Minusta on älytöntä se että ihmiset ei osaa nähdä asioiden taakse. Klassinen erokeissi on se että vaimo haluaa lapsia, synnyttää, rupsahtaa ja alkaa pirttihirmuksi. Ei käy ihmisten ilmoilla, nipottaa miehelle, ei vietä aikaa ystävien kanssa etc. Viimeistään siinä vaiheessa kun seksikin loppuu, ottaa mies rakastajattaren.
Ajatteletteko te naiset ja vaimot koskaan niitä syitä vai syyllistättekö vaan miestänne? Kamala se on vanhana ja jätettynä sitten alkaa rakentamaan omaa itsenäistä elämää kun on koko elämän elänyt miehen kautta. Varmaan tämä on syy siihen että niin moni nelikymppinen nainen on katkera ja kiukkunen!!?
Ajatteletteko te naiset ja vaimot koskaan niitä syitä vai syyllistättekö vaan miestänne? Kamala se on vanhana ja jätettynä sitten alkaa rakentamaan omaa itsenäistä elämää kun on koko elämän elänyt miehen kautta. Varmaan tämä on syy siihen että niin moni nelikymppinen nainen on katkera ja kiukkunen!!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
eron aikoihin mies yhtäkkiä alkaa taistella lapsistaan, kun ei ole heistä tuontaivaallista piitannut siihen asti. Vain vaimo on halunnut lapset ja hoivannut ja kasvattanut. Mies on juossut kavereissaan, ja vieraissa, (ehkäpä jopa töissä), jokatapauksessa se kotielämä EI ole maistunut tippaakaan.
vuosia hoidin kodin ja lapset, opskelin vielä ammatinkin siinä kaiken keskellä.Miehellä ei koskaan ollut aikaa minulle ja jos oli niin sekin täytyi suunnitella etukäteen ja luoda täyteen täyttymättömiä odotuksia.Laihdutin lähes 30 kg, aloin huolehtia itsestäni ja kappas minut huomasi moni muukin, yhtäkkiä ravintolassa käyminen alkoi kiinnostaa kun tiesi että se olisi joko istua viikonloppu yksin kotona lasten kanssa miehen tehdessä omia juttujaan tai sitten otan omaa aikaa itselleni ja lähden ulos tuulettuun. Mieheni alkoi huomata minua mutta liian myöhään, alkoi kehua kauniiksi ja osoittaa kiinnostuksen merkkejä..liian myöhään. Sen ensimmäisen kerran kun häntä petin niin tiesin että liittomme on ohi ja lopullisesti, tämän jälkeen kituutimme vielä vuoden pari yhdessä, hän ei kuitenkaan koskaan muuttunut, antanut aikaa tai tehnyt kanssani mitään(kaupassa käyntiä lukuunottamatta). Seksissä hän tyydytti itsensä ei minua. Nyt olen onnellinen omillani, nuori vielä ja elämää paljon edessä. Lapset hoidetaan yhdessä mutta minun ei tarvitse enään istua kotona vuodesta toiseen yksin..vain jos haluan niin.
Oletko antanut miehen välittää lapsistaan. Vai hamstrasitko lapset niiden ollessa pieniä. "vain äiti voi hoitaa vauvaa" -tyyliin? Ei olisi eka mies joka työnnetään syrjään, ja jonka on sitten elämänsä jollain täytettävä. Erotilanteessa mies huomaa mahdollisuuden saada isyys konkreettiseksi, mutta äiti tyrmää "et ole ennenkään lapsista välittänyt".
Mistä sinä muka tiedät onko mies välittänyt lapsistaan? Moni mies välittää ,mutta alistuu vaimojen mielivallan alle. No onneks kuitenkin on kasvamassa sukupolvia joiden pojat ja miehet oppii jo pienenä että isälläkin on oikeuksia ihan vauvasta alkaen. Ei pelkästään velvollisuuksia.
Aika pian naisesta huomaa mitenkä se avioliitto nyt menikään, kun nainen alkaa sepittämään millainen kusipää sen mies on. Petti ja jätti, tai petti ja sitten tämä nainen heitti ulos.
Naiset ei ymmärrä eikä hyväksy että heidän omassa käytöksessään olisi mitään vikaa. Sen kanssa on vaan elettävä.
Ei se rupsahtaminen mitään. Mutta se kun se rupsahtaminen ottaa naista itseään itsetunnolle, niin se alkaa pitää miestä tossun alla (kuvittelee pitävänsä) jotta se ei kerkiäisi havaita muita naisia. Eli ei se rupsahtaminen, vaan naisen käytös. Koska mies ei huomaa rupsahtamista jos itsekin on jotain 40-50 ja vaimo kakikinpuolin mukava. Mutta jos vaimo alkaa känisemään, pihtailemaan, komentelemaan, urkkimaan jne., niin SE on se mikä miehen karkoittaa.
Toinen on kun nainen ei huolehdi miehestään enää kuten parina ekana vuotena. Ei pitäisi antaa miehelle väärää kuvaa itsestään niin mies ei pety.
Mutta kun nainen ajattelee vaan: rahaa, lapsia, tuon kanssa. Sormus sormessa ja 2-3 mukulaa jaloissa nainen luulee että mies on tuomittu loppuiäksi.
Miehet kyllä pärjää, sitten kun on pakko. Suurin osa. Kun tulee mitta todella täyteen. Toiset jää kiinni pettämisestä, toiset ei. Sitten on niitä viimiseen asti lojaaleja ja optimisteja miehiä jotka uskoo asioiden muuttuvan, mutta eräänä päivänä raja ylittyy, mies lähtee. Taas nainen on itkemässä miten mies on narsisti ja ties mitä.
Kaikkein pahinta naiselle on kun mies tosissaan sitten rakastuu. Nainen tekee kaikkensa lähipiirille tiedottamisessa: ohimenevä heitukka, miehellä ei kuitenkaan enää seiso, vaihtoi nuorempaan kun luulee itseään nuoreksi, heitukka lähtee hetikunhuomaa millainen mies oikeasti on, mies pakenee vastuuta, ei välitä lapsista.. jne. Joo. Ja lähipiiri myötäilee kun ei tiedä miten päin kehtaisi sanoa: kuule, ei se nyt noinkaan ole.
Naisen on vaikea hyväksyä että mies rakastaisi jotain toista, tai että joku toinen rakastaisi miestä "paremmin" kuin hän. Ja VIELÄKÄÄN nainen ei näe omassa käytöksessään avioliiton aikana yhtään mitään moitittavaa.
Mistäkö tiedän? Sen verran monta erilaista eroa nähnyt ja itsekin kaksi kokenut. Täydellinen nainenko? En. Tai.. sen verran täydellinen, että tiedän noi jujut. Tiedän miten mies saadaan, mitä on rakkaus, mitä on pettyminen, mitä on pettäminen ja petetyksi tuleminen, mitä on kiristys (en itse sortunut mutta ne muut...miesten exät). Ym.
Siksi avioliitto on jossain määrin yliarvostettu asia. Avioliitto on hyvä ratkaisu kun haluaa viettää jonkun ihmisen rinnalla lopun elämänsä. Siis vilpittömästi.
Mutta perheen perustamiseksi sitä ei pitäisi käyttää. Ohi menee kuitenkin, ihmisten muuttuessa iän karttuessa, suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden haihtuessa, kun puolisoa pideetään itsestäänselvänä. Sitäpaitsi avioliittoon voi mennä siitä ilmoittamatta. Sehän on minun ja puolisoni välinen asia. Koko suhde.
Nerokas havainto.