Olemme 24 ja 28 -vuotiaita. Mieheni on monena päivänä viikossa joko humalassa tai sitten hän on nauttinut huumekasvien siemeniä. Itse en ole koskaan käyttänyt huumeita, en polta ja alkoholiakin käytän hyvin harvoin.
Itken ja pelkään aviomiestäni lähes päivittäin. Hänen sekoilunsa alkavat aina illalla (en voi lähteä karkuun kotoa). Suuttuessaan hän ei ole väkivaltainen minua kohtaan, mutta hän on hajottamassa kaiken vastaan tulevan (tänään hän hajotti mm. kännykkänsä, sateenvarjonsa, kukkaruukun ja repi vaatteita riekaleiksi). Hän uhkasi myös tappaa lemmikkimme.
Mieheni ei myöskään anna minun nukkua. Mikäli sanon 01.00 yöllä, että haluan nukkua, örisee ja riehuu hän ainakin kolmeen. Mikäli yritän olla välittämättä, alkaa hän viskellä tavaroita ja tulee ravistelemaan minua. Toisinaan hän myös väittää, että ottaa sydämestä tms., minkä vuoksi olen muutamaan otteeseen jo ambulanssinkin saanut kutsua, mutta aina hänet on todettu terveeksi. Toinen vaihtoehto, kun yritän nukkua on, että hän hakee keittiöveitsen tai sakset, muutaman kerran on ottanut jopa aseen ja uhkaa tappaa itsensä. Hän on siis valmis tekemään kaikkensa saadakseen huomioni ja estääkseen minua nukkumasta.
Tällä hetkellä olen työtön, enkä voi saada töitä (tai ainakaan selvitä koeajasta kunnialla) kun en saa nukuttua, mutta köyhänä ja työttömänä minulla ei myöskään ole varaa muuttaa pois ;(
Jumalan tähden auttakaa minua! ASUMME YKSIÖSSÄ!
Kaiken huipuksi hänen vanhempansa (jotka tähän saakka ovat voineet auttaa) ovat muuttamassa muutaman parin sadan kilometrin päähän. Omille vanhemmille en ole uskaltanut kertoa mitään sen enempää mieheni riehumisesta kuin työttömyydestänikään. Varsinkaan, kun edellinen työsuhde päättyi koeaikapurkuun koska isäni oli joutunut vakavaan liikenneonnettomuuteen, eikä työkykyni koeajalla ollut paras mahdollinen. Sairaseläkkeellä oleva isäni romahtaisi, mikäli kertoisin hänelle työsuhteeni päättymisen syyn. Ystävilleni en myöskään ole kertonut, sillä minulla ei ole paljoa ystäviä ja sillä pelkään, että ystäväni pilkkaisivat ja iloitsisivat siitä, että heillä itsellään on asiat hyvin.
Ps. Pystyykö koulutuksen omaava työnhaluinen, uskollinen ja lapseton 24v. nainen koskaan löytämään hyvää miestä? Huoliiko kukaan mies ylipäätänsä nuorta avioliitosta eronnutta naista?
Pps. Nyt tietenkin kysytte, miksi menin hänen kanssaan naimisiin. N. puoli vuotta ennen häitä hänellä oli alkoholiongelmia, ei ollut kuitenkaan silloin yhtä sairas kuin nyt. Sanoin tällöin, että joko hän muuttuu,tai en mene hänen kanssaan naimisiin. Hän oli aikanaan ollut raitis ja huomaavainen ym. mies.Hän muuttui ja oli yhtä hyvä mies, kuin suhteemme alussa, mutta muuttui jonkun verran häiden jälkeen ennalleen alkoholisti ym. mieheksi.
Ppps. Tätäkään viestiä en olisi saanut kirjoitettua, ellei anoppi olisi tullut hakemaan poikaansa pois. Hyvä ettei jouduttu kutsumaan poliiseja paikalle, sillä mieheni ei meinannut lähteä.
Itken ja pelkään aviomiestäni lähes päivittäin. Hänen sekoilunsa alkavat aina illalla (en voi lähteä karkuun kotoa). Suuttuessaan hän ei ole väkivaltainen minua kohtaan, mutta hän on hajottamassa kaiken vastaan tulevan (tänään hän hajotti mm. kännykkänsä, sateenvarjonsa, kukkaruukun ja repi vaatteita riekaleiksi). Hän uhkasi myös tappaa lemmikkimme.
Mieheni ei myöskään anna minun nukkua. Mikäli sanon 01.00 yöllä, että haluan nukkua, örisee ja riehuu hän ainakin kolmeen. Mikäli yritän olla välittämättä, alkaa hän viskellä tavaroita ja tulee ravistelemaan minua. Toisinaan hän myös väittää, että ottaa sydämestä tms., minkä vuoksi olen muutamaan otteeseen jo ambulanssinkin saanut kutsua, mutta aina hänet on todettu terveeksi. Toinen vaihtoehto, kun yritän nukkua on, että hän hakee keittiöveitsen tai sakset, muutaman kerran on ottanut jopa aseen ja uhkaa tappaa itsensä. Hän on siis valmis tekemään kaikkensa saadakseen huomioni ja estääkseen minua nukkumasta.
Tällä hetkellä olen työtön, enkä voi saada töitä (tai ainakaan selvitä koeajasta kunnialla) kun en saa nukuttua, mutta köyhänä ja työttömänä minulla ei myöskään ole varaa muuttaa pois ;(
Jumalan tähden auttakaa minua! ASUMME YKSIÖSSÄ!
Kaiken huipuksi hänen vanhempansa (jotka tähän saakka ovat voineet auttaa) ovat muuttamassa muutaman parin sadan kilometrin päähän. Omille vanhemmille en ole uskaltanut kertoa mitään sen enempää mieheni riehumisesta kuin työttömyydestänikään. Varsinkaan, kun edellinen työsuhde päättyi koeaikapurkuun koska isäni oli joutunut vakavaan liikenneonnettomuuteen, eikä työkykyni koeajalla ollut paras mahdollinen. Sairaseläkkeellä oleva isäni romahtaisi, mikäli kertoisin hänelle työsuhteeni päättymisen syyn. Ystävilleni en myöskään ole kertonut, sillä minulla ei ole paljoa ystäviä ja sillä pelkään, että ystäväni pilkkaisivat ja iloitsisivat siitä, että heillä itsellään on asiat hyvin.
Ps. Pystyykö koulutuksen omaava työnhaluinen, uskollinen ja lapseton 24v. nainen koskaan löytämään hyvää miestä? Huoliiko kukaan mies ylipäätänsä nuorta avioliitosta eronnutta naista?
Pps. Nyt tietenkin kysytte, miksi menin hänen kanssaan naimisiin. N. puoli vuotta ennen häitä hänellä oli alkoholiongelmia, ei ollut kuitenkaan silloin yhtä sairas kuin nyt. Sanoin tällöin, että joko hän muuttuu,tai en mene hänen kanssaan naimisiin. Hän oli aikanaan ollut raitis ja huomaavainen ym. mies.Hän muuttui ja oli yhtä hyvä mies, kuin suhteemme alussa, mutta muuttui jonkun verran häiden jälkeen ennalleen alkoholisti ym. mieheksi.
Ppps. Tätäkään viestiä en olisi saanut kirjoitettua, ellei anoppi olisi tullut hakemaan poikaansa pois. Hyvä ettei jouduttu kutsumaan poliiseja paikalle, sillä mieheni ei meinannut lähteä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jätä se! Ennenkuin on liian myöhäistä ja mies vetää sinut mukanaan syvemmälle.
Sieltä varmaan saat muutakin apua eli kuinka pääset elämän alkuun.
On varmasti hyvin vaikeaa, mutta itsesi takia lähde mahdollisimman pian!! Hae apua, puhu edes jollekin.. kerää voimanrippeet ja toimi! Minunkin isäni on sairaseläkkäällä mutta kovan kriisin kohdatessani hänestä löytyikin yllättävän vahvoja piirteitä minua tukemaan. Et voi ajatella nyt ketään muuta kuin itseäsi! Olet vielä nuori, sinulla on kaikki avaimet käsissäsi. Mies tuskin muuttuu vaikka kuinka sitä toivoisit..
Kuulostaa todella pahalta,itse saman kokeneena sanonkin nyt,että lähde!Asiat eivät luultavasti tuosta parane ja kynnys lähteä nousee kokoajan.Uskon että isäsi ja vanhempasi kyllä auttavat sinua,kun kerrot missä mennään,entä sisarukset tai muut läheiset ihmiset!?Vanhemmilla on ihmeellisiä voimia,kun lapset,vaikkakin aikuiset tarvitsevat apua.Myös terveyskeskuksessa voit keskustella asiasta,he ohjaavat sinut oikeaan jatkopaikkaan ja saat myös taloudellista tukea.Toivon voimia sulle!!!!
ole lapsia.
Nyt ei kannata miettiä ollenkaan sitä, mitä muut ajattelevat, ovatko he ehkä vanhingoniloisia tai voitko saada toisen miehen. Hankkiudu eroon miehestäsi - luultavasti sinun täytyy lähteä itse. Mene vanhempiesi luo tai turvakotiin tai hanki kunnan asunto. On monia tahoja, jonne voi ottaa yhteyttä, mm. sosiaalitoimistoon, terveyskeskukseen ja poliisiin.
Nykyään ei kenenkään tarvitse taloudellisista syistä olla naimisissa, eli ei muuta kuin pakkaamaan.
Mun mielestä sun kannattaa lähteä kauas, ja heti. Ihan turvallisuuden ja terveyden takia. Voit salata osoitteesi ja puhelinnumerosi(uusi numero).
Esim. äidin luo? Hänen pitäisi ymmärtää. Löydätte sinulle asunnon, ja tuon irtisanottua(jos nimissäsi). Saat varmasti vielä miehen, olet nuorikin sen lisäksi !! Ystävän kuuluu ymmärtää myös.
Ja varo miestä myöhemminkin. Älä päästä sisään jne. Kadulla jos lähestyy, niin mene pois puhumatta.
Hoitakoon mies itsensä, sulla on oikeus tällä sekunnilla rauhalliseen ja kivaan elämään.
Edelleen, löydät toisen miehen. Ja tuo edellinen hoitaa itsensä kuntoon tahollaan, se ei ole sinun ongelma kun ei voi muuttaa toista.
Älä ole huolissasi vaan rauhallinen, kaikki menee ihan hyvin jos vaan poistut sieltä. :)
Älä jätä lemmikkiä sinne sitten. Kai lemmikin saisi johonkin turvaan.
Lemmikit ovat kaikki mieheni rupikonnia, joita hän itse osaa hoitaa minua paremmin. Koska lemmikit syövät kastematoja ym. en ilkeä syöttää niitä. Isoimpia en ilkeä ottaa edes syliini.
Joko minun pitäisi jättää lemmikit tänne mieheni kanssa tai yrittää saada joku sammakko-eläin harrastaja hakemaan ne pois. Osa lemmikeistä on itsellenikin hyvin rakkaita, mutten oikein tiedä kuinka saisin niitä mukaani turvakotiin ainakaan niin, ettei mieheni näkisi.
No ei kannata varmaan siirtää rupikonnia yksin, koska niille voi käydä matkalla ja muualla huonosti. Antaa muutenkin asiantuntijoiden hoitaa rupikonnia mielummin. Ne kun tarvitsevat oikean lämpötilan, ehkä kosteuden(?), vettä, ravinnon ja ties mitä kaikkea...
Luulin että joku kissa on teillä. :)
Mun mielestä isäsikin pitäisi ymmärtää ihan romahtamatta ja äidin, että tarviit paikkaa siksi aikaa, kunnes saat muun asunnon ja tuon irtisanottua.
Ei sun turvakotiin ole pakko mennä. Voihan vanhempiin luottaa, eikös? Ei se syy ole paha minkä sanoit ollenkaan, ihan luonnollinen.
Elämäsi on kahjun miehesi takia täyttä kaaosta ja sinä mietit joidenkin pirun rupikonnien parasta?
Mielestäni voit mennä vaikka aluksi sinne turvakotiinkin! Siellä ainakin on ihmisiä, jotka osaavat auttaa ja ohjata sinua varmasti parhaiten.
Onneksi teillä ei ole lapsia, mutta itsesi takia sun täytyy sieltä nyt lähteä! Sitä haluaisivat myös vanhempasikin, jos tietäisivät asiasta. Kukaan ei toivo omalle lapselleen noin turvatonta paikkaa asua ja tuollaista miestä!
Älä siitä huoli, että löydätkö tulevaisuudessa hyvän miehen. Varmsti sellaisen löydät, mutta ensin sinun on huolehdittava itsestäsi ja tulevaisuudestasi lähtemällä sieltä pois.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Ota vastuu valinnoistasi ja katso luottavaisesti tulevaisuuteen. Itse olet osasi valinnut.
löydät muitakin samassa jamassa olevia "kohtalo tovereita". Tämä palsta ehkä auttaa ja pääasia että, sait kirjoitettua ongelmasi jonnekin! Sinä huolehdit itsestäsi,kertoo jo paljon.
www.al-anon.fi löydät oman ryhmäpaikkasi joka on tarkoitettu alkoholistien läheisille. Olet lähes paniikin vallassa, sieltä sen ojelma tarjoaa sinullekin tyyneyttä katsoa totuutta realistiselta etäisyydeltä.
Kaikkeen toivon voimia ja ratkaisuita jotka ei kaduta jälkikäteen!
Siis LÄHDE ! Tuossa kriisitilanteessa et voi muuta tehdä. Mene ystävälle, turvakotiin, vanhemmillesi, ihan mihin vaan, kunhan lähdet. Älä kerro siitä miehellesi etukäteen ja lähde hänen poissaollessaan, ettei käy niin kuin monesta lehdestä olemme lukeneet. Kun tilanne on teillä tasaantunut, jos edes mahdollista, sitten vasta alat keskustella miehesi kanssa. Sitä ennen älä edes yritä. Sairas väkivaltainen hlö, jolla kaikki järjenjuoksu on poikki, ei voi sopia mitään kantavaa. Älä puolusta häntä sanomalla, ettei ole lyönyt sinua.
Sinun miehelläsi on todella, todella pahoja ja vakavia ongelmia. Älä vähättele niitä, ne eivät poistu muutamasa viikossa tai kuukaudessa tai lupauksiin. Tilanteen vakiintuminen hyväksi vie kovallakin työllä tuohon pisteeseen päässeenä vuosia, ei ehkä selviä niistä koskaan. Pidä huoli itsestäsi, vaadi itseäsi kohdeltavan asianmukaisesti. Pystyykö hän siihen ?
"köyhänä ja työttömänä minulla ei myöskään ole varaa muuttaa pois ;( "
Sinulla siis ei ole varaa muuttaa pois?
Ei taida kestää enää monta päivää kun sinä muutat pois jokatapauksessa - jalat edellä.
Tuo mies on tehnyt itsestään niin sairaan henkisesti että hänelle on yksi lysti oletko sinä elossa vai et. Seuraavan raivokohtauksen tullessa hän todennäköisimmin kohtelee sinua kuolettavasti.
Olit köyhä tai et, jos haluat pysyä hengissä sinun on paettava tuota hirviötä!
Minun on vaikea uskoa tarinaasi todeksi. Todennäköisesti se on provo.
En voi ymmärtää, että nainen on niin saamaton ja toisen tossun alla, ettei lähde tuollaisesta suhteesta. Onko sinusta parempi elää tuollaista (ja vielä pahempaa) elämää koko elämäsi kuin nyt lähteä ja jättää hänet. Mene vaikka turvakotiin tai lapsuudenkotiisi. Et voi olla niin ylpeä, ettet voi vanhemmillesi kertoa...tai sitten tilanteesi ei ole niin paha kuin kerrot.
Ota itseäsi niskasta kiinni äläkä surkuttele sitä miestä. Voi luoja sentään, mistä näitä tyhmiä naisia sikiää....
Tiedän kyllä kokemuksesta kuinka vaikeaa avun hakeminen tosipaikan tullen voi olla. Pitkäaikainen pelossa eläminen murentaa vahvankin ihmisen itsetunnon ja toipuminen voi kestää vuosia. Tilanne vaikuttaa niin pahalta, että ota jalat alle ja heti! Kerää vältäämättömimmät ja rakkaimmat tavarasi ja lähde salaa. Ei kannata jäädä selittämään mitään, ne asiat voi hoitaa sitten myöhemmin vaikka kirjeellä. Turvakoti on hyvä ensi hätään jos ei muuta keksi, kyllä ne sieltä sitten auttavat uuden elämän alkuun. Kannattaa ihan varmasti, kyllä niitä kunnollisiakin miehiä löytyy sitten kun olet saanut itsesi jaloilleen.
kertoa. ymmärrän sen, koska itsellä ainoastaan isä, joka on itsekin kuin pikkukakara. häntä pitää aina olla hyysäämässä ja palvelemassa.
jos kertoisin ongelmistani, hän menisi paniikkiin ja lopuksi syyttäisi minua kaikesta. ihan vain sen takia, koska ei osaisi auttaa (ei ole koskaan osannut....)
että näinkin voi olla.
mutta aloittajalle, koeta nyt löytää voimia etsiä oma asunto! kunnalta tai sossun kautta.
on varmasti vaikeaa, kun tunnut olevan ihan yksin.... mutta ei kun vain puhelin käteen ja asuntoa kyselemään. toivotan onnea!