merkityksetöntä tai vähämerkityksistä, yliarvostettua? Näetkö itsessäsi vanhempiasi, sisariasi, sukulaisiasi - ja päinvastoin? Mitä elämästäsi puuttuisi, jos heidät korvattaisiin toisilla ihmisillä, joiden parissa olisit yhtä lailla kasvanut, mutta jotka eivät olisi biologisesti sinulle sukua? Oletko havainnut tahattomasti perineesi tai jonkun muun perineen jonkin sukulaisensa ominaisuuden biologisista syistä (ei esim. mallioppimalla)?
Minkä merkityksen annat biosukulaisuudelle identiteettisi rakentajana?
Minkä merkityksen annat biosukulaisuudelle identiteettisi rakentajana?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"veri on vettä sakeampaa"?
Olen perinyt geenejä, joista olisin mieluummin välttynyt.
Tahattomasti?
Ainakaan tarkoituksella ei kai kukaan halua periytyviä sairauksia...
Toivon lapsilleni parempaa onnea...
mielellään, tiedän kokemuksesta. Mutta tieto tällaisen perinnön mahdollisuudesta voi joissain tapauksissa olla hyvä hoidon ja sairauden ajoissa havaittavuuden kannalta kun epäilys on jo olemassa.
Omalla kohdallani epätietoisuutta ja pelkoa kesti yli 25 vuotta, kunnes totuus paljastui...
Kun tuntee isänsä (on niin näköinen, että on taatusti), äitinsä ja kaikki isovanhempansa, ovat biologiset juuret aina olleet selvillä.
Näin ollen asia tuntuu mitäänsanomattomalta. Olen sukulaisteni kanssa tekemisissä, koska pidän heistä ihmisinä. En siksi, että he ovat sukulaisia vaan ennemminkin siitäkin huolimatta.
Jos en tietäisi biologisia vanhempiani, voisin ajatella toisin. Vaikea sanoa ilman vastakkaista kokemusta.
samaa mieltä
Jos yhtä äkkiä ilmoitettaisiin, että synnytyslaitoksella vaikkapa toinen lapsista olisi vaihtunut, niin se olisi silti mulle tytär ja varmaan mä sille isä.
Perhesiteet muodostuvat yhdessäolosta.
joskus miettinyt tota samaa (joskus kysyttykin) jos selvis noista lapsistani et sairaalas joku olis vaihtunut, niin en mitenkään pystyis uskomaan kiintymykseni vähenevän omiin lapsiini. Toki tulisi hätä löytää ja tietää missä olisi biologinen lapsi, mutta en pystyis noista ketään antamaan poiskaan.
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta aiheesta, mun perhe koostuu ns ydinperheestä joten en ole koskaan joutunut todella tällaista asiaa pohtimaan sen syvemmin omalta kohdaltani.
Yleisesti ottaen mä ajattelen että todellinen perhe koostuu toisistaan välittävistä ihmisistä, ei sillä ole merkitystä ovatko he keskenään verisukulaisia vai ei. Mä voisin kuvitella joku päivä adoptoivani lapsen ja uskon että rakastaisin sitä kuten omaa biologista lastani. Vaikka nyt saisin tietää että siskoni eivät ois mun biologisia siskoja niin ei se muuttais mitään meidän väliltä, me ollaan eletty lapsuus yhdessä, ollaan läheisiä ja tullaan sitä aina olemaan.