En voi kieltää sitä tosiasiaa, etteikö elämässäni olisi ollut viimeisen puolen vuoden aikana läheisen naisen mentävä aukko. Juuri nyt aikaisempi hyvä suhteemme on ollut kyseiset puoli vuotta on suhteemme ollut etähoidossa ts. jäähyllä.
Parhaimmillaanhan hyvä miehen ja naisen välinen suhde on kuin suoraan ns. dualistisen maailmankatsomuksen ytimestä. Heidät on tarkoitettu täydentämään toisiansa. Ilman toista puoliskoaan ihminen on jotenssakin kuin puolinainen, koska ilman häntä täydentävää puoliskoa ihminen ei ole täysimittaisesti ehyt. Juuri tästä asiasta puhutaan mm. Aatamin ja Eevan tarinassa.
Mielestäni koko maailma on dualististinen, koska on olemassa elämä ja kuolema, on olemassa yö ja päivä, on olemassa nousuvesi ja laskuvesi, on olemassa viha ja rakkaus, on olemassa paha ja hyvä, on olemassa aurinko ja kuu. Esimerkkejä dualismista on olemassa tuhansittain ja se ilmenee vaikkapa ympärillä olevassa maailmassa, etenkin luonnossa monin eri tavoin. Tämän takia mies ja nainen myös täydentävät toisiaan.
Nykyisessä tilanteessani (olen työttämänä nyt) kaltaiseni mies, voisi ajatella niin helposti seuraavasti: "koska en nyt kelpaa työelämään enkä edes naiselleni - niin minun on pakko olla hyvin hirvittävä ja vastuuton mies". Tämä johtaa nopeasti ns. porttiteoriaan, jonka mukaan miehen on helppo ajatella itsensä täydelliseksi monsteriksi. Tästäkin huolimatta, en edes suostu ajattelemaan itseäni pahuuden inkaarnaatioksi. Kuitenkin periksiantaminen muun kuin parisuhteen osalta olisi mielestäni luovuttamista, koska sisimmässäni tiedän, että en voi olla äärettömän paha ihminen.
Tämäkin kuorman kestäisin mainiosti, jos mieltäni ei painaisi muutama tosiasia. Olen nyt menettänyt jotain luottamuksellista, herkkää ja syvällistä, johon olin valmis koko tulevaisuuteni myös valmis panostamaan. Olo on kuin merihädässä olevalla, jolta viedään pelastusliivit keskellä aavan meren ulappaa. Tämän tapahtuman jälkeen on hyvin vaikea luottaa toiseen ihmiseen.
Suhteemme esteeksi on nyt (ja hieman aikaisemmin) kiemurrellut toinen henkilö, joka omien halujensa ja tahtotilansa mukaan manipuloi parisuhdettamme hajalle taustalla. Tätä on tapahtunut jo useita vuosia, enkä alunperin ymmärtänyt kuinka vakava tämä tilanne on. Hän rikkoo myös omaa parisuhdettaan, koska hän on tietääkseni myös naimisissa omalla tahollaan. Toisaalta tämä tilanne myös jotenkin kierolla tavalla lohduttaa minua, koska en ole ainoa uhri. Itseni lisäksi, on siis olemassa "tuolla jossain" yksi naisihminen, jota petetään itseni tavoin perusteellisesti. Olemme tulleet upottavalle suolle, jossa ei voi luottaa yhteenkään askeleeseen, koska se voi aiheuttaa lopullisen tuhon.
Omalta osaltani tämä tilanteen tekee vieläkin vaikeammaksi se, että itseni, sinun ja rakastajasi lisäksi, myös ulkopuoliset ovat tiedoisia tästä vaikeasta tilanteesta (kaverisi). Tämä tekee omasta tilanteestani todella vaikean, koska miehet tulkitaan näissä tapauksissa ns. aisankantajiksi. Aisankantajat automaattisesti mielletään kyvyttömiksi, heikoiksi ja tussukoiksi - eräänlaisiksi eteismatoiksi, joiden yli voidaan kulkea. Minä tunnistan tämän ajattelun kavereittesi katseissa, eleissä sekä puheissa - siksi en mielellään halua nähdä heitä. Kuitenkaan en ole tälläinen "luuseri" koskaan ollut, enkä aio koskaan ollakaan. Minulla on ylpeyteni ja kunniani, jota aion puolustaa viimeiseen asti. Valitettavasti ulkopuoliset ihmiset vain hyvin usein ajattelevat että, jos mies eivät pysty pitämään valitsemaansa naista tyytyväisenä - mikään mukaan ei voi tältä mieheltä onnistua. Tämä tosiasia viimeistään harjoittaa koko luottamuksemme sekä oman miehisyydeni ytimen. Mies joka ei voi/saa olla edes mies perinteisessä mielessä, tulee hyvin nopeasti koko laumasta karkoitettava yksilö. Näinhän se asia on myös luonnossa (vrt. leijonalauma).
Nykytilanteen ensimmäinen ja suurin uhri on ollut luottamus. Tämä luottamuksen menettäminen on itselleni todella vakava asia. Niin paljon kuin itse luotin, uskoin ja toivoin - on nyt tämä luottamukseni täydellisesti rikottu. Tällä hetkellä en edes tiedä, kuka tämä kiemurteleva käärme on, joten en voi kuin luottaa kaikkein läheisimpiin ihmisiini. Läheisimmät ihmiseni löytyvät vain verenperinnöstä sekä ns. "periaatteen ihmisistä". Tämän takia olenkin suojannut taustani sekä rajoittanut kanssakäymiseni vain kaikkien luotettavimpien tahojen kanssa. En pysty juuri nyt pysty luottamaan kehenkään, joka on voisi olla potenttiaalinen parisuhteeni tuhoaja. Näin se vain on.
Luottamus on hyvin tärkeä asia. Se on vaikea saavuttaa, mutta sitäkin helpompi se on menettää. Tähän ei tarvita muutakuin valehtelemista, tarkoituksellista harhauttamista ja valheellista kuvaa ns. "muka välittäviltä ihmisiltä". Tämän tuloksena oloni on kuin palapeli peilipalatsissa. Ainut vika on, että nyt tämä palatsi on niin sirpaleita täynnä, etten edes tiedä kuinka peilien sirpaleet pystyisi korjamaan entiselleen. En tiedä edes, onko tämä mahdollista tai jaksanko näitä sirpaleita korjata.
Toista ihmistä, joka uskoo yleviin periaatteisiin, kuten tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, suurempaan johdatukseen sekä kohtaloon - on hyvin helppo loukata. Itseni kaltaiset ihmiset ovat idealisteja, jotka pyrkivät ensisijassa koko sydämen pohjasta puhtauteen ja parempaan maailmaan. Syvimmän viillon omaan sieluuni sain, kun ennakkoon vahvimmaksi naistukijakseni uskomani tahon osoittautuikin petolliseksi. Pidin sinua itselleni kaikkein tärkeimpänä naisena, koska oma äitini on jo kuollut sekä sinä itse annoin tukesi sille, että irtisanoin itseni viimeisimmästi vakituisesta työpaikastani. Hyvin ilmeisesti eilispäivän liittolaisiinkaan ei pysty luottamaan.
Onneksi olen saannut itselleni tärkeä oppitunnin... älä luota vieraaseen apuun, vaan seiso omilla jaloillasi. Tämän opin jälkeen tulen tarkkailemaan jokaista naista hyvinkin tarkasti, ennenkuin päästän heitä lähelleni. Pidän valitettavana, että yhteiset 13 vuotta on nyt valumassa kuiviin näiden seikkailujesi takia.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla....
Parhaimmillaanhan hyvä miehen ja naisen välinen suhde on kuin suoraan ns. dualistisen maailmankatsomuksen ytimestä. Heidät on tarkoitettu täydentämään toisiansa. Ilman toista puoliskoaan ihminen on jotenssakin kuin puolinainen, koska ilman häntä täydentävää puoliskoa ihminen ei ole täysimittaisesti ehyt. Juuri tästä asiasta puhutaan mm. Aatamin ja Eevan tarinassa.
Mielestäni koko maailma on dualististinen, koska on olemassa elämä ja kuolema, on olemassa yö ja päivä, on olemassa nousuvesi ja laskuvesi, on olemassa viha ja rakkaus, on olemassa paha ja hyvä, on olemassa aurinko ja kuu. Esimerkkejä dualismista on olemassa tuhansittain ja se ilmenee vaikkapa ympärillä olevassa maailmassa, etenkin luonnossa monin eri tavoin. Tämän takia mies ja nainen myös täydentävät toisiaan.
Nykyisessä tilanteessani (olen työttämänä nyt) kaltaiseni mies, voisi ajatella niin helposti seuraavasti: "koska en nyt kelpaa työelämään enkä edes naiselleni - niin minun on pakko olla hyvin hirvittävä ja vastuuton mies". Tämä johtaa nopeasti ns. porttiteoriaan, jonka mukaan miehen on helppo ajatella itsensä täydelliseksi monsteriksi. Tästäkin huolimatta, en edes suostu ajattelemaan itseäni pahuuden inkaarnaatioksi. Kuitenkin periksiantaminen muun kuin parisuhteen osalta olisi mielestäni luovuttamista, koska sisimmässäni tiedän, että en voi olla äärettömän paha ihminen.
Tämäkin kuorman kestäisin mainiosti, jos mieltäni ei painaisi muutama tosiasia. Olen nyt menettänyt jotain luottamuksellista, herkkää ja syvällistä, johon olin valmis koko tulevaisuuteni myös valmis panostamaan. Olo on kuin merihädässä olevalla, jolta viedään pelastusliivit keskellä aavan meren ulappaa. Tämän tapahtuman jälkeen on hyvin vaikea luottaa toiseen ihmiseen.
Suhteemme esteeksi on nyt (ja hieman aikaisemmin) kiemurrellut toinen henkilö, joka omien halujensa ja tahtotilansa mukaan manipuloi parisuhdettamme hajalle taustalla. Tätä on tapahtunut jo useita vuosia, enkä alunperin ymmärtänyt kuinka vakava tämä tilanne on. Hän rikkoo myös omaa parisuhdettaan, koska hän on tietääkseni myös naimisissa omalla tahollaan. Toisaalta tämä tilanne myös jotenkin kierolla tavalla lohduttaa minua, koska en ole ainoa uhri. Itseni lisäksi, on siis olemassa "tuolla jossain" yksi naisihminen, jota petetään itseni tavoin perusteellisesti. Olemme tulleet upottavalle suolle, jossa ei voi luottaa yhteenkään askeleeseen, koska se voi aiheuttaa lopullisen tuhon.
Omalta osaltani tämä tilanteen tekee vieläkin vaikeammaksi se, että itseni, sinun ja rakastajasi lisäksi, myös ulkopuoliset ovat tiedoisia tästä vaikeasta tilanteesta (kaverisi). Tämä tekee omasta tilanteestani todella vaikean, koska miehet tulkitaan näissä tapauksissa ns. aisankantajiksi. Aisankantajat automaattisesti mielletään kyvyttömiksi, heikoiksi ja tussukoiksi - eräänlaisiksi eteismatoiksi, joiden yli voidaan kulkea. Minä tunnistan tämän ajattelun kavereittesi katseissa, eleissä sekä puheissa - siksi en mielellään halua nähdä heitä. Kuitenkaan en ole tälläinen "luuseri" koskaan ollut, enkä aio koskaan ollakaan. Minulla on ylpeyteni ja kunniani, jota aion puolustaa viimeiseen asti. Valitettavasti ulkopuoliset ihmiset vain hyvin usein ajattelevat että, jos mies eivät pysty pitämään valitsemaansa naista tyytyväisenä - mikään mukaan ei voi tältä mieheltä onnistua. Tämä tosiasia viimeistään harjoittaa koko luottamuksemme sekä oman miehisyydeni ytimen. Mies joka ei voi/saa olla edes mies perinteisessä mielessä, tulee hyvin nopeasti koko laumasta karkoitettava yksilö. Näinhän se asia on myös luonnossa (vrt. leijonalauma).
Nykytilanteen ensimmäinen ja suurin uhri on ollut luottamus. Tämä luottamuksen menettäminen on itselleni todella vakava asia. Niin paljon kuin itse luotin, uskoin ja toivoin - on nyt tämä luottamukseni täydellisesti rikottu. Tällä hetkellä en edes tiedä, kuka tämä kiemurteleva käärme on, joten en voi kuin luottaa kaikkein läheisimpiin ihmisiini. Läheisimmät ihmiseni löytyvät vain verenperinnöstä sekä ns. "periaatteen ihmisistä". Tämän takia olenkin suojannut taustani sekä rajoittanut kanssakäymiseni vain kaikkien luotettavimpien tahojen kanssa. En pysty juuri nyt pysty luottamaan kehenkään, joka on voisi olla potenttiaalinen parisuhteeni tuhoaja. Näin se vain on.
Luottamus on hyvin tärkeä asia. Se on vaikea saavuttaa, mutta sitäkin helpompi se on menettää. Tähän ei tarvita muutakuin valehtelemista, tarkoituksellista harhauttamista ja valheellista kuvaa ns. "muka välittäviltä ihmisiltä". Tämän tuloksena oloni on kuin palapeli peilipalatsissa. Ainut vika on, että nyt tämä palatsi on niin sirpaleita täynnä, etten edes tiedä kuinka peilien sirpaleet pystyisi korjamaan entiselleen. En tiedä edes, onko tämä mahdollista tai jaksanko näitä sirpaleita korjata.
Toista ihmistä, joka uskoo yleviin periaatteisiin, kuten tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, suurempaan johdatukseen sekä kohtaloon - on hyvin helppo loukata. Itseni kaltaiset ihmiset ovat idealisteja, jotka pyrkivät ensisijassa koko sydämen pohjasta puhtauteen ja parempaan maailmaan. Syvimmän viillon omaan sieluuni sain, kun ennakkoon vahvimmaksi naistukijakseni uskomani tahon osoittautuikin petolliseksi. Pidin sinua itselleni kaikkein tärkeimpänä naisena, koska oma äitini on jo kuollut sekä sinä itse annoin tukesi sille, että irtisanoin itseni viimeisimmästi vakituisesta työpaikastani. Hyvin ilmeisesti eilispäivän liittolaisiinkaan ei pysty luottamaan.
Onneksi olen saannut itselleni tärkeä oppitunnin... älä luota vieraaseen apuun, vaan seiso omilla jaloillasi. Tämän opin jälkeen tulen tarkkailemaan jokaista naista hyvinkin tarkasti, ennenkuin päästän heitä lähelleni. Pidän valitettavana, että yhteiset 13 vuotta on nyt valumassa kuiviin näiden seikkailujesi takia.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.