mitkä asiat vaikuttavat mielestäsi eniten ihmisen itsetuntoon ja kuinka itsetuntoa voi kehittää? :)
Ihmisen itsetunto?
lempi
361193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Uskon, että itsetuntoon vaikuttaa kaikkein eniten lapsuus ja silloiset kokemukset. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vähemmän asiaan voinee vaikuttaa.
Vaikka vanhemmat olisivatkin itsetunnon latistaneet, uskon, että myönteiset kokemukset murrosiässä saattavat sitä paikata. Aikuisena se onkin jo sitten suuren työn ja tuskan takana.
Vaikka itsetunto paranisikin aikuisena opiskelun, työ-, taloudellisen-, ihmissuhde-, urheilu ja ties minkä muun menestyksen myötä, itsetunto jää silti hauraaksi. Jos yksikin myöhemmällä iällä rakennettu hauras itsetunnon tukijalka katkeaa, vanhat muistot ja epävarmuus palaavat helposti mieleen.
lapsuus vaikuttaa paljon ihmisiin. Ja kaikki vanhemmat varmasti mokailevat, vaikka kuinka parhaansa tekisivät. Luultavasti myös itse tulee joskus tulevaisuudessa tekemään virheitä, vaikka tietysti parhaansa tekee lapsiensa hyväksi.
Kyllä mun mielestä silti aikuisena ihminen voi itse kehittää itsetuntoaan ja tietysti muiden ihmisten myötävaikutus on tärkeää.
On olemassa myös ihmisiä, jotka alistavat muita ihmisiä ja erityisesti usein kohteena ovat heikko itsetuntoiset ihmiset. Silloin tarvitaan myös yhteisöllistä vastuuta muista ihmisistä.
Vaikka lapsuus ja nuoruus vaikuttaa, ja helposti vanhat muistot voivat joskus olla vaikeampia ihmisille, joiden elämässä on ollut vähän vaikeuksia, olivatpa mimmoisia tahansa, niin kyllä kaikilla ihmisillä on omat vaikeutensa ja myös itse pystyy vaikuttamaan oman itsetunnon kehitykseen. Kuten myös auttaa muita asiassa.
Vaikka yhteisöllinen vastuu kanssaihmisistä on tietysti tärkeää, kyllä mielestäni oleellista on myös, että ihminen ottaa vastuuta itsestään muiden lisäksi. Kuten myös muissa asioissa elämässä.
osittain
Vanhempana se on sit niitten toivomiensa ominaisuuksien rakentamista ja itsensä tutkiskelua. Siitä kuka ja millainen on.
Pohja luodaan kummminki lapsena.
Eli komppailulinjalla, again.
Mun mielestä se kuinka vanhemmat lastaan ja kasvavaan nuorta kohtelee vaikuttaa suurissa määrin itsetunnon kehitykseen. Tai pikemminkin niin,että mitä avoimemmin arvostus ja kehut lasta kohtaan osoitetaan sitä vankempi pohja sille hyvälle itsetunnon rakentamiselle on.
Tämän jälkeen ja samaan aikaan vaikuttaa ihmissuhteet sisarusten, koulutovereiden ja tulevien seurustelukumppaneidenkin kanssa sekä koulumenestys yms.
Olen samaa mieltä myös siitä,että myös vanhemmalla iällä itsetuntoa voi kehittää parempaan suuntaan, joskin se on vaikeaa jos on aiemmin tullut lytätyksi.
vastuu toisesta ihmisestä. Johan termin heitit. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. En vaan ole semmoista koskaan kokenut, vaikka kaikissa näissä traagisissa elämän haaksirikoissani olisin sitä ympäristöltäni odottanut!
Ja ihan peräänkuulutat tämmöistä. Olen aivan samaa mieltä kanssasi...soisi vastuuta kanssaihmisistä tuntevan yhden jos toisenkin. Eikö tää individualismi oo päivän sana.
Kuulin uuden terminkin juuri...psykokapitalismi. Se pyrkii hallitsemaan työntekijän sielunkin. Tuossa kohtaa jo mielestäni pitäisi joukkohysterian tavoin tuntea yhteisöllistä vastuuta toisista...ainankin yhteisössä itsessään.
Itse en ole odottanutkaan kovin laajojen yhteisöjen apua, ainoastaan lähimpien ihmisten. Vaan jos hädän hetkellä juuri ne lähimmät pettävät niin siitä on kovin vaikea toipua, ja se murentaa kyllä myös sen itsetunnonkin. Silloin ei pysty enää luottamaan mihinkään koska kaikkein pahiten on pettänyt oma arviointikyky ihmisten suhteen. Mistä suuntaa elämälle jos niinkin tärkeä "tutka" on ihan todistettavasti epäkunnossa? Vaikea jatkaa oikein mitenkään.
terveet rakenteet. Ja ne kehittyy lapsena. Hyvin vähän enää pystyy asioita aikuisena muuttamaan, jotain kyllä mutta vähäistä.
hyväksyntä tai hyväksymättä jättäminen.
Miten sitä voi kehittää? Lyhyesti. Oppia tuntemaan itsensä. Parempaa tapaa ei ole kai vielä keksitty.
kyllä mun mielestä on olemassa myös yhteisöllistä vastuuta ympäristöstä, mikäli ihmisiä alistetaan?
hyväksyn ihmisen ihmisenä. Jokaisen sellaisen kuin ihminen on. En hyväksy esimerkiksi kidutusta.
miten? Ensiksi pitäisi tietää se. Sitten herää kysymys, että miksi yksilö alistuu? Onko vaikea olla niin, ettei alista eikä alistu?
Jos puhutaan itsetunnosta, se on jokaiselle henkilökohtainen. Itsetunto ei ole kollektiivinen. Tai voihan sen usko olevan myös kollektiivinen mutta silloin se itsetunto on aika hataralla pohjalla.
niin, että hyväksyn kidutuksen olemassaolon, koska en pysty poistamaan sen olemassaoloa. Minun myötätunto ei sitä maailmasta poista. Mitä sitten voin tehdä? Voin olla kiduttamatta.
pystyt myös vaikuttamaan omilla teoillasi vaikka kidutetun ihmisen elämään ja olla hyväksymättä kidutusta, jolloin siis vastutat kidutusta.
Auttaisitko itse kidutuksen uhria vai kieltäytyisitkö auttamasta, mikäli hän kysyisi apua?
joka haluaa auttaa itseään. Edellyttäen tietenkin, että pystyisin jotenkin auttamaan.
Mikä on kidutus? Kidutustakin esintyy monessa eri muodossa.
ihmistä voidaan myös alistaa ilman, että hän suostuisi alistumaan. Itsetunto on yksilöllinen.
Ihmiset voivat olla kollektiivisesti ystävällisiä ja yhteisöllisesti vaikka alistavia, ryhmässä ja yksilöinä vaikka mimmoisia ja teoillaan vaikuttaa yksilön itsetuntoon myönteisesti ja kielteisesti?
Mitä on kidutus?
"Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti."
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, artikla 5.
Kidutus on tahallista fyysisen tai henkisen kivun ja tuskan aiheuttamista, tarkoituksena uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnustusten kiristäminen.
YK:n sopimus kieltää jäsenvaltioiltaan kidutuksen yhtenä pahimpana ihmisoikeuden loukkauksena (ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus).
Kidutusta ehkäistään myös välillisesti, esimerkiksi takaamalla syytetyille oikeuden vaieta. Kuitenkin kidutusta harjoitetaan edelleen maailmanlaajuisesti, monessa eri maassa. Noin 30 % maailman 15 miljoonasta pakolaisesta on kidutuksen uhreja.
Kidutuksen seurauksia ovat ruumiillisten vammojen ohessa myös henkiset vammat, kuten masennus, ahdistus, ja muistiongelmat. Myös kidutetun henkilön persoonallisuudessa kidutus voi aiheuttaa pysyviä muutoksia. Kidutuksen aikana koettu traumaperäinen stressi aiheuttaa jatkossakin painajaisia, hermostuneisuutta, säpsähtelyä, muistitakaumia ja hetkellistä poissaolevuutta.
Kidutuksen pahin seuraus on luottamuksen menetys toiseen ihmiseen ja siitä seuraava kyvyttömyys normaaliin kanssakäymiseen. Tilanne on raskas myös uhrin perheenjäsenille – pahimmassa tapauksessa jäljet voivat näkyä sukupolvien ajan. Kiduttajat tietävät tämän ja käyttävät tätä hyödykseen.
http://www.hdl.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010686
Carla Schubert
Psykologi
heikko. Se uskoo mitä kummallisempiin asioihin, jos sitä vaan tarpeeksi kauan hokee.
Se miksi sitä tietynlaista alistamista tapahtuu(luulisin ymmärtävän, mitä tarkoitat sillä), johtuu erilaisuuden pelosta. Ymmärtämättömyydestä, että erilaisuus on kuitenkin rikkautta. Että erilaisuutta pitäisi ymmärtää. Mutta ihminen pelkää sitä, mitä se ei ymmärrä. Ihminen pelkää sitä, mitä se ei tunne. Pelko onkin siten helpompi naamioida agressioiksi, alistamiseksi, vihaksi... Kukaan ei halua myöntää pelkäävänsä. Mutta jokainen uskaltaa tunnustaa vihaavansa jotain. Jokainen uskaltaa näyttää agressionsa.
Itsetunnon saamiseksi on aika pitkä ja kivinen tie kuljettavana. Nimenomaan sen oman henkilökohtaisen itsetunnon saamiseksi. Sellaisen, mikä saa voimansa itsestä, eikä itsensä ulkopuolisista asioista ja ihmisistä.
epäystävällinen?
Kiduttaminen oli esimerkki, joka vaikuttaa ihmisen itsetuntoon, eli mielestäni vaikka ihmisellä, jolla on kiduksesta johtuvia oireita voi olla myös muille ihmisille olla vaikeaa suhtautua reaktioihin. Ja ihminen voi olla hyväksyvä sekä itselleen, että muille ihmisille myös vaikeissa asioissa.
ollut epäystävällinen, enkä mitenkään erityisen ystävällinenkään. Kunhan olen.
Kiduttaminen esimerkkinä. Joo. Jokainen hyväksyy ja kykenee kiduttamaan äärimmäisissä olosuhteissa. Kieltämällä sen, kieltää yhden raadolllisen piirteen ihmisessä, mikä kuitenkin on todellinen jokaisella. Yksikään kiduttaja ei synny kiduttajaksi. Kiduttajaksi tullaan. Mutta se siitä.
En siis hyväksy kidutusta, kuten myös
YK:n sopimus kieltää jäsenvaltioiltaan kidutuksen yhtenä pahimpana ihmisoikeuden loukkauksena.
Kukaan ei myöskään synny kidutuksen vastustajaksi.
Luulin, että saatoit kokea kirjoitukseni epäystävälliseksi otsikon perusteella. Ei sen kummempaa syytä. Toivon, ettei näin ollut.
Joo. Olet oikeassa siinä, ettei kukaan synny kidutuksen vastustajaksikaan. Pointtini oli ainoastaan siinä, (se alkuperäinen, missä kerroin, että hyväksyn kidutuksen olemassaolon) että minun vastustukseni tai aktivismini ei sitä maailmasta poista. Ihminen pystyy kohtaamaan raadollisuutensa yksin ja ylittämäänkin sen yksin. Se onnistuu kun ihminen ei halua enää olla eläimen kaltainen(tai kenties eläimen alittanut) ja haluaa olla Ihminen. Ikävä kyllä mutta totta taitaa olla.
ihmettelin, että miksi kysyit näkemystäni.
Kyllä kaikki ihmiset voivat vaikuttaa omilla teoillaan ja näkemyksillään erilaisiin asioihin.
"Pointtini oli ainoastaan siinä, (se alkuperäinen, missä kerroin, että hyväksyn kidutuksen olemassaolon) että minun vastustukseni tai aktivismini ei sitä maailmasta poista."
Voiko myös muissa asioissa siirtää vastuun muille?
niin ja näin. Minulla minun tapani elää elämääni jollakin toisella on toinen jne.
Aikuisen ihmisen pitäisi osata ottaa vastuu omista valinnoista syyllistämättä muita omista vastoinkäymisistä. Eli mielestäni jokaisen pitäisi oppia ottamaan vastuu omista valinnoista. Lapset ja nuoret ei siihen vielä kykene, ellei elämä pakota siihen. Siksi meillä on vanhemmat, siksi olemme vanhempia, että opetettaisi lapsemme ottamaan vastuun itsestänsä. Ottamaan vastuun omista valinnoista. Mikään ei ole elämässä niin hyvä opettaja kuin vastoinkäymiset. Myötäkäymiset ei opeta muuta kuin sitä, että niitä pidetään itsestäänselvyyksinä, mitä ne ei kuitenkaan ole.
Mutta palatakseen aiheeseen. Miksi minun tai jonkun muun yksilön pitäisi ottaa jonkinlainen vastuu jostain, mitä ei olla aiheutettu? Fanatismi ei johda mihinkään. Fanatismi missä muodossa tahansa. Jos jokin johonkin johtaa se on yksilön tarkastelu ja kyseenalaistaminen om ien valintojen oikeellisuudesta. Miettimällä hyvin paljon ja syvällisesti eri asioiden syitä ja seurauksia. Joskus pahalta näyttävältä ja tuntuvalla syyllä voi olla tulevaisuudessa erittäin hyvä seuraus. En tarkoittanut tässä nyt äärimmäisiä tapauksia vaikka niiden seurausten aika ei taida vielä olla tullut. Otetaan esimerkiksi liikunta. Ihminen joka ei ole harrastanut sitä kovin paljon ei pidä liikunnasta, koska se on vaikea ja kivuliasta aluksi. Se pitää sitä yksinkertaisesti pahana ja haitallisena, koska se sattuu ja siksi jättää sen kesken tietämättä sen hyvistä seurauksista. Ei prkl. Taidan olla saarnaamassa. Ei ollut tarkoitus. Sori. Joskus saattaa tulla tekstiä enemmän kuin tarpeen.
rakkaus. Sekä laatu että määrä.
Sekä positiivisesti että negatiivisesti.
jo Suomessakin kasvatettavan nykylapsia amerikan malliin. Kyllä varmaan saavat hyvän itsetunnon. Oikein rohkaistaan öykkäröimään ja etenemään heikompia polkemalla. Lisää mulkkuja on tiedossa.
ihmissuhteet. Itsetunto kehittyy, kun läheisissä ihmissuhteissa saa rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa jo pienestä pitäen.
Itsetuntoaan voi kehittää aikuisenakin, mm. suuntaamalla voimavaransa siihen, missä on hyvä, ja keskittymällä hyviin puoliinsa sen sijaan, että ajattelisi huonoja puoliaan. Ts. rakentamalla positiivista minäkuvaa.
hyväksymällä itsensä. Ei tuomitse itseään.
on mun mielestä oikeasti suvaitsevainen näkemys.
on mahdollista? Miten se on mahdollista? Miksi? Milloin se ei ole mahdollista? Miten se ei ole mahdollista? Miksi?
Pohjaa lähdetään luomaan heti lapsen syntymästä eli sama talon rakentamisessakin vankka perusta
eli itsetunto lähtee rakentumaan lapsen ja ensisijaisen hoitajan vuorovaikutuksesta.
Muiden hyväksyntä, etenkin vanhempien hyväksyntä lapsuudessa. Tämä muuntuu itsensä hyväksymiseksi.
Itsensä tunteminen. Vahvuuksien kehittäminen ja esiintuominen.
Oman paikan löytäminen elämässä. Tasapainon löytyminen.
Hyvät ja läheiset ihmissuhteet.
Onnistumiset. Epäonnistumisista selviäminen.
Ihmisten kokeminen tasaveroisina.
Itsetuntoa voi kehittää itseensä tutustumisella.
Hmmm.. olipas hyvin vastattu, eipä tohon oo mitään lisättävää:
"Itsetuntoa kehittää:
Muiden hyväksyntä, etenkin vanhempien hyväksyntä lapsuudessa. Tämä muuntuu itsensä hyväksymiseksi.
Itsensä tunteminen. Vahvuuksien kehittäminen ja esiintuominen.
Oman paikan löytäminen elämässä. Tasapainon löytyminen.
Hyvät ja läheiset ihmissuhteet.
Onnistumiset. Epäonnistumisista selviäminen.
Ihmisten kokeminen tasaveroisina.
Itsetuntoa voi kehittää itseensä tutustumisella. "
oikeastaan kaikkienkin edellisten kanssa. Mutta jostain syystä olen hiukan optimistisempi aikuisiällä "löydetyn" itsetunnon suhteen.
On totta että lapsuuden ikävät kokemukset nakertavat itsetuntoa, mutta toisaalta usein vaaditaan aikuisiän ymmärrystä jotta tajuaa miksi vaikkapa vanhempi on aikanaan käyttäytynyt tuhoavasti. Jos kykenee antamaan anteeksi ja pääsemään asian yli, ihminen voi löytää itsestään jotain uutta joka vie tasapainoon ja sitä kautta itsetuntoon.
It's never too late to be a happy child, jossain sanottiin...
olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihminen voi hyvin kehittyä vielä aikuisena ja ihmisellä on sekä oikeus, että mahdollisuus myös kehittää itseään ja vahvistaa itsetuntoaan.
Ja itseasiassa aikuisena ihminen pystyy myös harjaannuttamaan itseään sekä kykyään suhtautua erilaisiin asioihin hyväksyvästi. Myös itseensä.
Yhtään vähättelemättä ihmisten vaikeuksia, itseasiassa vaikeudet voivat myös vahvistaa ihmisen itsetuntoa. Ja jokaisella ihmisellä on itsetunnossaan heikkouksia ja vahvuuksia.
Vastuullista sekä rohkeaa mielestäni on myös uskaltaa antaa itselleen lupa olla onnellinen vaikeuksista huolimatta. Kyllähän ihminen mielellään myös onnellisuuden rakkailleen, kuten myös muille ihmisille soisi.
Kaikki vanhemmat vaikka kuinka parhaansa tekisivät joskus mokailevat, lapsilla voi olla koulussa vaikeaa ja myös vanhempana ihmisen elämässä on usein erilaisia vaikeita asioita, jotka voivat vaikuttaa ihmisen itsetuntoon.
Erityisesti aikuisena ihmisellä itsellään on paljon vaihtoehtoja kehittää itseään sekä valmiuksiaan selviytyä erilaisista vaikeista asioista elämässä, olla onnellinen, kuten myös auttaa muiden ihmisten kehittymistä.
Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen helpottavat huomattavasti myös muiden ihmisten rakastamista sekä lisäävät suvaitsevaisuutta.
Kun ihmiset ovat suvaitsevaisia ja hyväksyviä itselleen on meillä kaikilla paljon enemmän annettavaa toisillemme. Erityisesti rakkautta.
Myös ihmisten erilaisuus, aivan kuten yleismaailmalliset, inhimilliset tarpeemme, jotka ovat ominaisia kaikille ihmisille, ovat silloin paljon enemmän mahdollisuus kuin uhka itsellemme ja toinen toisillemme. Kaikille meille ihmisille.
Tuota mieltä minäkin oon. Lapsena on kuitenkin vielä niin kehittymätön, että vaikka olisi kuinka hyvät ja hyväksyvät vanhemmat, niin se itsetunto on silti pelkkä perusta vasta ja suht hatara. Sen voi melkein kuka tahansa murtaa hetkessä. Iän ja ymmärryksen myötä itsetunto kumuloituu, jolloin se on huomattavasti jo vahvempi kuin lapsena. Lapsenahan se itsetunto on vanhempien varassa, aikuisena lähinnä oman itsen varassa. En kuitenkaan usko, että kenenkään itsetunto on täysin rikkomaton.