käy töissä,ei harrasta mitään ei käy baareissa eikä jus kauheesti missään muuallakaan. kotona vaan "lusmuilee" ???
mitä mieltä naisesta
joka ei
331446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ihmiseltä.
et seki on ollu selkäleikkauksessa :D
No oikeesti. Mie kyl raahaisin sen ihmisten ilmoille vaikka väkisin. En ymmärtäs ainakaa ilman hyvää selitystä et miks se vaan makaa kotona tekemättä mitään.
Kyl siihen varmaan löytys pätevä syy. Ellei, niin se joutus hommaamaan pari harrastusta ja sit mie raahaisin sen baariin itekseen vähintään kerran kuussa
Melkein kuin minä (paitsi että mulla on hommia) eli ihan normaali reipas perheenäiti :D
En oikeen yhdistä tota lusmuilua perheen äidin rooliin...
Ihan ku miettii vaik omaa lapsuuttaan :D Aina kun on ollu hiljasta ja tietää että mie en oo ollu nukkumassa on ollu jo hätä... Voi äiti raukkaa..
En mäkään yhdistä. Onneksi mun mukulat on jo niin isoja ettei enää mitään hirveempää ongelmaa ole mutta muistan kyllä, että jos tuli hiljaisuus niin sitten oli parasta mennä ja lujaa. Lapsukaiset olivat taatusti keksineet jotain erittäin mielenkiintoista mikä on myös erittäin kiellettyä :D
Mulla oli pienenä syömisvimma. Äiti nauraa aina sitä mun tyttökavereille kun ne ihmettelee miten paksut hiukset mulla on
"se söi pienenä koiranruokaa samasta kupista" mun syntymän aikaan meille otettiin rotweiler, nii penskana mie olin istunu sen kaa samalla ruokakupilla. Sit kuulema mustamulta oli ollu kans suosikkeja...
:D
Sä olet sitten saanut kunnon vitamiinit ja hivenaineet heti alussa :)
kaikkiruokasuus on kuulema terveellistä, jos sen pitää kohtuuden rajoissa :D
Onhan se koiranmuonaki moninverroin terveellisempää ku mitä ihmiselle keskimäärintungetaan, mut en välttämättä opettas omaa muksuani syömään mustin kupista :D Tosin jos se isäänsä tulee, niin mitenkäpä sitä estätkään
laitetaan lapsen ruoat lattialle ja koira saa syödä pöydältä - ois niinku tasajako :D
varmaanki molempien tyytyväisyys ois täyttyny sillon, oikeestaan ihan hyvä että äiti pakotti syömään pöydässä. Kuvittele jos oisin ravintolassa treffeillä... "Saisinko pihvini raakana johonki kuppiin lattialla, Ois kotosampi olo"
Pitäs olla melkosen ihastunu ihminen ettei juoksis pakoon. Mut voi vide... meitsihän ois ku TARZAN :D
Siihen kuole vaikken kyllä itsekkään niitä söisi. Mutta mähän olen muutenkin vähän ronkeli :D
Mä lähden nukkuun välillä että jaksaa taas huomenna. Älä sitten ryypiskele koko yötä :DD *yöhali*
Mä silti oikeesti nostan koirat kyllä sen verran korkeelle mun arvoasteikolla, et koira saa pysyy siinä pöytäruokailussa, mutta eiköhän se lapsi/lapsetki vielä siihen viereen mahtuis :) Tai siis, jos nyt miettii niiden tulevaisuutta, et miten normaaleita niistä haluu tehdä :D
mieki aattelin suunnistaa jo nukkumaan... Yhtä vaille sikspäkillinen... Jos en nukkus hirmupitkään ja jättäsin nyt juomatta vettä nii ois aamulla ehkä kankkunen :D
Pitää ihan yrittää... huomasin tossa äsken että tää onki nelosta =) joten hukkaan ei oo menny tääkää ilta.
kans sit... En viitsi tänne yksinkään jäädä. öitä!
en hyväksy sitä et koiran nokka käy pöytää korkeemmalla en sitten millään :D
jo se koiran kerjääminen pöydän kupeessa aiheuttaa mussa koulutusreaktion. muualla syödessä se on sit eriasia.... mut ruokapöytään en oo vielä koiria laskenu. Eikä laskenu äitikään.. Aika epäreiluu... Tosin miekää en sit kuulema saanu syödä siitä koirankupista.
Aika ankee lapsuus jos paraskaveri onki ollu sellanen iso ja musta rotweiler :D
*halaa* hyvän yöhalauksen matkaan
vastustaa sitä kun toinen tulee nappisilmillään kerjäämään siihen viereen, mut sen takia oonki kaikkien koirien paras kaveri :)
Meilläkin on ollut rotikka ja ne on kyl ihania. Kaikki koirat silti on.
sullekin :)
tään saat sit kans
http://www.youtube.com/watch?v=MxA9LRgAU7M
mie kyl osaan vastustaa... kiitos kovan kasvatuksen.
:D meillä on aina ollu koirille säännöt. Mie tuun kaikkien yli 10 kilosten koirien kaa juttuun. sellaset pienet sylikoirat paskoo aina mun sänkyyn. =( ....:D Meillä porukoilla on koirahoitola ja ne ottaa aina sellaset pienet siistit ja söpöt yksilöt sisälle.. Lähes järestään ne käy vääntämässä tortillat mun sängylle.
Koirapsykologian mukaan mie oisin niitä alempana arvojärjestyksessä ja ne ei oikeen sulata mun kukkoilua niille :D ... Vähän huvittaa sillä koskaan ykskään iso koira ei niin oo tehny. "mut eihän meidän lady chatterby koskaan..."
Semmosen mäkin voisin haluta. Kai niille koirille vois sit jotku yleiset säännöt luoda... Mulla olis varmaan sit pari omaa suosikkiyksilöä, joiden kohdalla mä vähän joustaisin noista säännöistä.
Isot koirat on kyl kans enemmän mun juttu, mutta kyllä pienemmistäkin tykkään.
Sehän oli ihan mulle sopiva. Kuuntelin sitä vasta nyt kun sillon yöllä olin jo ehtinyt nukkumaan, kun sen laitoit.
usko että olisi kauheasti annettavaa.
Mua alkaa ahdistaa kotona lusmuilu jo yhden päivän aikana. Edes hetkeks täytyy ulos päästä, jotain tarttee saada aikaseks vaikka se olis ihan pientäkin. Elämä ilman työtä ja harrastuksia... Puistattaa koko ajatuskin, mä tulisin varmaan viikossa höperöks. Sairaslomalla kun olin viime talvena 2 viikkoa niin pahinta ei ollut fyysinen olo vaan se henkinen tyhjyys mikä toisen viikon loppuvaiheilla tuli. Mä en oo koskaan varmaan mennyt niin hymyileväisenä töihin ku tuon jakson jälkeen.
Musta kuulostaa että ihminen on lähinnä masentunut jollei mitään tee. Harva on luonnostaan niin laiska että jaksais olla tekemättä mitään.
ei toki niin laiskaa oo joka ei mitää kehtaa tehä ,on vaan ihmisiä jotka tekee sitä mikä on mukavaa ne on niin mukavuuden halusia ,jos ei ole mieleistä työtä esim,niin harrastelee millon mitäkin, tekemistä kyllä löytyy
Mut on opetettu uskomaan siihen että työtä yms pitää tehdä vaikkei se aina niin mieluista olisikaan. Eihän koko elämä voi olla pelkkää mukavaa harrastelua asioiden parissa joista tykkää.
Täytyyhän se elantokin jollain tavalla hankkia ja millä rahalla sitä harrastaa jollei ole tuloja? Työ mahdollistaa ainaki mulle sellaisten asioiden tekemisen joista mä tykkään, ilman työtä mun olis paljon vaikeampi elää sellasta elämää jota itse haluan elää enkä pystyis varmaankaan harrastamaan sitä mitä haluan.
pitää paikkansa että rahaa on vähemmän jos ei satu olemaan mieleistä työpaikkaa ,mutta aikaa on ja välillä ihan mukavaa ei ole kiirettä mihinkää raha keskeisyyttä onkin liian paljon tässä yhteiskunnassa,vähemmälläkin näytää pärjäävän
Onko tuo se ajatus että jollei ole nimenomaan mielekästä työtä? Mä olisin valmis tekemään vähemmän mielekästäkin työtä kunhan olis vaan töitä.
Kyllä se tärkeä asia on että kun joka päivä töihen lähtee että se on mieleinen ,kaikkia töitä ei kannata etes vakituiseksi ajatella,silmät auki siellä kannataa olla sen on elämä opettanut,nuorempana minäkin ajattelin että kohan on töitä, vanhempana sitä menee kriitisemmäksi asiassa kun asiassa ,vaikka varaa siihen sihen ei kyllä olis ,vaikka miltä kantilta katsoo,elämänlaatua on niin monenlaista,sitä se on mieleinen työkin
Onhan sen työn oltava sellaista ettei se nyt sentään mielenterveyttä vie, sehän nyt on selvä. Enemmän kuitenkin mun mielenterveyttä söis tekemättömyys kuin se että tekisin jotain töitä vaikkei se olis koulutusta vastaavaa tai se olis esim. pätkähommia. Mä en näe oikein vaihtoehtoa, jostain se leipä on pöytään hankittava oli se sitten mielekästä tai ei kunhan on laillista työtä.
Mutta tämä on tosiaan vain minun näkemykseni asiasta, joku toinen voi ajatella eri tavalla.
Itse olen samanlainen, paitsi opiskelen vielä :)
Opiskele vaan mieluimmin kun kaikeen paska töihen sekaannut,olet varmaankin vielä niin nuori sulla on paljon aikaa. Kaikkea hyvää
siltä kuin nainen ajattelisi ettei hänen elämällään ole mitään tarkoitusta ja että hän olisi arvoton. Vaikka joutuisikin työttömäksi, niin missään nimessä ei saa muuta tekemisiä lopettaa - se tekee hulluksi. Ihminen joka kyräilee vain kotona tuskin muutenkaan on kauhean kiinnostava tyyliin "keitin tänään perunat ja katoin telkkaria" :/