Parisuhdettamme koettelee hitusen outo ongelma.
Kihlattuni kertoi minulle avoimesti vaihtavansa sähköposteja naisen kanssa, ja antoi minun lukeakin viestejä. Mailit olivat mielestäni harmittomia, mutta tuon mimmin viestien sävy alkoi muuttua lempeämmäksi. Kerroin tästä huomiostani miehelleni, joka vannoi ja vakuutti, että hän on tässä touhussa mukana vain ystävyydellä. Asiasta kehkeytyi varsin syväluotaava keskustelu naisten ja miesten keskenäisistä ystävyyssuhteista. Halusin kuitenkin muistuttaa hra-to-be:tä, että juuri tuohon hänen välittömään ja avoimeen puhe-/kirjoitustyyliinsä on erittäin helppo ihastua. Tässä kohdassa kihlattuni kertoi, että hän itse oli ottanut yhteyttä tuohon "bisnestuttavaansa". Hän oli kaivannut joihinkin pulmiinsa myös suhteemme ulkopuolista naisnäkökantaa. Ok, hyvä juttu jos tällä tavoin haluaa parantaa suhteemme laatua.
Hra-to-be oli ilmeisesti unohtanut kertoa viestiystävälleen, että kaipaa elämäänsä vain uusia ystäviä, ei muuta. Nämä naikkosen viestit kävivät aina vain lempeämmiksi. Ja taas minä varoittelin. Hullua, varoitella nyt omaa miestään, ettei vieraat naiset ihastuisi... Ja varsinkin siksi, ettei tuo tuttavuus-raukka särkisi sydäntään turhilla toiveilla... Eräänä iltana selvisi, myös minulle, että tämä nainen on 98% varmuudella sinkkuäiti. Mieheni tunsi itsensä petetyksi, ja lupasi selvittää asian oikean laidan... Tuosta illasta on jo viikkoja, enkä vieläkään tiedä, selvittikö hän asian. Ja jos selvitti, niin mikä oli lopputulos...
Jäin vain miettimään, ketä tässä on oikein kusetettu... Urea ainakin maistuu suussa! Vedätetäänkö minua 10-0 tässä asiassa, onko petoksen uhriksi joutunut tuo toinen nainen, vai onko mieheni ollut täysi tollo uskoessaan, että mies ja nainen voisivat olla vain ystäviä?
Kihlattuni kertoi minulle avoimesti vaihtavansa sähköposteja naisen kanssa, ja antoi minun lukeakin viestejä. Mailit olivat mielestäni harmittomia, mutta tuon mimmin viestien sävy alkoi muuttua lempeämmäksi. Kerroin tästä huomiostani miehelleni, joka vannoi ja vakuutti, että hän on tässä touhussa mukana vain ystävyydellä. Asiasta kehkeytyi varsin syväluotaava keskustelu naisten ja miesten keskenäisistä ystävyyssuhteista. Halusin kuitenkin muistuttaa hra-to-be:tä, että juuri tuohon hänen välittömään ja avoimeen puhe-/kirjoitustyyliinsä on erittäin helppo ihastua. Tässä kohdassa kihlattuni kertoi, että hän itse oli ottanut yhteyttä tuohon "bisnestuttavaansa". Hän oli kaivannut joihinkin pulmiinsa myös suhteemme ulkopuolista naisnäkökantaa. Ok, hyvä juttu jos tällä tavoin haluaa parantaa suhteemme laatua.
Hra-to-be oli ilmeisesti unohtanut kertoa viestiystävälleen, että kaipaa elämäänsä vain uusia ystäviä, ei muuta. Nämä naikkosen viestit kävivät aina vain lempeämmiksi. Ja taas minä varoittelin. Hullua, varoitella nyt omaa miestään, ettei vieraat naiset ihastuisi... Ja varsinkin siksi, ettei tuo tuttavuus-raukka särkisi sydäntään turhilla toiveilla... Eräänä iltana selvisi, myös minulle, että tämä nainen on 98% varmuudella sinkkuäiti. Mieheni tunsi itsensä petetyksi, ja lupasi selvittää asian oikean laidan... Tuosta illasta on jo viikkoja, enkä vieläkään tiedä, selvittikö hän asian. Ja jos selvitti, niin mikä oli lopputulos...
Jäin vain miettimään, ketä tässä on oikein kusetettu... Urea ainakin maistuu suussa! Vedätetäänkö minua 10-0 tässä asiassa, onko petoksen uhriksi joutunut tuo toinen nainen, vai onko mieheni ollut täysi tollo uskoessaan, että mies ja nainen voisivat olla vain ystäviä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinähän hyväksyit miehesi sähköpostinvaihdon, miksi siis pissa maistuu? Täällähän kukaan ei luonnollisesti voi tietää, ketä on vedetty höplästä, mutta kuulostaa siltä, että sinun on nyt aika selvittää asia miehesi kanssa. Mitä ihmettä oikein odotat?
Ystävälleni kävi vähän samoin! Hän ratkaisi asian mielestäni hyvin! Kysyi mieheltään mihin hän toisen tuntemattoman naisen mielipidettä kaipaa kun on tuttujakin naisystäviä?
Ilmoitti myös selkeästi miehelleen ettei hyväksy asiaa ja pyysi miettimään jospa kaikki olisi toisinpäin?
homma loppui ja yhteiselo jatkui....