Jostain syystä mieheni äitiä eivät lapsenlapset kiinnosta. Hänellä on 3 lapsenlasta, joista ketään ei ole hoitanut edes hetkeä, saati tuntia taikka sen aikaa, että päästäisiin hetkeksi kahdestaan jonnekin...:( aina on mukamas jotain menoa tms. parempaa tekemistä. Mikä voi olla parempaa tekemistä???? Koskaan hän ei ole soittanut lapsenlapsilleen eikä minulle, miniälleen. Kortti tulee jouluna ja sekin taitaa olla silloin osoitettu miehelleni. Ainakin jonain jouluna on muuten laittanut kortin vanhimmille lapsenlapsilleen, kummallekin erikseen. Synttärilahjoja ei tipu, ei edes korttia. Nuorimmaista on pitänyt sylissään tasan kerran, kun hän oli 2 kk. Ja sanoi pois antaessaan, että kylläpäs jotkut pikkuvauvat ovat rumia... Kohdisti sen ihan selkeesti omaan pojanpoikaansa!!!!!!!!!!!!!!!!! Voi että, miten voi olla törkeä ihminen! Loukkaannuin siitä verisesti, enkä puhunut hänelle enää mitään. Mitäpä tuollaisen ihmisen kanssa voi tehdä? Väleissä olisi mukava olla, mutta kyllä se taitaa mahdotonta. Lasten mielestä heillä ei ole isovanhempia kuin minun puolelta. Minun vanhemmat ovat onneksi rakastavia, osaaottavia isovanhempia! Tästä asiasta tekee pahemman vielä se, että mieheni isä on aivan samanlainen, paitsi että muistaa kyllä syntymäpäivinä ja jouluna lahjoilla, mutta muuta on turha odottaa.
Anoppi ei pidä yhteyttä lapsenlapsiinsa
ihmettelevä välikäsi
283877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onpa mummolla otsaa...sillä on varmaan joku ruuvi löysällä.
Hyvä vain ettei tuommoinen vajavainen isovanhempi ole mykyttämässä lapsenlapsia! Minä sain oikein hätistellä mielenvikaista anoppia pysymään meidän perheestämme erillään.
noi sun appivanhemmat. Lapsenlikkojakos kaipailit? Paapomista paapomisen perään?
Yllätys yllätys. Kyllä se on jokaisen itse lapsensa hoidettava, eikä isovanhemmille sysättävä.
Minäkin tiedä hitosti parempaa tekemistä kuin jonkun muun ihmisen vauvan hoito. (vaikkapa itselläni on 4kk vauva) Sen sijaan omaa vauvaani en edes raaskisi muille hoitoon työntää, kertaakaan ei ole käynyt mielessä moittia appivanhempia vaikkeivat nyt niin hekumoissaan rynnänneetkään hosumaan ja riekuttamaan lasta. Pikemmin olen ollut tyytyväinen asiasta.
Ovathan ne lapset vauvoina tottumattoman silmään rumia rääpäleitä, ei siitä kannata pahastua, sen sanomisesta ääneen. Ei vauva sitä ymmärrä/pahastu. Meilläkin sanotaan koiralle, lempeästi, että tyhmä koira, teen susta rukkaset, eikä se ole ottanut neniinsä näinä vuosina kertaakaan.
Ehkäpä appivanhempasi eivät pidä pikkulapsien hoidosta. Ymmärrän heitä hyvin. En minäkään pidä,en kenenkään muun kuin omani. Oma on suloinen ja puhdas, ja saan hoitaa häntä niin kuin itse parhaaksi näen- eikä siinä sitten ole heti joku besserwisseri neuvomassa että älä pidä noin, tai älä tee noin. Jokaisella vauvalla kun on ne yksilölliset niksit jotka pitäisi myös opetella, enkä minä ainakaan ole kiinnostunut toisten lapsista niin paljoa. Sitäpaitsi lapset lohduttuvat äidistään/tutusta hoitajasta, eivät vieraasta, oli tämä kuinka hyvä sitten muutoin tahansa.
Isovanhemmat ovat aikanaan omat lapsensa hoitaneet, ja hommansa tehneet. Jos vielä huvittaa riekuttaa jälkikasvua, niin plussaahan se on. Mutta onhan heillä oikeus jo elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, se heille suotakoon, ilman hernettä nenässä. Näin ainakin meillä.
Jos ja kun haluatte ulos miehesi kanssa yhdessä, hankkikaa lapsenvahti. Jolle tietty maksetaan selvällä rahalla, niin on motivoitunut hoitelemaan ehkä lapsosianne toistekin. Se on reilua kaikkia osapuolia kohtaan.
Hassua, muuten etten ole vielä kertaakaan keksinyt sellaista paikkaa johon en olisi voinut vauvan kanssa mennä, ja olisi tarvinnut hänet hoitoon jättää. No, meillä nyt ei olekaan sellainen bailaus-kausi kesken, saatamme mennä mielummin sitten yhdessä vaikkapa mökille rentoutumaan, ja vauva sopii mukaan ihan kitkatta. (meilläkin on kolme lasta)
On sulla erikoiset mielipiteet... Ei todellakaan kaivata mitään lapsenlikkoja, vaan normaalia suhdetta isovanhempiin. Onko sun mielestä normaalia kun meidän 6-v. pojan mielestä hänellä ei ole isoäitiä tms. enään koska oma äitini kuoli vähän aikaa sitten??? Mieheni äitiä ei ole koskaan pitänyt isovanhempana. "Isovanhemmat ovat aikanaan omat lapsensa hoitaneet, ja hommansa tehneet." Tässähän se vitsi piileekin... ne eivät todellakaan ole niin tehneet, vaan HEIDÄN vanhemmat ovat mieheni ja siskoni käytännössä kasvattaneet! Olivat jatkuvasti siellä hoidossa, kun piti päästä baariin ja matkoille ja vaikka mihin.
"Hassua, muuten etten ole vielä kertaakaan keksinyt sellaista paikkaa johon en olisi voinut vauvan kanssa mennä, ja olisi tarvinnut hänet hoitoon jättää." Ei ole meilläkään mikään meno jäänyt väliin tuon takia, kyllä meillä lapset tulee sinne mihin muutkin menee, joskus olis vaan kiva päästä kaksistaankin. Viimeks ollaan oltu kaksistaan jossain noin 8 vuotta sitten.
että anoppi ei voi tehdä mitään että hänet hyväksyttäisi. Jos olet kiinnostunut poikasi perheestä niin miniä on heti haukkumassa kuinka anoppi tuppautuu hänen reviirilleen ja taas sitten kun et halua tuppautua ja pysyttelet mahdollisimman kaukana olet taas tehnyt suuren virheen kun et halua lapsenlapsia hoitaa.Voi halleluja teidän kanssanne. Meillä ainakin homma toimii kun menen auttamaan kun tarvitaan ja pyydetään, enkä väkisin tuppaudu.
En ole kenellekään haukkunut anoppia, paitsi tietty miehelleni eli meillä ei ole kyse tuollaisesta reviiritaistelusta! Anoppi vois todellakin TEHDÄ jotain, että hänet hyväksyisin. Tähän asti olen käynyt heillä kyläilemässä muiden mukana, (hän ei käy meillä edes poikaansa tapaamassa, saati lapsia) jatkossa en sinne enää mene. Mies ja lapset menkööt jos haluavat, mutta minä en sinne enää mene! Lasten suusta kuultuna: kertovat muille käyneensä jollain tädillä; mies yrittää siinä oikoa, että eikun se on teidän mummi... ja huom! mäkin olen korjannut muinoin heidän puheitaan, enää en välitä.
Meillä ei homma toimi, vaikka mitä tekis.
anoppi. Itse hän kyllä jätti lapsensa mummon hoidettavaksi KOKONAAN. Ja nytkin esittää naapureilleen kuinka hyvä mummo on (siis ainoastaan puheissaan) kyllä on tekopyhää kaunistelua. Annetaan olla rauhassa.
ei anoppi paljon ole lapsenlapsen kanssa.käykin kerran vuodessa.ja odottaa että me aina otamme yhteyttä,ei suinkaan anoppi voi tehdä aloitetta.ei kiinnosta ilmeisti...
haukut hau hau.
Hyväksy ensin muut ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Oletko ikinä katsonut peiliin oikein kunnolla?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia lasten lapsia kohtaan. Älä siis odota heiltä mitään. Entisaikaan jälkikasvua hankkivat myös ne, jotka eivät ole millään tavalla lapsirakkaita. Silloin se vaan oli tapana. Sellaiselle ihmiselle, joka ei pidä lapsista on lasten (varsinkin vauvan) hoito raskasta ja epämiellyttävää. Ethän pakota isovanhempia sellaiseen osaan, mitä he eivät halua.
Ja ihan oikeesti osa vauvoista on rumia, ei siitä mihinkään pääse... :)
olla tosi ruma, mutta ei sitä vanhemmille tarvitsisi kertoa!
"... mieheni isä on aivan samanlainen, paitsi että muistaa kyllä syntymäpäivinä ja jouluna lahjoilla, mutta muuta on turha odottaa."
Mitä ihmettä muuta odotatte?
Miten elämä on mennyt sellaiseksi, että lasten PITÄÄ päästä isovanhempien hoiviin millä keinolla tahansa. Ihmisillä ei välttämättä ole mitään kykyjä kymmenien vuosien jälkeen hoitaa vauvoja. He eivät osaa, eivät jaksa, eivät viitsi, mikä on sallittava jokaiselle, jolla ei omaa vauvaa ole.
Evääksi lasten mukaan annetaan sitten nippu ohjeita, joiden noudattaminen on elinehto. Pitää tehdä, kuten lapsi on tottunut, muuten hänen rytminsä menee sekaisin!
Isovahemmat noudattavat parhaansa mukaan ohjeita, sillä eiväthän he tahallaan halua lasta itkettää. Mutta lapsikin tietää olevansa "väärässä" paikassa.
Monta kertaa pikkulapsi on mitä vaikein hoivattava, kun hän kaipaa kotiin ja omia vanhempiaan.
Ei niistä voi sitten puhua kuitenkaan lapsen vanhempien kanssa, koska he kokevat asian syyllistämisenä ja lapsen "vihaamisena".
Monet isovanhemmat eivät edes tule ajatelleeksi, että heiltä odotetaan lapsen yökylässä pitämistä.
He ovat aikanaan omansa hoitaneet, eivätkä muista miten menivät viihteelle, jos ikinä menivät, ja kuka lapsosia hoiti sillä aikaa.
Aikansa kutakin.
Ole onnellinen siitä, että lapsillasi on toiset välittävät isovanhemmat - onhan lapsia, joilla ei ole yksiäkään.
Lapsen elämä ei kaadu isovanhempien puutteeseen -ja isovanhemman roolia voi yhtä hyvin hoitaa mukava naapurintäti tai vaikka isotäti tai -setä.
Sopikaa miehesi kanssa joku hyvä selitys sille, miksi isovanhemmat eivät näe lapsenlapsiaan ja pitäkää siitä selityksestä kiinni lasten kuullen - sellainen syy, joka ei satuta ketään eikä aiheuta pahaa verta. Sitten, kun lapset ovat isompia ja haluavat selvittää asiaa enemmän, voitte kertoa mahdollisimman laajakatseisen ja puolueettoman oman näkemyksenne.
olinkin onnellinen edes toisista isovanhemmista, jotka välittävät! Mutta äitini kuoli vähän aika sitten :( ja nyt ei sitten ole enää isoäitiä lapsille, kuka välittäisi! Isäni leikkii ja touhuaa lastenlastensa kanssa mainiosti, vaikka on yli 70-kymppinen. Miehen vanhemmat ovat reilu 50-kymppisiä, joten kyllä pitäs jaksaa. Anoppi ei ole edes töissä enää, joten aikaakin olisi.
Se olisikin hienoa, jos löytyisi joku mukava täti ja/tai setä, kuka antaisi mallia "isovanhemmista", mutta kun ei sellaisiakaan ole tarjolla. Kait se on turvauduttava MLL:n tms. tarjontaan.
Kiitos sulle neuvoista, yritän pistää korvan taakse! :)
Onneksi lapsillanne on rakastavat vanhemmat. Kaikilla ei edes niitä. Sääli, että isovanhempia ei kiinnosta, mutta parempi niin kuin isovanhemmat, jotka olisivat lapsen elämässä vastentahtoisesti ja lapsetkin huomaisivat sen.
Jaksamista!
Minulla on ollut eläissäni vain yksi mummo, sillä muut isovanhempani ovat kuolleet ennen syntymääni. Tämän ainoan mummoni kanssa en ollut mitenkään mittavasti tekemisissä. Silti en ole traumatisoitunut isovanhempien puutteesta. Onhan se kiva jos on olemassa pullantuoksuinen mummi, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole.
Mielestäni yrität ahtaa miehesi vanhempia aika tiukasti määriteltyyn muottiin. Kaikista ei ole pullantuoksuisiksi mammoiksi ja papoiksi, eikä se haittaa. Kyllä ihmisillä on oikeus viettää vanhuuden päivänsä niin kuin huvittaa. Koko elämä kun tuntuu olevan pelkkiä velvollisuuksia velvollisuuksien perään, joten olisi mukava, jos voisi edes hetken nauttia vapaudesta ennen kuin potkaisee tyhjää.
Kerroit myös, etteivät miehesi vanhemmat juuri hoitaneet omia lapsiaan. Eikö se kerro jo jotain? Ehkä he eivät olisi edes todella tahtoneet ikinä hankkia lapsia, mutta hankkivat kuitenkin, velvollisuudesta. Et voi odottaa, että sellaiset ihmiset muuttuisivat enää, kun eivät omatkaan lapset heitä aikoinaan muuttaneet. He eivät välitä lapsista, ei toisten eikä ilmeisesti omistaankaan. Piste.
Asia on juuri niin miten edellinen kirjoittaja sen ilmaisee. Jos ihmiset eivät ole olleet kiinnostuneet omista jälkeläisistään, tuskin heitä lapsenlapsetkaan kiinnostavat.
Kyllä sitä sitten kahdenkymmenen vuoden päästä kaivataan seuraa ja auttajaa, mutta löytyykö lapsilta tai lapsenlapsilta silloin ymmärtämystä tällaisia vieraita ihmisiä kohtaan? Isovanhemmat voisivat edes itseään ajatellen luoda suhteet omien lastensa lapsiin - siitä voi olla hyötyä, kun 80-kymppisenä leskenä asustelee jossain palvelutalossa. Tai ehkä heillä on liian kiire myös silloin.
Tämän tyyppisistä ihmisistä huokuu kylmyys jota ei edes teeskentely pysyty lievenetämään!
Jeps, yhdyn edelliseen. Musta ei ainakaan ole auttajaksi heille, ei riitä sympatiat! Vuoroin vieraissa... jos heillä ei kerran riitä rakkautta mun lapsille, niin ei mullakaan riitä rakkautta heille!
Itse olen ollut se mummu, joka laukkasi apuun, otti yökylään ja huolehti kun pyydettiin.
Ei milloinkaan tullut erimielisyyttä. Lapset tulivat mielellään ja hauskaahan meillä oli.
Nyt ovat lapset isoja, perheillä on kiireensä, olen kotosalla. Jos haluan heistä tietoja, pitää minun soittaa. Kukaan ei soita, ei käy.
Ei tule kutsua edes päiväkahville lasten perheisiin, saati pitemmäksi aikaa.
Mitään apua ei ole tarjottu mihinkään asiaan.
Ei niin, että olisin apujen ja kyläilyjen vaivainen. Kyllä pärjään.
Mutta minua sieppaa tuo kirjoittajien ainainen huomautus siitä, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitten saa turhaan odotella, kun ei nyt auta pikkulasten perheitä.
SITTEN on turha rukoilla apua, kun itse tarvitsisi.
Mummutko apuja rukoilisivat? Jos edes kiinni saavat jälkikasvujaan, niin luettelo kaikista menoista ja harrastuksista kyllä kertoo, että kenelläkään ei tule olemaan aikaa tulla tyhjentämään mummun mökin räystäskourua syksyn lehdistä.
Kyllä mummu nyt vaan saa luvan taiteilla roskansa ihan itse sieltä alas.
Yhtä kiireisiä nuorten perheet ovat kuin ennenkin, ehkä kiireisempiäkin, kun ei ole enää lastenhuolto vaivoina.
Toinen ukkini kuoli ennen syntymääni, toinen kun olin ihan pikkulapsi. Minulla ei sii ole minkäänlaisia muistikuvia kummastakaan. Toinen mummo asui ruotsissa ja se oli muutenkin aika etäinen. En koskan edes halunnut lähteä käymään siellä kun olisi joutunut istumaan monta tuntia autossa.
Minula on käytännössä ollut vain yksi isovanhempi ja se on riittänyt aivan hyvin.
miksi tuollaisia pitäisi väkisin änkeä osaksi lastenne elämää, kun tuloksena ei missään nimessä voisi olla terve isovanhempi-lapsenlapsi-suhde.
Sukututkijana olen kohdannut useita suvuistaan kiinnostuneita ihmisiä, joilla ei ole todellakaan mitään tietoa suvustaan. Ihmetellen kuulen, kuinka joku on ihan tavattomasti innostunut saatuaan selville isoisänsä syntymäajan ja -paikan. Ihmettelen aina, millaisia ihmiset oikein ovat, kun eivät noin läheisiä ihmisiä tunne ja tiedä. Itselläni ei ole kuin muutama serkku, jaolen hyvinkin tarkasti tietoinen kaikista sukuuni kuuluvista ihmisistä monessa polvessa.
Sitten on nämä perheet, joiden serkkulauma on kymmeniä eri-ikäisiä ihmisiä ympäri Suomen, eikä mitään yhteyttä kehenkään, hyvä jos omat sisarukset ovat tuttavien joukossa aikuisina.
Perheitä on monenlaisia. Isovanhemmat elävät elämäänsä, lapset ja lapsenlapset myös. Ei pelkkä sukulaisuus velvoita olemaan yhteyksissä, paitsi jonkun kuollessa, jolloin perunkirjoitukseen tarvitaan jokaisen perillisen nimi.
On oma valintamme, miten sukuamme arvostamme. HEIDÄN ei tarvitse arvostaa meitä, vaan me pidämme yhteyttä sukuun, jos siltä tuntuu.
Ja tulevina vanhusvuosina isovanhempia voi mennä auttamaan ilman, että he ovat auttaneet nuorempia aikanaan. He ovat joka tapauksessa kasvattaneet ja hoivanneet oman lapsensa täysi-ikäiseksi puolisoksi ja vanhemmaksi lapsenlapille.
Meille ei tullut viime vuonna enään edes joulukorttia, ei kiinnosta poikansa/ pojan perheen elämä...
Vuosia olen pannut rahaa joulukortteihin. Postimaksut nousevat, ruuhkat posteissa kasvavat, ja turhanpäiväisiä pahvilappuja lähetellään joka postiin satoja kappaleita. Samat Tiimarin kortit.
Tai jos on viitseliäisyyttä, niin moninkertaiset hinnat pannaan vielä askartelutarvikkeisiin ja taiteillaan kortit itse.
Kuka ne muistaa tammikuussa?
Olen päättänyt jo kauan sitten, että lähtevät kortit vähennetään minimiin.
Muutaman vuoden kun on lähettämättä, eivät "hylätytkään" korttejaan enää lähetä.
Ei niitä ikävä tule.
Isovanhemmat voisivat kyllä kortit lapsille lähettää, siinä olet oikeassa. mutta jos ei omienkaan jälkeläisten elämä kiinnosta, niin ei muista lapsenlapsiakaan. - Kieltämättä tylyä.
Viestisi muiden osien perusteella anoppisi on todellakin hyvin epämiellyttävä ja epäkohtelias ihminen, mutta nipottajana puutun nyt vain tähän: kuulehan, maailma on PULLOLLAAN parempaa tekemistä kuin lasten vahtiminen!
Ehkä minäkin anoppinasi visusti varoisin soittelemasta, ihan vain pelosta että taas yrität tyrkyttää lapsiasi niskoilleni.
Ei ole olemassa parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin olla lastenlastensa kanssa !
Tämä on minun mielipiteeni mummona ja äitinä.
jos pitää tiiviisti yhteyttä, katsotaan toisten asioihin puuttumiseksi, jos odottaa, että yhteydenotto tulee lastenlasten vanhemmilta, on tunteeton.
Miettikää hyvät ihmiset omaa käyttäytymistänne!
Jos tarvitsette apua pyytäkää sitä.
ihmiset!
"Nuorimmaista on pitänyt sylissään tasan kerran, kun hän oli 2 kk. Ja sanoi pois antaessaan, että kylläpäs jotkut pikkuvauvat ovat rumia... Kohdisti sen ihan selkeesti omaan pojanpoikaansa!!!!!!!!!!!!!!!!! Voi että, miten voi olla törkeä ihminen! Loukkaannuin siitä verisesti, enkä puhunut hänelle enää mitään. Mitäpä tuollaisen ihmisen kanssa voi tehdä? Väleissä olisi mukava olla, mutta kyllä se taitaa mahdotonta."
Saattoi olla todellakin vitsi sanoa rumaksi!
Ei kaikki asiat mitä toiset sanovat ole niinkuin sinä ne tarkoitat kun itse sanoisit niin.