Miksi ihmeessä te ihmiset kuulutte johonkin liittoon? Miksi te maksatte rahoja instanssille joka pahimmassa tapauksessa pakottaa teidät irtisanoutumaan töistänne? Milläs sitten jäsenmaksut maksatte? Ja liiton lihavat pomot puhisevat tyytyväisenä.
Mitä hyötyä liitosta oikeasti on teille, muutakuin työttömyysturva? Senkin saa jostain halvemmasta kassasta, eikä tarvi lakkoilla tai pakkoirtisanoutua liittojen painostamana.
Herätkää ihmiset, itsenäistykää ja ottakaa itseänne niskasta kiinni. Oletteko te kaikki oikeasti noin punikkeja, että tarvitsette liittoa tueksenne?
Mitä hyötyä liitosta oikeasti on teille, muutakuin työttömyysturva? Senkin saa jostain halvemmasta kassasta, eikä tarvi lakkoilla tai pakkoirtisanoutua liittojen painostamana.
Herätkää ihmiset, itsenäistykää ja ottakaa itseänne niskasta kiinni. Oletteko te kaikki oikeasti noin punikkeja, että tarvitsette liittoa tueksenne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Liittoon kuulumaton ei pysty tehokkaasti kiristämään.
Jos olet hyvä työntekijä eikä työnantajalla ole varaa menettää sua, niin ihan yhtä hyvin voit uhata irtisanoutumisella jos palkka ei parane. Näin meidänkin firmassa juuri hiljattain kävi, paras mies meinas livetä rivistä eikä firmalla ollut varaa päästää, joten alkoihan sitä rahaa löytyä, eikä siinä ollut liiton kanssa mitään tekemistä.
Liiton muka-viisaat vaan sotkee asioita kun yrittävät tulkita lakikoukeroita väärin. Yksilön voima on kantava voima, joukkovoima on kommarien hommia.
Vaikka alallamme henkilöt ovat korkeasti koulutettuja, niin suurin osa tekee samanlaista bulkkityötä. Yksi henkilö on helposti korvattavissa. Sota ei kaipaa yhtä miestä, alallamme tosin naista, mutta kylläkin armeijaa. Samalla lailla yksi ei pysty kiristämään, tarvitaan koko armeija.
aikoinaan käynyt. Kun lähdin pois eräältä työpaikalta,niin pomo tuli kohta kotiin itkemään kun ei hommista tule mitään ja tarjosi palkkaa lisää. Ei tarvinnu AY-liikkeitä.
Sissus siunaa tätä ihmisten tietämättömyyttä, luulisi ottavan asioista ekkana selvää, ennenkuin ittensä täällä moisilla huomautuksilla mokaa, ai nii taisitkin olla taas työnantaja leiristä!!!
Aikoinaan työnantaja piti huolta siitä että virkamiesten palkat olivat kohtuullisen hyvät. Eli ei ollut tarvetta kuulua ammattiliittoon. Tämä käytäntö romuttui joskus sotien melskeissä, vaikkakin virkamiesten ja muiden julkisten alojen ansiotaso pysyi vielä kohtuullisena 50-luvulle. Tämän jälkeen virkamiesten ansiotaso suorastaan romahti, kun työnantaja luopui perinteestään pitää huoli työntekijöistään, ja työntekijöillä ei ollut käytettävissään minkäänlaisia keinoja palkkatason ylläpitämiseksi. Joitakin liittoja oli, mutta niiden järjestäytymisaste oli varsin alhainen, joten niiltä puuttui voima, jota olisi tarvittu palkkatason turvaamiseen. Sairaanhoitajien, opettajien, poliisien, palomiesten ja muiden virkamiesten ja vastaavien ansitaso koki aika rajun suhteellisen romahtamisen sotien jälkeen noin parinkymmenen vuoden aikana.
Vasta sitten kun ammattiliitot saivat riittävästi voimaa, pysähtyi ansioiden jälkeenjääminen.
Aika rankka hinta huonosta järjestäytymisasteesta jouduttiin maksamaan. Nyt virkamiehet ovat oppineet sen, että vain vahva ammattijärjestö pitää huolen heidän etujen puolustamisesta. Nykyisin virkamies- ja toimihenkilöjärjestöjen järjestäytymisaste onkin huippuluokkaa ja selvästi parempi kuin perinteisten vahvojen "duunarijärjestöjen" järjestäytymisaste. Opittu on kun oli pakko oppia, mutta oppimisesta on maksettu äärettömän kova hinta. Yksityinen ihminen ei voi mitään niin häikäilemättömälle työnantajalle, kuin mitä julkisen sektorin työnantaja nykyisin on.
Mieluusti maksan siitä että joku hoitaa minun asioitani työnantajan mielivaltaa vastaan ja neuvottelee palkoista ja muista työehdoista puolestani. Ja virkamiesten olematon edunvalvontahistoria on aika surkuhupaisaa varsinkin työntekijän kannalta. Niitä jälkiä korjataan vieläkin vuosia eteenpäin.