Ihan uskomatonta että löydänkin itseni pohtimassa tällaista kysymystä.
Eli olen tavannut miehen vajaa kolme kuukautta sitten. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja kaikki sujuu loistavasti ja tykätään ihan selvästi toisistamme paljon. Myös seksi on ajankohtaista ja on myös erittäin hyvää. Hän on harrastanut pitkiä ja vakavia parisuhteita, toisaalta löytyy myös joitain lyhyempiä seksiin painottuvia "suhteita". Minä taas en ole koskaan seurustellut vakavasti, mutta toisaalta ollut siististi muutenkin.
Sitten ongelma: puhutaanko tässä tapailusta, seurustelusta, seksisuhteesta vai mistä? Vastaus on tähän vielä helppo. Kysy - vain me kaksi tiedämme riittävästi kysymykseen vastaamiseksi. Ja niinpä niin - en vain saa kysymystä ulos suustani. Toisaalta en halua säikäyttää miestä puhumalla seurustelusta, jos se ei hänen mielessään ole. Toisaalta jos juttu on hänelle lähtökohtaisesti ilman muuta vakavastiotettavaa parisuhdetta, niin tuntuu hölmöltä, että lähden sitä tässä vaiheessa kyseenalaistamaan.
Myönnän, että niin kivasti kuin meneekin, niin puhuminen on puute. Ei muuten, mutta emme puhu meistä eli mitä me olemme ja mihin menossa.
Pitäisikö vaan olla ja nauttia, pitää yksinkertaisena? Haluaisin kuitenkin tietää asian todellisen luonteen, jotten itse ota tätä liian vakavasti, jos siihen ei ole mitään syytä.
Kaipaan nyt todella jotain viisasta kommenttia tähän. Nyt liikutaan niin perusasioissa suhteen kannalta, joissa olen kaiken lisäksi aika kokematon.
Eli olen tavannut miehen vajaa kolme kuukautta sitten. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja kaikki sujuu loistavasti ja tykätään ihan selvästi toisistamme paljon. Myös seksi on ajankohtaista ja on myös erittäin hyvää. Hän on harrastanut pitkiä ja vakavia parisuhteita, toisaalta löytyy myös joitain lyhyempiä seksiin painottuvia "suhteita". Minä taas en ole koskaan seurustellut vakavasti, mutta toisaalta ollut siististi muutenkin.
Sitten ongelma: puhutaanko tässä tapailusta, seurustelusta, seksisuhteesta vai mistä? Vastaus on tähän vielä helppo. Kysy - vain me kaksi tiedämme riittävästi kysymykseen vastaamiseksi. Ja niinpä niin - en vain saa kysymystä ulos suustani. Toisaalta en halua säikäyttää miestä puhumalla seurustelusta, jos se ei hänen mielessään ole. Toisaalta jos juttu on hänelle lähtökohtaisesti ilman muuta vakavastiotettavaa parisuhdetta, niin tuntuu hölmöltä, että lähden sitä tässä vaiheessa kyseenalaistamaan.
Myönnän, että niin kivasti kuin meneekin, niin puhuminen on puute. Ei muuten, mutta emme puhu meistä eli mitä me olemme ja mihin menossa.
Pitäisikö vaan olla ja nauttia, pitää yksinkertaisena? Haluaisin kuitenkin tietää asian todellisen luonteen, jotten itse ota tätä liian vakavasti, jos siihen ei ole mitään syytä.
Kaipaan nyt todella jotain viisasta kommenttia tähän. Nyt liikutaan niin perusasioissa suhteen kannalta, joissa olen kaiken lisäksi aika kokematon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulle sanoi muuan lukion opettaja ensitapaamisen päätteeksi, että hän on valmis aloittamaan seurustelun kanssani. Mitä se sitten olisi ollut, jäi epäselväksi. Minä kun sitä seurustelusuhdetta hänen kanssaan halunnut aloittaa.
Jos harrastatte toistuvasti seksiä JA teette muutakin (säännöllisesti), niin eiköhän olisi aika realistista olettaa että kumpikin näkee tilanteen seurusteluna.
Vai onko seurustelu nykyään joku halvempi versio kihloista, kun sen "vakavuutta" niin pelätään (?)
Ihmetyttää myös kun ihmiset puhuvat asioiden "todellisesta luonteesta"... eikö se elämä mitä nyt elätte ole tarpeeksi "todellista" ?
"Jos harrastatte toistuvasti seksiä JA teette muutakin (säännöllisesti), niin eiköhän olisi aika realistista olettaa että kumpikin näkee tilanteen seurusteluna. "
Todennäköisesti näin, mutta ihan teknisesti ottaen kyseessä ei ole seurustelu. Parempi siis ottaa asia puheeksi.
On ihan turha pelätä miehen säikähtämistä. Jos mies tykkää olla yhdessä ja sekstailla, niin ei se pakoon juokse vaikkei haluaisikaan sitoutua. Kaikkein pahimmassa tapauksessa hän kertoo että jatketaan vain tapailua, mutta ei seurustella. Tämäkin on hyvä tietää,ettei haihattele turhia.
Puhuuko poikaystäväsi yhteisistä suunnitelmista pitkällä tähtäimellä? Matkoista joskus ensi vuoden puolella, tai muusta johon sinä kuulut mukaan.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta itse oon tulkinnut minun ja poika/miesystäväni (ollaan kolmekymppisiä) deittailun seurusteluksi siinä vaiheessa, kun hän halusi esitellä minut perheelleen, alkoi puhua tulevista yhteisistä matkoista, ehdotti puolitosissaan yhteenmuuttoa, kyseli suhtautumistani lasten hankkimiseen jne.
Me ollaan oltu yhdessä noin viisi kk, nämä yhteiset suunnitelmat yms. jutut alkoivat vilahdella miehen jutuissa joskus kolmen kuukauden paikkeilla.
Itselläni ei ole ollut tilannetta etten olisi tiennyt, ottaako mies suhteen vakavasti.
Tai no kerran oli, mutta olin silloin erittäin nuori.
Mutta tämä on se ongelma siinä jos aloittaa seksielämän liian aikaisin suhteessa. Ensin pitäisi tapailla ilman seksiä vähintään parista viikosta kuukauteen. Sen ajan voidaan suudella ja halia ja kiehnätä niin paljon kuin huvittaa.
Sitten tulee sen seksin osuus. Tällöin voi olla miltein jo varma, että mies ottaa sinut vakavasti, jos hän kykenee odottamaan seksiä sen kuukauden.
Nimittäin "yhden illan juttu" -miehet eivät todellakaan odota kuukautta yhden naisen takia! He ryntäävät sänkyyn välittömästi, tai nainen joutuu vaihtoon.
Tässä sinun tapauksessasi on erittäin epävarmaa puoleen tai toiseen; ottaako mies vakavasti suhteenne vai ei. Mikään ei nimittäin nyt takaa sitä, ettei hänellä olisi muita naisia ja hän pitäisi sinua vakiopanona kun säännöllisesti seksiä harrastatte.
Ymmärrän sinua kuitenkin täysin, ja minulla on pari ehdotusta. Voit ottaa selville miehen aatteet huomaamattomasti vähitellen, tai suoraan.
Huomaamattomasti tekisit niin, että jättäisit seksin harrastamisen (jos kykenet ;D). Odotat vaikka yksi tai kaksi viikkoa. Parinkin, jätkän mielestä liika-päivän, jälkeen hän voi alkaa kyselemään, miksi et halua harrastaa seksiä. Voit vastata tähän vaikka niin, että ei tee mieli ja että haluat vain olla hänen kanssaan ja tehdä jotakin muuta. Mies voi vierastaa tätä muutenkin, mutta jos hän tosissaan ottaa asian liian suurena, eikä hän halua olla kanssasi muuten, voin olla jo varma että hän on kanssasi vain seksin vuoksi.
Suoraan voit ottaa asian puheeksi ilman, että hän ahdistuu. Voit vaikka joskus kysyä ohimennen, että ketä on tärkein ihminen hänen maailmassaan. Kysele hieman hänen arvojärjestyksestään. Älä kuitenkaan tunkeile hänen elämäänsä. Jos hän vastaa että sinä, niin kysy että haluaisiko hän joskus perustaa perheen kanssasi (Korviaan myöten rakastunut ihminen kyllä vastaa rakkaansa kysymykseen "sinä").
Jos hän haluaa perustaa perheen kanssasi ja tärkein (tai ainakin toiseksi tärkein, vanhempien jälkeen tjms.), voit olla varma että miehessä on toivoa!
Olit kyllä oikeassa siinä, että mies tosiaan voi pelästyä kysymystä, miten hän ottaa suhteenne. Se kannattaa ottaa vain selville mahdollisimman huomaamattomasti. Älä painoasta häntä tai vihjaa mihinkään.
Kysele.
Ihastuttavaa syksyn jatkoa teille! :)
-AngeLight
... sen voit menettää ja menetätkin myöhemmin jos se kysymällä lähtisi jo aikaisemmin.
Tarkoitan vain, että voin todellakin asettaa itseni sinun asemaasi. Tapasin kesällä henkilön, näimme joka päivä, olimme paljon yhdessä, puuhailimme paljon. Mutta kumpikaan ei tuntunut tietävän mikä homman nimi oli eikä asiasta puhuttukaan. Lilluteltiin vaan lämpimissä pintavesissa. Itse en kysynyt kun ajattelin että jos otan asian puheeksi ja hän "säikähtääkin" pois. En halunnut sitä.
Noh, kun kesä loppui ja syksy tuli, minulle ilmoitettiin ettei hän ole valmis vakavaan suhteeseen. En tiennyt olinko itsekään. Homma loppui siihen. Mutta kuinka ollakkaan kun hän oli saanut ajatella asioita viikon parin verran rauhassa (ja minä ikävöidä) tuli herra toisiin aatoksiin ja päätettiin yrittää tosissaan. Mikäs siinä.
Itse taas olin vaihteen vuoksi päästäni käsin niin sekaisin etten tiennyt miten päin olla. Siinä meni sitten muutama kuukausi kunnes MINÄ tarvitsin ajattelutaukoa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tiedän mitä haluan, mutta en tiedä hänestä. Haluaako hän enää. Nyt vain elän itseni ja tekoni kanssa. (toisinsanoen kumpikaan ei taaskaan saa suutaan auki) Toisaalta minä-hän asetelma olisi muutenkin niin vaikea, että molempien pitäisi todellakin haluta yrittää että tämä toimisi...
Eli pointti on, että jos se on kysymällä lähteäkseen, niin se aivan pirun varmasti lähtee muutenkin :/ Alan olla kyllästynyt itseeni ja saamattomuuteeni, patoutuu vaan asiat mielessä. Joku päivä vielä tässä purskautan kaikki keskustelunaiheet pellolle. :D Neuvonkin kysymään ja keskustelemaan, siinä voi tulla todellisuus vastaan (esimerkiksi että haluaa vain kevyttä suhdetta, en tosin sinun tapaustasi tarkoita) mutta kuten jo sanoin, se tulee muutenkin. Onnea :)
Kyllä se tieto suhteen laadusta täytyy jotenkin onkia esille. Se että hän jonain päivänä täysin yllätyksenä töksäyttäisi, ettei ole valmis mihinkään vakavaan, olisi ihan liian kova isku. Maton vetäisisi altani. Vastatkoon mitä vastaa ja reagoikoon miten haluaa, mutta mielummin kuulen sen nyt, kun jonain kauniina päivänä sitä täysin odottamatta.
Niin muuten seksistä mainittakoon, että odotti kiltisi ehkä kolmisen viikkoa. Yritti kyllä ihan alussa ehkä toisella tapaamisella saada, mutta sillon torjuin ja eipä sen jälkeen yrittänyt. Vasta omasta aloitteestani lähti aika määrätietoisesti sitten käyntiin homma yhtenä iltana myöhemmin... =)
Vielä kerran kiitoksia hyvistä kommenteista - kuulen niitä vielä mielellään lisää!
Sina olet ilmainen huorattava.
Noin yksinkertainen teidän suhde on.
niin kauan kunnes sovitte seurustelusta.Ja se kysymys on todella vaikea, tiedän sen itsekin. Olin itse samassa tilanteessa vuosia sitten ja kolmen kk jälkeen kysyin, hän halusi miettiä ja minä antaa aikaa. Sitten asia jäi, kunnes vuosi meni tapaamisesta ja hänellä olikin uusi. Puhumattomuus oli juuri ongelmamme, sillä en halunnut jatkuvasti kuulla emmätiiää tms.
Eli ei siinä muu auta kuin kysyä, riski on se, että sieltä tulee vastaukseksi "ei" mutta onpahan ainaki totuudenmukainen vastaus. En muuta neuvoa pysty antamaan kun että opetelkaa puhumaan, muuten suhde ei voi toimia. Jossei toisen kanssa pysty puhumaan niin sitten se ei ole ehkä "se oikea" ihminen sinulle. Mutta ei voi muuta kun ottaa härkää sarvista, meni syteen tai saveen:). Tsemppiä!
Miksi sitten pelkäät kysyä, jos haluat tietää asian todellisen luonteen? Kerranhan se vaan kirpaisee, jos on kirpaistaakseen.
Mutta olen mies ja hän nainen. Kysyin asiasta muutaman kuukauden jälkeen ja vastaus oli, että ei nyt vielä mitään vakavaa. Toisin sanoen hän halusi pitää oven(sa) auki muillekin. Pettymyshän se tietysti oli, mutta parempi se on tietää moisesta hyvissä ajoin kun vaikkapa puolen tai vuoden jälkeen.
Ja jos saat kielteisen tai ympäripyöreän (yleensä sama kuin kielteinen) vastauksen, niin ei sitten kannata jäädä odottelemaan josko tilanne yllättäen muuttuisi. Siinä tuhlautuu vain kallista aikaa suhderintamalla ;).
Ihmis-suhteet ei oo koskaan helppoja. Itekki ollu monesti kysymysmerkkinä, oikeastaan aina "seurustelun" alussa, ollaax täs nyt kimpassa vai ei, itellä ollu vaan muutama mies jossa tapailtiin seksin merkeissä muutaman kerran, ne olis halunnu enempi, reilulla pelillä ja suoruudellani ilmoitin missä mennään puoleltani. Miehiin tehoo oveluus: tee itsestäsi kiinnostava muidenkin miesten silmissä, johan haluaa ihastuksesi seurustella, toimii :)
Tulta päin, kysy ja puhu suoraan!
Onnea :)