Ulkonäköä, koulutusta, rahaa jne löytyisi sen verran että suhteeseen pääseminen ei varmaan olisi ylitsepääsemättömän vaikeata.
Mutta kun ei kiinnosta.
En keksi mitään hyviä puolia hankkiutua suhteeseen muuta kuin mitättömän rahallisen hyödyn. Mikä teitä ihmisiä oikein vetää yhteen?
Kertokaa minullekin mikä juju siinä nyt muka oikein on.
Useimmilla ihmisillä ei ole edes mitään kunnollisia harrastuksia kun jotain leffassa käyntiä ja telkkarin katsomista en sellaiseksi laske. Kiintoisa ja miksei yhteinen harrastus voisi olla yksi syy miksi kiinostuisin ihmisestä koska olisi paljon mistä puhua noin esimerkiksi.
Naiset etenkin tuntuvat monesti menevän ihan vain miehen ehdoilla. Eihän sellainen tule kestämään pitemmän päälle, ja onko sekään nyt kivaa jos nainen on tohveli mitä voi pompottaa miten vain ja mille kaikki on kivaa?
Mutta siis, kertokaa jotain järkeviä syitä miksi olette suhteessa olleet tai sellaiseen haluatte. Vakipanon saaminen ei ole riittävä syy.
Mutta kun ei kiinnosta.
En keksi mitään hyviä puolia hankkiutua suhteeseen muuta kuin mitättömän rahallisen hyödyn. Mikä teitä ihmisiä oikein vetää yhteen?
Kertokaa minullekin mikä juju siinä nyt muka oikein on.
Useimmilla ihmisillä ei ole edes mitään kunnollisia harrastuksia kun jotain leffassa käyntiä ja telkkarin katsomista en sellaiseksi laske. Kiintoisa ja miksei yhteinen harrastus voisi olla yksi syy miksi kiinostuisin ihmisestä koska olisi paljon mistä puhua noin esimerkiksi.
Naiset etenkin tuntuvat monesti menevän ihan vain miehen ehdoilla. Eihän sellainen tule kestämään pitemmän päälle, ja onko sekään nyt kivaa jos nainen on tohveli mitä voi pompottaa miten vain ja mille kaikki on kivaa?
Mutta siis, kertokaa jotain järkeviä syitä miksi olette suhteessa olleet tai sellaiseen haluatte. Vakipanon saaminen ei ole riittävä syy.
Vastaukset 27
Vanhimmat
monilla (naisilla ainakin) on se halu perustaa perhe, saada lapsia, tai ainakin se yhteinen koira tms lapsen korvike. Se voisi olla ykkönen.
Yhtä tärkeä tuon perhejutun kanssa on mielestäni se, että on luotettava ihminen, jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan; iloista, suruista ja kaikesta mahdollisesta. Kaikilla kun ei ole sellaisia kavereina.
Kakkosena tulee tietysti tuo säännöllinen seksin ja läheisyyden saaminen.
Kolmosena on nämä taloudelliset syyt.
Nuo on varmaan ne tärkeimmät ja suurimmat syyt uskoakseni monilla.
Joku voi uskoa parisieluihin, sielunkumppanuuteen. Tai ystävyyteen. Rakkaus voi olla syy tai välittäminen. Kipinä, vetovoima, kemia. Tai jokin muu.
Joskus syitä voi olla turvakin, jos jotain sattuu niin ei klinkkaa esim. sen kipsin kanssa yksin kauppaan. Joskus on kivempi kaksin huumoria kylvää elämässä.
Voi puhua asioista, ja löytää yhteisiä päämääriä. Mennä henkisesti hiukan samaan suuntaan? Kasvaakin? Kokea hienoja tunnelmia yhdessä, ja tunteita. Yhteinen sävel löytyy. Seuraa on ehkä.
Voi tehdä yhdessä kaikkea kivaa, ja harrasteita myös, puheenaiheita, kiinnostuksenkohteita. Niitä en luettele, kaikilla omansa. :) Lämpöä voi saada kumppanilta.
Voi löytää syviä yhteyksiä. Sitten on seksi. Lisäksi miehisyys ja naiseus. Vai katoaako se metroseksuaalien aikakaudella? Toivottavasti ei. Romantiikka ehkä, henkisyys, erotiikka, kaikki elämän muukin ilo yhdessä, hyvä ruoka ja juoma.
Kumppanuus on hienoa vuorovaikutusta rakkaan ihmisen kanssa. Oppimistakin.
Miksi näillä palstoilla kysytään syitä parisuhteisiin aina? Ollaanko niin hakoteillä nykyaikana? Vai onko kysyjät nuoria?
"Tanssiin tarvitaan kaksi, ja yhteisiä askelia harjoitellaan..." lisäksi voi /kannattaa olla omakin elämä ja ajatuksia. Oikean ihmisen kanssa sujuu ja väkisin vääntämällä ei saa kuin "tikun varpaaseen tanssista". Silti voi opetella kommunikointia. =)
Syitä voi olla enemmän tai -erilaisia- eri ihmisillä. Joskus halutaan se (tietty) kumppani, ei kaikilla ole lapset mielessä! Itselleni on pääasiassa mies mielessä.
Olen muuten sinkkunainen. =) Silti kirjoitin tämän.
Totuus ei aina olekaan intensiivinen suhde vaikka näitä juttuja täällä kirjoittelee, viimeksi mies oli kiinnostunut vain itsestään ja puheyhteyttä en saanut. No sellaista se on.. Sitä edellisistä kerroista voi sanoa lähes samaa..
Joskus siis rakkaus jää oven taa. :) Ehkä odottamaan.
Vaikka jotain tällaista olisi, se ei tarkoita että pitäisi olla siirappinen tai imelä suhde. Se voi olla suomalaiseen tapaan... coolisti taikka rauhallisemminkin =))
Ja saa sitä omaa aikaa olla, levätä työstäkin. Mutta kukin tavallaan kaikilla omat intressit ja käytännön toteutus. :)
Mutta kaikille ei riitä vastaus: "perheen perustaminen". Tai että kumppanin pitäisi olla joku vaan, sivukappale suhteessa...ei...kyllä oman navan ympäriltä pitää huomata se toinenkin ja kysyä miltä tuntuu tms. Hoitaa suhdetta.
Viittauksesi miehen ehdoilla menemiseen. Ennenwanhaan mies vei, joillekin se on jäänyt päälle. Tai mies saattaa dominoida naista, en tiedä miksi. Jos mies haluaa tasavertaisuutta, kannattaa se näyttää. Edelleen on miehiä jotka suuttuvat ja mököttävät jos ei toimi niinkuin hän haluaa. Jopa suhde voi jäädä siihen paikkaan. Harmillista... Ei ole aina kyse siitä että nainen olisi joku pompoteltava. Joskus siellä ei ole vaihtoehtoja, jos nainen kuitenkin haluaa olla ko. henkilön kanssa. Osa naisista ei taas suostu onneksi kiukutteluun tai dominointiin.
Se toinen ihminen on syy kokonaisuutena.
Myös halaus, katse, kosketus, ehkäpä joku vierellä nukkumassa. Yhteinen taival maailmassa, tai sitten vaikka yhteinen puutarha. :) Joku joka hoivaa kun on kipeä, luo uskoakin joskus -vaikka siihen voi olla muitakin ihmisiä -ne ystävät tai vanhemmat tms., ehkä kumppanissa on monia ihailtaviakin piirteitä.
Monet voi elää kuitenkin ilman kumppania, hyvin ja suht onnellisina. Siinä on omia hyviä puolia. Ja onko milloin halukas suhteeseen edes.
Kumppanuus voi myös olla toisen tuntemista, aina ei tarvita sanoja. Tai voi tietää eleistä mitä toinen tarkoittaa. Jne jne.
Mutta parempi olla yksin ! , taikka tutustua hitaasti kuin että syöksyy suhteisiin tai menee väärän kanssa. Kokemusta on.
Joskus pitäisi ottaa selvää, mitä toisen sisällä voi olla.. niitä hyviä puolia voi olla piilossa. Nyky aika suosii mullekaikkihetinyt juttua, niin pikku kärsivällisyys että tekee toisen olon mukavaksi ja kyselee vaikka tai puhuu jotain. :)
Jokainen menee tyylillään kuitenkin.
Itse olen tosiaan sinkku ja sen on huomannut että elämässä on paljon muutakin kuin parisuhde ja pitää olla omiakin ajatuksia. Ei tarvitse mennä sinne tossun alle, kyllä tasavertaisuus on hyvä suhteissakin. Toisen tietynlainen huomiointi kuitenkin, sen voi muistaa.. niitä on jotka ajattelee pelkästään itseään:(
:) jeps
Yhteiset haaveet unohdin mainita, pieniä tai isoja. :) Ehkäpä kumppanin kanssa voi tujotella tähtiin, kävellä metsässä tai katsoa hyvän elokuvan. Kaikkea voi puuhailla, mutta kummankin ehdoilla. Joskus toinen pitääkin ihan muusta kuin toinen. ;) Sitten voikin tehdä yksin jotain.
Tosin sinkkunakin voi kaikkea puuhailla. Ja voi olla oikein kivaa. =)
kun on kipeä....vaikka minulla on erittäin pitkä ja onnellinen avioliitto, niin kun olin erittäin kipeä, MIEHEN OLI MENTÄVÄ TÖIHIN JA EHKÄ YLITÖIHINKIN.....JA LISÄKSI OLI KAKSI LASTA HOIDETTAVANA,,ETTÄ SIINÄ SULLA NIITÄ ELÄMÄN REALITEETTEJA, VAI OLETKO SOSSULAINEN...häh?
tuijottelija ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja hankkisit tähän ilmastonmuutoskatastrofiin 4-5 lasta, niin tuo siirappimainen naurettavuus hieman hellittäisi.
Olet ihan pihalla.....yes
Älä ota kaikkea liian vakavasti.
Kysymys oli lähinnä siitä, että jos toiselta katkeaa jalka niin toinen voi jollain tavalla olla tukena. Kyllä kunnon mies / nainen ylityönsä siirtää, mikäli osaa hoitaa asioita pomon kanssa ja ei millään nälkäpalkalla ole töissä!
Taidat olla katkera vaan, kun teit 2 lasta, ja mies oli vaan töissä.
Kysymys oli omasta -ihanteesta- mistä kirjoitin. Myöhemmin luki että todellisuus voi olla eri! Etkö lukenut tekstiä kunnolla? Jos et, älä kommentoi ihan turhia.
Kuittaatko sitten suhteen pimeässä saunan jälkeen lauantaina?? Muuten sohvaperunana?
Voithan kertoa omia esimerkkejä ihanne suhteestasi täällä? Kun kaikilla on eri makukin asioissa.
Kai sitä saa esimerkkejä kertoa, mitä elementtejä voi olla. Ei siinä siirappia tarvita.
Ja tuolla lukee että totuus on usein toisenlainen, mutta voihan sitä toivoa jotain vaikkei saa. :)
Tähtitaivaassakin voi olla monta elementtiä, se voi olla muuten vaan kaunis, jollekin ehkä "taiteellinen" elämyskin, tunnelma, sää, raitis ilma tai tähtikuviot... kaiken kohdalle ei siis romantiikkaa tarvitse heti ajatella ensimmäisenä. Mutta voi olla kiva tuijottaa toisen kanssa niitä tähtikuvioita, yksinkin varsin kivaa.
JA TÖISSÄ JA JOS ET TAJUA, NIIN JUURI PITKÄLLE OPISKELLEET JOUTUVAT OLEMAAN YLITÖISSÄ...
EI OLLA SOSSULAISIA, EHKÄ SIÄ OLET....
MITÄÄN ET YMMÄRRÄ NORMAALISTA ELÄMÄSTÄ.
LAPSET OVAT PARASTA MITÄ ON, MUTTA LISÄKSI OLEN SIJOITTAJA JA KIRJAILIJA ETC
MYÖS HOITELEMME KOKO PERHE MUUTAMAA KIINTEISTÖÄ.
EN YMMÄRRÄ, MITÄ SE SANA VAAN TÖISSÄ OIKEIN SITTEN TARKOITTANEEKAAN.....
TARKOITAN VAIN SITÄ, ETTÄ VOIT KYSELLÄ LAPSIPERHEILTÄ, KUINKA PAOJON HE PYSTYVÄT NIITÄ TÄHTIÄ KATSELEMAAN, SIINÄ MENEE KYLLÄ MUUTAMA KYMMENEN VUOTTA......
On erilaisia aloja, pitkälle opiskelu ei tarkoita -aina- parempaa palkkaa nykyään.
Sävysi on kovin piikittelevä, onko sulla joku asia joka harmittaa?
Vaikutat inhoavan "sossulaisia", menisit vaikka heitä tukemaan eikä haukkumaan netissä! Itse olen opiskelija tällä hetkellä ja ihan tyytyväinen.
Jos väität etten ymmärrä mitään normaalista elämästä, niin juurikin elän ihan normia elämää.
"EN YMMÄRRÄ, MITÄ SE SANA VAAN TÖISSÄ OIKEIN SITTEN TARKOITTANEEKAAN..... " En ymmärtänyt tätä, voitko selventää?
Lapsiperhe voi katsella tähtiä. Lapset voivat olla mukana niitä katsomassa taikka lumiukkoa rakentamassa. :) Organisointia.
No sitten voit olla onnellinen, jos kerran olet noin tyytyväinen elämääsi
ilman kumppaniakin.
Useimmilla ihmisillä kuitenkin on myös kehittynyt tunne-elämä.
Kaikki eivät ole tunnevammaisia, jotka näkevät toisen vain
rahallisena tai seksuaalisena hyötynä. Useimmat kaipaavat toisen
ihmiset läheisyyttä ja kosketusta, sekä tuntevat rakkautta.
Se ei ole heikkoutta, vaan suuri lahja. Minä en haluaisi elää
ilman tunne-elämää, vaikka välillä kovia pettymyksiä
ja suruakin kokee.
samaa mieltä :)
niinkin. Olen aina vähän ihmetellytkin ihmisten toimia ja sitä että miksi tästäkin nyt on tehty niin iso juttu. Jotenkin olen aina vaan mennyt mukana käsittämättä että mikähän tämänkin jutun varsinainen syy nyt sitten on.
Ehkä syy on siinä että tunteilla ei ole tehnyt mitään koulussa ja työelämässä niin ne on jääneet sitten jotenkin kehittymättä tai jotain.
Minusta ainakin suvunjatkaminen on tärkeää. Täytyy vain löytää ihminen, jolla on tarpeeksi hyvät geenit.
Jos toisella on hyvät geenit, mutta jos selviää ettei itsellä ole vaikka niin kuvittelisi?
Pelkkä lasten tekeminen, entä muu?
menevät siinä ekokatastrofin melskeissä.
Herää jo vähitellen, vai oletko nuorena nukkunut?
Itse en näe mitään järkeä käyttää aikaa naisiin. Parisuhteeseen pääseminen on miehelle lähes aina haastavaa ja monille käytännössä mahdotonta. Mun mielestä koko ajatus naisen kanssa elämísestä on vastenmielinen. Pitäisi olla kiinnostunut kaikenmaailman turhista asunnoista, kotona ei saisi olla rauhassa ja seksissä pitäisi stressata nauttiiko nainen, onko kalu riittävän iso ja vaikka mitä muuta. Pthyi, tuollainen elämä olisi sairasta.
Lapset on mielestäni lähinnä vitsi, en missään tapauksessa halua itse lisääntyä. Taloudellisesti parisuhteessa voi olla jotain järkeä, mutta menetettyä vapaa-aikaa ei voi mielestäni rahalla korvata. Ikisinkkumiehen elämä on toki usein varsin yksinäistä, mutta toisaalta voi tehdä ja harrastaa täsmälleen mitä haluaa. Ei tarvitse ajella corollalla kuten ne luuseri perheenisät, vaan voi tykitellä moottoripyörällä kaistojen välissä. Muitakin vaarallisia/vauhdikkaita harrastuksia voi harrastaa mielinmäärin, koska jos henki lähtee, niin se ei haittaa mitään.
..."turhista asioista", ei "turhista asunnoista". :D Vaikka voisihan asunnoistakin todeta, että itse pidän brutaalin yksinkertaisesti sisustustyylistä, eli 0 tavaraa esillä ja max. pari huonekalua. Naisten tavat sisustaa asuntoja on naurettavia.
Jotenkin tuli sellainen mielikuva, että "Happamia, sanoi....".
Eli kun itselle sen mukavan naisen löytäminen on vaikeaa/mahdotonta,
niin enhän minä edes haluaisi sellaista :)
Noh, jos et oikeasti naista puolisoksesi edes halua, niin
onneksi olkoon! Sinulla on sitten varmasti paljon onnellisempi
elämä kuin meillä, jotka sen oman rakkaan haluaisivat, mutta
eivät löydä.
Usein naisilla on myös taipumus hakea vaihtelua. Pahimmillaan siinä vaihtuu tapetit, sohvat ym. muutaman vuoden välein. Poikamiehenä voi pitää samaa settiä vuodesta toiseen ilman että kukaan vinkuu vaihtelua.
Se on hienoa, ettei poikamiehen ole pakko ottaa jättimäistä talovelkaa "perheen koon takia". Voi asua vuokralla tai ostaa pienehkön oman asunnon, ihan miten vaan. Voi vaikka vaihtaa maisemaa kun alkaa tympiä. Voi käyttää tulot omaan hyvinvointiin. Voi tätä vapautta.
Ei olekaan mitään järkeä väkisin "hankkiutua suhteeseen".
Mutta jos rakastuu niin haluaa olla sen rakastettunsa kanssa yhdessä. Ja haluaa olla vain sen kanssa. Joten seurustelu on ihan perusteltua mielestäni pelkästään sillä.
Mutta en minä sitä ymmärrä että väkisin deittaillaan ja yritetään opetella ihastumaan johonkin tai saada jotakuta itseensä ihastumaan. Sullakin toi lähtökohta on ihan outo, että kyllä sä varmaan kelpaisit jollekin niin pitäisikö aloittaa suhde. Ei ne käytännön plussat kuten seksi ja läheisyys tunnu miltäään jos ei ole rakkautta, samat hyödyt saa vähemmillä murheilla vaikkapa juuri vakipanolta.
Oletko koskaan ollut rakastunut?
Puhut vakipanosta kuin se olisi joku tavallinen juttu. Siinä voi särkyä sydämiä.
Mielummin sellaisen kanssa jolla on sitten samat intressit joko seksiin tai mihin sitten onkaan. Sydämiä ei saa rikkoa, jookosta joo.
Eli joo, en usko että olisin koskaan rakastunut.
Harvassa on olleet ne ihmiset joita edes olen hyvännäköisinä pitänyt ja joita on tullut toisenkin kerran katsottua.
Koko ajatus siitä miksi haluaisin edes olla jonkun kanssa tuntuu käsittämättömältä. Itsekkyyden huippu tietyllä tavalla minun näkökulmasta :/
Kyllähän minä sen nyt käsitän että huonoina hetkinä olisi kiva että on joku joka kuuntelee ja hyvinä siellä jakamassa tunteet, mutta jotenkin ihmiset tuntuvat olevan kovin pinnallisia etten oikeastaan näe tuota tilannetta kovinkaan realistiseksi. Sellaista perusihmettelyä tuntuu olevan niin monen parin elämä.
Ihan samaa mieltä kuitenkin olen kuin sinä, ketään ei tietenkään saa käyttää hyväkseen!
Joskus sydämet kuitenkin särkyy, teki mitä tahansa. Sitä nyt vaan ei voi aina estää.
itekki oon sinkku, koskaan en oo vällänny seurustelusta, rupee vaa ahistaa sellannen kylkikyljessä nyhvääminen. Mut sit saa kuunnella muilta ihmisiltä "hienovarasia" vihjauksia et mikäs vika sussa on ku et oo ketään löytäny. Sekin rupee ahdistamaan pitemmän päälle. Antakaahan jokasen olla oma ittensä, älkääkä teilatko jos ei vastaa yleistä yhteiskunta kuvaa 2,5 lapsella ja koiralla!