kai ihmiset sitten olettavat, että kaunis/komea
ihminen on aina tosi avoin ja puhelias ja jos ei ole, niin on
joku nirppanokka, joka ei halua puhua ihmisille koska pitää
itseään muita parempana?
Usein kuulee myös sanottavan, että ujothan sopii sitten toisilleen, kun
molemmat ovat hiljaisia? Toki toinen ujo pystyy samaistumaan paremmin
toisen ujon tilanteeseen ja ymmärtää häntä, mutta ei ole mitään
vaivaannuttavampaa kuin kaksi ujoa treffeillä tms. Vaikka olen
itse ujo, niin viihdyn itsekin paremmin hiukan sosiaalisempien naisien
kanssa, jotka herättävät sopivasti keskustelua ja saavat minut sitä
kautta avautumaan ja keskustelemaan. Jos molemmat ovat vaivautuneita
hiljaisuudesta eivätkä uskalla sanoa mitään, niin eipä ne treffit
yleensä mihinkään johda, vaikka molemmat niin haluaisivat.
siis tässä alkuperäisen jutussa mennään niin metsään kuin vaan mahdollista...
Ei ujous tosiaankaan ole mikään miinustekijä. Minua itseä ainakin tosi paljon kiinnostaa hiljaisemmat miehet, mistään suulaista maailmanomistajista en pidä yhtään.
En myöskään sinkkukaveripiirissä juteltuani asiasta löytänyt _yhtään_naista joka kokisi miehen ujouden miinukseksi, päinvastoin, se koettiin jopa tietyllä tapaa viehättäväksi.
Sen sijaan, mikä tässa AP:n kirjoituksessa paistaa läpi, on tietynlainen katkeruus, itsesääli. Ne, jos jotkin, ovat karkottimia ihmisille, niin miehille kuin naisillekin, kaveri tahi parisuhdemielessä. Kukaan ei jaksa kuunnella sellaista!
Toinen on ilkeys tai tylyys.
Taustamuuttujana saattaa on moniakin tekijöitä tällä alkuperäisellä, mitkä voisi todeta vasta näkemällä ja tapaamalla, mutta epäilen vahvasti että suhteen saamisen esteenä on jokin ujous. Silloinhan puolet suomalaisista pysyisi ikänsä sinkkuna ;)
"Taustamuuttujana saattaa on moniakin tekijöitä tällä alkuperäisellä, mitkä voisi todeta vasta näkemällä ja tapaamalla, mutta epäilen vahvasti että suhteen saamisen esteenä on jokin ujous. Silloinhan puolet suomalaisista pysyisi ikänsä sinkkuna ;)"
Ujous-sana on kokenut hirveän inflaation ja sitä käytetään liikaa. Normaali itsesuojeluvaisto ei ole ujoutta ja sitä on monella suomalaisella siksi, että suomalaiset ovat melko fiksua kansaa. Esim. jenkeillä tätä on vähemmän ja siksi he ovatkin "tyhmempiä, mutta aloitekykyisempiä". Monessa tapauksessa "ujo" ihminen ei oikeasti olekaan ujo...
Kyllä ujoistakin tykätään ;) Itsekin olen ujo ja olen kyllä kelvannut ihan tällaisena. Hyväksyn itseni ja sen, että minulta menee hiukan kauemmin tutustua ihmisiin kuin joiltakin muilta. Olen kuitenkin sosiaalinen luonne, pidän ihmisistä ja kaipaan heitä ympärilleni. Itse pyrin ensisijaisesti tutustumaan ihmisiin sukupuoleen katsomatta ihan muuten vain, ilman sen kummempia ajatuksia mahdollisesta parisuhteesta. Kyllä se homma sitten siitä etenee, jos on edetäkseen. Tärkeää on mielestäni, että kun tapaa uuden ihmisen, viestii esimerkiksi hymyilemällä olevansa kiinnostunut toisesta ihmisestä. Ei haittaa, vaikka ei heti osaakaan relata toisen seurassa. On tietty olemassa ihmisiä, jotka eivät jaksa tutustua ujoon ihmiseen. Itseäni se ei ainakaan haittaa, koska en tarvitse sellaisia ihmisiä ympärilleni.