riitaa ovetpaukkuu ja sovitaan ja nyt riitti

Heippa viiskymppinen. Sama tilanne täällä, olen lähes 50, lapsi on vielä alaikäinen, mutta kun vihdoin olin kypsä tekemään ratkaisun ja mies sai lähteä (juopotteli jo lähes päivittäin, viikonloput ihan kamalia) ja arvaapa mitä lapseni sanoi. Vaikka totesi että rakastaa isäänsä niin samalla vihaa hänen juomistaan ja on nyt tyytyväisempi, kun elämme kahden. Välit isään on melko normaalit, lapsemme ei halua mennä isän luo, mutta tapaa tätä omassa kodissaan ja isä vie harrastuksiin ym. Mutta kaikki isan kanssa tehtävä tehdään selvinpäin! Arkielämä on paljon helpottunut ja olemme toki surullisia, että perhe on hajonnut, mutta isän juominen oli kamalaa katseltavaa. Kyllä lapsi kärsii enemmän kun vanhempien suhde on tulehtunut eikä toimi - lapsi sen vaistoaa ja näkee. Saa huonon mallin parisuhteesta ja luottamus vastakkaiseen sukupuoleen saattaa horjua rajustikin. Ja ajattele itseäsi - olet parempi äiti, kun voit hengittää eikä tarvitse kärsiä sitä kumppania, josta ei saa tukea ja turvaa kuin taloudellisesti. Minä ainakin kaipasin hellyyttä ja keskustelua, huolenpitoa, yhteenkuuluvuutta ym. jota en vuosiin ole kokenut. Yksin lapsen kanssa mennään eteenpäin, mutta uskon vielä, että edessä on onneakin myös parisuhdeasioissa.

Kohtalotoveri kirjoitti:

Heippa viiskymppinen. Sama tilanne täällä, olen lähes 50, lapsi on vielä alaikäinen, mutta kun vihdoin olin kypsä tekemään ratkaisun ja mies sai lähteä (juopotteli jo lähes päivittäin, viikonloput ihan kamalia) ja arvaapa mitä lapseni sanoi. Vaikka totesi että rakastaa isäänsä niin samalla vihaa hänen juomistaan ja on nyt tyytyväisempi, kun elämme kahden. Välit isään on melko normaalit, lapsemme ei halua mennä isän luo, mutta tapaa tätä omassa kodissaan ja isä vie harrastuksiin ym. Mutta kaikki isan kanssa tehtävä tehdään selvinpäin! Arkielämä on paljon helpottunut ja olemme toki surullisia, että perhe on hajonnut, mutta isän juominen oli kamalaa katseltavaa. Kyllä lapsi kärsii enemmän kun vanhempien suhde on tulehtunut eikä toimi - lapsi sen vaistoaa ja näkee. Saa huonon mallin parisuhteesta ja luottamus vastakkaiseen sukupuoleen saattaa horjua rajustikin. Ja ajattele itseäsi - olet parempi äiti, kun voit hengittää eikä tarvitse kärsiä sitä kumppania, josta ei saa tukea ja turvaa kuin taloudellisesti. Minä ainakin kaipasin hellyyttä ja keskustelua, huolenpitoa, yhteenkuuluvuutta ym. jota en vuosiin ole kokenut. Yksin lapsen kanssa mennään eteenpäin, mutta uskon vielä, että edessä on onneakin myös parisuhdeasioissa.

Meillä ei ole alkoholi ongelmia mutta jatkuvaa riitaa koko ajan,lähes päivittäin.Isäntä ottaa joskus viikon loppuisin mutta on silloin yleensä hyvän tuulinen,selvin päin kuitenkin kuin piru.Meillä on vain semmonen tilanne että asutaan isännän koti paikassa enkä haluais viedä lasta omasta kotoa pois(ainoa perillinen).Anoppi asuu vielä samassa pihapiirissä ja minun hoidossa.Minulla on vähän niin kuin kaksi lasta tässä hoidettavana enkä tiedä miten mummun käy jos minä tästä lähden tytön kans.Isännällä ei oikein hyvät välit äitinsä kanssa.Olen yrittänyt sanoa isännälle että lähtis reissu hommiin että saatais rauha pirttiin ainakin viikoiksi.Mutta eihän se uskalla lähteä kun on niin sairaanloisen mustasukkainen.Minulla ei ole minkään laista hinkua ottaa uutta miestä,pääsis vain eroon tuosta vanhasta.Lapsi kyllä kärsii nyky tilanteesta,rakastaa isäänsä eikä haluais erota siitä.Koulussa on ollut ongelmia ja kotona hermostuu jo pikku riidasta.Tilanne alkaa olla aika toivoton.