Antaisitko pettämisen anteeksi kumppanillesi?
Onko olemassa joitain lieventäviä asianhaaroja, jotka mielestäsi tekevät pettämisen helpommin anteeksi annettavaksi?
Lyhyet perustelut mukaan.
Onko olemassa joitain lieventäviä asianhaaroja, jotka mielestäsi tekevät pettämisen helpommin anteeksi annettavaksi?
Lyhyet perustelut mukaan.
Vastaukset 55
Vanhimmat
jo kyllästyttävän monta kertaa, mutta antaisin, jos se olisi joku känninen kertapano jossain lapin reissulla jonkun paikallisen naisen kanssa tai muu vastaava tapaus, jonkun sellaisen naisen kanssa, joka ei koskaan enää olisi kuvioissa mukana.
Muuten riippuu tilanteesta ja siitä miten paljon itse sitä miestäni rakastan ja miten paljon olen valmis joustamaan.
En. Ainakin haluan uskoa että pystyn vastaisuudessa tajuaan ja oleen antamatta sitä anteeksi.
Häviävän pieni mahdollisuus on olemassa, jos mies kertoo heti, ja aloittaa sen tarinansa sanoilla esim. MINÄ mokasin.
Jos mies taas aloittaa sen vinkumalla tyyliin.. "mä olin niiiin kännissä" "mä en voinut mitään" jne, niin se lähtee nopeammin kuin kerkiää kissaa sanoa.
Jos sitä taas peitellään, niin raivoni on mittaamaton kaikkia peittelyyn osallistuneita kohtaan eikä sovusta tarvitse kenekään ikinä kuvitellakkaan.
Mikähän olisi lieventävä asianhaara? En mä keksi, se on tapauskohtaista mutta känni se ei ainakaan ole. Taikka mäkin alan ryypiskeleen ja makaan joka jampan patjana ja selityshän sitten olisi tietysti "mä olin niiin kännissä joten mua ei voi tästä syyttää"
salli itselleni tota, vaikka mies voisi sen teon saadakin anteeksi. Ensinnäkin mulle seksi merkkaa sata kertaa enemmän kuin vaan sen yhden panon verran ja toiseksi en usko, että en edes pystyisi siihen.
Enkä toivo miehenikään pystyvän siihen, mutta jos..
Niin mielummin jonkun vieraan naisen kanssa jossain hevon kuusessa, kuin jonkun tutun kanssa meidän sängyssä.
"..toiseksi en usko, että en edes pystyisi siihen. " siis en usko, että pystyisin...
Mutta en mä salli sitä miehellekkään.
"Niin mielummin jonkun vieraan naisen kanssa jossain hevon kuusessa, kuin jonkun tutun kanssa meidän sängyssä."
-Ilmanmuuta, mieluummin näin. Meidän sängyssä.. tulis murhia :)
Mutta en mä yli pääse mistään vieraastakaan, koska pettäminen kertoo että mies on kunniaton ja arvoton eikä siihen voi luottaa. Parempi sellainen on heti pistää pihalle juokseen niitten vieraitten perässä, kun kerran siitä touhusta niin tykkää :DD
sydämeni pohjasta rakastaisin sitä miestä niin en pystyis jättämään ton takia. Kyllä mä jotain hyvitystä vaatisin, mutten usko et jättäisin.
Tapansa mukaan. Sun tyyli on oikea sulle ja mun tyyli on mulle.
Mä pidän tärkeimpänä miehen ominaisuutena juuri rehellisyyttä, luotettavuutta ja ns. selkärankaa. Pettävällä miehellä ei sellasta ole (ainakaan mulle riittävää määrää) joten mun on vaan nieltävä se rakkauteni oman hyvän vuoksi. Sen miehen kanssa mulle ei enää ikinä olisi hyvä olla.
Mä olen anatanut pettämisen anteeksi ja pystyin sen hienosti vielä taakseni jättään. En maininnut asiasta joka riidassa jne mutta kunnioitus oli mennyt ja se söi oloa. Sittenhän kävikin ilmi, että mies oli alkanut pitään sitä vieraissahyppimistä oikeutenaan, jonka voi kuitata anteeksipyynnöllä.
En lähde siihen enää mukaan. 99% varmuudella suhde päättyy ekaan pettämiseen ja sen prosentin osalta toiseen kertaan.
enkä ole itsekään sitä tehnyt, joten kokemusta asiasta ei ole. Mutta jotenkin mä uskon, et tosirakkaus antaa anteeksi paljonkin asioita... muitakin kuin pettämisiä.
Kukin määrittelee asiat oman sietokykynsä yms mukaan. Mun mielestä taas ainoastaan tosirakkaudessa ei petetä, ja sillä vähäisemmät saa mennä.
"Mun mielestä taas ainoastaan tosirakkaudessa ei petetä, ja sillä vähäisemmät saa mennä."
Kiteytit hyvin asian ytimen. Vähäisemmät saavat mennä...
> Jos sitä taas peitellään, niin raivoni on
> mittaamaton kaikkia peittelyyn osallistuneita
> kohtaan eikä sovusta tarvitse kenekään ikinä
> kuvitellakkaan.
Oopsie. Osasyyllinen peittelyyn _o/
Onnelliseltahan noi toisaalta näyttää.
Teidän häpeä ja ongelma. Varmasti ovat onnellisia, toinen ei tiedä millaisen limanuljaskan kanssa on, ja toinen pääsee virkistäytyyn vieraissa ilman seuraamuksia. Varsinainen unelmaliitto :D
Sä sanoit juurikin sen mitä itse sanoisin:
"Mä pidän tärkeimpänä miehen ominaisuutena juuri rehellisyyttä, luotettavuutta ja ns. selkärankaa. Pettävällä miehellä ei sellasta ole (ainakaan mulle riittävää määrää) joten mun on vaan nieltävä se rakkauteni oman hyvän vuoksi. Sen miehen kanssa mulle ei enää ikinä olisi hyvä olla. "
Vaikka rakastaisin enemmän kun ketää koskaan, rakastan myös omaa elämääni niin paljon että lähtö olisi väistämätön. Ehkä löytäisin joskus miehen jolla olisi selkärankaa ja josta voisin edes tykätä, ehkä en. Luultavasti en, mutta en siltikään jäisi roikkumaan suhteeseen josta on pohja tippunut. Itsellenikin seksi merkitsee niin paljon enemmän kun sitä aktia. Se kuuluu mielestäni yleisesti ottaen vain parisuhteeseen. Joka on MUN mielipide eikä kaikilla tietenkään ole sama eikä tarvii olla.
se vaan ois antaa. Vai mitä vitun järkeä ois uhrata yli kahden vuoden 'yhteiselo' ja hyvin synkkaaminen johonkin hetken mielijohteessa tehtyyn kännisutaisuun pelkästään jonkun oman vitun typerän periaatteen vuoksi. Sit on asia erikseen jos ois kyseessä jonkun sortin vakkarisalasuhde, tosin tuskinpa sillä siinä vaiheessa ois ees enää mitään väliä antaisinko anteeksi vai en koska sehän ois jättämässä mua kuitenki.
En koskaan antaisi pettämistä anteeksi. En vaikka kyseessä olisi paljon puhuttu känninen kertapano. Se onkin kaikkein typerintä, että uhraa ihmissuhteen hyppäämällä hetkeksi vieraaseen petiin. En siis antaisi anteeksi missään tilanteessa, olipa elämäntilanteemme mikä tahansa.
Minulle ei kuitenkaan vielä riitä se, että mies on uskollinen minulle. Hänen on oltava myös tätä mieltä, että pettämistä ei saa antaa anteeksi. Miehen on sanottava minulle että "jos sinä petät minua, niin jätän sinut". Jos mies on sitä mieltä, että pettämisen voisi joissain tapauksissa antaa anteeksi, niin lopetan suhteen ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa.
Ainoa tilanne, jossa on lieventäviä asianhaaroja, on jos toinen on pettänyt. Tällöin petoksen voi laskea tilien tasaamiseksi.
Muuten pettämisessä on lähinnä raskauttavia seikkoja, ei lieventäviä.
Antaisin heti kenkää.
on oikea asenne! Juuri noin miehen on ajateltava tämä asia.
Ois varmaan peiliin kattomisen paikka yhdessä.
En tiiä miks mua petettäis? Kai siihenki joku syy on. Sit katottas yhdessä mitä sille voitas tehdä, vai voiko mitään.
Eiks jokainen ansaitse kumminki toisen mahdollisuuden?
Kuten yrmiö sanoi.."mitä vitun järkeä ois uhrata yli kahden vuoden 'yhteiselo' ja hyvin synkkaaminen johonkin hetken mielijohteessa tehtyyn kännisutaisuun pelkästään jonkun oman vitun typerän periaatteen vuoksi."
pettämiseen välttämättä liity mitään erityistä syytä, eikä se varsinkaan ole petetyksi tulleen osapuolen vika. Siis miksi olisi peiliin katsomisen paikka? Entä jos toinen pettää vain siksi koska "panetti"?
Kuvittelen mielessäni tilanteen, jossa olen ollut mieheni kanssa vaikka naimisissa vuosikymmeniä, ollaan onnellisia muuten ja jne. Sitten tulee joku pieni kriisivaihe, ja mies vaikka just jossain miestenreissulla nusasee jotain sutturaa kiukuspäissään, niin en todellakaan usko et se tekis sitä sen vuoksi, ettei mua rakastaisi edelleen ja varmasti antaisin anteeksi, koska tiedän että vikaa olisi silloin minussakin.
Tuo oli nyt vain esimerkkitilanne.
Tottakai toivon, ettei ko. tilannetta koskaan tapahtuisi edes:) Mutta elämässä nyt voi tapahtua ihan mitä vaan ja kyllä parisuhteessa nyt lähes kaikki asiat pitäisi olla puhumalla selvitettävissä.
kriisitilanteet "nusasemalla kiukuspäissään jotain vierasta sutturaa"? Juuri tuollaiset tilanteet ovat niitä joita ei voi käsittää. Jos ei ole valmis ratkaisemaan riitoja ja näkemään jotain vaivaa suhteen eteen, ei kannata elää suhteessa ollenkaan.
saanukkaa multa? Miks. Minkä takia ei malttanu odottaa mua vai eikö arvosta parisuhdetta sen vertaa? Että antaa himojensa kuljettaa...
voi olla eri tapoja purkaa kiukkuaan. Tuo oli vaan esimerkki. Ei tarvitse takertua joka sanaan. En minä tiedä, mikä voisi olla selalinen syy, jossa mies pettäisi mua, mutta tämä olikin ajatusleikkiä, että jos..ja kun..
Ja voihan s eolla, et jos mulla on alusta asti sellanen asenne, ettei se yks pano nyt maata kaada, niin miestä ei edes huvita pettää, koska se ei ole silloin enää "kiellettyä"... Ei mies saa siitä sellaista jännitystä kuin silloin jos tekisi sen multa salaa.
mitä tarkoitin. Jos arvostaa parisuhdettaan ja rakastaa kumppaniaan, niin ei todellakaan ole valmis uhraamaan sitä jonkun panemisen vuoksi.
jos pettää... jossain on oltava vika
syyttää siitä vain itseäni.
Sen takia varmaan niin helposti anteeksi antaisinkin. Ehkä se on ainakin omalla kohdallani se suurin ongelma muutenkin...
mut eiks se oo vaan hyvä että virheiden sattuessa tarkistaa oman toimintansa, onko se ollu väärä. Jos siitä löytyy vikaa niin sit korjaa sen vaan hiljaa ja toivoo että kukaan ei huomannu :p...
Mut sitku ei vika oo omissa tekemisissä niin on tosi helppo lähtee moralisoimaan ja oikomaan asioita. Tosin kumma kyllä, sillon ei niin hirveesti oo enää tarvettakaan siihen saarnaamiseen
Nyt mun täytyy kyllä tunnustaa, et tää aihe on siinä mielessä vaikea käsitellä, koska vaatii tosi paljon mielikuvitusta ensinnäkin kuvitella itsensä parisuhteeseen ja sitten vielä kuvitella se kuvitteellinen mies pettämään mua :D
meillä on kyl aika hyvä mielikuvitus. Sama juttua kelailen itekki. :D
Munki mielikuvitus tyttöystävä sortu pettämään :D Melko ankea maailmankatsomus tai aika ovela mielikuvitus.
Mites sie tuut muuten sit toimeen sen mielikuvitus poikakaverin kaa. Ette riitele tai muutenkaa oo vihoissa?
Aiheesta voisin kokemuksen syvällä rintaäänella kirjoittaa vaikka kuinka paljon mutten jaksa. Voin vain kertoa ettei aina ole vika kummassakin. Toinen yksinkertaisesti on vaan imartelulle altis ja kaipaa vieraissakäynnin jännitystä. Kotona itketään polvillaan "älä jätä, mä en enää ikinä petä" Ja sitten seuraavana viikonloppuna hemaisevan misun näyttäessä vihreää valoa unohtuu taas kaikki lupaukset jne. Ja taas pyydellään polvillaan anteeksi ja taas... jne jne.
Kyllä yhden kerran voi virheen piikkiin laittaa ja anteeksi antaa. Sen jälkeen ei enää kannata ellei sovita sitten reilusti avoimesta liitosta.
Siks mie sanoinki toisen mahdollisuuden :D.
Toki joku sitä vois erehtyy käyttää hyväkseen =) mut kun toinen ei oo ku toinen. Ei kolmas ei neljäs vaan toinen. :D
Joidenki on ollu vähän vaikeeta se ymmärtää, kaveri piireissäki
mun mielikuvitus-poikaystävällä on ihan tasapainoinen ja hyvä suhde. Toki välillä kinastellaan jostain, mutta se on ihan parasta se sovintoseksi mitä sen jälkeen aina seuraa.
Muutenkin menee ihan hyvin. Olis se joo ankeeta, jos mielikuvitus-poikaystävän kanssa vaan tapeltais ja petettäis vuoronperään tosiamme. :/
Ei anna käyttää itseensä hyväksi.
Mä aloitan sen laskun heti alussa. Kun suhde alkaa, sovitaan ettei siihen kuulu vieraat ja pettämisestä loppuu suhde. Eli siinä on se ensimmäinen mahdollisuus ja jos pettäminen tapahtuu, niin sittenhän alkaisi sen anteeksiannon jälkeen jo toinen mahdollisuus :)
Pientä pilkunviilausta ;)
nii just ja vieläpä samoilla sanoilla, paitti että mie en viilaa pilkkua =)
Päästiiksme tästä yhteisymmärrykseen? Ei kai.. sä olet silti vielä ymmärtäväisempi ihminen ku minä :)
silti, koska luottamus olisi mennyt. Eli, kerrasta poikki systeemi on käytössä ja anteeksi kannattaa antaa jo itsensäkin vuoksi.
En antaisi pettämistä anteeksi, mutta jos heti suhteen alussa sovitaan, että muitakin saa tapailla seksimielessä, mutta yhdessä pysytään varmasti, niin vois olla ok. Toki ei mulla ole mitään polyamorista suhdettakaan vastaan, kunhan itelläkin on sitten toinen.
...ja olen antanutkin.
Ei nyt irtoo lyhyitäkään perusteluita, ehkä sit huomenna.
Antaisitko pettämisen anteeksi kumppanillesi?
- En
Onko olemassa joitain lieventäviä asianhaaroja, jotka mielestäsi tekevät pettämisen helpommin anteeksi annettavaksi?
- Ei
Lyhyet perustelut mukaan
- Jos en minä riitä, niin sitten on jo aikakin lähteä. Ja jos pettämistä sietää kerran, on todennäköistä että sitä joutuu sietämään toisenkin ja kolmannenkin kerran.
olen melko pitkälle anteeksiantavainen rakastamilleni henkilöille, joten saattaisin antaa pettämisenkin anteeksi mietittyäni asiaa jonkin aikaa.. Tiedä häntä miten käytännössä tapahtuisi..
Lieventävänä seikkana voisi olla että mies katuisi oikeasti pettämistään, jos todella haluaisi jatkaa kanssani. Muutoin hän vain pettäisi itseäänkin eikä hänen kanssaan voisi rakentaa mitään pysyvää.. Taipuvaisuutta pettämiseen en sitten sulattaisi ollenkaan.
Olen antanut ja olen ollut antamatta.
Jokainen tekee virheitä elämässään, ja joskus se on ainoa tapa oppia.
Ainutkertaisen kännisekoilun voin hyvinkin antaa anteeksi, mutta vuosia kestänyttä sivusuhdetta, jota on vielä höystetty transujen, toisten miesten ja pariskuntien panemisella en kyllä voi.
Pitää katsoa tilannekohtaisesti ja arvioida onko se juttu anteeksiannon arvoista.
Niin ja virheet mä annan helposti anteeksi, mutta valehtelua en juuri koskaan, joten mulle se asian tunnustaminen on tosi iso anteeksiantoon myötävaikuttava tekijä.
antasin, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että suhde jatkuu. Suhteen jatkumiseen tarvitaan paljon muutakin kuin pelkkä anteeksi anto tai anteeksi saaminen.
Kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, et jos vilpittömästi katuu ja haluaa korjata virheensä, niin jokainen vilpittömästi katuva ihminen on ansainnut uuden mahdollisuuden. Näin mä toivoisin itseäni kohtaankin ajateltavan.
Itse pettäminen fyysisenä asiana ei ole se pahin siinä, mutta jos siitä seuraa valehtelu ja salaaminen pettämisen jatkuessa, niin kyllä silloin on aika kasvaa jossakin muualla yksikseen.
En koskaan antaisi pettämistä anteeksi.
Viime kädessä koko maailma perustuu luottamuksen ja luotettavuuden harmoniaan ja petturi rikkoo paitsi kumppaniaan, myös koko maailmaa vastaan.
antaisin. Semmosta nyt vaan joskus sattuu pääsee käymään ja vaikka hyväksyn sen toiselta, niin se ei tarkoita sitä et itse pettäisin.
Toisaalta mulle pettäminen käsittää kaikki muutkin asiat, eikä pelkästään seksiä. Pettää voi niin monessa eri asiassa.
Ok. ainoa mies kenen kanssa avoliitossa asuin, niin sulatin kaiken pettämisen, myös sen haukkumisen ja syyllistämisen, koska minusta yksinkertaisesti oli vain helpompaa, kun hän juoksenteli muualla eikä himassa ollut. Se missä pettämisessä tulikin mitta täyteen, niin liittyikin muuhun pettämiseen, kuin seksiin.
Eli lieventävänä asiahaarana oli se etten kyseistä miestä tippaakaan rakastanut, joten luonnollisesti aivan sama missä oli ja mitä teki. Paitsi kun kamapäissään ilmaantui ja kun kuivilla olo lupaukset petti, niin anteeksi annoin, mutta myöskin mittari tuli täyteen eli morjens.
Toisaalta jos rakastuisin ja rakastamani mies pettäisi minuu toisen naisen kanssa, niin uskoisin antavani anteeksi, koska semmoista saattaa vaa päästä käymään, mutta jos hän toistuvasti ja samaisen kanssa, niin toki anteeksi antaisin, mutta niin päättyisi se suhdekin. Miksipä itse sietäisin semmoista toiselta jota en itsekään tekisi? Tietysti riippuu tilanteista ja onko yhteisiä lapsia ja pettämisen vakavuudesta ja aiheesta.
anteeksi jossain vaiheessa, ihan jo itseni takia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että välttämättä jatkaisin parisuhdetta pettäjän kanssa. Asioilla on kuitenkin monta puolta, joten en automaattisesti myöskään lähtisi lopettamaan suhdetta.
varmastikkin jossain vaiheessa, mutta unohtaminen voikin olla jo vaikeampaa. Ehdottomasti pitäis olla rehellinen ja itse tunnustaa virheensä vaikka se ei välttämättä mitään muuttaisikaan. Juttu jatkuu jos on jatkuakseen.
en osaa nyt vastata kun en seurustele mutta edellisessä suhteessa en olisi ainakaan antanut anteeksi.
En antaisi anteeksi. Perusteluina muun muassa se, että olisi rikkonut järkkymättömän luottamukseni, elikkä järkyttänyt mielenrauhaani ja psyykettäni totaalisesti, tuhonnut kaiken rakentamamme hyvän ja tehnyt sen ehkä jopa vaan hetken mielijohteesta tai sitten harkiten, joka on vieläkin vakavampi rikos toista kohtaan joka uskoo siihen kumppanuuteen. Suhde olisi ohi. Sitä ihmistä johon oli uskonut ei enää olisi ja mikä pahinta, rupeaisi uskomaan ettei sitä koskaan ollutkaan. Ei olisi mitään järkeä jatkaa koska luottamustani ei voisi saada enää takaisin ja asia nousisi esille monessa riitatilanteessa yhä uudestaan ja sattuisi läpi elämän. Erotessa sen voisi ehkä unohtaa hetkittäin.
En osaa antaa anteeksi mitään muutakaan, miten sitten pettämisen...
olemaan antamatta anteeksi mitään? Eiks se olis itsellekin helpompaa ja vapauttavampaa, kun pystyy antamaan anteeksi.
Itse ainakin koen sen niin. En pysty kantamaan kaunaa kenellekään kauaa, tosin ei mua ole silti koskaan kukaan kovin pahasti loukannutkaan. Tai on, mutta ei niin, etteikö anteeksipyyntö olisi saanut tilannetta korjattua. Se on kuitenkin aina tullut vilpittömästi.
Jos tuon osaisi.
Miten voi oppia unohtamaan?
Eipä ole anteeksipyyntö koskaan korjannut mitään.
ihmisen kanssa kokee paljon kaikkia muita parempia asioita jatkossa, niin helposti ne pahat asiat sitten unohtuu, kun niitä ei ajattele. Näin mulla ainakin.
Asioiden unohtaminen on erittäin läheistä sukua sille, että lakaisee ongelmat maton alle.
Vaan antaa niiden haihtua taakse menneisyyteen ja antaa parempien asioiden tulla tilalle.
Tää on kumminkin liian lyhyt tää elämä siihen, et kuluttaa sen kaunaa kantamalla jotain ihmistä kohtaan. Se kuluttaa varmaan tosi paljon, jos kestää kauan.
Vapaassa suhteessa..kyllä..¨
Sitoumuksellisessa..en..
Mielestäni hyvässä parisuhteessa,oli se millainen tahansa,sovitaan yhteiset pelisäännöt silloin,kun suhteeseen sitoudutaan ..