Jos olet sinkku ja ihan kivan näköinen, saat yllättäen uusia adoptiovanhempia, kun menet juhlaan. Et saa juoda liikaa, meikata liikaa etkä vitsailla liikaa, koska juhlien yhteisenä ennakkosääntönä päätettiin, että sinun tulosi ei saa häiritä jo voimassaolevia parisuhteita. Sinun dekolteellasi on vain esinearvoa, eli sitä parit voivat käyttää erikoistehosteena, mutta puhua et saa heille yli viisi fraasia. Koska puhuminen miehelle kuuluu naisystävälle.Ja muille vieraille, koska he ovat joko myös varattuja tai "tajusivat pistää rumat vaatteet".
Voi olla mahdollista, että jos on ns. mustan pistarin sinkku,(rikollisen hyvännäköinen epätoivoisesti puutteessa) on parempi jäädä kotiin, ja juoda siellä oma viinipullo, ja välittää telepatialla katkeraa kateutta niihin juhliin, savinaamio naamassa ja fluorihoito hampaissa.Joskus koti on vain parempi kuin poissa.
Voi olla mahdollista, että jos on ns. mustan pistarin sinkku,(rikollisen hyvännäköinen epätoivoisesti puutteessa) on parempi jäädä kotiin, ja juoda siellä oma viinipullo, ja välittää telepatialla katkeraa kateutta niihin juhliin, savinaamio naamassa ja fluorihoito hampaissa.Joskus koti on vain parempi kuin poissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nykyisin olen juuri tuota kuvailemaasi sorttia, joka on mieluummin (siis omasta halustaan) itsekseen kotona viihtymässä kuin pikkujouluissa. Minulla on vähän tympäiseviä muistoja palkkatyövuosiltani, pikkujouluajan lieveilmiöistä.
Duunissa oltiin sitä mieltä, että joka ikisen ihmisen piti "tietysti" osallistua. Puoli päivää meikattiin vessassa, suunniteltiin illan tekosia ja kaikilla oli kivaa. Itse pikkujouluissa sitten ihmiset jakautuivat pieniin ryhmiin pitämään omaa kivaansa. Vaikka olin tasaväkisesti yksi muiden joukossa arkipäivinä ja hyvää pataa kaikkien kanssa, jouduin pirskeissä heti ovella eristetyksi. Tästä huolimatta joka vuosi toistui sama kuvio: yritin olla osallistumatta, työkaverit raivostuivat ja alkoivat painostaa. "Totta KAI sä tulet!" En vieläkään oikein tajua, kenen tai minkä vuoksi minun oli paikalle hankkiuduttava.
Oli ylläni sitten villapaita ja kumpparit (kerran meillä oli teemana "kalastusalus" - tiedä sitten, kenen älynväläys se oli) tai korkkarit ja kotelomekko, pieleen meni, koska pitkä ja mukavan muotoinen kroppa kyllä näkyi kansitakinkin alta. Sormuksettomuus tuntui olevan selvä kutsu kutitteluun, ja naisten haukansilmäthän tunnistivat paljassormisen heti viholliseksi, vaikkei oma mies olisi edes samassa kaupungissa. Hiljainen ei saanut olla, mutta suunsa avatessaan ymmärsi kyllä, että jos aikoi olla liian viihdyttävä, saisi painua kotiin heti paikalla. Konsernijuhlissa oli vielä pahempaa, kun vokottelijoita riitti joka sormelle; oltiin mukamas samaa porukkaa, mutta tavata ei myöhemmin välttämättä tarvitsisi. Ja asiahan on niin, että vokottelua kaipaamatonkin saa vihat niskoilleen: ettäs kehtaakin olla vokoteltavana!
Ehkä olen vähän putkiaivoinen, mutta minulle pikkujouluetiketissä on ihan liian monta mutkaa. Luulisi, että nelikymppisten kuviot olisivat jo vakiintuneita ja suoraviivaisia, mutta sähläys tuntuu olevan ihan yhtä hurjaa kuin silloin aidoissakin kasaribileissä.